Länsi-Uudenmaan hyvinvointifoorumi kokoontui jo viidennen
kerran 18.4.2013, tällä kertaa teemana oli vapaaehtoistoiminta osana
hyvinvointipalveluita ja yhteistyön mahdollisuudet. Toista kertaa
hyvinvointifoorumin yhteydessä järjestettiin minimessut, johon kaikki alueen
toimijat ja hankkeet olivat tervetulleita esittelemään toimintaansa.
Minimessuilla |
Pulssin tunnustelu on kansalaisten itsepuolustustaito – rennolla otteella ja hyvällä fiiliksellä, Anita Rajala Aivoliitosta esitteli Tunne Pulssisi –hanketta. |
Etsimme palveluita yksin jääneille ikäihmisille, Hanna Ruoste ja Eila Sundell Parhaat Vuodet ry:stä esittelivät Suhu-projektia. |
Myös Laurea oli mukana minimessuilla oppimisympäristöjensä
FuturesLab CoFin ja Terveystorin kautta. Pumppu-hankkeen lisäksi esiteltiin
muuta hanketoimintaa. Myös koko Pumppu-hankkeen väliseminaaria varten laaditut,
ForeMassi2025-hankkeessa laadittuihin skenaarioihin perustuvat
skenaariojulisteet olivat mukana. Julisteiden tarkoituksena on herättää
osallistujat pohtimaan, millaisia vaikutuksia tulevaisuuden kehityksellä on
hyvinvointipalveluiden tarpeelle ja järjestämistavalle.
Varsinaisen tilaisuuden avasi Laurean Lohjan toimipisteen uusi yksikön johtaja Susanna Niinistö-sivuranta lähestyen päivän yhteystyöteemaa Laurean arvojen kautta, jotka ovat yhteisöllisyys, sosiaalinen vastuullisuus ja luovuus. Niinistö-Sivuranta kaipasi hullujakin uusia ideoita ja luovuuden ilmapiiriä, jotta voidaan myös yrittää muuttaa maailmaa, ei vain sopeutua siihen. Pienin askelin, yhteistyössä voidaan viedä asioita eteenpäin ja vaikuttaa sekä omaan että läheisten hyvinvointiin, mutta myös maailman hyvinvointiin.
Myös tilaisuuden puheenjohtajan toiminut Novago
Yrityskehityksen Erja Vaarala korosti yhteisen tekemisen tärkeyttä, kaikki
toimijat 4Y:n periaatteella huomioiden (yrittäjät, yhteiskunta, yhteisöt ja
yksilöt). Toisaalta Vaarala totesi, että yrittäjälle yhteistyö ja verkostossa
toimiminen on haasteellista, kun siitä ei kukaan maksa ja hyödyt tulevat vasta
pitkällä viiveellä. Kun alueella on lähemmäs 1000 hyvinvointitoimialaan
laajalla luokituksella kuuluvaa yritystä, on verkosto väistämättä
monimuotoinen, ja eri toimijat osallistuvat eri toimintoihin, omista
lähtökohdistaan lähtien.
Yhteistyötä vapaaehtoistoimijoiden kanssa käsiteltiin sekä
yrityksen että julkisen sektorin näkökulmasta. Yritysnäkökulmaa tilaisuuteen
toivat Tarja Savolainen ja Marjo Virkkunen sosiaalipalveluja tuottavasta Mainio
Vireestä, jonka hoivakodeissa vapaaehtoistoimintaa on hyödynnetty ainakin
hoivakoti Sinivuokossa vuodesta 2008 ja Martinlähteessä vuodesta 2011.
Vapaaehtoistoiminta antaa kokemuksia ja elämyksiä, jotka edesauttavat
mielekkyyden säilymistä elämässä. Myös vapaaehtoisena toimivalle ihmiselle
toiminta antaa paljon. Alustajat toivoivat, että valtiovalta nostaisi
vapaaehtoistyön sille kuuluvaan asemaan.
Yritysten ja vapaaehtoisten yhteistyössä puhututtaa usein
se, miten paljon vapaaehtoistyö korvaa yritysten omaa virkistystoimintaa, eli
rahastaako yritys vapaaehtoisia käyttämällä. Alustajat totesivat, että
hoivakodissa on aina oltava tietty miehitys, jota ei voida alittaa, vaikka
käytettävissä olisikin vapaaehtoisia. Vapaaehtoistyöntekijät eivät tee
perushoitotoimenpiteitä, mutta tuovat piristävän lisän virkistystoimintaan.
Lisäksi vapaaehtoistoimintaa tehdään vapaaehtoisten toiveista lähtöisin ja sen
pohjalta, miten paljon näillä on aikaa vapaaehtoistyöhön laittaa. Välttämättä
vapaaehtoistoiminta ei tavoita tasapuolisesti kaikkia asukkaita, koska
vapaaehtoiset voivat itse valita, kenen kanssa ovat tekemisissä. Näin ”hankalat
tapaukset” eivät välttämättä vapaaehtoistoiminnasta hyödy. Esimerkiksi Sinivuokossa vapaaehtoiset pitävät virikehetkiä asukkaille. On myös kaverikoiria, eläimillähän on tunnetusti terapeuttinen vaikutus ihmiseen. Myös omaiset ovat mukana hoivakodin toiminnassa ja voivat tuoda oman osaamisensa koko hoivakodin käyttöön, esimerkiksi säestämällä tai vaikkapa valokuvaamalla asukkaita.
Hoivakoti Martinlähteessä vapaaehtoistoiminta lähti käyntiin
Laurean Vapari-hankkeen myötä, jossa kehitettiin vapaaehtoisten ja
hoivayritysten kumppanuusmallia. Laurea mm. järjesti seniorikoulutusta
vapaaehtoistyöhön. Vapaaehtoistyö on
Martilähteessäkin vakiintunut toimintatapa, vaikkakaan ei laajamittaisesti.
Vapari-projektin myötä hoivakodissa nimettiin vapaaehtoistyön koordinaattori,
johon voi olla yhteydessä, jos vapaaehtoistyö kiinnostaa. Kun työntekijä
haastatteli asukkaita, mitä nämä toivoisivat vapaaehtoisten toiminnalta,
pääviesti oli, että halutaan elää leppoisaa elämää ja toivotaan, että ei olisi
kiireen tunnelmaa.
Keskustelussa pohdittiin naisten ja miesten erilaista tapaa
tehdä vapaaehtoistyötä, miehet ovat usein mukana liikuntajärjestöissä, naiset
enemmän tekemisissä ikääntyneiden kanssa. Mietittiin, millaisia uusia
osallistumisen tapoja voitaisiin tarjota, että mukaan saataisiin uusia
vapaaehtoisia. Voisiko esimerkiksi taksikuski toimia vapaaehtoisena
keikkaluonteisesti tarjoamalla kyydin vapaaehtoisvoimin järjestettyyn
tapahtumaan? Kyyditysvapaaehtoisten käyttöä on Länsi-Uudellamaalla suunniteltukin
ainakin ikäihmisten kevätjuhlaan, jossa kuljetus muuten muodostuu ongelmaksi.
Kuntapuolen näkökulmaa vapaaehtoistoimintaan toi Anne Aaltio
Vantaalta, Vantaa vanhenee viksusti –ohjelmasta, jossa fokuksessa ovat
aktiiviset seniorit. Hän totesi, että Suomen kaltaisissa maissa, joissa on
vahva julkinen sektori, on vapaaehtoistoiminnan rooli usein pieni. Kun julkisen
sektorin rooli ohenee, tarvitaan enemmän muita toimijoita mukaan. Julkinen
sektori on usein organisaatiolähtöinen, mutta nyt pyritään asiakaslähtöisyyteen
mm. palvelumuotoilun keinoin. Vantaalla pyritään löytämään varhain ennalta
ehkäiseviä hyvinvointipalveluita alueen senioreille. Kaikki ikäihmiset eivät
välttämättä lainkaan tarvitse vanhuksille suunnattuja erityispalveluita vaan he
käyttävät samoja palveluita kuin muutkin ihmiset. Nyt näitä kehitetään ja palvelumuotoilun
myötä palveluiden käyttäjät ovat mukana suunnittelussa. Sen lisäksi, että
palveluita on, niistä pitää myös tiedottaa, jotta palvelut tavoittavat alueen
seniorit. Vantaalla yksi yksinkertainen yhteistyömuoto eri toimijoiden välillä
on ollut Seniorimenot-esitteen kokoaminen.
Verkostotyöskentelyssä on tärkeää osallistujien
samanarvoisuus. Tärkeää on saada aikaan luottamus ja sitoutumisen ilmapiiri.
Riittävästi aikaa pitää käyttää suunnitteluvaiheeseen ja eri toimijoiden
roolien määrittelyyn, mutta toisaalta määritellä myös toiminnan aikajänne;
milloin on valmista. Koko ajan tapaamisissa tulisi rinnakkain kulkea substanssi
ja verkoston toiminta sinänsä. Osallistavilla tapaamisilla pyritään siihen,
että syntyisi parempia tuloksi kuin mitä on osattu aavistaakaan. Aaltio peräänkuulutti verkostojen toimintaan innovatiivista nostetta. Kun oppii tuntemaan verkoston muita jäseniä, voi syntyä täysin uudenlaisia ideoita, mitä kaikkea yhdessä voitaisiin tehdä. Myös vapaaehtoistoiminta voi olla monenlaista, kun kaikkien omaa osaamista hyödynnetään, oli se sitten ”piipahtamista” esiintyjänä tai pidempää sitoutumista vaikkapa ystävätoimintaan. Vapaaehtoisten kontaktointiin on mm. Vantaan seurakunnan Suurella sydämellä –sivusto. Järjestöillä on suuri rooli vapaaehtoistoiminnassa, mutta myös toimintaa koordinoivilla tahoilla esim. hoivakodeissa.
Alustusten välissä keskusteltiin pienryhmissä
vapaaehtoistoiminnan ja eri palveluntarjoajien välisestä yhteistyöstä
Länsi-Uudellamaalla; millaista yhteistyötä jo on ja millaista voisi olla.
Keskustelujen pohjalta tavoitteena oli muotoilla suosituksia yhteistyön
kehittämiseksi. Keskeisiksi suosituksiksi nousivat mm. toiminnan koordinointi
ja tiedottamisen ja tietoisuuden lisääminen vapaaehtoistyön mahdollisuuksista.
Tilaisuuden lopuksi tulevaisuuden tutkija Maija-Liisa Viherä
puhui mm. viestinnästä. Ensiksikin pitää olla viestintävalmiuksia; pitää olla
mahdollisuus viestiä, tarvittavaa osaamista ja motivaatiota. Viestinnän
motivaatio lähtee ihmisen perustarpeista (jäsentyminen, liittyminen,
tekeminen); jos ei ole tarvetta, niin ei myöskään viestitä. Yhteisö, jossa
viestit eivät kulje, on huono, toimimaton yhteisö. Viestintää on monenlaista,
luova viestintä on spontaania, impulsiivista, dialogista, moniäänistä ja
proaktiivista siinä missä integroiva viestintä on tarkkaa, reagoivaa,
valvottua, yksiäänistä ja karsivaa. Viherä antoi esimerkin luovasta
viestinnästä siinä, miten ennen kuviteltiin, että kuvapuheluita käytettäisiin
vain omien kasvojen kuvaamiseen, kun taas kameran kääntämällä kuvatuksi
tuleekin ympäröivä maisema.
Seuraava Länsi-Uudenmaan hyvinvointifoorumi pidetään
Lohjalla 7.11.2013