oli Probing the Boundaries –teeman alainen tapahtuma, jossa käsiteltiin arkipäivän eettisiä kysymyksiä fokuksessa erityisesti vastuu.
Keväinen Praha oli kaunis konferenssikaupunki |
Monipuolinen osallistujajoukko toisaalta rikastutti keskustelua mutta toisaalta hajotti fokusta: keskustelussa nousivat herkästi keskiöön maakohtaiset erot ja näkökulmat. Kun vielä aiheet käsittelivät etiikkaa, oli keskustelu paikoin hyvinkin kipakkaa mm. liittyen väestönkasvuun, työn ja perheen yhdistämiseen ja köyhyyteen. Ainoana suomalaisena ja pohjoismaalaisena sain näin edustaa tilaisuudessa pohjoismaista hyvinvointivaltiota tuoden mm. esiin universaalin sosiaalipolitiikan etuja.
Tilaisuuden paperien ja esitysten taso oli hyvin kirjava. Tässä muutamia poimintoja mielenkiintoisista papereista.
Ympäristöalan ammattilaisten etiikka
Eräs papereista käsitteli ympäristöalan ammattilaisten etiikkaa.
Ympäristöalalla perinteinen professionaalinen etiikka kohtaa ympäristöetiikan,
ja vieläpä kietoutuu henkilökohtaiseen etiikkaan, sillä perinteisesti
ympäristöalalla toimivilla on myös henkilökohtainen vakaumus taustalla.
Siinä missä
muissa professioissa ollaan vastuussa yhteisölle, ympäristöalan ammattilainen
on vastuussa myös ympäristöstä. Kun vastuut limittyvät vielä henkilökohtaisten
vakaumusten kanssa, voi syntyä konflikteja sen suhteen, mikä ammattilaisen ja
yksityishenkilön näkökulmasta on oikein ja väärin. Siksi on erityisen tärkeää
tehdä eronteko tieteellisten tosiasioiden ja henkilökohtaisten mielipiteiden
kanssa.
Toisaalta ympäristöalan ammattilaiselta kuitenkin oletetaan
ympäristömyötäistä käytöstä myös omassa elämässään, ei vain työn puitteissa.
Samanlaista professionaalin ja henkilökohtaisen etiikan sekoittumista on
varmasti monella alalla.
Paperi on luettavissa täältä:
http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/chenovetharlpaper.pdf
Toinen mielenkiintoinen paperi käsitteli moraalista etäännyttämistä
(moral disengagement) lihansyönnin yhteydessä: tutkimuksessa oli ensin
ryhmähaastattelussa keskusteltu osallistujien luontosuhteesta ja koetuista
velvollisuuksista luontoa ja ympäristöä kohtaan, minkä jälkeen keskustelu oli
fokusoitu ruokailutottumuksiin.
Tausta-ajatuksena oli, että kasvissyönti olisi
ympäristölle parempi vaihtoehto kuin lihansyönti ja haluttiin tutkia keinoja,
joilla omia ruokailutottumuksia perustellaan ja muutoksen tarpeellisuus
kiistetään.
Tyypillisesti haastateltavat näkivät olevansa luonnosta vastuussa
ja kannattivat eläinten hyvää kohtelua. Silti haastateltavat söivät lihaa
eivätkä pääasiassa olleet valmiita lihansyönnistä luopumaan.
Moraalisen etäännyttämisen keinoja olivat mm.
lihansyönnin esittäminen välttämättömänä ihmisen elossapysymiselle (survival),
jolloin haitat on pakko hyväksyä (”Yes, but there is a reason” –luokka) tai
vaihtoehtoa ei ole (”yes, but there is no alternative”), oman vastuun
kiistäminen (”it’s not up to me”) ja haitallisten puolien vähättely (”it’s not
that bad”).
Saman tyyppistä ”selittelyn makua” on meistä itse kunkin arkipäivän
valinnoissa, kun terveellisyysnäkökohdat ja mieliteot törmäilevät.
Paperi on luettavissa täältä:
http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/gracarlpaper.pdf
Paperista luonnollisesti sikisi vilkas keskustelu, jossa mm. todettiin, että kerjääminen on sentään parempi vaihtoehto kuin ihmisten ryöstäminen. Moni koki, että todellisesti hädänalaisia pitäisi voida auttaa, mutta ongelmia tuotti se, miten pystytään määrittelemään, kuka on oikeasti avun tarpeessa ja kuka ei.
Keskustelu pyöri hyväntekeväisyyden ympärillä, jolloin oli pakko nostaa keskusteluun universaalin sosiaalipolitiikan idea, jossa tarveharkintaisuus on vasta viimeinen oljenkorsi. Suomessahan ei hyväntekeväisyyden kulttuuri ole kovin vahva, kansainvälisesti katsoen hyvän sosiaaliturvan ansiosta, joten ehdotin, olisiko mahdollista tehdä hyväntekeväisyyttä maksamalla veroja. Tätä ei pidetty mahdollisena, sillä verojahan maksetaan pakosta, eikä hyväntekeväisyys toisaalta ole pelkkää rahaa.
Minusta keskustelun sävy oli etiikan konferenssiksi mielenkiintoisen syyllistävä: vain tarpeeseen ollaan valmiita antamaan, jolloin jonkun pitää pystyä määrittelemään, kuka ansaitsee, kuka ei.
Tähänkin paperiin voi tutustua tarkemmin:
http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/yogirlpaper.pdf
Näkökulmia vastuullisuuteen
Oman paperini esitin konferenssin kolmantena päivänä. Paperini
käsitteli vastuun käsitettä luoden erontekoa menneeseen katsovan, vastuuta
syyllisyyden näkökulmasta tulkitsevan tarkastelutavan ja tulevaisuuteen
katsovan, vastuuta toimeen tarttumisen näkökulmasta tulkitsevan tarkastelutavan
välillä.
Jälkimmäisen tarkastelutavan mukaan toimittaessa keskeiseksi ei nouse
tehdyistä valinnoista rankaiseminen vaan sellaisten keinojen etsiminen, jotka
tukevat toimeen tarttumista ja aktiivista otetta omasta hyvinvoinnista
huolehtimiseksi. Nostin tarkastelutavan ilmentymäksi terveyden edistämisen,
joka tyypillisesti on tulevaisuuteen tähtäävä toimintaa, hakien parasta
mahdollista hyvinvoinnin tilaa niistä resursseista käsin, jotka ovat kyseisellä
hetkellä käytettävissä. Kun panostus on terveyden edistämisessä, ideaalitilanteessa
korjaavilta toimilta voidaan välttyä, jolloin syyllisyysnäkökulman relevanssi
vähenee.
Paperi on luettavissa täältä:
http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/hannarlpaper.pdf
Konferenssissa käsiteltyjä muita aiheita olivat mm. narratiivisuus,
etäopiskelu, hindulaisuus, media-ala, ekologiset tuotteet ja yritysvastuu.
Suurin osa papereista löytyy netistä, koko ohjelmaan ja saatavilla
oleviin papereihin voi tutustua tästä:
http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/persons/ethics-everyday-life/conference-programme-abstracts-and-papers/