Amif Mustafa Malesian ruohonjuuritason innovaatioyhteisöstä toivotti kaikki ISPIMiläiset Kuala Lumpuriin ja samalla Malesiaan. Hän toivoi, että jokainen ehtisi hiukan tutustua myös Malesiaan konferenssin yhteydessä. Amif kertoi, että Malesia on kokenut viimeisen 15 vuoden aikana ison muutoksen, josta ei olisi selvitty ilman innovaatioita. Silti, Malesia on vielä monta Malesiaa: on suurkaupungin syke digitalisaatioineen ja muotitrendeineen, mutta on myös maaseutu, jossa ei ole sähköä eikä tule juoksevaa vettä. Malesia tarvitsee uutta ajattelua, uutta mindsettiä, jossa kaikki otetaan mukaan tekemään tulevaisuutta, uudistamaan yhteiskuntaa ja elinkeinoelämää sekä huolehtimaan koulutuksesta ja hyvinvoinnista.
Näyttönä innovatiivisuudesta Amif toi bambusta tehdyn saksofonin, jonka hän ojensi innovaatioguru John Bessantille, ISPIM-bändistäkin tutulle saksofonistille. Amif kertoi, että bambu-saksofonin kehittäminen oli vaatinut useita prototyyppejä ja kehitysvaiheita. Aluksi ääni oli muistuttanut ennemminkin kuolevan koiran ulinaa kuin saksofonin soittoa.
Bambusaksofoni |
Oma osallistuminen
Osallistuin konferenssiin omalla esityksellä Worry Management, josta teimme kollegani Tarja Kantolan kanssa yhteisen paperin Morfeus-hankkeessa toteuttamamme case Porvoon oivallusten pohjalta. Kyse on johtamisinnovaatiosta, jossa hyödynnetään tulevaisuuden tutkimuksesta tutun heikon signaalin käsitettä, mutta tuodaan se sosiaali- ja terveysalan ekosysteemien johtamiseen. Tutumpi termi sote-puolella on huoli, huolen ilmaisu, jota eri toimijat myös ovat tottuneet luokittelemaan asteikolla ei huolta-vähäinen huoli- merkittävä huoli – vaaratilanne, mistä olemme kehittäneet sote-alalle soveltuvan johtamiskonseptin huolijohtaminen (Worry Management). Olemme tarkastelleet sitä erityisesti monitoimijaisen ekosysteemin, tässä tapauksessa lastensuojelun ekosysteemin johtamisen kontekstissa. Alustavat tulokset osoittavat, että käytännön pullonkauloina ovat paitsi tiedonkulku eri toimijoiden välillä, myös toimijoiden erilainen käsitys kokonaistilanteesta ja sen vakavuudesta. Huolijohtamisen konsepti vaatiikin käytännön implementointia, mutta myös teoreettista lisätarkastelua ja kytkentää laajemmin johtamisen teorioihin. Nyt sijoitimme sen lähinnä strategisen johtamisen teorioihin ja niiden kehityksen jatkumoon, mutta tarvetta operatiivisen tason johtamiseen on myös arjessa. Keskusteluissa ja kommenteissa tuotiin esille myös worry management –konseptin soveltaminen myös kokonaan muihin aihealueisiin, esim. projektijohtamiseen sen arveltiin soveltuvan erittäin hyvin varoittaessaan projektipäälliköitä ajoissa usean partnerin konsortioissa muhivista riskeistä ja epäjatkuvuuskohdista.
Konferenssista yleisesti
ISPIMin innovaatio-Summit on hiukan pienempi kuin kesäisin pidettävä konferenssi: osallistujia oli yhteensä n. 130 ja esityksiä pidettiin n. 90, joista osa oli kaikille yhteisiä keynote-esityksiä, mutta valtaosa temaattisissa rinnakkaissessioissa pidettyjä esityksiä. Tämän lisäksi ohjelmassa oli myös pyöreän pöydän hot topic –keskusteluja 12 eri teemasta. Tilaisuuksia verkottumiselle oli myös, sillä päivät oli rakennettu aamusta iltaan -periaatteella, jolloin tiivis vuorovaikutus jatkui myös tauoilla ja iltaisin. Kuala Lumpurin Park Hotel Royal tarjosi hyvät puitteet konferenssin esityksille. Vapaammat keskustelut sekä erilaiset palkinnot ja huomionosoitukset saivat vauhtia korkeuksista Kuala Lumpur Towerin huipulta sekä paikallisen bändin elävästä musiikista.
Kuala Lumpur Tower |
Keynote-puheissa saimme tutustua paitsi innovaatiotutkimukseen myös käytäntöihin. Johtaja Hari Nair Sime Darby –yhtiöstä kertoi haasteista, joita yritys on kohdannut palmuöljymarkkinoilla ja innovatiivisista tavoista vastata haasteisiin. Heidän työtään ohjaavan moton mukaan he pelastavat planeetan lapsille, mutta myös ruokkivat ihmiset kestävällä tavalla. Jakamistalous, digitalisaatio ja kestävän kehityksen paradigma ovat pakottaneet heidät huomaamaan, että ei ole enää sellaista kuin ”business as usual” vaan on ainoastaan ”business unusual”. Siksi on tärkeätä kirkastaa oman toiminnan visio ja olemassa olon tarkoitus. Ainoa tapa pärjätä voittajana on sopeuttaa oma strategia ennakoivasti muuttuvaan toimintaympäristöön. Ilmastomuutos, muuttuvat lainsäädännöt eri maissa ja ympäristöjärjestöjen painostus ovat vaatineet panostuksia, joiden pohjalta on laadittu oma tulevaisuusohjelma 2025. Silti, ilman raaka-aineresursseja, vettä ja edullista työvoimaa ei palmuöljybisnes pärjää, vaikka avuksi on otettu hyvinkin tarkka geeniteknologiaan pohjautuva viljelysuunnitelma ja viljelyyn valikoitavien siementen lajittelu, samoin automaation mahdollisuudet, esim. automaattisten ajoneuvojen tai kopterien hyödyntäminen eri vaiheissa. Olennaisinta tulevaisuusohjelmassa on koko henkilöstön mindsetin muuttaminen voittavaksi, mikä tarkoittaa portfoliojohtamista, jossa resursseja allokoidaan ja priorisoidaan jatkuvasti tarkastelemalla koko projektisalkkua, mutta myös keskeisten viestien kommunikointia läpi koko organisaation ja jatkuvan ideoinnin kehän ylläpitämistä kaikissa divisioonissa. Keskusteluissa Hari Nair korosti uudelleen kommunikaation merkitystä ja totesi viestin todellisen läpiviennin vaativan ainakin 6-8 kk, mikä merkitsee viestin jatkuvaa toistamista henkilöstön omalla kielellä, ei talouden numerokielellä, vaan motivoiden jokaista tulemaan mukaan tekemään yhteistä yhtiötä, josta kaikki voivat olla ylpeitä.
John Bessant, innovaatiojohtamisen ja yrittäjyyden guru aloitti esityksensä teoksesta Liisa Ihmemaassa vertauksella: älä pelaa shakkia punaisen kuningattaren kanssa, koska tämä muuttaa sääntöjä, muuttaa peliä ja hänen maailmassaan tämä on lisäksi ihan normaalia. Muuttuvassa maailmassa ei voi luottaa onneen, vaan innovaatioita on johdettava systemaattisesti ja huolehdittava siitä, että tarkasteluissa huomioidaan alati muuttuva konteksti. On rakennettava osaamista, dynaamista kyvykkyyttä, jolla muutoksiin voidaan vastata. Professori Bessant lauloi esityksensä lopuksi itseään kitaralla säestäen oman laulunsa Dynamic Capabilities, jossa hän kertasi luennon pääasiat musiikin keinon. Todella vaikuttavaa!
Innovaatioprosessi ei Bessantin oppien mukaan ole suoraviivainen, vaan muistuttaa pikemminkin spaghettia lautasella: siinä kaikki tieto on kiertynyt toinen toisiinsa niin teknologian, lainsäädännön, kuluttajakäyttäytymisen kuin ympäristöasioiden ja arvojenkin osalta ja on oikeastaan mahdotonta loogisesti päätellä, mitä mistäkin asiasta seuraa. On uskallettava tehdä rohkeita kokeiluja ja erilaisia yhdistelmiä rikastuttaakseen vaihtoehtojen määrää ja sitten mietittävä erikseen, miten asiat saadaan myös tapahtumaan. On varottava pitäytymistä ruudussa, jossa vastataan vanhoilla opeilla epävarmuuden haasteisiin tai käy kuin aikanaan dinosauruksilla. Matalan epävarmuuden oloissa vanhat opit pätevät, kunhan olemme mukautumiskykyisiä niin kuin vaihtolämpöinen sammakko. Haaste on myös päästä irti inkrementaalisista innovaatioista kohti radikaaleja innovaatioita, ja niitäkin mieluiten uusissa konteksteissa, kuten uusilla markkinoilla tai uuden teknologian aikakaudella. On syytä olla aktiivinen, olla ajoissa paikalla itse tekemässä muutosta yhdessä kuluttajien kanssa ja on uskallettava kokeilla ja ottaa oppia virheistä - kaksikätisyydestä on myös hyötyä yllättävissä tilanteissa! Vaikka epävarmassa spaghettimaailmassa ei voikaan ennustaa tulevaisuutta, siellä voi itse olla mukana sitä tekemässä! Se vaatii rohkeutta kohdata uutta ja se kohtaa usein myös vastustusta – dynaaminen kyvykkyys on ennen kaikkea mindsetin joustavuutta, päättää John Bessant luentonsa jälkeen käytävän keskustelun.
Parissa päivässä mestariksi - John Bessant |
Kaupallistamistaitoja parannettiin mm. ottamalla huomioon ihmisten halu personoida ja yksilöllistää tuotteita, kuten KitKat –tuotteiden valmistus itselle esim. liikkeissä. Ne saavuttivat suuren suosion yleisestikin, mutta varsinkin erikoistarkoituksiiin kuten esim. häät ne ovat olleet todellinen hitti. Jaetun arvon luonti puolestaan on tuottanut Parhaat chilit Malesiasta –konseptin, jossa yhdistyvät ravitsemus, vesi ja maaseudun kehitys. mistä Nestle on saanut innovaatiopalkinnonkin. Jatkuva kehitystyö on parantanut innovaatioiden onnistumisprosenttia ja se oli viimeisen neljän vuoden aikana tehdyissä kokeiluissa yli 84%. Myös osakkeen hinta on noussut helmikuusta 2013 peräti 53%, kun muu pörssi on ollut maltillista tai jopa alamäkeä.
Anthony Denatale Dubaista esitteli lentokenttäkonseptia, joka itse asiassa on paljon enemmän kuin lentokenttä. Se on osa Dubain smart city –konseptia, jossa digitaalisilla työkaluilla on uudistettu erityisesti julkiset palvelut hyödyntämällä mm. big dataa. Palvelut ovat kaikki online. Seuraava iso juttu tulee olemaan robottien hyödyntäminen palveluissa. Dubai on paikka jossa ei ole öljyä, ja pääasiallinen elinkeino on turismi ja siihen liittyvät palvelut. Lentokenttä on keskeinen osa logistiikkapalveluita. Kun ihmisiltä kysyy, mitä tulee mieleen Dubaista, he kuulemma vastaavat kuumuus (+52 C), hiekka ja lentokenttä! Denatale summeeraa esitystään siteeramalla kotimaansa sheikkiä: Innovaatio on joka asian ytimessä. Hän kuitenkin toteaa, että teknologia on innovaation helpoin osa ja haasteellisinta on saada ihmiset tekemään asioita eri tavalla kuin ennen ja varsinkin paikassa, jossa työskentelee niin monta eri kansallisuutta ja monesta kulttuurista tulevaa henkilöä. Joka tapauksessa byrokratia on vähentynyt uusien digitaalisten palvelukonseptien myötä ja passintarkastukset ja muut rutiinit sujuvat vaivattomasti.
Pyöreän pöydän keskustelut
Tarjolla oli 12 temaattista pöytää ja aikaa yhteensä 1.5 tuntia. Siitä sai viettää yhdessä pöydässä 45 min, joten kahteen teemaan oli mahdollista osallistua. Samassa teemassa ei saanut jatkaa toista kolmea varttia. Tarjolla olevat teemat liittyivät mm. innovaatiojohtamiseen yritys-yliopistoyhteistyössä, henkilöstön valmentamiseen tulevaan digiloikkaan, avoimeen innovaatioon ja sen hyödyntämiseen eri tilanteissa, mutta myös monialaisuuden ja monitieteisyyden arviointiin siitä, mikä toimii, mikä taas ei toimi esim. tutkimushankkeissa. Teknologian ennakoinnin trendit ja siilojen poistaminen eri alojen väliltä ekosysteemitutkimuksessa puhututtivat myös pöytiä.
Valitsin Morfeus-hankkeen kannalta kaksi keskeistä näkökulmaa eli pöydät numero 7 ”kuinka saadaan ruohonjuuritaso mukaan luomaan arvoa” ja 3 ”mitkä ovat digitalisoinnin välttämättömät askeleet”.
Ruohonjuuritasolta Muhammed Aziph Dato´ Mustapha kertoi malesialaisesta tavasta kiertää kylästä kylään 10 päivän ajan, mukana ryhmässä kiertämässä niin tutkijoita kuin käytännön toimijoitakin eri aloilta. Tavoitteena on saada kyläläiset mukaan keskustelemaan korjaustarpeista ja uudistuksista, joita toivotaan alueelle ja tuomaan esille omia näkemyksiä myös tavoista, joilla asioita voidaan toteuttaa. Tällä tavalla työskennellen mukaan oli saatu myös ihmisiä, jotka eivät tavallisesti osallistu työpajoihin tai konferensseihin, esim. mielenterveysongelmaiset tai vammaiset, mutta myös lapset ja ikäihmiset. Paitsi kansalaiset ja yhteiskunnalliset toimijat myös yritykset hyötyvät tästä, koska näin työskennellen saadaan selville todelliset tarpeet ja kysyntä loppukuluttajan perspektiivistä. Tällä tavalla löydetään myös työntekijöitä yrityksiin kun tutustutaan paikan päällä henkilökohtaisesti ja voidaan arvioida esim. vajaakuntoisten mahdollisuuksia osallistua työhön. Yksilöt työllistyvät, saavat mielekästä tekemistä ja yritykset onnistuvat yhdistämään vastuullisuuden liiketoimintaan. Kuten Suomessa Singaporessakin on jo sosiaalisia yrityksiä ja Malesiassakin konsepti on tuttu. Erityisesti kaivattiin toimintamalleja, joissa ihmiset voidaan ottaa töihin ilman että yrittäjä kokee olevansa hyväntekijä, vaan aito yrittäjä siinä missä kuka tahansa muu yrittäjä. Ruohonjuuritason systemaattinen työskentely on mahdollista, mutta systematisointi yleistettävään muotoon on vaikeaa, koska jokainen tapaus on yksilöllinen. Keskustelun vetäjä vertasi Malesian ja Suomen oloja ja arveli, että ”ilmasto-olosuhteet ovat suurin yksittäinen tekijä siihen, miten yhteiskunta ja yksilön vastuu ovat kehittyneet sosiaalipuolella: kylmässä pohjoisessa on pakko tehdä jotain esim. asunnottomuuden eteen tai muuten jäätyy kuoliaaksi, kun taas lähellä päiväntasaajaa ei ole niin väliä missä yönsä viettää”.
Digitalisoinnin mahdollisuuksista innovaatioprosessissa keskusteltiin Azim Pawanchikin johdolla. Pohdinnan kohteena olivat välttämättömät askeleet, mutta myös esteet tai hidasteet. Erityisen huomion kohteena olivat innovaatioprosessin eri vaiheet: Define the problem – Process itself – Choosing phase – Implementation – Follow –up. Big Datan käyttö katsottiin hyödylliseksi määrittelyvaiheessa, jolloin saadaan varmasti esille aiheita, joilla on laaja tarve ja kysyntä. Toisaalta pohdittiin, keskitytäänkö liikaa perusparannuksiin ja ns. inkrementaalisiin innovaatioihin radikaalien innovaatioiden sijaan, jos ei anneta mielikuvitukselle ja ihmisten väliselle vuorovaikutukselletilaa? Ratkaisematta on myös, kuka omistaa big datan. Prosessivaiheessa digitalisaation ansiosta voidaan osallistaa laajasti asiantuntijoita ja muita osallistujia paneeliin työstämään ideoita eteenpäin ja toimimaan jonkinlaisena simuloituna todellisuutena, mutta tätä varten tarvitaan parempia alustoja, jotta voidaan aidosti yhdistää eri ideoiden parhaat puolet toimiviksi kokonaisuuksiksi aivan kuten musiikkipuolella on tehty menestyskappaleita! Kansainvälisessä maailmassa automaattiset kielenkääntäjät pitää kytkeä myös näihin alustoihin niin, että kukin voi oikeasti toimia omalla äidinkielellään eikä tarvitse käyttää Broken Englishiä. Valinta ja sitoutuminen ovat ihan eri luokkaa, kun siihen voi paneutua tunteiden kielellä, samoin implementointimahdollisuudet paikallisesti paranevat ja globaalit markkinat muuttuvat aidosti glokaaleiksi, joissa globaali ja lokaali yhdistyvät. Käytännössä voidaan edetä kahta linjaa: toisessa asioita lähestytään automaatioalgoritmin kautta, toisessa ihmiset sosiaalistetaan digitalisaation kautta. Ensimmäisessä hyötynä on suurten tietomäärien hyödyntäminen ja tasalaatuisuusuuden kasvu, kun taas toisessa etuna on laaja osallistamismahdollisuus läpi koko maapallon.
Teksti: yliopettaja Tarja Meristö, Laurea-ammattikorkeakoulu