Monipuolinen Länsi-Uudenmaan hyvinvointifoorumi ja upean Terveystorin avajaiset

Kaksi kertaa vuodessa järjestettävä Länsi-Uudenmaan hyvinvointifoorumi kokoontui tällä kertaa teemalla teknologia hyvinvoinnin tukena. Teema veti hyvin osallistujia, erityisesti Luksian opiskelijoita oli runsaslukuisesti paikalla. Hyvinvointifoorumin ohessa juhlittiin myös Laurean Terveystorin uusien toimitilojen avajaisia.

Päivän teeman mukaisesti ensimmäinen esitys toteutettiin etänä. Maarit Pirttijärvi Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta esitteli Virtu.fi-palvelua, joka tarjoaa mm. kuvapuhelinpalveluita, netissä toimivia neuvontapalveluita, sähköisen ajanvarauksen palveluita sekä erilaisia laskureita ja mittareita hyvinvoinnin tueksi alueen kunnille ja kuntalaisille, oman asiointitilin kautta käytettäväksi.

Etäpalveluita pystyy käyttämään sekä kotoa että kuntien kirjastoissa ja virastoissa tarjoamissa palvelupisteissä. Kotiin voi saada myös kotirepun, minkä avulla pääsevät asioimaan myös ne, joilla omaa konetta ja nettiyhteyttä ei ole, ja jotka eivät pysty julkiselle palvelupisteelle liikkumaan. Neuvontaa voi saada mm. Te-toimistolta, psykologilta, sosiaalityöntekijältä tai lakiasioihin. Myös vanhusneuvostot ovat käyttäneet kuvapuhelinpalveluita kokouksiinsa.

Virtu.fi-palveluun on sekä digitalisoitu jo olemassaolevia palveluita että kehitetty uusia. Esimerkiksi rahan käytön seurantaan on oma palvelu, jossa pystyy määrittelemään itselleen tietyn budjetin ja sitten seuraamaan budjetissa pysymistä. Raha-asioiden hoitoon voi halutessaan saada myös ammattilaisen tsemppaamaan. Arjen lukujärjestys puolestaan opastaa arjen askareissa itse suunnitellun aikataulun pohjalta.

Palveluja on kehitetty erityistä tukea tarvitsevat huomioiden, esimerkiksi autismi- ja aspergeryhdistyksen jäsenet ovat olleet testaamassa sovellusta ennen käyttöön ottoa. Tiettyjä palveluita voivat myös eteläsuomalaiset käydä testaamassa! Palvelut löytyvät osoitteesta www.virtu.fi

Seuraavaksi Ville Ilkkala Meanfish Oy:stä esitteli noin kymmenen hyötykäyttöä peleille. Pelejä voi käyttää mm. terveyden ja hyvinvoinnin tueksi, sairauksien hoitoon ja hallintaan, opetukseen, tiedotukseen, toisen asemaan eläytymiseen, tutkimuksen tekoon ja työn joukkoistamiseen. Toisaalta jo pelien kehitys itsessään on hyödyllistä!

Villellä oli iso joukko esimerkkejä erilaisista hyötypeleistä. Mm. Pact-pelissä (http://www.gym-pact.com/) pelaaja lyö itsensä kanssa vetoa, pystyykö saavuttamaan tietyn tavoitteensa. Classcraft-pelissä (www.classcraft.com) puolestaan koululuokka perustaa tiimejä, jotka seikkailevat yhdessä pelimaailmassa ja voivat toisaalta tienata kokemuspisteitä pelissä suoriutumalla hyvin reaalikoulumaailmassa. Forget-me-knot (http://www.alexanderjamestarvet.com/#forget-me-knot) pelissä taas pelaaja joutuu pienistä vihjeistä koostamaan käsitystä nykytilanteesta, saaden näin osviittaa siltä, millaista on elämä alzheimerin kanssa.

Työn joukkoistamisen esimerkkinä Kansalliskirjasto toteutti Digitalkoot-hankkeessa (http://www.digitalkoot.fi/) muutama vuosi sitten myyräpelin, jossa peli eteni tunnistamalla tietokoneelle vaikeasti hahmotettavaa kirjoitusta digitaaliseen muotoon. Näin saatiin oikoluettua ja digitoituja vanhoja Helsingin Sanomia pelimuodossa.

Yhtenä esimerkkinä Ilkkala nosti Zet-hankkeen pelinkehityksen hyödyllisyydestä sinänsä. Seuraavassa puheenvuorossa Zet-hankkeen projektipäällikkö Hanna Tuohimaa esittelikin Zet-hanketta. Zet-hankkeessa kehitetään yhdessä nuorten kanssa hyötypeliä. Tavoitteena on osallistaa pelinkehitykseen laajasti erilaisia nuoria, joilla on erilaista osaamista ja erilaisia intressejä pelinkehitykseen osallistua. Erityisesti toivotaan mukaan nuoria, jotka vielä etsivät omaa paikkaansa yhteiskunnassa, oli kyse sitten omimman koulutuspaikan etsinnästä tai työelämään siirtymisestä. Myös alueen toimijoille on omia tapaamisia, joissa voidaan yhdessä pohtia, miten syntyvää peliä hyödynnetään osana nuorille tarjolla olevia palveluita.

Tähän liittyen kahvien juonnin lomassa järjestettiinkin Hyvinvointifoorumissa Zet-hankkeen työpaja. Tavoitteena oli erilaisista nuorten tulevaisuuden tavoitteista lähtien tarkastella, millaisella pelillä, millaisilla ominaisuuksilla ja keiden toimijoiden kanssa kyseistä tavoitetta voisi pyrkiä saavuttamaan pelillisin keinoin. Pohjana oli Zetissä Lohjalla ja Hangossa nuorille pidettyjen tapahtumien anti.

Eniten ryhmissä keskusteltiin teemoista motivaation tukeminen opiskellessa sekä miten saada rahat riittämään. Mukavan monipuolisesti kuitenkin pöytäkunnat valitsivat keskusteluun teemoja. Teemasta riippumatta yleisimmin nähtiin nuorille suunnatun pelin olevan hyödynnettävissä ainakin kotona, koulussa ja nuorisopalveluissa.

Keskusteluissa mm. kouluun pääsemistä tukeva peli laittaisi pelaajan tekemään opiskelijavalintoja, uuteen kaupunkiin muuttoa tukeva peli mahdollistaisi uuteen kotikaupunkiin tutustumisen virtuaalisesti, rahankäyttöä tukeva peli laittaisi pelaajan tekemään virtuaaliostoksia ja terveyttä tukeva candy crush -tyyppinen peli palkitsisi terveistä elintavoista. Sitä, miten pelistä tulisi hyödyllisen lisäksi myös kiva, arveltiin tukevan mm. musiikin, kannustavuuden, yhdessä pelaamisen, yllätyksellisyyden ja julkkisten mukanaolon.

Hyvinvointifoorumin viimeisenä alustuksena Lohjan kaupungin terveyden edistämisen päällikkö Eija Tommila esitteli sähköistä terveystarkastusta eOmahoitoa, joka Lohjalla on käytössä (http://www.lohja.fi/default.asp?kieli=246&id_sivu=2888&alasivu=2888).

Terveystarkastuksessa käydään laaja-alaisesti läpi eri elämänalueita sukurasitteista liikuntaan ja ihmissuhdekysymyksiin, stressiin ja elämänhallintaan. Vastausten pohjalta ohjelmisto koostaa raportin, josta näkee elinajan ennusteen nykymenolla sekä parhaan mahdollisen elinajan ennusteen, jos elämäntapoja korjaa.

Raportti myös antaa konkreettisia neuvoja, mitä oman loppuelämän parantamiseksi voi tehdä. Tarjolla on mm. erilaisia valmennusohjelmia. Esimerkiksi stressinhallinan harjoitusohjelma kestää useamman kuukauden, minkä aikana valmennettava saa viikoittain vastattavakseen tiettyjä kysymyksiä stressin hallinnan parantamiseksi.  

Alustusten jälkeen Hyvinvointifoorumissa seurasi pieni jaloittelutuokio, kun koko osallistujajoukko siirtyi viereiseen Yritystaloon tutustumaan Laurean Terveystorin uusiin tiloihin. Avajaissanojen ja kuohuvien juomien jälkeen foorumivieraat pääsivät kiertelemään Terveystorilla ja tutustumaan mm. simulaatio-opetukseen sekä erilaisiin ohjevideoihin. Myös omat taidot käsien desinfioinnissa sai testata.

Terveystorin uusissa hienoissa tiloissa syntyi paljon vilkasta keskustelua uusista tavoista opettaa ja oppia. Tiloja voidaan käyttää myös yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa. Simulaatioharjoitteilla yllättäviä tilanteita voi harjoitella hauskasti ja aidontuntuisesti.

Teksti: hankeasiantuntija Hanna Tuohimaa, FuturesLab CoFi, Laurea-ammattikorkeakoulu

Hyvinvointifoorumissa 12.11.2015: Teknologia hyvinvoinnin tukena

12.11.2015 klo 12.30-16.00
Luentosali, Laurea-ammattikorkeakoulu, Nummentie 6, Lohja

Tervetuloa Hyvinvointifoorumiin kuulemaan, miten sähköisiä palveluita voidaan hyödyntää hyvinvointialalla. Osana Hyvinvointifoorumia vietetään myös Laurea-ammattikorkeakoulun hoitotyön oppimisympäristön uusien tilojen avajaisia!
 
Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton. Ilmoittaudu mukaan 6.11.2015 mennessä osoitteessa:https://elomake3.laurea.fi/lomakkeet/11242/lomake.html

Ohjelma

Puheenjohtajana toimii lehtori Ulla Lemström, Laurea-ammattikorkeakoulu
12.30 Tervetuloa
12.45 Virtu.fi – sähköiset sosiaali- ja terveyspalvelut lappilaisille — Projektipäällikkö Maarit Pirttijärvi,
Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus
13.05 Kymmenen näkökulmaa pelien hyötykäyttöön — CEO Ville Ilkkala, Meanfish Oy
13.25 Zet — pelihanke nuorille — Hankeasiantuntija Hanna Tuohimaa, Laurea-ammattikorkeakoulu
Työpaja: Hyötyä hyötypeleistä! Kahvitarjoilu työpajan lomassa
14.15 Sähköinen terveystarkastus ja e-omahoito (Duodecim) — Terveyden edistämisen päällikkö Eija Tommila, Lohjan kaupunki
14.35 Siirtyminen Terveystorille

Terveystorin avajaiset
Yritystalo BusinessLohja, Nummentie 12-14
14.45 Tervetuloa — Kehittämispäällikkö Sanna Partamies Laurea-ammattikorkeakoulu
15.00 Oppimisympäristön mahdollisuudet: oppimisympäristön esittelyä mm. simulaatiocase ja ohjausvideoiden esittely
16.00 Tilaisuus päättyy

Tilaisuus järjestetään yhteistyössä Zet-hankkeen kanssa. Zet-hanketta toteuttavat Laurea-ammattikorkeakoulu ja Meanfish Oy yhteistyössä Lohjan ja Hangon kaupunkien kanssa. Hanke saa rahoitusta Euroopan sosiaalirahastosta. Ohjelmanmuutokset mahdollisia.

Upgraded Life Festival Helsingissä 19.5.2015

Runsaslukuinen joukko hyvinvointi- ja teknologia-alan yrityksiä ja ammattilaisia oli kokoontunut Upgraded Life Festivaliin Helsinkiin keskustelemaan mm. biohakkeroinnin ja esineiden internetin mahdollisuuksista hyvinvointialalla.

Alalla nähtiin huimaa kasvupotentiaalia suomalaisille, erityisesti rohkeille, startup-yrityksille, ja päivän aikana kuultiinkin mm. unimittauksen (http://www.beddit.com/), mielialaa mittaavan sormuksen (http://www.moodmetric.com/) sekä tekstiilien ja teknologian yhdistämisen (http://www.clothingplus.fi/en/home.html)  askeleista kohti markkinoita.

Heti päivän aluksi Yhdysvaltain lähettiläs Bruce Oreck kuitenkin muistutti, että maailman terveysongelmia ei ratkaista appseilla. Hän kantoi huolta maailman 1,9 miljardista ylipainoisesta ,todeten tärkeimmän ongelman olevan huonolaatuisen ruuan liika syöminen. Hän kaipasi lisää terveystietoa ja oikean (ei prosessoidun) ruuan houkuttelevuuden lisäämistä.

Appsit ovat vain väline, ja tärkeä kysymys kuuluukin, kuka ja miten niitä käyttävät. Yritysten näkökulmasta on tärkeä löytää se juju ja uniikki piirre, mikä saa ihmiset kiinnostumaan. 

Biohakkeroinnin ja omien mittaustulosten keräämisen mahdollisuuksista luennoineet Teemu Arina ja Olli Sovijärvi korostivat käyttäjän näkökulmasta, että pitää tietää, mitä appseilta haluaa. Dataa on mahdollista kerätä niin unen ja ravinnon laadusta, liikunnan määrästä, vireys- ja tunnetilasta kuin ympäristötekijöistäkin, mutta tiedolla ei ole merkitystä, jos ei tiedä, mitä tiedolla tekee.

Samasta aihepiiristä puhunut Pekko Vehviläinen esitti ajatuksen omasta coachista, joka auttaa asettamaan tavoitteet, joita voi sitten seurata, itsenäisesti tai yhdessä coachin kanssa.

Biohakkeroinnista voi lukea lisää täältä: http://biohakkerit.fi/

Tässä vielä Vehviläisen vinkkejä palveluista, joita kannattaa pitää silmällä:
Dacadoo https://www.dacadoo.com/
Movendos http://www.movendos.com/
Lark http://www.web.lark.com/#home
Saga http://www.getsaga.com/blog/

Visa Honkanen HUSista näki tämän päivän keskeisenä ongelmana sen, että pystyisimme tekemään paljon enemmän kuin mihin meillä yhteiskuntana on varaa. Teknologia suo paljon mahdollisuuksia, ja tietoa on paljon saatavilla, mutta sitä tietoa tulisi entistä paremmin osata hyödyntää. Keskeinen kysymys erityisesti automaattisesti kertyvästä datasta (esim. puhelinten keräämät käyttäjätiedot), on datan omistusoikeus. Honkasen näkemyksen mukaan kertyvä data pitäisi saada yleiseen hyötykäyttöön eikä vain suuryrityksille lisäarvoa tuottamaan.

Myös Risto Rossi, joka puhui älykkäistä leikkaussaleista, korosti valtavaa tiedon määrää, jota pitää osata entistä paremmin hyödyntää. Ei riitä, että analysoidaan mitä ja miksi tapahtui. Tiedon pohjalta voidaan myös ennakoida, mitä tulee tapahtumaan ja mitä pitäisi tehdä.

Ihmistä paremmin analyysejä tekee usein kone. Haig Peter esitteli IBMn Watsonia, joka tekee esimerkiksi syöpähoidon valinnan minuuteissa, siinä missä lääkäriltä ratkaisun tekeminen vie päiviä. Pysyäkseen kärryillä viimeisimmistä tutkimustuloksista lääkärin tulisi käyttää 160 tuntia viikossa tutkimuksiin tutustumiseen. Kun potilaiden välillä aikaa on noin 5 minuuttia, on Watsonin kaltaisten apureiden avulla mahdollista tehdä nopeasti entistä paremmin tutkittuun tietoon perustuvia hoitopäätöksiä.

Peterin mukaan ihmisestä kertyy tätä menoa elämän aikana 300 miljoonan kirjan edestä terveystietoa. Vuoteen 2020 mennessä kaiken yhteenlasketun terveystiedon määrän arvioidaan tuplaantuvan joka 73 päivä. Siinä on tietoa louhittavaksi niin isossa mittakaavassa makrotasolla kuin yksilöllä omaa terveydentilaa seuratessaan.

Mutta mistä löytää motivaatio oman hyvinvoinnin ylläpitoon? Sosiaalinen paine on yksi ratkaisu. Esimerkiksi ruokablogin pitäminen ja ruoka-annosten valokuvaaminen ja jakaminen netissä saavat tarkkailemaan omaa ruokavaliota. Myös appsit muistuttavat aiemmin tehdyistä lupauksista,  osassa voi muistuttamisen ulkoistaa myös ystäväpiirille. Esimerkiksi Pavlok-sovellus tarjoaa radikaaleja keinoja pitää omista lupauksista kiinni antaen ystäville mahdollisuuden antaa laiskottelijalle sähköiskuja.

Useammassa puheenvuorossa korostettiin, että teknologia on vain apuväline, ei itsetarkoitus. Monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä teknologia aiheuttaa ymmärrettävästi huolta mm. siitä, mitä tapahtuu, kun teknologia pettää. Toimintavarmuus on tärkeää erityisesti sairaanhoidossa. Omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneelle biohakkerille puolestaan pieni irtiotto kaikesta teknologiasta esimerkiksi kesämökillä lienee paikallaan.

Teksti ja kuva: hankeasiantuntija Hanna Tuohimaa, FuturesLab CoFi / Laurea-ammattikorkeakoulu

Visio kansalaislähtöisestä palveluiden järjestämistavasta omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen

Laurean Pumppu-osahankkeessa kantavana teemana oli palvelupolkujen kuvaaminen ja uusien hyvinvointipalveluiden kehittäminen eri kohderyhmille.
 
Visiona oli eri toimijoiden palveluiden yhdistäminen saumattomasti yhteen niin, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen olisi mahdollisimman helppoa. Samalla haluttiin ymmärtää palveluiden käyttäjien tarpeita ja toiveita.

Viitekehyksenä osahankkeen toimenpiteiden taustalla oli kansalaislähtöisen hyvinvointipolun malli, jonka ensimmäinen versio luonnosteltiin aiemman Ennakoiva hoito ja tulevaisuus –hankkeen tulosten pohjalta ja jota Pumppu-hankkeen aikana edelleen kehitettiin. Mallin kehityksen pohjana olivat hankkeessa toteutetut sydänyhdistysten jäsenten kyselyt ja haastattelut sekä alueella järjestetyt toimijatyöpajat.

Pumppu-hankkeen työskentelyn pohjana ollut kansalaislähtöisen hyvinvointipolun malli on nyt saatu kuvattua sekä teoreettiselta taustaltaan että käytettyjen aineistojen osalta artikkelissa: 

Tuohimaa: In search of an empowering and motivating personal wellbeing pathway for Finnish heart patients. SpringerPlus 2014, 3:475.  http://www.springerplus.com/content/3/1/475

Kansalaislähtöisen hyvinvointipolun malli tarkastelee, miten yhteiskunnassa eri toimijoiden yhteistyönä voidaan voimaannuttaa ja sitä kautta motivoida omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Palveluntarjoajien lisäksi malli huomioi sekä yksilön lähiverkoston merkityksen että yhteiskunnan merkityksen makrotasolla, hyvinvoinnin mahdollistajana.

Mallin on lähtökohdaltaan laadittu sydänterveyden näkökulmasta, mutta sovellettavissa laajemminkin terveydenhuoltoon ja pienin muokkauksin muuhunkin palvelutarjontaan. Tässä vaiheessa malli on kuvaus ideaalitilanteesta kansalaisen näkökulmasta; konkreettiseen palveluiden organisointitapaan malli ei ota kantaa.

Kansalaislähtöinen hyvinvointipolku

Terveyttä edistäen, tavoitteita tukien

Mallissa näkökulma on aina terveyttä ja hyvinvointia edistävä hoidon vaiheesta riippumatta.

Lähtökohtana mallissa on yksilö omine taustoineen ja tarpeineen matkalla kohti omia hyvinvoinnin tavoitteitaan. Nämä tavoitteet ovat meillä kaikilla erilaisia riippuen esimerkiksi siitä, olemmeko terveitä vai kenties sydänkohtauksen kokeneita, millainen lähiverkosto meillä on apunamme ja millaiseen elämäntyyliin olemme tottuneet ja millaisesta haaveilemme.

Haastatteluaineiston ja taustakirjallisuuden perusteella mallissa on tunnistettu viisi näkökulmaa perinteiseen palvelupolkuun voimaantumista ja motivoitumista tukemaan, lääketieteellisen hoidon lisäksi. 

• Osallisuuden kautta voi yksilö itse vaikuttaa siihen, millaisia tavoitteita hoidolle asetetaan ja millaisin keinoin tavoitteita pyritään saavuttamaan. 
• Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tukea; keskustelua ja kannustusta yhtälailla kuin konkreettista arjen apua. 
• Tarvitaan myös tietoa omasta mm. terveydentilasta, terveellisistä valinnoista ja tarjolla olevista palveluista.
• Jotta palveluiden käyttö olisi sujuvaa tulee palveluiden olla saumattomia, eli yhteistyön toimijoiden välillä on toimittava niin prosessien kuin tietoverkkojen tasolla. 
• Viimeisenä  ja usein ehkä tärkeimpänä kohtana tulee huomioida myös osaaminen ja asenteet, sillä uudenlaiset toimintatavat vaativat tietojen päivitystä ja asenteiden muokkausta kaikkien toimijoiden osalta, niin palveluntarjoajien kuin palveluiden käyttäjien.

 

Omasta hyvinvoinnista kannetaan huolta itse, mutta ei yksin

Filosofiselta pohjaltaan malli nojaa Antonovskyn (1996) salutogeeniseen lähestymistapaan. Hyvinvointi nähdään jatkumona, ja paremman hyvinvoinnin tavoittelu on aina mahdollista.

Toisaalta keskeisenä nähdään myös minäpystyvyyden käsite (Bandura 2004); usko siihen, että voi itse omilla teoillaan vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu. Voimaantumisen kautta kyvyt hallita omaa elämää vahvistuvat.

Vaikka tavoitellaan yksilön entistä suurempaa oman hyvinvointinsa hallintaa, malli kuitenkin korostaa, että hyvinvointia ei tarvitse tavoitella yksin vaan yhdessä sekä läheisten että palveluntarjoajien ja laajemmin yhteiskunnan kanssa (Devisch 2012).

Yksilön vastuu nähdään tulevaisuuslähtöisesti toimeen tarttumisena (Waller 2005): jokainen meistä voi ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistaan pitämällä itsestään niin hyvää huolta kuin omat edellytykset antavat myöden ja omat tavoitteet edellyttävät. Hyvinvointi ja terveys eivät ole ihmisen ainoa päämäärä elämässä vaan myös muunlaisille tavoitteille tulee olla tilaa.

Yksilön entistä suurempi rooli oman hyvinvointinsa ylläpidossa ei tarkoita vastuuta moraalisessa, taloudellisessa, laillisessa eikä tilivelvollisuuden merkityksessä. Hyvinvointi edellyttää toimeen tarttumista, ei syyllisyyden voimalla puurtamista. Kyse on siitä, että jokainen meistä on hyvinvoivan tulevaisuuden arvoinen.

Laurean Pumppu-osahankkeen tuloksista on julkaistu kataloogimainen loppuraportti, josta löytyy myös linkkejä tarkempiin lisätietoihin.

http://www.laurea.fi/fi/cofi/hankkeet/Pumppu/materiaalipankki/Documents/Repullinen%20hyvinvointia.pdf

Teksti: Projektiasiantuntija Hanna Tuohimaa, Laurea-ammattikorkeakoulu

Viitatut lähteet:
Antonovsky A (1996) The salutogenic model as a theory to guide health promotion. Health Promotion International 11(1):11-18
Bandura A (2004) Health promotion by social cognitive means. Health Educaction & Behavior 31(2):143-164
Devisch I (2012) Co-responsibility: a new horizon for today’s health care? Health Care Analysis 20(2):139-151
Waller B (2005) Responsibility and health. Cambridge Quarterly of Healthcare Ethics 14(2):177-188

Hoitomyöntyvyys ja voimaantuminen – ajatuksia voimaantumisesta Malmössa

Laurean Pumppu-osahankkeen (www.laurea.fi/pumppu) Ruotsin ja Tanskan matkalla osallistuimme Malmössä tutkijaseminaariin, joka käsitteli Laurean Pumppu-osahankkeessakin keskeistä voimaantumisen käsitettä.

Tilaisuudessa esiteltiin filosofista tarkastelua, jota on tehty kahden terveydenhuoltomallin välillä, joista toinen perustuu hoitomyöntyvyyteen (compliance) ja toinen voimaantumiseen (empowerment). Hoitomyöntyvyydessä keskeiseksi nähtiin hoitosuunnitelman noudattaminen ja hoidon tuloksellisuus, kun taas voimaantumisessa keskeiseksi nähtiin tieto, taidot ja mahdollisuudet.

Terveyden edistämistä hotelliympäristössä

Tarkastelussa oli erityisesti paternalismin käsite ja sen suhde em. malleihin. Paternalismi määriteltiin hyvää tarkoittavaksi ja sitä kautta asiakkaan etua ajavaksi toiminnaksi, joka ei kuitenkaan huomioi asiakkaan omia toiveita tai tarpeita. Yleisesti kielenkäytössä paternalismi mielletään negatiiviseksi käsitteeksi, joka tuo mieleen vanhemman ja lapsen välisen suhteen.

Hoitomyöntyvyys liitetään usein paternalismiin, kun taas voimaantumisen nähdään olevan vähemmän paternalistista. Hoitomyöntyvyys keskittyy asiantuntijan arvioimaan hyötyyn, jolloin asiakkaan kokemus jää sivurooliin. Tarkasteluksi keskeiseksi näytti kuitenkin nousevan voimaantumisen käsitteen määrittely.

Voimaantumisen käsitteen käytön laajetessa ei välttämättä kiinnitetä huomiota kaikkien voimaantumisen ehtojen toteutumiseen. Näin myös voimaantumiseen pyrkivä toiminta voi itse asiassa olla paternalistista. Voimaantumiselle ei riitä, että asiakkaalle on tarjolla enemmän tietoa esimerkiksi hoitovaihtoehdoista ja että hän saa osallistua päätöksentekoon. Kriittistä on se, millainen hoitohenkilöstön oma rooli on.

Voimaantumisen edellytys on, että asiakkaan tiedon lisääntyessä ja päätäntävallan kasvaessa, samalla myös hoitohenkilöstön valta päätöksenteossa vähenee. Toisin sanoen, että päätöksentekovalta myös annetaan asiakkaalle ja että esimerkiksi suostuttelua ei tapahdu. Näin hoitohenkilökunnan rooli on ikään kuin hoidon mahdollistaja tai fasilitaattori, joka tukee päätöksenteossa tarpeen mukaan, mutta antaa tilaa myös asiakkaan omille tulkinnoille tilanteestaan.

Seminaarissa käydyssä keskustelussa ongelmallisena nähtiin hoitohenkilökunnan näkökulmasta se, että hoitohenkilökunta on sitoutunut parhaan mahdollisen hoitotuloksen saavuttamiseen. Näin hoitohenkilökunnalle voi olla eettisesti vaikeaa myöntyä asiakkaan tahtoon, mikäli se on ristiriidassa parhaan mahdollisen hoidon kanssa.

Pyöräparkki

Toisaalta keskustelussa nousi esiin myös se, että asiakkaan autonomia ei ole itseisarvo, eli kaikilla asiakkailla ei aina välttämättä ole kykyä eikä toisaalta välttämättä haluakaan tehdä itse kaikkia päätöksiä. Kaiken kaikkiaan yhteiskunta on ambivalentti; autonomia ja riippuvuus muista ovat läsnä yhtä aikaa.

Voimaantumisen näkökulmasta asiakkaalla tulisikin olla valta päättää, haluaako hän tehdä päätökset itse vai valtuuttaa hoitohenkilökunnan päättämään puolestaan. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla lisätä kykyä autonomiaan. Todettiin myös aiheen olevan siinä mielessä haasteellinen, että suuremman roolin päätöksenteossa ei haluta johtavan keskusteluun siitä, onko asiakas itse vastuussa tekemistään valinnoista ja valintojen seurauksista.

Seminaari avasi hyvin filosofista keskustelua voimaantumisen käsitteen ympärillä mutta antoi toisaalta osviittaa siitä, että Laurean Pumppu-osahankkeessa on voimaantumisen käsitteen käytössä oltu oikealla tiellä.

Laurea Pumppu-osahankkeen matkassa Ruotsissa ja Tanskassa toukokuussa 2014

Laurean kolmivuotisen Pumppu-osahankeen (www.laurea.fi/pumppu) loppuvaiheessa toteutettiin hankkeen tuloksia esittelevä kierros Ruotsissa ja Tanskassa toukokuussa 2014.

Turun linna jää siintämään taustapeilissä...

Pohjoismainen hyvinvointivaltio perustuu lähtökohtaisesti julkiselle terveydenhuollolle, mutta kuten Pumppu-hankkeen Laurean osiossa kehitetty monitoimijainen hyvinvointipolku osoittaa, ilman 4Y-periaatetta se ei toteudu saumattomana ja tasa-arvoisesti eri kohderyhmille (4Y = yritykset, yhteisöt, yksilöt ja yhteiskunta).

Linköpingissä ja laajemmin Itä-Göötanmaalla tehdyt panostukset julkiseen terveydenhuoltoon korostavat julkisen sektorin tärkeyttä. Kuitenkin, Pumppu-hankkeen Laurean osiossa tehdyt erilaiset pilotit ja kokeilut Länsi-Uudellamaalla avasivat uusia mahdollisuuksia myös ruotsalaisille kollegoille.
Erityisesti heikommassa asemassa olevat kuten lapset, työttömät tai vammaiset, mutta myös mielenterveysongelmista kärsivät hyötyvät monitoimijaisesta yhteistyöstä, jossa toimintakykyyn panostaminen ennakoiden ja laajalla tukiverkolla saadaan osaksi arkea.



Monta hyvää syytä liikkua pyörällä

Linköpingiläiset olivat kiinnostuneita yhteistyöstä tavoitteena saada aikaan uudenlainen kestävän yhteiskunnan eetos, jossa terveyserot ovat tasoittuneet ja ennakoiva ote on osa normaalia työtä hyvinvointisektorilla. Tämä edellyttää pitkäjänteistä työtä ja muutosta jokaisen toimijan omassa mindsetissä. Eri toimijat tarvitsevat kuitenkin tietoa tulevaisuuden mahdollisuuksista ja siihen tarvitaan monialaista ja monitoimijaista skenariointityötä. 

Rentoa taidetta matkan varrella

Yhteiskunnan ja elinkeinoelämän rakennemuutos asettaa yksilöt epävarmuuden eteen, mikä on omiaan lisäämään mm. mielenterveysongelmia. Linköpingin yliopistolla on sivukampus Norrköpingissä, joka itsessään on oiva esimerkki hyvin toteutetusta rakennemuutoksesta,  jossa vanha teollisuuskaupunki on kyennyt uudistumaan menestyväksi konferenssi- ja opiskelijakaupungiksi. Vanhat teollisuusrakennukset palvelevat uusia toimijoita ja tarjoavat inspiroivan miljöön työskentelylle.   

Pumppu-hankkeen reissulla pitää tietysti kuvata myös pumppuja

Myös Tanskassa on pohdittu rakenteiden uudistamisen tarvetta. Erityisesti mielenterveyspuolella järjestelmä voi leimata ihmisen loppuelämäksi diagnoosin kautta, ellei laaja tukiverkko ole pitämässä huolta yksilöstä ja hänen oikeudestaan myös parantua! Jalkansa katkaissut ihminenkin on vain hetken aikaa potilas. Ja osa vammoista, vaikka pysyviäkin, mielletään jo osaksi henkilön ominaisuuksia eikä niitä ajatella varsinaisesti sairauksina. Analogiamalli silmälasien käytön yleisestä hyväksyttävyydestä jopa muodikkaaksi asusteeksi voisi tarjota benchmarking-polun tulevalle, suvaitsevaisemmalle kehityskululle myös laajemmin?

Tanskalaiset ovat panostaneet eHealth-ratkaisuihin ja heitä kiinnostivat saumattoman hyvinvointipolun Pärjäin-sovellukset ja erityisesti kansalaisten (ja hoitohenkilökunnan) asenteet sähköistä asiointia kohtaan. Koko EU etsii heidän mukaansa kansalaislähtöisiä, kustannustehokkaita ratkaisuja, joiden monistettavuus maasta ja kohderyhmästä toiseen olisi toteutettavissa nyt ja tulevaisuudessa. Samalla uudet ratkaisut tarjoavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia koko hyvinvointiklusterille ja helpottavat erityisesti pienten yrittäjien arkea.

Olennaista olisi muokata asenteita ja rakenteita koko terveydenhuoltosysteemissä, mutta siten, että yksilö olisi keskiössä. Mikään tietotekninen sovellus tai järjestelmä ei ratkaise yksilön omaa polkua kohti terveellisiä elämäntapoja, jotka pitävät hänet kunnossa omalla hyvinvointipolulla ilman että tarvitsee mennä sairaana hoitopolulle.

Tanskalaiset ovat kiinnostuneita kehittämään ennakoivaa otetta tähän esim. analysoimalla tilastollisesti Big Datan avulla tai henkilön historiatiedon valossa niitä merkkejä, joista voitaisiin päätellä tulossa oleva sairaus tai sairaskohtaus ennen kuin se tapahtuu. Tällöin henkilöllä itsellään olisi tietoa ja motivaatiota tehdä elintavoissaan muutos ajoissa niin että uudet valinnat korjaavat tilannetta eikä sairaus puhkeakaan. Laurean Pumppu-hankeosiossa kehitetty nuorten terveyden edistämiseen kehitetty tietokonepeli, jossa muukalainen avaruudesta on nuoren kumppanina tavallisessa arjessa ja tekee ns. tyhmiä kysymyksiä voisi toimintamallina sopia myös muille ikäluokille, todettiin yhteisesti.

Tutustuimme monenlaisiin uusiin ideoihin matkalla, kuten taideautomaattiin.

Laurean hankeosion pohjoismainen PUMPPU-turnee oli onnistunut. Saimme lisättyä tietoisuutta saumattoman kansalaislähtöisen hyvinvointipolun mahdollisuuksista ja edellytyksistä eri tilanteissa. Levitimme hankkeessa saatuja tuloksia ns. täsmäiskuilla ja saimme palautetta, kehitysideoita ja kumppaneita myös jatkoa ajatellen. Kokemuksemme perusteella rohkaisemme myös muita ottamaan yhteyttä oman aihepiirin tutkijoihin ja toimijoihin ja näin rikastuttamaan tuloksia uusilla näkemyksillä samalla kun oman työn tulokset leviävät laajemmin käyttöön.

Aamukahvitilaisuus työttömien parissa toimiville 11.3.2014

Laurea Lohjalla 11.3.2014 järjestetyillä aamukahveilla kuultiin kokemuksia ja näkemyksiä työttömän arjesta Länsi-Uudellamaalla sekä keskusteltiin eri toimijoiden kanssa siitä, miten työtöntä voidaan auttaa hyvinvoinnin polulla.

Yliopettaja Elina Rajalahti ja Elämä haltuun -hyvinvointirepun mainosjuliste. Lisätietoa www.laurea.fi/hyvinvointireppu

Yliopettaja Elina Rajalahden luotsaamassa tilaisuudessa kuultiin ensin sairaanhoitajaopiskelijoiden Outi Norjan ja Merja Silenin toteuttaman ”Työttömän hyvinvointikuva”-kyselyn tuloksia ja johtopäätöksiä. Hyvinvointikuva koostuu erilaisista voimavaroista, elämäntilanteesta ja koetusta hyvinvoinnista, johon vaikuttaa muun muassa terveys. Kyselyn yhteenvetona tekijät totesivat, että vastaajat ovat melko tyytyväisiä elämäänsä, mutta tiedonsaantia esimerkiksi terveyspalveluista tulisi pyrkiä kehittämään.

Lohjan kaupunginjohtaja Simo Juva

Lohjan kaupunginjohtaja Simo Juva kuunteli kiinnostuneena kyselyn tuloksia. Juva korosti, että toinen kunnan tärkeimmistä tehtävistä on sen asukkaiden hyvinvoinnin tilasta huolehtiminen (toinen on ympäristön tilasta huolehtiminen). Yksinkertaisimmillaan ihmisten hyvinvointia kuvaa se, miten pitkään elää ja miten onnellinen on.

 

Lohjalla on juuri valmistunut toinen hyvinvointikertomus, jossa erilaisia indikaattoreita on laajasti mukana. Simo Juva otti esiin kunnan merkityksen ja vaikutusmahdollisuudet työllisyyspolitiikassa, erityisesti yksilöohjauksen kokonaisuudesta huolehtimisen: kunnan tulee omilla toimillaan huolehtia siitä, että yksilön elämän nivelvaiheissa häntä tuetaan kaikin mahdollisin tavoin hyvän elämän saavuttamiseksi.

Keskustelu kävi vilkkaana

Aamukahvitilaisuuden osallistujat pääsivät tutustumaan ja kommentoimaan Pumppu-hankkeessa toteutettuja työttömän polkuja. Polut saivat aikaan aktiivista keskustelua pöytäryhmissä ja kommenteista saatiin arvokasta lisämateriaalia polkujen täydentämiseksi.

Polkukaaviot herättivät kiinnostusta

Yhteenvetona tilaisuudessa käydystä keskustelusta esiin nousivat toimijoiden välisen yhteistyön tärkeys, yksilöllisyyden ymmärtäminen ja hyväksyminen, erilaisten työllistymispolkujen löytäminen ja hyödyntäminen. Esille nousi myös välittömän vuorovaikutuksen toimivuus ja tärkeys verrattuna järjestelmien kautta tapahtuvaan kommunikointiin. Aamukahvitapaamiset jatkuvat ja Simo Juva lupasi, että kaupunki ottaa vastuun seuraavasta tapaamiskerrasta ensi syksynä.

Teksti: tutkimusassistentti Noora Montonen, Laurea-ammattikorkeakoulu

Eettisiä kysymyksiä arjen vastuusta Prahassa 18.-21.5.2013

Interdisciplinary.net on poikkitieteellinen projekti, joka järjestää monenlaisia konferensseja ympäri maailmaa. Tämä konferenssi ” Living Responsibly: Ethical Issues in Everyday Life”
oli Probing the Boundaries –teeman alainen tapahtuma, jossa käsiteltiin arkipäivän eettisiä kysymyksiä fokuksessa erityisesti vastuu.

Keväinen Praha oli kaunis konferenssikaupunki

Jo etukäteisinfossa painotettiin, että tilaisuus halutaan tarkoituksella pitää riittävän pienimuotoisena, että syntyy aitoa vuoropuhelua osallistujien kesken. Loppujen lopuksi konferenssin sijaan kyseessä oli ennemminkin workshop, jossa kutakuinkin kaikki osallistujat myös esittivät paperin. Osallistujia oli noin 30, mutta edustettuina oli kuitenkin 15 eri maata, lähes joka mantereelta. Mukana oli osallistujia Euroopan maiden lisäksi Australiasta, Thaimaasta, Intiasta, Nigeriasta, USA:sta ja Japanista.

Monipuolinen osallistujajoukko toisaalta rikastutti keskustelua mutta toisaalta hajotti fokusta: keskustelussa nousivat herkästi keskiöön maakohtaiset erot ja näkökulmat. Kun vielä aiheet käsittelivät etiikkaa, oli keskustelu paikoin hyvinkin kipakkaa mm. liittyen väestönkasvuun, työn ja perheen yhdistämiseen ja köyhyyteen. Ainoana suomalaisena ja pohjoismaalaisena sain näin edustaa tilaisuudessa pohjoismaista hyvinvointivaltiota tuoden mm. esiin universaalin sosiaalipolitiikan etuja.

Tilaisuuden paperien ja esitysten taso oli hyvin kirjava. Tässä muutamia poimintoja mielenkiintoisista papereista.

Ympäristöalan ammattilaisten etiikka

Eräs papereista käsitteli ympäristöalan ammattilaisten etiikkaa. Ympäristöalalla perinteinen professionaalinen etiikka kohtaa ympäristöetiikan, ja vieläpä kietoutuu henkilökohtaiseen etiikkaan, sillä perinteisesti ympäristöalalla toimivilla on myös henkilökohtainen vakaumus taustalla.

 

Siinä missä muissa professioissa ollaan vastuussa yhteisölle, ympäristöalan ammattilainen on vastuussa myös ympäristöstä. Kun vastuut limittyvät vielä henkilökohtaisten vakaumusten kanssa, voi syntyä konflikteja sen suhteen, mikä ammattilaisen ja yksityishenkilön näkökulmasta on oikein ja väärin. Siksi on erityisen tärkeää tehdä eronteko tieteellisten tosiasioiden ja henkilökohtaisten mielipiteiden kanssa.

 

Toisaalta ympäristöalan ammattilaiselta kuitenkin oletetaan ympäristömyötäistä käytöstä myös omassa elämässään, ei vain työn puitteissa. Samanlaista professionaalin ja henkilökohtaisen etiikan sekoittumista on varmasti monella alalla.

Paperi on luettavissa täältä:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/chenovetharlpaper.pdf

 Moraalinen etäännyttäminen lihansyönnin yhteydessä

Toinen mielenkiintoinen paperi käsitteli moraalista etäännyttämistä (moral disengagement) lihansyönnin yhteydessä: tutkimuksessa oli ensin ryhmähaastattelussa keskusteltu osallistujien luontosuhteesta ja koetuista velvollisuuksista luontoa ja ympäristöä kohtaan, minkä jälkeen keskustelu oli fokusoitu ruokailutottumuksiin.

 

Tausta-ajatuksena oli, että kasvissyönti olisi ympäristölle parempi vaihtoehto kuin lihansyönti ja haluttiin tutkia keinoja, joilla omia ruokailutottumuksia perustellaan ja muutoksen tarpeellisuus kiistetään.

 

Tyypillisesti haastateltavat näkivät olevansa luonnosta vastuussa ja kannattivat eläinten hyvää kohtelua. Silti haastateltavat söivät lihaa eivätkä pääasiassa olleet valmiita lihansyönnistä luopumaan. 

 

Moraalisen etäännyttämisen keinoja olivat mm. lihansyönnin esittäminen välttämättömänä ihmisen elossapysymiselle (survival), jolloin haitat on pakko hyväksyä (”Yes, but there is a reason” –luokka) tai vaihtoehtoa ei ole (”yes, but there is no alternative”), oman vastuun kiistäminen (”it’s not up to me”) ja haitallisten puolien vähättely (”it’s not that bad”).

Saman tyyppistä ”selittelyn makua” on meistä itse kunkin arkipäivän valinnoissa, kun terveellisyysnäkökohdat ja mieliteot törmäilevät.

Paperi on luettavissa täältä:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/gracarlpaper.pdf

Kerjäämisen eettisyys

 

Moraalinen etäännyttäminen tuli käytännössä esiin seuraavan päivän sessiossa, jossa argumentoitiin sen puolesta, että kerjääminen on epäeettistä. Intian kontekstissa kerjääminen on todellinen ongelma, ja kerjäläisten kytkökset rikollisjärjestöihin ja kokemukset huijaavista kerjäläisistä, jotka käyttävät auttamisen halua hyväkseen, olivat saaneet paperin esittäjän suivaantumaan ja toteamaan ettei kerjäläisiä pidä auttaa. Vaikka se tuntuisi sydämettömältä, pitäisi kerjäläiset jättää huomiotta, varsinkaan kun kaikkia ei voi auttaa kuitenkaan.

Paperista luonnollisesti sikisi vilkas keskustelu, jossa mm. todettiin, että kerjääminen on sentään parempi vaihtoehto kuin ihmisten ryöstäminen. Moni koki, että todellisesti hädänalaisia pitäisi voida auttaa, mutta ongelmia tuotti se, miten pystytään määrittelemään, kuka on oikeasti avun tarpeessa ja kuka ei.

Keskustelu pyöri hyväntekeväisyyden ympärillä, jolloin oli pakko nostaa keskusteluun universaalin sosiaalipolitiikan idea, jossa tarveharkintaisuus on vasta viimeinen oljenkorsi. Suomessahan ei hyväntekeväisyyden kulttuuri ole kovin vahva, kansainvälisesti katsoen hyvän sosiaaliturvan ansiosta, joten ehdotin, olisiko mahdollista tehdä hyväntekeväisyyttä maksamalla veroja. Tätä ei pidetty mahdollisena, sillä verojahan maksetaan pakosta, eikä hyväntekeväisyys toisaalta ole pelkkää rahaa.

Minusta keskustelun sävy oli etiikan konferenssiksi mielenkiintoisen syyllistävä: vain tarpeeseen ollaan valmiita antamaan, jolloin jonkun pitää pystyä määrittelemään, kuka ansaitsee, kuka ei.

Tähänkin paperiin voi tutustua tarkemmin:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/yogirlpaper.pdf

Näkökulmia vastuullisuuteen

 

Oman paperini esitin konferenssin kolmantena päivänä. Paperini käsitteli vastuun käsitettä luoden erontekoa menneeseen katsovan, vastuuta syyllisyyden näkökulmasta tulkitsevan tarkastelutavan ja tulevaisuuteen katsovan, vastuuta toimeen tarttumisen näkökulmasta tulkitsevan tarkastelutavan välillä.

 

Jälkimmäisen tarkastelutavan mukaan toimittaessa keskeiseksi ei nouse tehdyistä valinnoista rankaiseminen vaan sellaisten keinojen etsiminen, jotka tukevat toimeen tarttumista ja aktiivista otetta omasta hyvinvoinnista huolehtimiseksi. Nostin tarkastelutavan ilmentymäksi terveyden edistämisen, joka tyypillisesti on tulevaisuuteen tähtäävä toimintaa, hakien parasta mahdollista hyvinvoinnin tilaa niistä resursseista käsin, jotka ovat kyseisellä hetkellä käytettävissä. Kun panostus on terveyden edistämisessä, ideaalitilanteessa korjaavilta toimilta voidaan välttyä, jolloin syyllisyysnäkökulman relevanssi vähenee.

Paperi on luettavissa täältä:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/hannarlpaper.pdf

Konferenssissa käsiteltyjä muita aiheita olivat mm. narratiivisuus, etäopiskelu, hindulaisuus, media-ala, ekologiset tuotteet ja yritysvastuu.

Suurin osa papereista löytyy netistä, koko ohjelmaan ja saatavilla oleviin papereihin voi tutustua tästä:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/persons/ethics-everyday-life/conference-programme-abstracts-and-papers/

 

 

Kansalainen näkyväksi - ääni kuuluviin

Kuuden osatoteuttajan yhdessä toteuttaman Pumppu-hankkeen ensimmäinen yhteinen seminaari järjestettiin Hämeenlinnan kauniilla raatihuoneelle torstaina 14.3.2013 teemalla Kansalainen näkyväksi - ääni kuuluviin.

Tilaisuuden osallistujat saivat katsauksen teemahankkeen koko sisältöön, kun kaikki osatoteuttajat kertoivat kiinnostavia kuulumisia omasta toiminnastaan. Lisäksi tilaisuudessa oli vierailevana puhujana johtaja Liisa Lähteenmäki Ilveskodista.

Tilaisuuden aluksi kuulimme Hämeenlinnan kaupungin Virvelinranta YKS -osahankkeesta, jonka tavoitteen on YKS-menetelmän avulla saada vammaisten henkilöiden ääni kuuluviin omassa elämässään. Keskeistä on kuuntelu; YKS-menetelmällä autetaan löytämään yhteinen kieli.

Useampikin silmä kostui työryhmän esittäessä arvot ja päättäessään esityksen yhteislauluun.

Virvelinranta YKS -osahankkeessa on luotu myös Hämeenlinnan kaupungin vammaispoliittiset arvot, jotka esiteltiin tilaisuudessa ensimmäistä kertaa. Arvoihin kuului mm. oikeus työhön ja palkkaan, ystävät ja porukkaan kuuluminen, mahdollisuus osallistua kulttuuritapahtumiin, liikkumisen turvallisuus, ilon ja intohimon kokeminen sekä syrjinnän torjuminen, itsensä ja muiden hyväksyminen.

 

Hämeenlinnan vammaispoliittisiin arvoihin voi tutustua tarkemmin osoitteessa http://www.e-julkaisu.fi/hameenlinnan_kaupunki/vammaispoliittiset_arvot/

Ilveskodin johtaja Liisa Lähteenmäen elämänläheinen esitys käsitteli kansalaislähtöisyyttä kuntoutuksessa. Kuntoutuksella on aina tavoite; esimerkiksi paluu kotiin. Tällöin on tärkeää ymmärtää ihmisen arkea, ja se voi tapahtua vain kuuntelemalla kuntoutujaa muutosprosessissaan.

Lähteenmäki kertoi myös, miten sotainvalidien palveluissa kansalaislähtöisyys toteutuu palveluneuvojan avulla; palveluneuvoja auttaa sotainvalidia kaikissa arjen asioissa. Sotainvalidit voivat myös itse valita, minkälaista kuntoutusta kokevat tarvitsevansa ja heillä on oikeus saada kotiin tarvitsemansa palvelut.

Osa Laurean Pumppu-tiimistä

Laurea-ammattikorkeakoulun osahankkeen tavoitteena on luoda saumattoman hyvinvointipolun malli, jota pitkin kulkee voimaantunut ja motivoitunut kansalainen. Laurean tiimin osuudessa esiteltiin tähän liittyen esimerkkejä uusista avauksista terveyden edistämiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn, joita olemme hankkeen aikana suunnitelleet ja toteuttaneet kansalaisen hyvinvointipolun varrelle eri elämänvaiheisiin. Näitä ovat mm. teemapäivät ikääntyville, hyvinvoinnin edistämisen pilotti päiväkodissa sekä syrjäytymistä ennakoiva varhaisen tuen ja tunnistamisen malli koulussa.

Seminaarin yhteydessä oli tarjolla myös muuta ohjelmaa kuin perinteiset seminaariesitykset. Hämeenlinnan kaupungin osahanke veti YKS-henkisen työpajan ja Turun yliopiston kuvasi Pärjäin-palveluaan.

Tässä näkyy vain pieni osa hattumäärästä

Laurean porukkamme houkutteli ihmisiä visioimaan tulevaisuuden hyvinvointipalveluita hattuleikin avulla. Tulevaisuuspajamme osallistujat saivat valita valtavasta hattumäärästä itselleen sopivan päähineen ja sen  myötä keksiä itselleen  roolihahmon. Tämän jälkeen tarkennettiin, minkälaiseen ongelmaan roolihahmo tarvitsisi ratkaisua ja minkälaisessa maailmassa hän eläisi. Kun taustavalinnat oli tehty, pääsi visiointityö vauhtiin.

Työpajan puitteet olivat tyylikkäät

 

Skenaariojulisteiden kiinnitystä piti hieman improvisoida 

Päässä oleva hattu muistutti hyvin, että palvelua suunniteltiin valitulle kansalaiselle eikä hahmottomalle massalle tai kenties vain itselleen. Skenaariojulisteet kuvasivat erilaisia tulevaisuuden maailmoja tarjoten inspiraatiota. Työpajan tunnelma oli leppoisa ja hatut virittivät mukavasti keskustelua. Lopputuloksena saimme kelpo kasan ideoita käsiteltäväksi.

Tässä blogikirjoituksessa käsiteltiin vain osa seminaarin monista esityksistä, paljon muutakin mielenkiintoista päivän varrella tuli esiin, esimerkiksi Pumppu-hankkeen luomat ”Kansalaislähtöisyyden kymmenen käskyä”.

Kansalaislähtöisyyden kymmenes käsky

 

Linkit seminaariesityksiin löytyvät osoitteesta:
http://pumppu-hanke.blogspot.fi/p/seminaari-kevat-2013.html

Pumppu-hankkeesta voi lukea lisää hankkeen omasta blogista osoitteesta: http://pumppu-hanke.blogspot.fi/

Jönköpingin oppeja terveyspalveluista Tampereella

Palvelurakenne muuttuu –seminaarissa 21.11. Tampereella tutustuttiin Jönköpingin malliin terveyden edistämisessä ja kerrottiin, millaisia oppeja Jönköpingistä on saatu mm. Espooseen ja Suupohjan alueelle.

Aamupäivän tilaisuus koostui pääasiassa Jönköpingin kokemuksista kahdessa eri puheenvuorossa kertoneen Göran Henriksin esitelmistä sekä suomalaisista kommenttipuheenvuoroista. Henriks puhui toisaalta uusista innovaatioista ja työntekijöiden mukaan ottamisesta uudistamishankkeisiin. Toisaalta hän puhui myös mittaamisesta ja seurannasta; mistä tiedetään, että ollaan menossa oikeaan suuntaan. 

Henriks visioi tulevaisuutta verraten terveydenhuoltoa metsäteollisuuteen, jossa koneet hoitavat varsinaisen hakkuun, ihmisen ei tarvitse enää jalallaan astua metsään. Samalla tavalla terveydenhuollon tulevaisuus on ehkä entistä enemmän teknikkojen käsissä (health technicians), lääkärit voivat kenties hoitaa potilaitaan etänä mistä päin maailmaa tahansa. 

Henriks pohti myös, miksei yksityisten markkinoiden innovaatioita pystytä hyödyntämään julkisessa terveydenhuollossa. Esimerkiksi joillain alueilla kaikkien katsastusasemien reaaliaikaisen jonotilanteen näkee netistä, miksei sama onnistuisi myös terveydenhuollossa? 

Henriksi kaipasi kykyä uudenlaiseen yhdistelyyn, kuten Vain elämää –ohjelmassa, jossa lauluista tulee täysin uudenlaisia eri esittäjän versiona. Hän totesi, että terveydenhuollossa on käytössä valtavasti resursseja, jos resursseja vain käytettäisiin ja suunnattaisiin oikein. 

Terveydenhuollosta Henriks antoi esimerkiksi uudenlaisen dialyysiosaston, johon potilaat voivat tulla avainkortilla itse mihin aikaan haluavat hoitaen itse erinäiset valmistelutyöt. Samalla, kun henkilöstöresursseja tarvitaan vähemmän, myös potilaat ovat tyytyväisiä, kun hoito mahdollistuu myös ilta-aikaan.  

Henriks totesi, että Jönköpingin alueella on entistä tarkemmin alettu seurata ja verrata eri alueiden menestymistä eri mittareilla. Näin voidaan ottaa mallia hyvin menestyneistä alueista myös muualla. Kehitystyön lähtökohdaksi hän näki, että vain ne, jotka hoitoa antavat, voivat hoitoa kehittää. Niinpä kehitystyötä täytyy tehdä yhdessä työntekijöiden kanssa, tietenkin huomioiden asiakkaan tarpeet. Hän vertasi terveydenhuollon kehittämistä siihen, että lentomekaanikot korjaisivat lentokonetta ilmassa; on vaikea kehittää kohdetta, joka muuttuu koko ajan. Tarvitaan mittareita, joista kehityksen suunta näkyy.

Iltapäivällä tilaisuus oli jaettu useampaan pienryhmätyöhön. Osallistuin pajaan, jossa luotiin tapoja ottaa asiakkaat mukaan palveluiden kehittämiseen. Tilaisuuden aluksi esiteltiin harmillisen lyhyesti Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kokemuksia asiakaslähtöisestä palvelumuotoilusta. Itse ryhmätyössä keskityttiin pohtimaan keinoja saada kerättyä asiakaskokemuksia ja asiakastietoa päivystyksessä tai vuodeosastolla, joko potilailta tai näiden omaisilta. Tulokset tuli kirjata reseptin muotoon.

Oma ryhmämme pohti keinoja saada parempi kuva omaisen tunteista ja kokemuksista päivystyspoliklinikalla. Kun akuutissa tilanteessa kaikki huomio keskittyy potilaaseen, jäävät omaiset usein vähälle huomiolle. Pohdittiin, että omaiset voivat kiinnittää täysin eri asioihin huomiota päivystyksessä kuin hoitohenkilökunta. Siksi olisi tärkeä tietää, millaiset asiat ovat omaisille tärkeitä ja millaisiin pieniin yksityiskohtiin kannattaisi etukäteen kiinnittää huomiota, jotta akuutissa päivystystilanteessa kaikki sujuu omaisenkin näkökulmasta hyvin ja sujuvasti. Tällaisia asioita voivat olla omaisen näkökulmasta esim. tieto siitä, missä saa olla, saako huoneeseen tulla sisään vai pitääkö odottaa ulkopuolella tai missä omainen saa istua odottamassa. Mietittiin, että olisi tärkeä saada tietoa myös siitä, mitä on tapahtunut ennen päivystykseen tuloa: esimerkiksi hoitoon pääsyn helppous tai vaikeus voivat tuoda aivan eri lähtökohdan siihen, millä mielellä päivystyksessä tilannetta seuraa.

Tältä pohjalta suunnittelimme haastatteluprojektin, jossa omaiset saisivat omin sanoin kuvata kokemuksiaan päivystyspoliklinikalla akuuttitilanteen järjestetyssä haastattelussa. Idean kuvaaminen reseptin muodossa oli melko haastavaa. Alla kuitenkin kuva tuotoksestamme:

Resepti omaisen kokemustiedon keräämiseen päivystyskäynnin jälkeen

Euroopan terveyden edistäjät koolla

9th European IUHPE Health Promotion Conference, 27.-29.9.2012, Tallinna

 IUHPE (International Union for Health Promotion and Education) järjesti Tallinnassa 27.-29.9.2012 yhdeksännen kerran Euroopan alueen terveyden edistämisen konferenssin. Osallistujia oli yhteensä noin kolme sataa lukuisista Euroopan maista, mutta myös Euroopan ulkopuolelta. Myös suomalaisia oli konferenssissa runsaasti.

Konferenssin teemana oli ”Health and Quality of Life – Health, Economy, Solidarity.“ Konferenssissa käsiteltiinkin laajasti talouskriisin vaikutuksia sekä kansalaisten terveyteen että terveyden edistämisen mahdollisuuksiin. 

Terveyserojen kaventamista pidettiin tärkeänä tavoitteena sekä Euroopan maiden että eri ihmisryhmien välillä. Vaikka terveyden edistämiseen on Ottawan julkilausuman ajoista panostettu huomattavasti, on työtä edelleen tehtävä terveyden edistämisen vaikuttavuuden osoittamiseksi. 

Keskeiseksi teemaksi konferenssissa nousikin terveystilanteen ja riskitekijöiden seuranta Euroopan tasolla. Konferenssissa esiteltiin sekä EU:n että WHO:n tavoitteita ja agendaa terveyspolitiikan saralla lähitulevaisuudessa.

WHO:n Gauden Galea nosti puheenvuorossaan esiin sen, miten tärkeää on tietää, mitä voidaan mitata, kun asetetaan tavoitteita tulevaisuudelle. 

Konferenssissa järjestetyssä paneelikeskustelussa tuotiin esiin eri maiden näkökohtia seurantatietojen keräämisen vaikeuteen; liikaa rahallista panostusta ei voida vaatia köyhiltä mailta uusien seurantatietojen keräämiseen. Toisaalta tietosuojakäytännöt hankaloittavat tietojen yhdistelyä, jotta saataisiin yhdisteltyä lääketieteellistä ja sosiaalista taustaa kuvaavaa, jo olemassa olevaa tietoa. Tavoitteena kuitenkin on, että seurantatietoa saataisiin eri maista liittyen alkoholinkulutukseen, tupakointiin, ruokavalioon ja liikuntaan.  

Maailma muuttuu, ja konferenssissa pohdittiin myös terveyden edistämisen muutoksia sitten alkusysäyksenä toimineen Ottawan julkilausuman v. 1986. Aiheesta alusti professori Don Nutbeam (University of Southampton, Iso Britannia), joka on myös kirjoittanut aiheesta: 

http://vfvella2x.wikispaces.com/file/vie/What+would+the+Ottawa+Charter+look+like+if+it+were+written+today.pdf

Kun Ottawan julkilausuma kirjoitettiin 25 vuotta sitten, kansanterveys oli liian pienessä roolissa, keskiössä oli yksilö ja tämän elintavat. Ottawan julkilausuman kulmakivenä olivatkin terveyttä tukevat elinympäristöt. Nykyään ymmärretään paremmin sosiaalisen ympäristön vaikutus terveyteen ja erilaiset vaikutukset eri ihmisryhmiin. Myös todisteita terveyden edistämisen vaikuttavuudesta on ehtinyt kertyä paljon. Jatkossakin kuitenkin pitää edelleen puhua terveyden edistämisen puolesta, entistä enemmän tarvitaan myös yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

Glenn Laverack (Flinders University, Australia) alusti eri näkökulmien yhdistämisen tärkeydestä. Hän käytti termiä paralle tracking kuvamaan ylhäältä päin ohjatun (top-down) ja ruohonjuuritasolta lähtevän (bottom-up) terveydenedistämistyön yhdistämistä. Pelkät top-down –hankkeet eivät toimi, koska ilman tietoa ihmisten todellisista ongelmista, tarpeista ja toiveista, ne eivät yleensä pysty tarjoamaan sellaisia ratkaisuja, joille olisi kysyntää. Toisaalta bottom up –hankkeilta saattaa puuttua resurssit laajamittaisempaan toimintaan. 

Molemmat näkökulmat tulisikin pystyä hankkeissa huomioimaan kaikissa vaiheissa suunnittelusta tavoitteiden asetantaan, hankehallintaan ja arviointiin.

Suomesta konferenssissa oli esillä mm. Teaviisari-palvelu, jota esitteli THL:n Vesa Saaristo. Teaviisarissa (TEA = terveydenedistämisaktiivisuus) on saatavilla seurantatietoa suomalaisten kuntien toiminnasta ja panostuksesta neljällä eri toimialalla (terveydenhuolto, koulut, liikunta ja kuntajohto) ja seitsemästä eri näkökulmasta (sitoutuminen, johtaminen, terveysseuranta ja tarveanalyysi, voimavarat, yhteiset käytännöt, osallisuus ja muut ydintoiminnat).

Teaviisari löytyy netistä osoitteesta: http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/tyokalut/teaviisari

Konferenssissa esiteltiin monenlaisia hankkeita ja käytännön kokeiluita terveyden edistämiseksi. Mielenkiintoisena kokeiluna vertaistuesta elämäntapamuutoksissa Jane South Iso-Britanniasta esitteli Community health champions –ohjelmaa. Vapaaehtoisia koulutetaan tsemppaamaan läheisiään omassa arjessaan terveellisempään elämään.

Tästä toiminnasta lisää osoitteesta: www.altogetherbetter.org.uk

Konferenssin lopuksi pohdittiin terveyden edistämisen tulevaisuutta. Professori Stephan Van den Broucke (UC Louvain, Belgia) näki terveydenedistämisen tulevaisuudessa positiivisena asiana sen, että kiinnostusta terveyden edistämistä kohtaan niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla on. 

Myös yhteistyö esimerkiksi kestävän kehityksen agendan kanssa tarjoaa mahdollisuuksia uusille avauksille. Toisaalta talouden heilahtelut ovat uhka resurssien saatavuudelle, jatkuva vaikuttavuuden osoittaminen on tästä syystä tärkeää. Van den Broucke korosti myös poliittisen osaamisen tärkeyttä, jotta oma asia osataan tuoda oikealla tavalla esiin.