Työpaja oli jo viides sarjassaan. Paikalla oli
kolmisenkymmentä eri alojen asiantuntijaa ja osaajaa, jotka toivat keskusteluun
monipuolisesti eri teemoja ja näkökulmia, yhdistävänä teemana kiinnostus
yksilön rooliin terveyspalveluiden käyttäjänä ja hyvinvoinnin tuottajana omassa
elämässään.
Pajan osallistujat oli jaettu neljään pöytään, joista kukin käsitteli yhtä skenaariota. Skenaarioiden taustalla vaikutti erilaisia tekijöitä liittyen osallistumisen asteeseen, skenaarion arvomaailmaan, ratkaisujen paikallisuuteen, terveystiedon julkisuusasteeseen sekä terveyden vastuutahoon.
Itse pääsin ryhmään, jossa tarkasteltiin lähemmin
”Sankarilääkärit”-skenaariota, jossa vastoin selvästi vallitsevaa trendiä olikin
rivikansalaisen rooli olla vain palveluiden vastaanottaja, osallistumatta
lainkaan palveluiden suunnitteluun tai tuottamiseen. Lisäksi skenaarion
maailmassa palveluita tuotettiin tehokkaasti ja teknisesti, mutta kuitenkin
paikallisesti.
Lähtökohta oli siis varsin herkullinen: miten kummassa tämän
päivän osallistamistrendistä ja lääkärien auktoriteetin kyseenalaistavasta
nettitiedon ajasta päästäisiin maailmaan, jossa lääkäri on jälleen
auktoriteetti, joka tietää kansalaista paremmin mikä tätä vaivaa ja millaista
hoitoa tämä tarvitsee?Ensimmäinen ajatukseni oli, että ehkä tällainen maailma vaatisi syntyäkseen internetin romahduksen ja tiedonsaannin vaikeutumisen rivikansalaisen näkökulmasta. Sitten aloin miettiä nykylääketieteen kehitystä ja mieleeni juolahti toinen mahdollisuus. Ehkäpä lääketiede muuttuukin nano-, bio- ym. teknologioiden myötä niin monimutkaiseksi, että se ylittää perus-Pertin ymmärryskyvyn. Jos hoito perustuu yksilöllisiin täsmäratkaisuihin tyyliin nanopartikkeli piikillä elimistöön, ei perus-Pertin ehkä tarvitsekaan ymmärtää, mitä tapahtuu.
Koska meillä ei ollut tietoa siitä, millaisia ajatuksia skenaario oli aiemmissa ryhmissä herättänyt, tämä tulkinta jäi ryhmässämme pohja-ajatukseksi myöhemmässä skenaarion tarkastelussa eri näkökulmista. Pohdimme muun muassa eri ammattiryhmien työnjakoa. Ehkäpä työnjako muuttuu niin, että lääkärit hoitavat enää vain hankalimmat tapaukset ja muun hoitohenkilökunnan rooli vahvistuu.
Tehokkaat ja paikalliset ratkaisut voisivat tarkoittaa etäpalveluiden, automaation, robottien ja itsepalvelun lisääntymistä varsinkin haja-asutusalueilla, kun kaupungeissa vielä lähipalveluita voisi olla saatavilla. Lääkärin vastaanotolle askel veisi kuitenkin aiempaa harvemmin.
Kun työskentelyä jatkettiin parityöskentelynä, valitsimme esiin nousseista teemoista aiheeksemme resurssiniukkuuden. Tehokkuusnäkökulmaa ja asiakkaan passiivista vastaanottajaroolia vasten päädyimme sloganiin ”take it or leave it”. Palveluita on tarjolla, mutta vain sellaisessa muodossa kuin lääkäri erilaisten laskenta-algoritimien perusteella määrää. Laskentamallit yhdistävät yksilölliset tiedot resurssiviisaisiin ja tehokkaisiin ratkaisuihin ja tarjoavat optimaalista ratkaisua kunkin vaivan hoitoon.
Sankarilääkärit-skenaarion herättämiä ajatuksia |
Teksti ja kuvat: hankeasiantuntija Hanna Tuohimaa, Laurea-ammattikorkeakoulu