Sinustako tulevaisuuden miljonääri?

ZET-hankkeen teemapäivässä Lohjalla 16.11.2016 pohdittiin nuorten kanssa tulevaisuutta. Millaisia näkymiä tulevaisuus tarjoaa elämän ja työelämän näkökulmasta? Laurean FuturesLab CoFi järjesti teemapäivän yhteydessä tulevaisuussession, jossa osallistujat pohtivat, millainen miljonääri heistä voisi tulla. Tarjolla oli paitsi rahaa ja omaisuutta, myös ystäviä, mainetta tai hyviä tekoja, maailman pelastamista. Tulevaisuuslasien avulla oli mahdollista myös katsoa tulevaisuuteen ja pohtia, millaisen tulevaisuuden nuori itse haluaa ja miten sinne mahdollisesti voisi päästä. Osan jutuista pystyi toteuttamaan nopeastikin ryhtymällä vaikka videobloggariksi tai tosi-TV-tähdeksi. Osa taas vaati pitkäjänteisempää työskentelyä ja määrätietoista opiskelua, kuten pääsy huippuduunariksi tai vaikka ympäristötutkijaksi tai kirjallisuuden nobelistiksi. Toisaalta nopeastikin toteutettavat asiat saattavat vaatia pitkäjänteistä työskentelyä ennen menestyksen saavuttamista.

Monta tietä miljonääriksi -tulevaisuussessiossa osallistujat poimivat erilaisista hatuista vaihtoehtoisia ammatteja tai tehtäviä, joiden avulla unelma miljonääristä toteutuu. Osa tehtävistä tai nimikkeistä olivat nuorille hieman tuntemattomampia, ja tulevaisuussessiossa käytiin keskusteluja mm. siitä, mitä panamapaperiveronkiertäjä tai optiomiljonääri oikein tarkoittavat. Yhdessä pohdittiin, että asioita voi tehdä sekä rehellisesti että kepulikonstein. Uhkapeluriksi joku halusi, kun taas toinen pohti, että tarkan euron säästäjä on varma keino vaurastua, vaikka se vaatiikin pitkän ajan.

Yksi osallistujista oli ollut onnekas, kun oli jo saanut työpaikan näinä epävarmoina aikoina. Yksi taas oli innokas piirtäjä, joka pohti omaa uraansa taiteilijana kertoen joskus piirtäessä käyneen niin, että ensin hän oli vain värittänyt sinisen eri sävyillä paperia ja yhtäkkiä olikin huomannut ”Tästä tuli lentävä matto!”  Yksi nosti maailman pelastamisen hatusta lapun Katastrofialueen työntekijä, mutta totesi, että työ vaatii lisäksi seikkailuluonnetta eikä pelkkä hyväntekeminen tai hoitotaidot riitä.

Teemapäivä oli samalla Zet-hankkeen Reptilian Overlords -pelin julkistustilaisuus ja Laurean hankekumppanin Valaan (ent. Meanfish) pelisuunnittelija kertoi nuorille omasta urastaan pelisuunnittelijana. Työ ei ole vain nörttien tekemää koodaamista, vaan siinä pääsee soveltamaan hyvinkin erilaisia osaamisia kuten musiikillisia tai graafisia taitoja.

Uutta Zet-peliä pääsi paikan päällä myös testaamaan ja antamaan viimeisiä kommentteja ennen hankkeen loppuseminaaria, joka pidetään tammikuun 25.1.2017 Espoossa Leppävaarassa.

Nuorten tulevaisuusteemaan liittyen tilaisuudessa oli myös ns. Onnen peili, johon osallistujat saattoivat peiliin katsottuaan kirjoittaa post it -lapuille sanan, mikä tekee peilissä näkyvän ihmisen onnelliseksi. Luonto, raha ja ystävät olivat onnea tuovien asioiden joukossa, mutta myös voittaminen ja ilo tai ylipäätään elossa oleminen olivat tärkeitä onnen avaimia.

Teksti: Tarja Meristö, yliopettaja, FuturesLab CoFi Laurea-ammattikorkeakoulu
Kuvat: Eila Harle, Laurea-ammattikorkeakoulu

Tulevaisuus ja tulevaisuuden nuorisopalvelut tutkaimessa: ZET-hankkeen verkostotyöpaja Hangossa 24.10.2016

Laurea-ammattikorkeakoulun FuturesLab CoFi järjesti YK:n päivänä Hangossa tulevaisuustyöpajan, jossa pohdittiin tulevaisuutta nuorten näkökulmasta. Paikalla oli kolmekymmentä nuorta ja/tai nuorten kanssa työskentelevää toimijaa, jotka pienemmissä ryhmissä työstivät uusia palvelukonsepteja tulevaisuuden muuttuviin tarpeisiin erilaisissa skenaarioissa palvelumuotoilun menetelmin. Tilaisuuden vetäjinä toimivat Jukka Laitinen ja Tarja Meristö Laureasta.

Vaihtoehtoisia tulevaisuuden skenaarioita eli mahdollisia tulevaisuuden toimintaympäristöjä nuorten palveluille oli neljä: Ensimmäisessä skenaariossa toimittiin pääosin virtuaalitodellisuudessa, jossa nuorten palveluiden painopiste oli ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Toisessa skenaariossa palvelut painottivat myös ennaltaehkäisyä, mutta toimittiin pääosin kasvotusten reaalimaailmassa. Kolmas ja neljäs skenaario keskittyivät nopeisiin korjaustoimiin, kun jokin nuoren elämässä oli jo alkanut mennä vinoon niin että kolmannessa skenaariossa keskityttiin face to face -palveluihin ja neljännessä skenaariossa pääasiassa verkossa tapahtuviin palveluihin. Palveluita kehitettiin erilaisiin elämänalueisiin, mm. nuorten työllistymiseen, opiskeluun, harrastuksiin ja elämänhallintataitoihin.



Pelin alkuasetelma

Työskentely organisoitiin pienryhmissä Laureassa kehitetyn yhteiskehittämispeli CoCo Kosmoksen avulla. Kukin ryhmä aloitti sijoittamalla pelilaudan keskelle nuoren/nuoret, ja pohtivat, ketkä kaikki toimijat liittyvät valitun näkökulman (ts. työ, opiskelu, harrastukset tai elämänhallinta) mukaisesti nuoren elämään. Esimerkiksi ennakoivassa otteessa elämänhallintaan liittyivät nuorten perhe, läheiset ja ystävät, mutta myös koululuokka, opettajat, koulukuraattori tai erilaiset harrastusryhmät, mutta myös esim. kuntien ja seurakuntien nuorisotyöntekijät tai vaikka kouluterveydenhoitaja.

Seuraavaksi ryhmät pohtivat, missä paikoissa nuori voi ennakoiden oppia erilaisten toimijoiden kanssa tarvittavia elämänhallintataitoja ja mitä ne elämänhallintataidot oikein ovat. Omassa tai kaverien kotona, koulussa, kauppakeskuksissa, nuorisotiloissa, urheilukentillä, uimahallissa tai vaikka kaduilla voidaan kohdata aidosti nuori ja viestittää välittämistä, kuulemista ja hyväksymistä, mutta myös samalla opettaa tärkeitä elämänhallintataitoja, kuten taloudenhallintaa, terveydestä ja ravinnosta huolehtimista, sosiaalisia taitoja tai vaikka ajankäytön hallintaa. Lopuksi ryhmät ideoivat, mitä ja millaisia uusia palveluita tarvittaisiin, jotta tulevaisuudessa nuorilla olisi hyvä olla.



Elämänhallinnan ryhmässä saatiin aikaan mm. konkreettinen ehdotus siitä, miten koulujen keittiössä nuoret voisivat pienemmissä ryhmissä tehdä ruokaa koko koululle yhdessä keittiöhenkilökunnan ja kotitalousopettajan kanssa ja samalla oppia terveellisen ruuan ja ruuanlaittotaitojen lisäksi yhdessä tekemistä ja myös suorittaa hygieniapassin, joka voi olla hyödyksi vaikka kesätöiden saannissa. Toinen konkreettinen ehdotus, jota ryhmä analysoi tarkemmin, liittyi eri toimijoiden yhteistyöhön. Ryhmä ehdotti Hankoon toimijoiden ja nuorten yhteismessuja, jossa eri palvelut tulisivat tutuksi paitsi nuorille perheineen myös eri palvelujen tarjoajille. Yhteistyö tiivistyy, päällekkäisyydet poistuvat ja nuorten itsensä kaipaamia ja ideoimia uusia palvelumuotoja käynnistyy. Vaikka ryhmässä toimittiin face-to-face-ympäristössä, mietittiin myös verkkototeutusta, jolloin palvelupaletti ei rajoitus kertaluonteiseen tapahtumaan, vaan se on helposti kaikkien nähtävillä ja saatavilla.

Muissa ryhmissä ideoituja uudenlaisia palveluja olivat mm. työnhakijoiden ja työnantajien kohtaamista edistävä Duuni-Dinder, nuoria aktivoiva e-sport -valmennus sekä opiskelualan löytämistä helpottava virtuaalisovellus, joka huomioisi nuorten mielenkiinnon kohteet pelissä tehtävien valintojen kautta.

Uusien palveluiden osalta mietittiin niiden toteutukseen liittyviä esteitä, mutta myös niiden tarjoamia mahdollisuuksia. Esimerkiksi yhteismessut jossakin neutraalissa tilassa saattavat kaatua siihen, että ei ole tarjolla riittävän isoa yhteistä tilaa, kun esim. nuorten suosimat kauppakeskukset puuttuvat Hangosta. Toimijoiden asenne erityisesti palvelutarjonnan puolelta ei myöskään ainakaan vielä ole kovin yhteistyöhakuinen, vaan kukin toimija tekee omia juttujaan, omista lähtökohdistaan.  Uusia mahdollisuuksia nähtiin mm. virtuaalisessa toteutuksessa ZET-hankkeen Reptilian overlord -pelin ympäristössä, mutta myös Hankoon tulossa olevan uimahallin puitteissa, missä messut voisivat päättyä vaikka allasbileisiin.

Tilaisuudessa tutustuttiin myös nuorten kanssa nuorille tehtyyn Zet-pelin tämänhetkiseen versioon Laurean hankekumppanin pelifirma Valaa Oy:n Johanna Roihuvuon johdolla. Pelissä on tarkoitus pestautua töihin ja saada firma kukoistamaan, vaikka johtaja onkin lisko, joka luikkii tiehensä. Pelissä oppii selviytymään yllättävistä tilanteista ja ratkomaan pulmia mm. peliin sisältyvien vakoilutehtävien muodossa. Valmista peliä odotellaan jo innolla ja mukana olleet nuoret antoivat pelitestauksesta innostunutta palautetta.

Zet-hankkeen loppuseminaari on 25.1.2017 Laureassa Leppävaarassa, jolloin kuullaan itse pelistä enemmän.

Lisätietoa hankkeesta: zet-hanke.fi

Teksti: yliopettaja Tarja Meristö, Laurea-ammattikorkeakoulun FuturesLab CoFi.
Kuvat: Mirkka Pirilä

Tulevaisuuden konseptit energiatehokkaille asuinalueille – ELLI-hanke Tampereen Alihankintamessuilla visioimassa!

ELLI-hankkeessa tutkitaan ja kehitetään energiatehokkaita asuinalueita yhdessä hankekumppanien kanssa. ELLI on EAKR-rahoitteinen hanke, joka kestää v. 2016-2017.

Laurean FuturesLab CoFi vastaa ELLI-hankkeen tulevaisuuden tutkimus -osiosta ja

• tutkii energiatehokkaiden asuinalueiden tulevaisuuteen vaikuttavia trendejä ja heikkoja signaaleja,
• rakentaa tulevaisuuden asuinalueille vaihtoehtoisia skenaarioita,
• konseptoi uutta cleantech-liiketoimintaa sekä
• kartoittaa tarvittavaa osaamista nyt ja tulevaisuudessa.

Laurean FuturesLab CoFi järjesti Alihankintamessuilla Tampereella 29.9.2016 jo perinteeksi muodostuneen tulevaisuusseminaarin yhteistyössä Laatuyhdistyksen Osaamisen kehittämisfoorumin (OKF) kanssa. Tällä kertaa kehittämiskohteena olivat ELLI-hankkeen keskiössä olevat energiatehokkaat asuinalueet ja niiden varmistamiseksi tarvittavat tuote-, palvelu- ja liiketoimintamallikonseptit. Avauspuheenvuoron piti yliopettaja Tarja Meristö Laurean FuturesLab CoFista. Puheenjohtajana tilaisuudessa toimi OKF:n vetäjä Jukka O. Mattila.

Johdantona aihepiiriin tilaisuudessa kuultiin Helen Oy:n kehittämispäällikön Jussi Kukkosen alustus Energiajärjestelmä murroksessa – kuka selviää voittajana? Kukkonen toi esille tulevaisuuden haasteena ilmastomuutosskenaariot Suomelle. Niiden mukaan vuoteen 2050 mennessä lämmitystarve vähenee -17 %, mutta jäähdytystarve kasvaa + 35 %. Energiatehokkaan tulevaisuuden perustana on interaktiivinen energiajärjestelmä, jossa on kestävä infrastruktuuri ja kestävä rakennuskanta ovat perusta kestäville energiapalveluille. Energiayhtiön suora arvoketju tuottajalta kuluttajalle muuttuu arvoverkostoksi, jossa kuluttajalla on valinnanvapaus, mikä haastaa perinteisen energiayhtiön toiminnan kokonaisuudessaan ja vaatii uudistamaan tuotteet, palvelut ja liiketoimintamallit. Kukkosen esityksessä tulevaisuuden skenaariot ulottuivat 20 vuoden päähän vuoteen 2036 ja niissä ohjaavina voimina nähtiin paitsi kuluttajan valinnan vapaus, myös yleinen ekologinen paine, talouskehityksen suunta sekä yhteiskunnan päämäärät tai pikemminkin päämäärättömyys energia-asioiden suhteen. 

Tilaisuudessa työstettiin pienemmissä ryhmissä voittoisia konsepteja Laurean FuturesLab CoFin hankeasiantuntija Jukka Laitisen johdolla. Tuloksena saatiin mm. biokaasun laajempi hyödyntäminen asuinalueilla ottamalla kaasu talteen jätevedenpuhdistamoista sen sijaan että hyödyntäminen rajoittuisi sika- ja karjatalouteen. Samoin esiteltiin korttelienergiakonsepti, joka sisältää yhdistelmänä sähkön, lämmön, varastoinnin ja palvelut integroituna. Lisäksi ehdotettiin yksinkertaista tietokoneohjelmaa kulutuksen reaaliaikaiseen seurantaan, kulutuksen hallintaan ja säätelyyn sekä tueksi asiantuntijarekisteriä, josta löytää oikean asiantuntijan ja saa tarvittaessa aina apua. Yhteistä kaikille työstetyille voittoisille konsepteille oli, että niille ajateltiin löytyvän markkinapotentiaalia myös ulkomailta.

Teksti:
yliopettaja Tarja Meristö, FuturesLab CoFi/ Laurea-ammattikorkeakoulu
hankeasiantuntija Jukka Laitinen, FuturesLab CoFi/ Laurea-ammattikorkeakoulu

Hyvinvointifoorumissa etsittiin reittejä esteettömään ja turvalliseen tulevaisuuteen

Esteettömyys ja turvallisuus olivat 14.4.2016 Laureassa Lohjalla järjestetyn Hyvinvointifoorumin teemana. Esteetön ympäristö on 10 %:lle ihmisistä välttämätön, 40 %:lle tarpeellista ja 100 %:lle miellyttävää totesi tilaisuuden avannut Lohjan kaupungin vanhustyön johtaja Tuula Suominen.

Esteettömyys ei ole vain kynnyskysymyksiä

Yhdenvertainen ja esteetön toimintaympäristö vaikuttavat henkilön mahdollisuuteen elää itsenäistä elämää ja osallistua yhteisön toimintaan turvallisesti. Joka 3. lohjalainen on 10 vuoden kuluttua eläkeikäinen ja esteettömien kotien ja asuinalueiden tarve kasvaa. Ei riitä, että esteettömyys ja turvallisuus toteutuvat asunnon sisällä. On varmistettava myös lähiympäristön kelpoisuus liikkua ja saada palveluita, jotta ihminen ei jää oman kotinsa vangiksi.

Tarve oman elämän hallintaan ja riippumattomuuteen kiteytyy vanhassa sanonnassa Oma tupa, oma lupa.

Lohjalla tehdyn kyselyn mukaan ikääntyvät voidaan ryhmitellä kolmeen kategoriaan, joilla kaikilla on hiukan erilaiset tarpeet liittyen esteettömyyteen ja turvallisuuteen. 

1. Terve ja pirteä - aktiivinen kansalainen kysyy itseltään, kuinka kauan pärjään nykyasunnossa ja ennakoi tulevan tilanteen.
2. Kun vauhti hidastuu - avun tarvetta pohditaan, miten pärjää, jos joutuu esim. luopumaan ajokortista.
3. Elinpiiri pienenee - riippuvuus toisista lisääntyy; on jo selviä haasteita arjessa selviytymisestä. Heidän kannattaa pitää kiinni ystävyyssuhteistaan ja tehdä kaikkea sitä kivaa, josta on aina tykännyt. Myös teknologiasta voi etsiä tukea ja apua.

Kun liikkumisen mahdollisuudet vähenevät, voi teknologia tuoda elämään osallisuutta ja turvallisuutta, kunhan se tehdään ihmisen omasta lähtökohdasta, ei muiden sanelemana.

Esteetön kalastus Lohjanjärvellä 

Harrastuksista ei tarvitse jäädä paitsi, vaikka olisi vaikeuksia toimintakyvyn eri osa-alueilla. Esteetön kalastus Lohjanjärvellä on konsepti, jota ovat kehittäneet Therafishin kalastusoppaat Esa Keino ja Mari Elal. Heidän kehittämänsä konsepti soveltuu monenlaisille erityisryhmille ja eri-ikäisille. Kalastusalus on tasapohjainen ponttonien päällä oleva lautta, jonka kyytiin mahtuu useampi rollaattori tai pyörätuolikin mukaan.

Kalastusmatka on virkistys-, harrastus- ja terapeuttista toimintaa, josta nauttivat mm. kehitysvammaiset, ikäihmiset tai erilaisia nv-oireita omaavat ihmiset. Therafishin toiminta edistää kansanterveyttä edistämällä fyysis-psyykkis-sosiaalista hyvinvointia.

Nuorten yrittäjien ennakkoluuloton uusia avaus vaatii sopivat välineet, tarpeeksi tilaa, turvallisen ympäristön ja tiedon esittämistä selkokielisessä, ymmärrettävässä muodossa. Lisäksi tarvitaan kaikki perustarpeisiin liittyvät palvelut.

Tietysti kalastusreissuun kuuluu myös se, että kalaa saadaan!

Esteettömyysasiamies Jarko Jokinen Lohjan kaupungista kertoi oman tarinansa näkövammaisen elämästä. Arjessa pärjääminen on vaatinut paljon etukäteissuunnittelua, jotta pystyy liikkumaan paikasta toiseen. Esim. risteyksissä oli aikaisemmin ilman opaskoiraa vaikea hahmottaa korkeuseroja kadulla ja liikkuminen ei tuntunut turvalliselta.

 

"Muutostöiltä säästytään, kun jo suunnittelun lähtökohtana on esteettömyys" muistuttaa Jarko Jokinen

Virkamiehen roolissa mutta myös olemalla mukana vammaisneuvostossa Jarko Jokinen on saanut paljon tietotaitoa, jonka avulla hän on voinut edistää monenlaisten vammaisten asiaa ja luoda olosuhteita paremmaksi esteettömään ja turvalliseen elämään. Vaikutuskanavana on myös Eduskunnan lobbaaminen, jotta rakennuslakiin saataisiin pakolliseksi esteettömyysnäkökulma. Näin taloja suunnittelevat arkkitehdit ja taloja rakentavat tahot osaisivat ottaa esteettömyysasiat alunperin huomioon ja erilaisilta muutostöiltä vältyttäisiin kokonaan.

 ”Ei mittä palvelui oo näkyny?”,

kysyi Raision kaupungin peruspalvelujohtaja Mikko Hulkkonen varsinaissuomalaisittain esityksensä aluksi.  Hulkkonen puhui esteettömyydestä viestinnän näkökulmasta.Viestinällinen esteettömyys tarkoittaa sitä, että viesti löytyy ja se on myös ymmärrettävissä.

Hulkkonen hauskutti Hyvinvointifoorumin yleisöä omintakeisilla itse tekemillään piirroksilla ja vertauskuvilla, joissa peruspalveluasiantuntijat olivat esim. apuun tulevia ratsuväen edustajia, kun apua tarvitsevat kansalaiset joutuivat uudisraivaajien tavoin intiaanien piirittämiksi. 

Hulkkonen korosti, että viestinnällisen esteettömyyden periaatteet edellyttävät, että ollaan näkyvissä, ollaan ymmärrettäviä, ei lisätä huolta ja vaikutetaan asioihin.

Esimerkki monimutkaisesta ohjeistuksesta

Eri kuntien nettisivuilta poimitut esimerkit paljastivat monimutkaisia yhteydenotto-ohjeita, epäselviä prosessikaavioita tai laatikkoleikkejä, joiden viidakosta apua tarvitseva ei taatusti apua löydä ja jos sattuisikin löytämään, ei sitä osaa käyttää. Raisio oli ratkaissut selkoviestinnän nettisivuillaan yhdellä napilla: Pyydä apua! Klikkaa tästä.  Vastauksen saa jo seuraavana arkipäivänä.

Hyvinvointifoorumin perinteinen aktiivinen kahvitauko käsitteli tällä kertaa esteettömiä ja turvallisia asuinalueita EAKR-rahoitteisen ELLI-hankkeen järjestämässä työpajassa, jota vetivät hankkeen projektipäällikkö Jukka Laitinen ja yliopettaja Tarja Meristö Laurean FuturesLab CoFista.

 

Tuloksena pienryhmätöistä saatiin useita käytännön ehdotuksia, miten asuinalueiden ekologista, sosiaalista tai taloudellista esteettömyyttä ja turvallisuutta voidaan parantaa kestävällä tavalla tulevaisuutta ajatellen.

Esteettömille palveluille esitettiin omaa sertifikaattia tai merkkiä joutsenmerkin tyyliin, jotta tilatessaan tietää, millaisia palveluita saa, pop-up ratkaisuna ehdotettiin neuvontapistettä sinne, missä ikäihmiset liikkuvat eli apteekkiin ja kauppakeskuksiin ehdotettiin jätteenlajittelukoroketta, joka olisi sopivan korkuinen kaikille.

Hyvinvointifoorumin yhteydessä järjestettiin myös minimessut, jossa oli paikalla näytteilleasettajia alueen yhdistyksistä, hankkeista ja muista toimijoista niin yksityiseltä kuin julkiseltakin sektorilta. Vilkas ajatusten ja ideoiden vaihto verkotti toimijoita ja aikaansai varmasti uutta yhteistyötä esteettömän ja turvallisen tulevaisuuden tekemiseksi.

Merkkaathan jo kalenteriin: Seuraava Hyvinvointifoorumi pidetään 17.11.2016. Tervetuloa taas Laureaan Lohjalle.

Teksti: yliopettaja KTT Tarja Meristö, Laurea-ammattikorkeakoulu, FuturesLab CoFi
Kuvat: Hanna Tuohimaa ja Tarja Meristö

Monipuolinen Länsi-Uudenmaan hyvinvointifoorumi ja upean Terveystorin avajaiset

Kaksi kertaa vuodessa järjestettävä Länsi-Uudenmaan hyvinvointifoorumi kokoontui tällä kertaa teemalla teknologia hyvinvoinnin tukena. Teema veti hyvin osallistujia, erityisesti Luksian opiskelijoita oli runsaslukuisesti paikalla. Hyvinvointifoorumin ohessa juhlittiin myös Laurean Terveystorin uusien toimitilojen avajaisia.

Päivän teeman mukaisesti ensimmäinen esitys toteutettiin etänä. Maarit Pirttijärvi Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta esitteli Virtu.fi-palvelua, joka tarjoaa mm. kuvapuhelinpalveluita, netissä toimivia neuvontapalveluita, sähköisen ajanvarauksen palveluita sekä erilaisia laskureita ja mittareita hyvinvoinnin tueksi alueen kunnille ja kuntalaisille, oman asiointitilin kautta käytettäväksi.

Etäpalveluita pystyy käyttämään sekä kotoa että kuntien kirjastoissa ja virastoissa tarjoamissa palvelupisteissä. Kotiin voi saada myös kotirepun, minkä avulla pääsevät asioimaan myös ne, joilla omaa konetta ja nettiyhteyttä ei ole, ja jotka eivät pysty julkiselle palvelupisteelle liikkumaan. Neuvontaa voi saada mm. Te-toimistolta, psykologilta, sosiaalityöntekijältä tai lakiasioihin. Myös vanhusneuvostot ovat käyttäneet kuvapuhelinpalveluita kokouksiinsa.

Virtu.fi-palveluun on sekä digitalisoitu jo olemassaolevia palveluita että kehitetty uusia. Esimerkiksi rahan käytön seurantaan on oma palvelu, jossa pystyy määrittelemään itselleen tietyn budjetin ja sitten seuraamaan budjetissa pysymistä. Raha-asioiden hoitoon voi halutessaan saada myös ammattilaisen tsemppaamaan. Arjen lukujärjestys puolestaan opastaa arjen askareissa itse suunnitellun aikataulun pohjalta.

Palveluja on kehitetty erityistä tukea tarvitsevat huomioiden, esimerkiksi autismi- ja aspergeryhdistyksen jäsenet ovat olleet testaamassa sovellusta ennen käyttöön ottoa. Tiettyjä palveluita voivat myös eteläsuomalaiset käydä testaamassa! Palvelut löytyvät osoitteesta www.virtu.fi

Seuraavaksi Ville Ilkkala Meanfish Oy:stä esitteli noin kymmenen hyötykäyttöä peleille. Pelejä voi käyttää mm. terveyden ja hyvinvoinnin tueksi, sairauksien hoitoon ja hallintaan, opetukseen, tiedotukseen, toisen asemaan eläytymiseen, tutkimuksen tekoon ja työn joukkoistamiseen. Toisaalta jo pelien kehitys itsessään on hyödyllistä!

Villellä oli iso joukko esimerkkejä erilaisista hyötypeleistä. Mm. Pact-pelissä (http://www.gym-pact.com/) pelaaja lyö itsensä kanssa vetoa, pystyykö saavuttamaan tietyn tavoitteensa. Classcraft-pelissä (www.classcraft.com) puolestaan koululuokka perustaa tiimejä, jotka seikkailevat yhdessä pelimaailmassa ja voivat toisaalta tienata kokemuspisteitä pelissä suoriutumalla hyvin reaalikoulumaailmassa. Forget-me-knot (http://www.alexanderjamestarvet.com/#forget-me-knot) pelissä taas pelaaja joutuu pienistä vihjeistä koostamaan käsitystä nykytilanteesta, saaden näin osviittaa siltä, millaista on elämä alzheimerin kanssa.

Työn joukkoistamisen esimerkkinä Kansalliskirjasto toteutti Digitalkoot-hankkeessa (http://www.digitalkoot.fi/) muutama vuosi sitten myyräpelin, jossa peli eteni tunnistamalla tietokoneelle vaikeasti hahmotettavaa kirjoitusta digitaaliseen muotoon. Näin saatiin oikoluettua ja digitoituja vanhoja Helsingin Sanomia pelimuodossa.

Yhtenä esimerkkinä Ilkkala nosti Zet-hankkeen pelinkehityksen hyödyllisyydestä sinänsä. Seuraavassa puheenvuorossa Zet-hankkeen projektipäällikkö Hanna Tuohimaa esittelikin Zet-hanketta. Zet-hankkeessa kehitetään yhdessä nuorten kanssa hyötypeliä. Tavoitteena on osallistaa pelinkehitykseen laajasti erilaisia nuoria, joilla on erilaista osaamista ja erilaisia intressejä pelinkehitykseen osallistua. Erityisesti toivotaan mukaan nuoria, jotka vielä etsivät omaa paikkaansa yhteiskunnassa, oli kyse sitten omimman koulutuspaikan etsinnästä tai työelämään siirtymisestä. Myös alueen toimijoille on omia tapaamisia, joissa voidaan yhdessä pohtia, miten syntyvää peliä hyödynnetään osana nuorille tarjolla olevia palveluita.

Tähän liittyen kahvien juonnin lomassa järjestettiinkin Hyvinvointifoorumissa Zet-hankkeen työpaja. Tavoitteena oli erilaisista nuorten tulevaisuuden tavoitteista lähtien tarkastella, millaisella pelillä, millaisilla ominaisuuksilla ja keiden toimijoiden kanssa kyseistä tavoitetta voisi pyrkiä saavuttamaan pelillisin keinoin. Pohjana oli Zetissä Lohjalla ja Hangossa nuorille pidettyjen tapahtumien anti.

Eniten ryhmissä keskusteltiin teemoista motivaation tukeminen opiskellessa sekä miten saada rahat riittämään. Mukavan monipuolisesti kuitenkin pöytäkunnat valitsivat keskusteluun teemoja. Teemasta riippumatta yleisimmin nähtiin nuorille suunnatun pelin olevan hyödynnettävissä ainakin kotona, koulussa ja nuorisopalveluissa.

Keskusteluissa mm. kouluun pääsemistä tukeva peli laittaisi pelaajan tekemään opiskelijavalintoja, uuteen kaupunkiin muuttoa tukeva peli mahdollistaisi uuteen kotikaupunkiin tutustumisen virtuaalisesti, rahankäyttöä tukeva peli laittaisi pelaajan tekemään virtuaaliostoksia ja terveyttä tukeva candy crush -tyyppinen peli palkitsisi terveistä elintavoista. Sitä, miten pelistä tulisi hyödyllisen lisäksi myös kiva, arveltiin tukevan mm. musiikin, kannustavuuden, yhdessä pelaamisen, yllätyksellisyyden ja julkkisten mukanaolon.

Hyvinvointifoorumin viimeisenä alustuksena Lohjan kaupungin terveyden edistämisen päällikkö Eija Tommila esitteli sähköistä terveystarkastusta eOmahoitoa, joka Lohjalla on käytössä (http://www.lohja.fi/default.asp?kieli=246&id_sivu=2888&alasivu=2888).

Terveystarkastuksessa käydään laaja-alaisesti läpi eri elämänalueita sukurasitteista liikuntaan ja ihmissuhdekysymyksiin, stressiin ja elämänhallintaan. Vastausten pohjalta ohjelmisto koostaa raportin, josta näkee elinajan ennusteen nykymenolla sekä parhaan mahdollisen elinajan ennusteen, jos elämäntapoja korjaa.

Raportti myös antaa konkreettisia neuvoja, mitä oman loppuelämän parantamiseksi voi tehdä. Tarjolla on mm. erilaisia valmennusohjelmia. Esimerkiksi stressinhallinan harjoitusohjelma kestää useamman kuukauden, minkä aikana valmennettava saa viikoittain vastattavakseen tiettyjä kysymyksiä stressin hallinnan parantamiseksi.  

Alustusten jälkeen Hyvinvointifoorumissa seurasi pieni jaloittelutuokio, kun koko osallistujajoukko siirtyi viereiseen Yritystaloon tutustumaan Laurean Terveystorin uusiin tiloihin. Avajaissanojen ja kuohuvien juomien jälkeen foorumivieraat pääsivät kiertelemään Terveystorilla ja tutustumaan mm. simulaatio-opetukseen sekä erilaisiin ohjevideoihin. Myös omat taidot käsien desinfioinnissa sai testata.

Terveystorin uusissa hienoissa tiloissa syntyi paljon vilkasta keskustelua uusista tavoista opettaa ja oppia. Tiloja voidaan käyttää myös yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa. Simulaatioharjoitteilla yllättäviä tilanteita voi harjoitella hauskasti ja aidontuntuisesti.

Teksti: hankeasiantuntija Hanna Tuohimaa, FuturesLab CoFi, Laurea-ammattikorkeakoulu

Perheiden hyvinvoinnin lisääminen teemana Länsi-Uudenmaan Hyvinvointifoorumissa 16.4.2015

Perinteisiä kevään merkkejä Laurean Lohjan kampuksella on Länsi-Uudenmaan Hyvinvointifoorumi, johon tälläkin kertaa kerääntyi mukava joukko hyvinvointialan toimijoita ja muita aiheesta kiinnostuneita.

Tilaisuuden avasin Laurean Lohjan, Hyvinkään ja Porvoon kampusten johtaja Seija Paasovaara korostaen mm. verkostoja, joiden vahvuus perustuu verkostoista löytyvään monenlaiseen osaamiseen. ”Yhdessä tehden ja moniäänisesti keskustellen löytyy uusia ratkaisuja”, Paasovaara totesi.

Käytännön esimerkin verkostossa työskentelystä toi erityisnuorisotyöntekijä Iiris Nurmo, joka esitteli Vimmaa eli etsivää nuorisotyötä Vihdissä.  ”Ojennetaan kättä ja avataan ovia, mutta mikään ei ole nuorelle pakollista”, Nurmo kuvaa toimintaa.  Nuori on oman elämänsä, omien kokemustensa, tunteidensa ja kiinnostustensa asiantuntija. On tärkeää muista ohjata nuorta hänen omien kiinnostustensa mukaisesti.

Osastonhoitaja Eliisa Roine Porvoosta korosti perheiden varhaisen tukemisen merkitystä. Säästyy sekä inhimillisiä kärsimyksiä että rahaa, kun ongelmat kohdataan ennen kuin ne ehtivät kasvaa suuriksi. Ennakointi auttaa. Esimerkiksi vanhemmat osaavat kohdata lapsensa oikein, kun he ennakolta tietävät, mitä asioita lapsen kuhunkin kehitysvaiheeseen kuuluu.

Eliisa Roine esitteli mm. varhaisen tukemisen hyötyjä

Roine kertoi myös Porvoossa tehdyistä terveyden edistämisen poluista, joiden perustana toimii hyvä kiintymyssuhde. Vanhemmat ja lapsi tulkitsevat oikealla tavalla toistensa viestejä, kun kiintymyssuhde on kunnossa.

Myös yhteisö toimii terveyden edistämisen voimavarana. Paikkakunnalle muuttaneiden uusien perheiden sosiaalisen verkoston vahvistamisessa voi olla apuna esim. lähiöäiti-verkosto. Äitiverkostolle infotaan uudesta perheestä alueella, jotta he voivat pyytää perhettä mukaan porukkaan. Näin sosiaalisen verkoston muodostuminen nopeutuu.

Tammisaaren Perhenurkkauksen monipuolista toimintaa esitteli Barnavårdsföreningen i Finland -järjestön lapsiperhetyön asiantuntija Kati Sell.  Järjestön laajasta toiminnasta löytyy monenlaisia tukiryhmiä elämän ongelmatilanteista kohdanneille vanhemmille ja lapsille.

Laurea-ammattikorkeakoulun yliopettaja Jyrki Suomala esitteli foorumissa neuromarkkinointia ja sen hyödyntämistä terveysviestinnässä. Neuromarkkinoinnissa hyödynnetään toiminnallista magneettikuvausta ihmisen käyttäytymisen ymmärtämiseksi.

Jyrki Suomala toi neuromarkkinoinnin ajatuksia foorumiin

Aivotutkimuksella voidaan selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat valintojen tekoon. Miksi valitaan epäterveellinen vaihtoehto, vaikka sen haitat tiedetään? Tutkimustieto auttaisi muodostamaan sellaisia terveysviestejä, jotka ”käyvät kaupaksi” kansalaisille.

Hanna Tuohimaa minitrendityöpajaa vetämässä

Hyvinvointifoorumin työpajaosuuteen johdatteli projektiasiantuntija Hanna Tuohimaa Laureasta. Tuohimaa esitteli minitrendien käsitteen ja niiden etsintään käytettäviä menetelmiä. Työpajassa pohdittiin eri teemoista nousevia minitrendejä. Esimerkiksi yhteisöllisyyteen ja hyvinvointiin liittyvänä minitrendinä nähtiin yhteisöllinen rakentaminen, joka mahdollistaisi erilaisia yhteisiä tiloja toimijoille sekä asumiseen.

Minitrendejä pohtimassa

Seuraava Länsi-Uudenmaan Hyvinvointifoorumi järjestetään marraskuussa, lisätietoja tilaisuudesta Laurean nettisivuilla www.laurea.fi lähempänä tilaisuutta.

Teksti ja kuvat: hankesuunnittelija Mirkka Pirilä, Laurea-ammattikorkeakoulu

Terveyden tulevaisuus

Osallistuin Demos Helsingin järjestämään työpajaan, jossa pureuduttiin terveyden tulevaisuuteen vuoteen 2050 erityisesti käyttäytymisen, elämäntapojen ja arvojen näkökulmasta. Työpaja oli osa Demos Helsingin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistä Terveyden tulevaisuudet -osakokonaisuutta Hallintoalamaisesta aktiiviseksi valitsijaksi -hankkeessa. http://www.demoshelsinki.fi/projektit/valva-terveyden-tulevaisuudet/

Työpaja oli jo viides sarjassaan. Paikalla oli kolmisenkymmentä eri alojen asiantuntijaa ja osaajaa, jotka toivat keskusteluun monipuolisesti eri teemoja ja näkökulmia, yhdistävänä teemana kiinnostus yksilön rooliin terveyspalveluiden käyttäjänä ja hyvinvoinnin tuottajana omassa elämässään.

Pajan osallistujat oli jaettu neljään pöytään, joista kukin käsitteli yhtä skenaariota. Skenaarioiden taustalla vaikutti erilaisia tekijöitä liittyen osallistumisen asteeseen, skenaarion arvomaailmaan, ratkaisujen paikallisuuteen, terveystiedon julkisuusasteeseen sekä terveyden vastuutahoon.

Itse pääsin ryhmään, jossa tarkasteltiin lähemmin ”Sankarilääkärit”-skenaariota, jossa vastoin selvästi vallitsevaa trendiä olikin rivikansalaisen rooli olla vain palveluiden vastaanottaja, osallistumatta lainkaan palveluiden suunnitteluun tai tuottamiseen. Lisäksi skenaarion maailmassa palveluita tuotettiin tehokkaasti ja teknisesti, mutta kuitenkin paikallisesti.

Lähtökohta oli siis varsin herkullinen: miten kummassa tämän päivän osallistamistrendistä ja lääkärien auktoriteetin kyseenalaistavasta nettitiedon ajasta päästäisiin maailmaan, jossa lääkäri on jälleen auktoriteetti, joka tietää kansalaista paremmin mikä tätä vaivaa ja millaista hoitoa tämä tarvitsee?

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ehkä tällainen maailma vaatisi syntyäkseen internetin romahduksen ja tiedonsaannin vaikeutumisen rivikansalaisen näkökulmasta. Sitten aloin miettiä nykylääketieteen kehitystä ja mieleeni juolahti toinen mahdollisuus. Ehkäpä lääketiede muuttuukin nano-, bio- ym. teknologioiden myötä niin monimutkaiseksi, että se ylittää perus-Pertin ymmärryskyvyn. Jos hoito perustuu yksilöllisiin täsmäratkaisuihin tyyliin nanopartikkeli piikillä elimistöön, ei perus-Pertin ehkä tarvitsekaan ymmärtää, mitä tapahtuu.

Koska meillä ei ollut tietoa siitä, millaisia ajatuksia skenaario oli aiemmissa ryhmissä herättänyt, tämä tulkinta jäi ryhmässämme pohja-ajatukseksi myöhemmässä skenaarion tarkastelussa eri näkökulmista. Pohdimme muun muassa eri ammattiryhmien työnjakoa. Ehkäpä työnjako muuttuu niin, että lääkärit hoitavat enää vain hankalimmat tapaukset ja muun hoitohenkilökunnan rooli vahvistuu.

Tehokkaat ja paikalliset ratkaisut voisivat tarkoittaa etäpalveluiden, automaation, robottien ja itsepalvelun lisääntymistä varsinkin haja-asutusalueilla, kun kaupungeissa vielä lähipalveluita voisi olla saatavilla. Lääkärin vastaanotolle askel veisi kuitenkin aiempaa harvemmin.

Kun työskentelyä jatkettiin parityöskentelynä, valitsimme esiin nousseista teemoista aiheeksemme resurssiniukkuuden. Tehokkuusnäkökulmaa ja asiakkaan passiivista vastaanottajaroolia vasten päädyimme sloganiin ”take it or leave it”. Palveluita on tarjolla, mutta vain sellaisessa muodossa kuin lääkäri erilaisten laskenta-algoritimien perusteella määrää. Laskentamallit yhdistävät yksilölliset tiedot resurssiviisaisiin ja tehokkaisiin ratkaisuihin ja tarjoavat optimaalista ratkaisua kunkin vaivan hoitoon.

Sankarilääkärit-skenaarion herättämiä ajatuksia

Vaikka passiivisen kansalaisen roolin sisäistäminen koettiin ryhmässämme aluksi hankalaksi, totesimme kuitenkin tehtävien edetessä, että toisaalta asiantuntijavallan alla eläminen on kuitenkin huoletonta ja helppoa. Loppujen lopuksi löysimme monia positiivisiakin puolia alkuun kauhuskenaariolta vaikuttaneeseen tulevaisuuden näkymään.

Teksti ja kuvat: hankeasiantuntija Hanna Tuohimaa, Laurea-ammattikorkeakoulu

Aamukahvitilaisuus työttömien parissa toimiville 11.3.2014

Laurea Lohjalla 11.3.2014 järjestetyillä aamukahveilla kuultiin kokemuksia ja näkemyksiä työttömän arjesta Länsi-Uudellamaalla sekä keskusteltiin eri toimijoiden kanssa siitä, miten työtöntä voidaan auttaa hyvinvoinnin polulla.

Yliopettaja Elina Rajalahti ja Elämä haltuun -hyvinvointirepun mainosjuliste. Lisätietoa www.laurea.fi/hyvinvointireppu

Yliopettaja Elina Rajalahden luotsaamassa tilaisuudessa kuultiin ensin sairaanhoitajaopiskelijoiden Outi Norjan ja Merja Silenin toteuttaman ”Työttömän hyvinvointikuva”-kyselyn tuloksia ja johtopäätöksiä. Hyvinvointikuva koostuu erilaisista voimavaroista, elämäntilanteesta ja koetusta hyvinvoinnista, johon vaikuttaa muun muassa terveys. Kyselyn yhteenvetona tekijät totesivat, että vastaajat ovat melko tyytyväisiä elämäänsä, mutta tiedonsaantia esimerkiksi terveyspalveluista tulisi pyrkiä kehittämään.

Lohjan kaupunginjohtaja Simo Juva

Lohjan kaupunginjohtaja Simo Juva kuunteli kiinnostuneena kyselyn tuloksia. Juva korosti, että toinen kunnan tärkeimmistä tehtävistä on sen asukkaiden hyvinvoinnin tilasta huolehtiminen (toinen on ympäristön tilasta huolehtiminen). Yksinkertaisimmillaan ihmisten hyvinvointia kuvaa se, miten pitkään elää ja miten onnellinen on.

 

Lohjalla on juuri valmistunut toinen hyvinvointikertomus, jossa erilaisia indikaattoreita on laajasti mukana. Simo Juva otti esiin kunnan merkityksen ja vaikutusmahdollisuudet työllisyyspolitiikassa, erityisesti yksilöohjauksen kokonaisuudesta huolehtimisen: kunnan tulee omilla toimillaan huolehtia siitä, että yksilön elämän nivelvaiheissa häntä tuetaan kaikin mahdollisin tavoin hyvän elämän saavuttamiseksi.

Keskustelu kävi vilkkaana

Aamukahvitilaisuuden osallistujat pääsivät tutustumaan ja kommentoimaan Pumppu-hankkeessa toteutettuja työttömän polkuja. Polut saivat aikaan aktiivista keskustelua pöytäryhmissä ja kommenteista saatiin arvokasta lisämateriaalia polkujen täydentämiseksi.

Polkukaaviot herättivät kiinnostusta

Yhteenvetona tilaisuudessa käydystä keskustelusta esiin nousivat toimijoiden välisen yhteistyön tärkeys, yksilöllisyyden ymmärtäminen ja hyväksyminen, erilaisten työllistymispolkujen löytäminen ja hyödyntäminen. Esille nousi myös välittömän vuorovaikutuksen toimivuus ja tärkeys verrattuna järjestelmien kautta tapahtuvaan kommunikointiin. Aamukahvitapaamiset jatkuvat ja Simo Juva lupasi, että kaupunki ottaa vastuun seuraavasta tapaamiskerrasta ensi syksynä.

Teksti: tutkimusassistentti Noora Montonen, Laurea-ammattikorkeakoulu

Pumpun idea-arpajaiset Care Innovations Areenalla 9.12.2013 Hyvinkäällä

Pumppu-hanke osallistui jälleen Fuas Care Innovations Areenaan, jonka tällä kertaa järjesti Laurea Hyvinkäällä. Mukana oli noin sata osallistujaa, joista valtaosa edusti FUASin eli Laurean, Hamkin ja Lamkin opiskelijoita ja henkilökuntaa. Näytteilleasettajina oli myös muita hyvinvoinnin toimijoita ja erilaisia hankkeita.

Tänä vuonna näytteilleasettajien pisteet sijaitsivat ripoteltuna luokkatiloihin, joten valitettavasti varsinaista ohjelmaa ei omalta tiskiltä pystynyt seuraamaan. Tutuksi tulivat kuitenkin Hamkin Digital Life Lab ja siellä Four Square -pelin hyödyntäminen esteettömyystiedon keräämiseksi, Työtehoseuran Green Care -hanke sekä Laurea Hyvinkään InnoVilla, joka tukee opiskelijayrittäjiä näiden liikeideoiden kehittelyssä.

Ennen tilaisuuden alkua vähän jännitti, miten osallistujat lähtevät näytteilleasettajiin tutustumaan, mutta huoli oli turha! Opiskelijoita ja muuta osallistujajoukkoa tuli rohkeasti luokkaan tutustumaan näytteilleasettajien tarjontaan. Pumppu-tehtävän palauttaneita oli jopa enemmän kuin viime vuonna!

Pumppu oli viime vuoden tapaan liikkeellä osallistujia aktivoiden. Jo useammassa tilaisuudessa on innovoitu tulevaisuuden hyvinvointipalveluita. Tällä kertaa ajatuksena oli kehittää jo olemassa olevia ideoita eteenpäin yritysten näkökulmasta teemalla ”saako tästä bisnestä?” Järjestimme nimittäin idea-arpajaiset, jossa jokainen osallistuja sai vetää itselleen arpalipun, jolla sai lunastaa numeroidun idean jatkokehitykseen. Oma näkökulma pyöräytettiin vielä onnenpyörästä ja sitten olikin taas aika laittaa mietintämyssy päähän ja pohtia, olisiko kyseinen idea saadun yrittäjän toteutettavissa yksin tai kumppanien kanssa vai vaatisiko idea kenties vähän uutta näkökulmaa jatkokehittelyyn.

Pumpun Idea-arpajaisissa arvat maksoivat 0 euroa ja joka arpa voitti!

Esimerkiksi viime vuonna ideoitiin nuorille yhteisöllistä asumista. Tähän konseptiin yhdistettiin toteuttajaksi ravintola, ja lopputuloksena konseptiin yhdistyi yhteisöllinen ruuanlaitto, jossa sosiaaliset suhteet vahvistuvat ja samalla ehkä ruokavaliokin monipuolistuu. Sydänpotilaille ideoitu vertaistukiryhmä puolestaan muuntuisi pelialan yrityksen hyppysissä roolipeliksi, jossa taistellaan sairautta vastaan.

Tehtävän suorittamiseen oli tarjolla erilaisia apuvälineitä: sai hieroa älynystyröitä sekä hakea uusia näkökulmia erilaisilla silmälaseilla.

Vammaisten lasten perheille oli tarjolla kulttuuriasumisen konsepti, jossa yhteiskäytössä olisi työpaja omaehtoiseen itsensä toteuttamiseen. Tällä kertaa ideaa kehitettiin eteenpäin sekä näytelmäkerhon että puutyöverstaan muodossa, mahdollisesti kunnallisena ostopalveluna tuotettuna.

Ota elämä haltuun -konseptissa haettiin syrjäytymiskierteessä olevalle ryhtiä elämään. Jatkokehittelyssä konsepti sai inspiraatiota pitseriasta ja ideana oli pitsapassityyppinen ”kerää kaikki ja saat työpaikan” ratkaisu harjoittelussa ja kesätöissä oleville.

Välillä konseptin ja yrittäjän yhdistelmät olivat niin höperöitä, että idean jatkokehittely vaati kovaa ponnistelua. Kova tahto sai kuitenkin lähes kaikki arpajaisiin osallistuneet tekemään tehtävän kunnialla loppuun saakka. Bisnes-teema herätti välillä pientä protestointia, koska kaikki palveluthan eivät kovin helposti käänny voittoa tuottavaksi toiminnaksi, eikä niiden välttämättä pidäkään kääntyä.

Pieni höpsöttely virkistää aivoja ja edistää luovuutta ideoinnissa.

Tehtävän lopuksi piti keksiä pieni tarina siitä, mitä tapahtuisi kun yrittäjä lähtisi palvelua toteuttamaan. Esimerkiksi monikulttuurista ravintolaa eettisille urille kehittänyt osallistujamme visioi kunnianhimoisesti näin: ”idean toteuttaneen toimijan yritys lähtee räjähdysmäiseen nousuun ja kansainvälistyy. Vihreitä arvoja voidaan ajaa näin muuallakin kuin Suomessa. Maailmasta tulee näin parempi paikka!”

Länsi-Uusimaan InnoHub-toiminta käynnistyi innostuneissa tunnelmissa 30.10.2013

InnoHub-pilottitoiminnan kick off -tilaisuus järjestettiin Lohjalla 30.10.2013. InnoHub on solmukohta, joka kokoaa toimijat keksimään yhdessä uutta.

Tilaisuuden aluksi Kansallista innovaatioverkostoa vetävä Pauliina Hautamäki Frami Oy:stä esitteli InnoHub-toimintaa. Perusajatuksena on eri organisaatioiden ja erilaisten ihmisten yhteisö, joka kokoontuu ja inspiroi uutta yhteisöllisesti.

Pauliina Hautamäki johdatteli InnoHubin ajatusmaailmaan

 

Laurea-ammattikorkeakoulun FuturesLab CoFin yritysfuturologi Tarja Meristö kertoi, miten InnoHub-pilotti sopii selkeästi Yritystalo Business Lohjan toimintamalliin. Tavoitteena on tiivistää jo olemassa olevien yritysten ja julkisen sektorin yhteistyötä sekä tuoda mukaan InnoHubin tapahtumiin talon ulkopuolisia yrittäjiä, yrittäjiksi aikovia, opiskelijoita ja muita uusia yhteistyökumppaneita.

 

InnoHub-toimintaa voi toteuttaa eri tavoin. Tilaisuudessa oltiin etäyhteydessä Vakka-Suomen InnoHub toimijoihin, jotka kertoivat omasta pilotistaan. Vakka-Suomessa InnoHub-toiminta on pop-up-maista, ilman pysyvää asemapaikkaa. ”Hubitetaan siellä, missä tarvitaan.”

 

Taustoitusten jälkeen parikymmenpäinen osallistujajoukko pääsi itse suunnittelemaan, mitä InnoHub toiminta voisi Länsi-Uudellamaalla tarkoittaa, ja mitä toimintoja he voisivat itse toteuttaa. Puheensorina oli vilkasta ja ajatuksia kertyi, kun osallistujat pohtivat kestävän kehityksen eri ulottuvuuksista InnoHubin toteutustapoja. Virikkeenä ajatuksille ryhmillä oli käytössä FuturesLab CoFin tähän tarkoitukseen pilotoima ”pelilauta”, johon kiinnitettiin ideoita ja odotuksia.

 

Ryhmien ehdottamista teemoista päätettiin toteuttaa nopeita pilotointeja; esimerkiksi yrittäjille järjestettävät pikatreffit tai kaikille ekotekovinkkejä säännöllisesti. Myös eri puolilla Länsi-Uudenmaan aluetta pidettävät teemapohjaiset pop-up –kahvilat saivat kannatusta.

Alueen toimijoita toivotaan jatkossakin innokkaasti mukaan InnoHub-toimintaan. Ota myös pari kaveria mukaan, niin saadaan lisää hyvää pörinää! Osallistumalla saat enemmän!

 

Seuraava mahdollisuus tulla InnoHubailemaan on jo 7.11.2013 klo 12.30-16.00 Laurea-ammattikorkeakoululla. Silloin visioidaan villisti tulevaisuuden uusia palvelukonsepteja Hyvinvointifoorumin yhteydessä. Samalla kuulet myös mm. uusimmat tulokset Laurean Pumppu-hankkeesta. Ilmoittaudu mukaan: https://elomake3.laurea.fi/lomakkeet/7809/lomake.html

 

InnoHub-pilottitoimintaa Länsi-Uudellamaalla koordinoi Novago Yrityskehitys Oy yhteistyössä Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa.

 

Eettisiä kysymyksiä arjen vastuusta Prahassa 18.-21.5.2013

Interdisciplinary.net on poikkitieteellinen projekti, joka järjestää monenlaisia konferensseja ympäri maailmaa. Tämä konferenssi ” Living Responsibly: Ethical Issues in Everyday Life”
oli Probing the Boundaries –teeman alainen tapahtuma, jossa käsiteltiin arkipäivän eettisiä kysymyksiä fokuksessa erityisesti vastuu.

Keväinen Praha oli kaunis konferenssikaupunki

Jo etukäteisinfossa painotettiin, että tilaisuus halutaan tarkoituksella pitää riittävän pienimuotoisena, että syntyy aitoa vuoropuhelua osallistujien kesken. Loppujen lopuksi konferenssin sijaan kyseessä oli ennemminkin workshop, jossa kutakuinkin kaikki osallistujat myös esittivät paperin. Osallistujia oli noin 30, mutta edustettuina oli kuitenkin 15 eri maata, lähes joka mantereelta. Mukana oli osallistujia Euroopan maiden lisäksi Australiasta, Thaimaasta, Intiasta, Nigeriasta, USA:sta ja Japanista.

Monipuolinen osallistujajoukko toisaalta rikastutti keskustelua mutta toisaalta hajotti fokusta: keskustelussa nousivat herkästi keskiöön maakohtaiset erot ja näkökulmat. Kun vielä aiheet käsittelivät etiikkaa, oli keskustelu paikoin hyvinkin kipakkaa mm. liittyen väestönkasvuun, työn ja perheen yhdistämiseen ja köyhyyteen. Ainoana suomalaisena ja pohjoismaalaisena sain näin edustaa tilaisuudessa pohjoismaista hyvinvointivaltiota tuoden mm. esiin universaalin sosiaalipolitiikan etuja.

Tilaisuuden paperien ja esitysten taso oli hyvin kirjava. Tässä muutamia poimintoja mielenkiintoisista papereista.

Ympäristöalan ammattilaisten etiikka

Eräs papereista käsitteli ympäristöalan ammattilaisten etiikkaa. Ympäristöalalla perinteinen professionaalinen etiikka kohtaa ympäristöetiikan, ja vieläpä kietoutuu henkilökohtaiseen etiikkaan, sillä perinteisesti ympäristöalalla toimivilla on myös henkilökohtainen vakaumus taustalla.

 

Siinä missä muissa professioissa ollaan vastuussa yhteisölle, ympäristöalan ammattilainen on vastuussa myös ympäristöstä. Kun vastuut limittyvät vielä henkilökohtaisten vakaumusten kanssa, voi syntyä konflikteja sen suhteen, mikä ammattilaisen ja yksityishenkilön näkökulmasta on oikein ja väärin. Siksi on erityisen tärkeää tehdä eronteko tieteellisten tosiasioiden ja henkilökohtaisten mielipiteiden kanssa.

 

Toisaalta ympäristöalan ammattilaiselta kuitenkin oletetaan ympäristömyötäistä käytöstä myös omassa elämässään, ei vain työn puitteissa. Samanlaista professionaalin ja henkilökohtaisen etiikan sekoittumista on varmasti monella alalla.

Paperi on luettavissa täältä:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/chenovetharlpaper.pdf

 Moraalinen etäännyttäminen lihansyönnin yhteydessä

Toinen mielenkiintoinen paperi käsitteli moraalista etäännyttämistä (moral disengagement) lihansyönnin yhteydessä: tutkimuksessa oli ensin ryhmähaastattelussa keskusteltu osallistujien luontosuhteesta ja koetuista velvollisuuksista luontoa ja ympäristöä kohtaan, minkä jälkeen keskustelu oli fokusoitu ruokailutottumuksiin.

 

Tausta-ajatuksena oli, että kasvissyönti olisi ympäristölle parempi vaihtoehto kuin lihansyönti ja haluttiin tutkia keinoja, joilla omia ruokailutottumuksia perustellaan ja muutoksen tarpeellisuus kiistetään.

 

Tyypillisesti haastateltavat näkivät olevansa luonnosta vastuussa ja kannattivat eläinten hyvää kohtelua. Silti haastateltavat söivät lihaa eivätkä pääasiassa olleet valmiita lihansyönnistä luopumaan. 

 

Moraalisen etäännyttämisen keinoja olivat mm. lihansyönnin esittäminen välttämättömänä ihmisen elossapysymiselle (survival), jolloin haitat on pakko hyväksyä (”Yes, but there is a reason” –luokka) tai vaihtoehtoa ei ole (”yes, but there is no alternative”), oman vastuun kiistäminen (”it’s not up to me”) ja haitallisten puolien vähättely (”it’s not that bad”).

Saman tyyppistä ”selittelyn makua” on meistä itse kunkin arkipäivän valinnoissa, kun terveellisyysnäkökohdat ja mieliteot törmäilevät.

Paperi on luettavissa täältä:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/gracarlpaper.pdf

Kerjäämisen eettisyys

 

Moraalinen etäännyttäminen tuli käytännössä esiin seuraavan päivän sessiossa, jossa argumentoitiin sen puolesta, että kerjääminen on epäeettistä. Intian kontekstissa kerjääminen on todellinen ongelma, ja kerjäläisten kytkökset rikollisjärjestöihin ja kokemukset huijaavista kerjäläisistä, jotka käyttävät auttamisen halua hyväkseen, olivat saaneet paperin esittäjän suivaantumaan ja toteamaan ettei kerjäläisiä pidä auttaa. Vaikka se tuntuisi sydämettömältä, pitäisi kerjäläiset jättää huomiotta, varsinkaan kun kaikkia ei voi auttaa kuitenkaan.

Paperista luonnollisesti sikisi vilkas keskustelu, jossa mm. todettiin, että kerjääminen on sentään parempi vaihtoehto kuin ihmisten ryöstäminen. Moni koki, että todellisesti hädänalaisia pitäisi voida auttaa, mutta ongelmia tuotti se, miten pystytään määrittelemään, kuka on oikeasti avun tarpeessa ja kuka ei.

Keskustelu pyöri hyväntekeväisyyden ympärillä, jolloin oli pakko nostaa keskusteluun universaalin sosiaalipolitiikan idea, jossa tarveharkintaisuus on vasta viimeinen oljenkorsi. Suomessahan ei hyväntekeväisyyden kulttuuri ole kovin vahva, kansainvälisesti katsoen hyvän sosiaaliturvan ansiosta, joten ehdotin, olisiko mahdollista tehdä hyväntekeväisyyttä maksamalla veroja. Tätä ei pidetty mahdollisena, sillä verojahan maksetaan pakosta, eikä hyväntekeväisyys toisaalta ole pelkkää rahaa.

Minusta keskustelun sävy oli etiikan konferenssiksi mielenkiintoisen syyllistävä: vain tarpeeseen ollaan valmiita antamaan, jolloin jonkun pitää pystyä määrittelemään, kuka ansaitsee, kuka ei.

Tähänkin paperiin voi tutustua tarkemmin:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/yogirlpaper.pdf

Näkökulmia vastuullisuuteen

 

Oman paperini esitin konferenssin kolmantena päivänä. Paperini käsitteli vastuun käsitettä luoden erontekoa menneeseen katsovan, vastuuta syyllisyyden näkökulmasta tulkitsevan tarkastelutavan ja tulevaisuuteen katsovan, vastuuta toimeen tarttumisen näkökulmasta tulkitsevan tarkastelutavan välillä.

 

Jälkimmäisen tarkastelutavan mukaan toimittaessa keskeiseksi ei nouse tehdyistä valinnoista rankaiseminen vaan sellaisten keinojen etsiminen, jotka tukevat toimeen tarttumista ja aktiivista otetta omasta hyvinvoinnista huolehtimiseksi. Nostin tarkastelutavan ilmentymäksi terveyden edistämisen, joka tyypillisesti on tulevaisuuteen tähtäävä toimintaa, hakien parasta mahdollista hyvinvoinnin tilaa niistä resursseista käsin, jotka ovat kyseisellä hetkellä käytettävissä. Kun panostus on terveyden edistämisessä, ideaalitilanteessa korjaavilta toimilta voidaan välttyä, jolloin syyllisyysnäkökulman relevanssi vähenee.

Paperi on luettavissa täältä:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/hannarlpaper.pdf

Konferenssissa käsiteltyjä muita aiheita olivat mm. narratiivisuus, etäopiskelu, hindulaisuus, media-ala, ekologiset tuotteet ja yritysvastuu.

Suurin osa papereista löytyy netistä, koko ohjelmaan ja saatavilla oleviin papereihin voi tutustua tästä:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/persons/ethics-everyday-life/conference-programme-abstracts-and-papers/

 

 

Vapaaehtoistoiminta osana hyvinvointipalveluita

Länsi-Uudenmaan hyvinvointifoorumi kokoontui jo viidennen kerran 18.4.2013, tällä kertaa teemana oli vapaaehtoistoiminta osana hyvinvointipalveluita ja yhteistyön mahdollisuudet. Toista kertaa hyvinvointifoorumin yhteydessä järjestettiin minimessut, johon kaikki alueen toimijat ja hankkeet olivat tervetulleita esittelemään toimintaansa.

Minimessuilla

Pulssin tunnustelu on kansalaisten itsepuolustustaito – rennolla otteella ja hyvällä fiiliksellä, Anita Rajala Aivoliitosta esitteli Tunne Pulssisi –hanketta.

Etsimme palveluita yksin jääneille ikäihmisille, Hanna Ruoste ja Eila Sundell Parhaat Vuodet ry:stä esittelivät Suhu-projektia.

Myös Laurea oli mukana minimessuilla oppimisympäristöjensä FuturesLab CoFin ja Terveystorin kautta. Pumppu-hankkeen lisäksi esiteltiin muuta hanketoimintaa. Myös koko Pumppu-hankkeen väliseminaaria varten laaditut, ForeMassi2025-hankkeessa laadittuihin skenaarioihin perustuvat skenaariojulisteet olivat mukana. Julisteiden tarkoituksena on herättää osallistujat pohtimaan, millaisia vaikutuksia tulevaisuuden kehityksellä on hyvinvointipalveluiden tarpeelle ja järjestämistavalle.

Varsinaisen tilaisuuden avasi Laurean Lohjan toimipisteen uusi yksikön johtaja Susanna Niinistö-sivuranta lähestyen päivän yhteystyöteemaa Laurean arvojen kautta, jotka ovat yhteisöllisyys, sosiaalinen vastuullisuus ja luovuus. Niinistö-Sivuranta kaipasi hullujakin uusia ideoita ja luovuuden ilmapiiriä, jotta voidaan myös yrittää muuttaa maailmaa, ei vain sopeutua siihen. Pienin askelin, yhteistyössä voidaan viedä asioita eteenpäin ja vaikuttaa sekä omaan että läheisten hyvinvointiin, mutta myös maailman hyvinvointiin.  

 

Myös tilaisuuden puheenjohtajan toiminut Novago Yrityskehityksen Erja Vaarala korosti yhteisen tekemisen tärkeyttä, kaikki toimijat 4Y:n periaatteella huomioiden (yrittäjät, yhteiskunta, yhteisöt ja yksilöt). Toisaalta Vaarala totesi, että yrittäjälle yhteistyö ja verkostossa toimiminen on haasteellista, kun siitä ei kukaan maksa ja hyödyt tulevat vasta pitkällä viiveellä. Kun alueella on lähemmäs 1000 hyvinvointitoimialaan laajalla luokituksella kuuluvaa yritystä, on verkosto väistämättä monimuotoinen, ja eri toimijat osallistuvat eri toimintoihin, omista lähtökohdistaan lähtien.

Yhteistyötä vapaaehtoistoimijoiden kanssa käsiteltiin sekä yrityksen että julkisen sektorin näkökulmasta. Yritysnäkökulmaa tilaisuuteen toivat Tarja Savolainen ja Marjo Virkkunen sosiaalipalveluja tuottavasta Mainio Vireestä, jonka hoivakodeissa vapaaehtoistoimintaa on hyödynnetty ainakin hoivakoti Sinivuokossa vuodesta 2008 ja Martinlähteessä vuodesta 2011. Vapaaehtoistoiminta antaa kokemuksia ja elämyksiä, jotka edesauttavat mielekkyyden säilymistä elämässä. Myös vapaaehtoisena toimivalle ihmiselle toiminta antaa paljon. Alustajat toivoivat, että valtiovalta nostaisi vapaaehtoistyön sille kuuluvaan asemaan.

Yritysten ja vapaaehtoisten yhteistyössä puhututtaa usein se, miten paljon vapaaehtoistyö korvaa yritysten omaa virkistystoimintaa, eli rahastaako yritys vapaaehtoisia käyttämällä. Alustajat totesivat, että hoivakodissa on aina oltava tietty miehitys, jota ei voida alittaa, vaikka käytettävissä olisikin vapaaehtoisia. Vapaaehtoistyöntekijät eivät tee perushoitotoimenpiteitä, mutta tuovat piristävän lisän virkistystoimintaan. Lisäksi vapaaehtoistoimintaa tehdään vapaaehtoisten toiveista lähtöisin ja sen pohjalta, miten paljon näillä on aikaa vapaaehtoistyöhön laittaa. Välttämättä vapaaehtoistoiminta ei tavoita tasapuolisesti kaikkia asukkaita, koska vapaaehtoiset voivat itse valita, kenen kanssa ovat tekemisissä. Näin ”hankalat tapaukset” eivät välttämättä vapaaehtoistoiminnasta hyödy.

Esimerkiksi Sinivuokossa vapaaehtoiset pitävät virikehetkiä asukkaille. On myös kaverikoiria, eläimillähän on tunnetusti terapeuttinen vaikutus ihmiseen. Myös omaiset ovat mukana hoivakodin toiminnassa ja voivat tuoda oman osaamisensa koko hoivakodin käyttöön, esimerkiksi säestämällä tai vaikkapa valokuvaamalla asukkaita.

Hoivakoti Martinlähteessä vapaaehtoistoiminta lähti käyntiin Laurean Vapari-hankkeen myötä, jossa kehitettiin vapaaehtoisten ja hoivayritysten kumppanuusmallia. Laurea mm. järjesti seniorikoulutusta vapaaehtoistyöhön.  Vapaaehtoistyö on Martilähteessäkin vakiintunut toimintatapa, vaikkakaan ei laajamittaisesti. Vapari-projektin myötä hoivakodissa nimettiin vapaaehtoistyön koordinaattori, johon voi olla yhteydessä, jos vapaaehtoistyö kiinnostaa. Kun työntekijä haastatteli asukkaita, mitä nämä toivoisivat vapaaehtoisten toiminnalta, pääviesti oli, että halutaan elää leppoisaa elämää ja toivotaan, että ei olisi kiireen tunnelmaa.

Keskustelussa pohdittiin naisten ja miesten erilaista tapaa tehdä vapaaehtoistyötä, miehet ovat usein mukana liikuntajärjestöissä, naiset enemmän tekemisissä ikääntyneiden kanssa. Mietittiin, millaisia uusia osallistumisen tapoja voitaisiin tarjota, että mukaan saataisiin uusia vapaaehtoisia. Voisiko esimerkiksi taksikuski toimia vapaaehtoisena keikkaluonteisesti tarjoamalla kyydin vapaaehtoisvoimin järjestettyyn tapahtumaan? Kyyditysvapaaehtoisten käyttöä on Länsi-Uudellamaalla suunniteltukin ainakin ikäihmisten kevätjuhlaan, jossa kuljetus muuten muodostuu ongelmaksi.

Kuntapuolen näkökulmaa vapaaehtoistoimintaan toi Anne Aaltio Vantaalta, Vantaa vanhenee viksusti –ohjelmasta, jossa fokuksessa ovat aktiiviset seniorit. Hän totesi, että Suomen kaltaisissa maissa, joissa on vahva julkinen sektori, on vapaaehtoistoiminnan rooli usein pieni. Kun julkisen sektorin rooli ohenee, tarvitaan enemmän muita toimijoita mukaan. Julkinen sektori on usein organisaatiolähtöinen, mutta nyt pyritään asiakaslähtöisyyteen mm. palvelumuotoilun keinoin. Vantaalla pyritään löytämään varhain ennalta ehkäiseviä hyvinvointipalveluita alueen senioreille. Kaikki ikäihmiset eivät välttämättä lainkaan tarvitse vanhuksille suunnattuja erityispalveluita vaan he käyttävät samoja palveluita kuin muutkin ihmiset.  Nyt näitä kehitetään ja palvelumuotoilun myötä palveluiden käyttäjät ovat mukana suunnittelussa. Sen lisäksi, että palveluita on, niistä pitää myös tiedottaa, jotta palvelut tavoittavat alueen seniorit. Vantaalla yksi yksinkertainen yhteistyömuoto eri toimijoiden välillä on ollut Seniorimenot-esitteen kokoaminen.

Verkostotyöskentelyssä on tärkeää osallistujien samanarvoisuus. Tärkeää on saada aikaan luottamus ja sitoutumisen ilmapiiri. Riittävästi aikaa pitää käyttää suunnitteluvaiheeseen ja eri toimijoiden roolien määrittelyyn, mutta toisaalta määritellä myös toiminnan aikajänne; milloin on valmista. Koko ajan tapaamisissa tulisi rinnakkain kulkea substanssi ja verkoston toiminta sinänsä. Osallistavilla tapaamisilla pyritään siihen, että syntyisi parempia tuloksi kuin mitä on osattu aavistaakaan.

Aaltio peräänkuulutti verkostojen toimintaan innovatiivista nostetta. Kun oppii tuntemaan verkoston muita jäseniä, voi syntyä täysin uudenlaisia ideoita, mitä kaikkea yhdessä voitaisiin tehdä. Myös vapaaehtoistoiminta voi olla monenlaista, kun kaikkien omaa osaamista hyödynnetään, oli se sitten ”piipahtamista” esiintyjänä tai pidempää sitoutumista vaikkapa ystävätoimintaan. Vapaaehtoisten kontaktointiin on mm. Vantaan seurakunnan Suurella sydämellä –sivusto. Järjestöillä on suuri rooli vapaaehtoistoiminnassa, mutta myös toimintaa koordinoivilla tahoilla esim. hoivakodeissa.

Alustusten välissä keskusteltiin pienryhmissä vapaaehtoistoiminnan ja eri palveluntarjoajien välisestä yhteistyöstä Länsi-Uudellamaalla; millaista yhteistyötä jo on ja millaista voisi olla. Keskustelujen pohjalta tavoitteena oli muotoilla suosituksia yhteistyön kehittämiseksi. Keskeisiksi suosituksiksi nousivat mm. toiminnan koordinointi ja tiedottamisen ja tietoisuuden lisääminen vapaaehtoistyön mahdollisuuksista.

 

Tilaisuuden lopuksi tulevaisuuden tutkija Maija-Liisa Viherä puhui mm. viestinnästä. Ensiksikin pitää olla viestintävalmiuksia; pitää olla mahdollisuus viestiä, tarvittavaa osaamista ja motivaatiota. Viestinnän motivaatio lähtee ihmisen perustarpeista (jäsentyminen, liittyminen, tekeminen); jos ei ole tarvetta, niin ei myöskään viestitä. Yhteisö, jossa viestit eivät kulje, on huono, toimimaton yhteisö. Viestintää on monenlaista, luova viestintä on spontaania, impulsiivista, dialogista, moniäänistä ja proaktiivista siinä missä integroiva viestintä on tarkkaa, reagoivaa, valvottua, yksiäänistä ja karsivaa. Viherä antoi esimerkin luovasta viestinnästä siinä, miten ennen kuviteltiin, että kuvapuheluita käytettäisiin vain omien kasvojen kuvaamiseen, kun taas kameran kääntämällä kuvatuksi tuleekin ympäröivä maisema.

 

Laurean yliopettaja Tarja Meristö tiivisti loppuyhteenvedossa päivän antia. Hän esitteli ajatusta, että kansalaisen sijaan pitäisi puhua kanssalaisesta. Meristö totesi, että yhteistyössä kaikki osapuolet voittavat, mutta tilanne pitäisi saada myös tuntumaan voitolta, niin että päällimmäisenä ei olisi esimerkiksi kokemus statuksen menetyksestä. Meristö tarttui termiin innovatiivinen noste; että koettaisiin että tehdään jotain suurempaa kuin mitä lähdetään tekemään, rikottaisiin luovasti rajoja.

Seuraava Länsi-Uudenmaan hyvinvointifoorumi pidetään Lohjalla 7.11.2013