torstai 18. joulukuuta 2014

Kuulumisia ISPIMin Asia-Pacific Innovation Forumista Singaporessa, osa 2

ISPIM-konferenssin isäntänä toiminut Singapore Management Universityn (SMUn) rehtori Arnoud de Meyer kertoi, että SMUssa innovaatiot ovat yksi yliopiston viidestä painopistealueesta ja että yliopistossa panostetaan yrittäjyyteen, jotta innovaatiot lunastavat määritelmän mukaisesti paikkansa myös kaupallisilla markkinoilla. Yrittäjyyden maisteriohjelma on heillä ollut menestys. 

Rehtori näkee yliopiston tehtäviä innovaatiokentällä useita: kouluttaa näkemyksellisiä johtajia eri sektoreille, toimia yhteistyöfoorumina innovaatiotoimijoille yksityiseltä ja julkiselta sektorilta, tutkimuksesta ja kansalaisyhteiskunnasta, tarjota palveluita ja neuvoja yhteiskunnalle sekä tuottaa uutta tietoa perus- ja soveltavan tutkimuksen keinoin.  Rehtori muistutti, että organisaatiot, jotka ovat hierarkkisia, eivät ole kovin innovatiivisia. Tämä koskee yliopistoja ja yrityksiä, mutta myös kansakuntia.

Yritystason innovaatiotarkasteluja käytiin läpi useissa eri esityksissä. Gerard J. Tellis oli tutkinut, miksi menestyvät yritykset jakaantuvat kahteen ryhmään: niihin, joiden menestys jatkuu ja niihin, joiden tie päättyy. Esimerkkitarinoita saatiin mm. Sonyltä, Gilletteltä ja Kodakilta.

Kolme syytä menestystien katkeamiseen: 

  1. Rakastuminen omiin olemassa oleviin menestystuotteisiin niin, että kehitystyö pysähtyy. Ei uskalleta kannibalisoida omia tuotteita!
  2. Riskinottokyvyn puute. Menestyksen synnyttäminen vaatii aina myös tappioita ja epäonnistumisen sietokykyä. Tellisin tutkimusten mukaan jokaista menestyskonseptia kohti on tarvittu 3000 hukkaan mennyttä ideaa.  
  3. Väärä markkinafokus. Useimmat epäonnistujat keskittyvät tämän päivän massamarkkinaan, mutta menestyksen turvaaminen jatkossakin edellyttää tulevaisuuden massamarkkinoiden hahmottamista. Ne löytyvät varmimmin seuraamalla tämän päivän niche-markkinoita sekä kartoittamalla heikkoja signaaleja tulevista kehityskuluista. 
Kaikki kolme edellä mainittua tekijää ovat sellaisia, joihin ei lyhyellä tähtäimellä saa Tellisin mukaan helposti muutosta, sillä kyse on paljolti asenne- ja kulttuurimuutoksesta, joka on hidasta. Sen sijaan toimenpiteitä, joilla voidaan edetä kohti oikeanlaista asenneilmastoa ja innovaatiokulttuuria, voidaan tehdä heti. Esimerkiksi insentiivit yrityksessä pitäisi muuttaa: senioriteeetti ja ikä ajureina lisäävät lojaaliutta, mutta tappavat innovatiivisuuden, kärjisti Tellis.

Kulttuuri, jossa epäonnistuminen on häpeä, estää innovaatioita. Tellisin neuvon mukaan pitää epäonnistua usein, mutta nopeasti ja varhaisessa vaiheessa. Palkitsemisen pitäisi olla epäsymmetristä: isot palkkiot onnistumisista, mutta epäonnistumisista pikemminkin otettava opiksi tai ainakin vain heikot nuhteet? (Suomessa SuperCellin yrityskauppojen yhteydessä käyty keskustelu tuli mieleen tätä kuunnellessa. Siellä asia on viety hiukan toiseen suuntaan: onnistumisia juhlitaan oluella, epäonnistumisia samppanjalla! )

Yrityksiin pitäisi rakentaa myös sisäistä kilpailua. Tellisin mukaan työntekijät rakastavat turvallisuutta, mutta innovaattorit seikkailua.  Ideamessut, protokilpailut tai vastaavat voisivat promovoida tarvittavaa seikkailuhenkeä ja auttaa oman mukavuusalueen ulkopuolelle niitäkin, joille se ei ole luontaista.

Samoin, tilan antaminen innovoinnille läpi koko organisaation on tärkeää.  Tätä vahvisti myös Tata Groupin esityksessä esille tuotu seikka: innovatiivisessa organisaatiossa ei tarvitse pyytää lupaa tekemiselle, mutta epäonnistumisen sattuessa täytyy osata pyytää anteeksiantoa!  Käytännöt ja asenteet on saatava tukemaan toisiaan, vain sillä varmistetaan innovaatiomyönteinen kulttuuri pitkällä tähtäimellä. On panostettava intohimoisen tekemisen edellytyksiin byrokratian sijasta.

Google, Hewlett Packard ja Nokia Networks esittelivät kukin omia havaintojaan innovatiivisuuden avainjutuista.  Google korosti nopeutta, monialaisuutta, käyttäjäkeskeisyyttä, avointa verkostoa, tiedon jakamista ja erityisesti sitä, että ihmisille pitää antaa lupa unelmoida. HP ehdotti hiukan kärjistäen uutta asennetta: Kannattaa aina kysyä, mitä minä voin tehdä – ei koskaan kannata kysyä, mikä voisi pysäyttää minut?
Nokian esityksessä korostettiin myös uuden kulttuurin ja kilpailuhengen vaikutusta ja ehdotettiin esim. kaikkein hulluimman idean palkitsemista. Uteliaisuus on avain uuteen. Olennaista on jakaa yhteiset tulevaisuuden suuntaviivat, vaikka väljätkin, jolloin on helpompi tehdä valintoja vaihtoehtojen joukosta. Jokaisen pitää oppia pitämään hissipuheita ja esitellä ideansa milloin tahansa, kenelle tahansa organisaatiotasosta riippumatta. Ihmiset rakastavat tarinoita, joten on hyvä oppia kertomaan asioita tarinan muodossa. Olennaista on pitää asiakkaat tiiviisti mukana tässä työssä, jotta markkinoiden pulssi tuntuu koko ajan ja tietää, milloin pitää tehdä jotakin. On kuunneltava asiakkaiden omia tarinoita myös.
Tata Groupissa innovaatio on määritelty, että se on lupa epäonnistua. Tukena 600 000 hengen organisaatiossa on TGIF Tata Group Innovation Forum, joka yhdistää toimijoita, inspiroi unelmoimaan, miten mahdottomasta tulee mahdollista ja järjestää tapahtumia innovaatioteeman ympärillä rakentaen samalla yrityksen innovaatiokapasiteettia törmäyttämällä erilaisia ihmisiä eri divisioonista.
Innovaatio on Tata Groupin ykkösprioriteetti, jota johdetaan läpi koko toiminnan kaaosjohtamisen periaatteella, jotta ei menetetä luovuutta ja seikkailijoita organisaatiosta. Lopullinen seulonta, jonka läpi ideat ja innovaatioidut menevät, on nelilokeroinen: 1. Lupaavat ideat liittyen nykytuotteisiin 2. Johtavat ideat uusiin ratkaisuihin, johon jo olemassa teknologia 3. Kunniamainintaideat, jotka vastaavat asiakkaiden piileviin tarpeisiin 4. Uskallettava yrittää -ideat, jotka ovat kaikkein omaperäisimpiä.  Viimeiseen liittyy Tatassa perinne, jonka mukaan tässä ryhmässä palkitaan epäonnistunut idea, ja samalla käydään yhdessä avoimesti läpi ne opit, jotka tästä casesta on saatavissa. 
Tatan viesti ISPIM -kuulijakunnalle: Organisaation kriittinen elementti innovoinnissa on, kuinka käsitellään epäonnistumisia.  Yksi tapa oli epäonnistumisten palkitseminen ja käsittely. Kaksi muuta, huonompaa, mutta monissa organisaatioissa useammin käytettyä vaihtoehtoa listalla olivat, että joko syytetään muita tai vaietaan asiasta, mitkä eivät tietenkään johda uudistumiseen vaan näivettymiseen.
Kuluttaja- ja käyttäjäkeskeiset innovaatiot edellyttävät syvempää ymmärrystä ja osallistumista, mutta myös uudenlaisia työkaluja, joissa päästään rationaalisen päättelyn yli tiedostamattoman alueelle.
Yksi esimerkki toimivasta kuluttaja- ja käyttäjäkeskeisestä palautteenkeruusta ja palvelujen kehittämisestä on Singaporen lentokentällä, jossa hymynaama-lähestymistapaa on kehitetty eteenpäin ja siinä sovelletaan reaaliaikaista, palvelupistekohtaista palautteenkeruuta, johon myös reagoidaan välittömästi. Tämä koskee kaikkia toimintoja, olipa kyse sitten lentokentän kahvilapalveluista, wc:n siisteydestä tai transfer -palveluista.
Videoesimerkki lentokentän WC:stä oli näkemisen arvoinen, kun tyylikäs lady raportoi kosketusnäytölle, että WC:n lattia on märkä ja kyseistä lattiaa oltiin jo kuivaamassa, kun lady tuli kopista ulos pesemään käsiä - ällistynyt ilme kasvoillaan. (Paluumatkalla annoin itsekin palautetta noilla laitteilla, mutta en ehtinyt jäädä todistamaan siivoojan tuloa paikalle!).
Jan Stuebbe kehotti lukemaan kirjan The User Illusion, mutta myös toisen kirjan, The Hidden Persuaders, jotta osaa paremmin tarttua kuluttajakeskeiseen ajatteluun ja jopa ryhtyä globaalien kuluttajabrändien rakentamiseen, ei vain korjaamaan virheitä. Tehokkain tapa testata uusia juttuja on tehdä tuotelanseeraus, vaikka se on toki kallista.

Prototyping on kuitenkin parempi kuin pelkkä typing, jolla vain tehdään kysely, Stuebbe vitsaili.  


Netin kautta tehtävät kokeilut ja kyselyt ovat mahdollisia jo laajasti Aasiassakin, jossa netinkäyttäjät ovat kasvussa ja tutkimusten mukaan käyttäjät ovat halukkaita yhteiskehittämiseen, kuten Erica von Lieven esityksessään kertoi. Y-sukupolvi tavoitetaan vain tätä kautta, hän sanoi. ”What you give is what you get.” Avainsanoja ovat visual, mobile, local ja co-creation. Aasiassa esimerkiksi halutaan paikallisia urheilusankareita aikaisempien läntisten idolien tilalle, korosti Victor Cui kertoessaan omasta urheilu- ja mediayhtiöstään.

Samaa toivat esille molemmat pankkicaset: Neal Cross haki analogiamallia Starbucksista, mutta halusi pitää paikallisuuden ja omaleimaisuuden osana yrityskulttuuria, jota hän oli viemässä sisäisesti start up -tyyppiseksi, sitoutumista vahvistavaksi.
Soon Lang Tang puolestaan panosti nuoriin ja kehitti pankkiinsa Frank-konseptia, joka houkutteli nuoria kiinalaisia ylipäänsä pankkiasiakkaiksi kulttuurissa, jossa pankki ei ole normaali osa elämää.  Tavoitteena oli vallankumouksellinen pankkikokemus, jossa nuorten persoona ja harrastukset ovat osa kokonaiskonseptia. Näin saadaan aikaan tunnetason kokemus, ei vain suoritettua tehtävät, joita varten pankki heitä palvelee.
Soon muistutti, että he ovat onnistuneet tässä hyvin, mutta lopullisen lojaliteetin ratkaisee se, miten pankki kohtelee asiakasta, kun tälle tulee ensimmäinen kriisi. Jos pankki on silloin luotettava kumppani, asiakkaankin lojaliteetti pysyy ja vahvistuu.
Oma esitykseni liittyi kokonaisuuteen, jossa käsiteltiin uusien ratkaisujen, tuotteiden ja palvelujen kehitystyötä. Esittelin Retrospective Concept Design -menetelmän periaatteita. Kyse on oman innovaatioprosessinsa alkuvaiheessa oleva menetelmä, joka hyödyntää aikajännettä nykyhetkestä taaksepäin historiaan, kun varhemmin kehitetty visioivan konseptoinnin menetelmä katsoo eteenpäin tulevaisuuteen. Esimerkki-casena käytin ikäihmisen hyvinvointipalveluita itsenäisen kotona selviytymisen tueksi.

Samassa istunnossa David Elvers esitteli asiakasintegraation periaatteita uusien tuotteiden suunnittelussa, kohteena uudet materiaalit esim. autojen valmistuksessa. Lopputuloksena Elvers esitti, että asiakasintegraatio kannattaa tehdä sekä suorien että epäsuorien asiakkaiden kanssa.   Näin mukaan saadaan näkemykset sekä teknologiasta että markkinoista ja ne voidaan yhdistää arvoketjuajatteluun, resurssipohjaiseen näkemykseen ja laajemminkin yhteiskunnalliseen näkemykseen.

Abassin Aryobsei puolestaan esitteli mallin, jossa tuotekehityksen oli kytketty lean-ajattelu. Sitä oli sovellettu B to B -tilanteessa kone- ja metalliteollisuudessa, jossa työkalujen valmistus on kriittisellä polulla käytettäessä uutta teknologiaa.  Ts. ei voida ottaa uusia ideoita käyttöön ja varmistaa innovaatioprosessin loppuvaiheessa tuotteiden käyttöönottoa, jos ei ko. tuotteita kyetä valmistamaan. On tunnistettava kriittiset elementit ja klusteroitava ne tuotevaatimuksiksi, jota sitten spesifioidaan leaniksi valmistusprosessiksi.

Kävimme istunnossa keskustelua, että samalla systematiikalla voisimme analysoida ja käydä läpi myös ikäihmisten palvelutarpeita ja niihin kehitettäviä uuden teknologian mahdollistamia ratkaisuja lean-periaatteella. Ehkä Retrospektiivistä konseptointia voisi kehittää ainakin backoffice -analyysejä varten tähän suuntaan ja tarjota konseptointityökalupakkiin yhden työkalun lisää? 

Orkesterointia lisätyökaluksi tarjosi istunnossa Avanti Fontana, joka puhui tietojohtamisesta metaforien avulla. Avanti varoitti, että arvonluonti voi jäädä vajaaksi, jos jokin kolmesta komponentista ei toteudu kunnolla: tiedon luonti, tiedon jakaminen, tiedon hyödyntäminen. Muistettava on myös, että oppimista kannattaa systemaattisesti analysoida ennen ja jälkeen, mutta myös itse tilanteessa.

Ehkä systemaattisimman tavan tarkastella ja tuottaa innovaatioita tarjosi konferenssin sponsorinakin toiminut Alpha Catalyst Consluting Malesiasta, joka esitti Innovation Scorecard -konseptin.
Se muistuttaa kerroksellisella rakenteellaan sipulia ja sen ytimessä ovat tarpeet. Sen jälkeen tulevat läpimurtoinnovaatiot, innovaatioiden valinta jatkotyöskentelyyn arvioimalla niiden nopeaa tuloksentekokykyä, mutta myös pitkän aikavälin hyötyjä ja lopuksi, riskianalyysi sisältäen myös yhteistyön eri ulottuvuudet.
Joka vaiheessa tehdään input-output -tarkastelu ja pohditaan myös, missä ja milloin innovoidaan ja onko oikeasti aikaa innovoida vai tarvitaanko resursseja muualla.  On ymmärrettävä innovaatio strategisena muutoksena, jolla aikaansaadaan lisäarvoa, ei muutosta muutoksen vuoksi.
Idean kehittelyyn ja esittelyyn heillä oli myös lomake, joka muistutti meidän Visioi villisti -konseptointilomaketta, muta sisälsi vähemmän visionäärisiä elementtejä. Vetäjät myös muistuttivat, että tabula rasa -innovointi ilman tavoitetta ja suuntaa harvoin tuottaa tulosta.
Tulevaisuuden tutkimuksen kantaisän Ossip Flechtheimin periaatteita lähimmäksi konferenssissa tuli Malesian edustajan esitys ruohonjuuritason innovaatioista. Niissä lähtökohtana ajatus, että vaikka epätasa-arvoa maailmasta ei voi poistaa eikä se helposti ja nopeasti ainakaan onnistu yrittämällä kaventaa tuloeroja, on olemassa toinen tie: income gapin asemesta pienennetäänkin access gapia!

Esimerkiksi Intiassa ja Kiinassa on lanseerattu edullisia, muta laadukkaita ratkaisuja mm. tekojalat, tablettitietokoneet tai vedenpuhdistamot, joita kutsuttiin termillä inclusive innovation, innovaatioiksi, joilla varmistetaan mukaanpääsy ja osallisuus. 

Ne ovat tärkeä instrumentti luotaessa kasvua ja yhteiskunnallista harmoniaa. Olennaista on, että innovaatiot ovat saatavilla, kestäviä, monistettavia, korkealaatuisia ja nopeasti käyttöönotettavissa. Systeemitasolla tällaisia innovaatioita tarvitaan BoP -markkinoilla esim. terveyspalveluissa sekä puhtaan veden, koulutuksen ja sähkön saatavuuden parantamisessa. 


 
ISPIM-konferenssin yhteydessä minulla oli tilaisuus tutustua Singaporen vesihuoltoon. Singapore on yksi ensimmäisiä maita, jotka ovat tehneet pitkän aikavälin vesihuoltostrategian ja vedensaantiportfolion. Strategia ulottuu tällä hetkellä vuoteen 2060 asti.
Vettä saadaan neljästä ”hanasta” eli omista lähteistä, tuontisopimuksien avulla naapurimaista, merivedestä suodattamalla sekä harmaita vesiä puhdistamalla. Saarivaltion alla kulkevat massiiviset vesiputkistot. Veden säilyttämisen, arvostamisen ja vedestä nauttimisen puolesta on tehty massiivisia kampanjoita ja koulutusohjelmia eri-ikäisille ja eri muodoissa.
Kehitettyjä ratkaisuja on viety myös muihin maihin ja luotu toimintaedellytyksiä niin kansalaisille kuin teolliselle toiminnalle. Kävely läpi vedenpuhdistamon ikään kuin olisimme itse olleet puhdistettavia vesimolekyylejä havainnollistaa varmasti jokaiselle kävijälle, kuinka monimutkaisesta, tarkasta ja tärkeästä toiminnasta on kysymys ja kuinka monesta eri osaamisalueesta ja tieteenalan yhteistyöstä uudet ratkaisut kumpuavat. 
 
Korean edustaja toi innovaatiokeskusteluun vielä sukupuolinäkökulman pohtimalla sukupuolten tasa-arvoa innovaatioprosessin eri vaiheissa sekä toimijoina että kohderyhmänä. Hän totesi, että Aasian miesvaltaiset kulttuurit helposti unohtavat naiset ns. kotiin, ellei asiaa erikseen oteta esille. Esimerkkeinä hän mainitsi myös monet innovaatioiden pilottivaiheen testit, jotka on tehty van miehille, kuten lääkkeet tai turvavyöt. Korean edustaja korosti, että sukupuolten tasa-arvo ei kuitenkaan ole biologinen kysymys (sex), vaan sosiologinen kysymys (gender). 

Thaimaan edustaja toi innovaatiokeskusteluun yrittäjäperspektiivin. Hän kertoi että Thaimaassa on 2.8 miljoonaa pienyritystä, jotka edustavat 99.8 % koko Thaimaan yrityskannasta.  Yrittäjyys on siellä ainoa tapa selviytyä, ja esim. työttömyys on tämän takia alhainen, vain 0.8 % tällä  hetkellä. Tavoitteena on Creative Thailand, joka turvaa myös maan tulevaisuuden. Pk-sektorin uudistumiskykyä ja kehittämishalua on vahvistettava ja yhteistyötä maan tiede- ja teknologiapuistojen kanssa kehitettävä. Thaimaassa on paljon osaamispääomaa, myös kansainvälistä koulutusta saaneita osaajia, jotka ovat palanneet takaisin Thaimaahan eli aivovuoto maasta ulos ei ole ongelma. 

Seuraavat ISPIM -konferenssit pidetään v. 2015 kesäkuussa Budapestissa ja joulukuussa Brisbanessa.
Teksti ja kuvat: yliopettaja Tarja Meristö, FuturesLab CoFi, Laurea-ammattikorkeakoulu

Kuulumisia ISPIMin Asia-Pacific Innovation Forumista Singaporessa, osa 1

ISPIM järjesti yhdessä Singapore Management Universityn (SMU) kanssa Asia-Pacific Innovation Forumin joulukuussa 2014 Singaporessa. Tilaisuus kokosi osallistujia yli 30 maasta, ja he edustivat paitsi korkeakouluja ja muita tutkimusorganisaatioita, myös laajasti yrityksiä ja julkisen sektorin toimijoita erityisesti Aasian maista.


Isäntämaa Singaporen Opetusministeriön visiona on ollut ”Thinking Schools, Learning Nations”.  Tavoitteena on auttaa lapsia ja nuoria löytämään itselle ominaiset taipumukset ja kehittää niitä kokonaisvaltaisesti ja läpi koko elämän kohti taitoja, joiden avulla kukin löytää oman paikkansa yhteiskunnassa.
 
Väkeä Singaporessa on vähemmän kuin Suomessa, vain 5.3 miljoonaa, josta valtaosa on kiinalaisia. Singapore on kuitenkin aidosti monikulttuurinen valtio, jossa eri rodut, uskonnot ja kulttuurit elävät yhdessä ja rikastuttavat toinen toisiaan. Kaikki lukevat koulussa ensimmäisenä kielenä englantia ja lisäksi kukin omaa kieltään, esim. malaijia tai kiinaa. Tällä varmistetaan toisaalta kaikille yhteinen kieli, jonka kanssa voidaan kommunikoida myös kansainvälisesti, toisaalta turvataan alueen oma kulttuuriperintö ja kommunikaatio myös lähialueiden kanssa.

Singaporea rakennetaan tällä hetkellä Smart Nation -konseptilla, jossa keskiössä ajureina ovat urbanisaatio ja ikääntyvä väestö.


On varauduttava kasvavaan energian kulutukseen, kasvavaan terveydenhuoltopalveluiden kysyntään ja kasvavaan logistiikkapalveluiden kysyntään. Yhteistyö hallituksen ja tutkimus- ja kehittämistyötä tekevien organisaatioiden kesken on välttämätöntä. Big ja Open Data tarvitaan, mutta on myös ketterästi kokeiltava erilaisia ratkaisuja, joissa protoilu ja nopea pilotointi ovat avainasemassa. On panostettava nuoriin jo esikoulussa monipuolisten lahjakkuuksien kehittämiseksi.

Tärkeää on myös huolehtia standardeista, jotta varmistetaan laatu, mutta samalla yhteensopivuus muun maailman kanssa. Yhteistyö, avoimuus ja esim. sosiaalisen median käyttö nähtiin osana Smart Nation -konseptia, mutta samalla on varmistettava ihmisten yksityisyyden suoja ja myös elinkeinoelämän liikesalaisuuksiin liittyvät asiat, totesi konseptia esitellyt Steve Leonard.  

Kiinassa Smart City -konseptia kehittänyt Alan Boyd totesi omassa esityksessään, että kaikki smart-ratkaisut kannattaa ajatella radikaali-innovaatioina, joilla ratkaistaan ihmiskunnan isoja ongelmia, tällöin päästään irti turhasta näpertelystä, mutta pysytään silti konkretiassa, pää pilvissä, jalat maassa, palvelut pilvessä! Smart City -konsepti ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se on hyvä alku ja toimii tietoisuuden herättäjänä, vastasi Alan Boyd kysymykseen, onko tämä nyt sitten lopullinen ratkaisu.

Tulevaisuuden rakentamiseksi tarvitaan myös vahvempi kansallinen innovaatiojärjestelmä, jossa on hyvä kartoittaa toimintaympäristöä jatkuvan skannauksen periaatteella, muodostettava kriittistä massaa omaavia osaamiskeskuksia, nähtävä maailma globaalina kokonaisuutena ja panostettava mieluummin kansalliseen kuin institutionaaliseen näkemykseen. Painopistealueiden valinta on keskeistä, mutta yhtä tärkeä osa strategiaa ovat valinnat, mitä EI tehdä! Olennaisempaa kuin rahoituksesta huolehtiminen on huolehtia lahjakkuuksista, totesi esityksensä päätteeksi Philip Ong.
(Lisää tilaisuudesta seuraavassa kirjoituksessa)
Teksti ja kuvat: yliopettaja Tarja Meristö, FuturesLab CoFi, Laurea-ammattikorkeakoulu

torstai 11. joulukuuta 2014

Sopimusten visualisointi - Viso-hankkeen oppeja tulevaan Morfeus-hankkeeseen



Laurea-ammattikorkeakoulu ja Aalto yliopisto käynnistävät tammikuussa 2015 yhteisen Tekes-rahoitteisen Morfeus-hankkeen, jossa toteutetaan tietomallinnusta päihde- ja mielenterveyspalveluissa sekä lastensuojelussa. Tavoitteena on edistää toimijoiden välistä yhteistyötä ja entistä asiakasystävällisempien palvelukokonaisuuksien syntyä.

Morfeuksessa tarkastellaan myös hankintoja ja toimijoiden välisiä sopimuksia. Sopimukset halutaan nähdä prosessina, vuoropuheluna toimijoiden välillä, ei vain erillisenä ja usein vaikeaselkoisena paperina. Aalto-yliopistossa erityisen kiinnostuksen kohteena on ollut sopimusten visualisointi. Sopimusten visualisointia on tarkasteltu aiemmin mm. Viso-hankkeessa, jonka tuloksia esiteltiin 10.12.2014 hankkeen loppuseminaarissa Dipolissa.

Viso-hankkeessa haluttiin edistää hankintaprosessia ja päästä yli siitä yleisestä mielikuvasta, että hankintaprosessit ovat vaikeita ja tylsiä. Visualisoidun sopimusprosessimallin avulla haluttiin päästä mielikuvien tasolla temppuradasta yhteistyöprosessiin. Kehitetyssä prosessimallissa on kuvattu hankinnan eri vaiheet valmistelusta sopimuksen tekoon ja toteutukseen, prosessiin liittyvät kommunikaatiovälineet ja -tilanteet sekä asiakirjat. Prosessikuvaus auttaa hahmottamaan hankinnan kokonaisuutta ja mahdollisia ongelmakohtia.


Sopimusten visualisoinnin hyödyistä konkreettisia esimerkkejä kertoi ennakoivan oikeuden ja ennakoivan sopimisen asiantuntija, varatuomari Helena Haapio. Sopimusmuotoilun (contract design) avulla pyritään sopimuksista tekemään mahdollisimman helppotajuisia, jolloin ristiriitaisten tulkintojen vaara ja kalliiden oikeusprosessien riski pienenee. 

Visualisoinnin avulla pitkät ja vaikeaselkoiset lakitekstit on mahdollista tehdä ymmärrettäviksi helpommin. Näin on paremmat edellytykset välttää senkaltaiset pitkät ja kalliit oikeusjutut kuin pilkkusääntöihin ja eri kieliversioiden eroihin vetoamiseen päätynyt Rogers Communications Inc.:in ja Aliant Inc.:in sopimuksen kestoa koskeva riita vuonna 2002. Aikajanan avulla visualisoituna ei olisi jäänyt epäselväksi, onko sopimus irtisanottavissa milloin vain vai vasta viiden vuoden jakson jälkeen. Lue lisää riidasta (NY Timesin artikkeli). 
 
Menetelminä sopimusmuotoilussa voidaan käyttää samoja menetelmiä kuin muutenkin muotoilussa, esimerkiksi pikamallinnusta, prototypointia ja visualisointi. Näitä oli myös Viso-hankkeessa sovellettu Legal Design Jamissa mm. Hilma-hankintajärjestelmän kehittämiseen.

Viso-hankkeessa oli visualisointia sovellettu julkisten hankintojen yleisten sopimusehtojen (Jyse) käyttämisoppaaseen. Käyttäjätesteissä oli myös saatu vakuuttavia tuloksia: vaikka käyttäjät tyypillisesti tunsivat ennestään Jysen tekstioppaan, he löysivät uudesta visuaalisesta oppaasta silti tietoa nopeammin. Visuaalisen oppaan käyttö oli helpompaa riippumatta siitä, oliko käyttäjä suuntautunut enemmän tekstilliseen vai kuvalliseen ilmaisuun omassa oppimisessaan.  Esite oli sekä tietosisällöiltään että käyttökokemukseltaan parempi kuin perinteinen tekstisisältöinen. Tutustu esitteeseen (www.kunnat.net). 
 
Viso-hankkeeseen voi tutustua tarkemmin täällä: http://simlab.aalto.fi/en/research/viso/
Viso-hankkeen loppuraportti on tulossa hankkeen sivulle joulukuun 2014 aikana. Myös loppuseminaarin aineistot tulevat sivuille.

Tulevan Morfeus-hankkeen omat nettisivut ovat vielä työn alla.

Teksti ja kuva: hankeasiantuntija Hanna Tuohimaa, Laurea-ammattikorkeakoulu

torstai 4. joulukuuta 2014

Ennakoiva ote monitoimijaiseen yhteistyöhön ammatillisessa koulutuksessa

Laurea ja HAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun yhdessä toteuttama Yhdessä-hanke lähenee loppuaan. Hankkeen oppeja on nyt koottu yhteen julkaisuksi: YHDESSÄ: osallisuutta, tekoja ja unelmia. http://www.theseus.fi/handle/10024/80896

FuturesLab CoFin Tarja Meristö ja Hanna Tuohimaa ovat kirjoittaneet julkaisuun artikkelin Ennakoiva ote monitoimijaiseen yhteistyöhön ammatillisessa koulutuksessa.  
Artikkelissa tarkastellaan ennakoivan otteen ja monitoimijaisen yhteystyön mahdollisuuksia nuorten tukemisessa matkalla kohti tulevaa uraa ja elämää.
 
Aineistona artikkelissa ovat työpajatulokset, joita on saatu Yhdessä-hankkeen tulevaisuusfoorumeissa. Tulevaisuusfoorumeiden tarkoituksena on ollut kokoontua yhdessä hankkeessa mukana olevien oppilaitosten ja alueellisten kumppanien kanssa pohtimaan tulevaisuuden maailmaa ja sen asettamia kehittämistarpeita tämän päivän tavoille toimia ja olla.
 
Muut Laurea-ammattikorkeakokulun artikkelit julkaisussa ovat:
Susanna Niinistö-Sivuranta: Vuovovaikutuksen merkitys osallistavassa ja integraviitisessa oppimisympäristössä
Tuija Marstio, Anu Elorinne ja Sini Granström: Kirjoitan, kuvaan, videoin, pelaan, chattaan - ja opin

perjantai 28. marraskuuta 2014

Terveyden tulevaisuus

Osallistuin Demos Helsingin järjestämään työpajaan, jossa pureuduttiin terveyden tulevaisuuteen vuoteen 2050 erityisesti käyttäytymisen, elämäntapojen ja arvojen näkökulmasta. Työpaja oli osa Demos Helsingin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistä Terveyden tulevaisuudet -osakokonaisuutta Hallintoalamaisesta aktiiviseksi valitsijaksi -hankkeessa. http://www.demoshelsinki.fi/projektit/valva-terveyden-tulevaisuudet/

Työpaja oli jo viides sarjassaan. Paikalla oli kolmisenkymmentä eri alojen asiantuntijaa ja osaajaa, jotka toivat keskusteluun monipuolisesti eri teemoja ja näkökulmia, yhdistävänä teemana kiinnostus yksilön rooliin terveyspalveluiden käyttäjänä ja hyvinvoinnin tuottajana omassa elämässään.

Pajan osallistujat oli jaettu neljään pöytään, joista kukin käsitteli yhtä skenaariota. Skenaarioiden taustalla vaikutti erilaisia tekijöitä liittyen osallistumisen asteeseen, skenaarion arvomaailmaan, ratkaisujen paikallisuuteen, terveystiedon julkisuusasteeseen sekä terveyden vastuutahoon.

Itse pääsin ryhmään, jossa tarkasteltiin lähemmin ”Sankarilääkärit”-skenaariota, jossa vastoin selvästi vallitsevaa trendiä olikin rivikansalaisen rooli olla vain palveluiden vastaanottaja, osallistumatta lainkaan palveluiden suunnitteluun tai tuottamiseen. Lisäksi skenaarion maailmassa palveluita tuotettiin tehokkaasti ja teknisesti, mutta kuitenkin paikallisesti.
Lähtökohta oli siis varsin herkullinen: miten kummassa tämän päivän osallistamistrendistä ja lääkärien auktoriteetin kyseenalaistavasta nettitiedon ajasta päästäisiin maailmaan, jossa lääkäri on jälleen auktoriteetti, joka tietää kansalaista paremmin mikä tätä vaivaa ja millaista hoitoa tämä tarvitsee?

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ehkä tällainen maailma vaatisi syntyäkseen internetin romahduksen ja tiedonsaannin vaikeutumisen rivikansalaisen näkökulmasta. Sitten aloin miettiä nykylääketieteen kehitystä ja mieleeni juolahti toinen mahdollisuus. Ehkäpä lääketiede muuttuukin nano-, bio- ym. teknologioiden myötä niin monimutkaiseksi, että se ylittää perus-Pertin ymmärryskyvyn. Jos hoito perustuu yksilöllisiin täsmäratkaisuihin tyyliin nanopartikkeli piikillä elimistöön, ei perus-Pertin ehkä tarvitsekaan ymmärtää, mitä tapahtuu.

Koska meillä ei ollut tietoa siitä, millaisia ajatuksia skenaario oli aiemmissa ryhmissä herättänyt, tämä tulkinta jäi ryhmässämme pohja-ajatukseksi myöhemmässä skenaarion tarkastelussa eri näkökulmista. Pohdimme muun muassa eri ammattiryhmien työnjakoa. Ehkäpä työnjako muuttuu niin, että lääkärit hoitavat enää vain hankalimmat tapaukset ja muun hoitohenkilökunnan rooli vahvistuu.

Tehokkaat ja paikalliset ratkaisut voisivat tarkoittaa etäpalveluiden, automaation, robottien ja itsepalvelun lisääntymistä varsinkin haja-asutusalueilla, kun kaupungeissa vielä lähipalveluita voisi olla saatavilla. Lääkärin vastaanotolle askel veisi kuitenkin aiempaa harvemmin.

Kun työskentelyä jatkettiin parityöskentelynä, valitsimme esiin nousseista teemoista aiheeksemme resurssiniukkuuden. Tehokkuusnäkökulmaa ja asiakkaan passiivista vastaanottajaroolia vasten päädyimme sloganiin ”take it or leave it”. Palveluita on tarjolla, mutta vain sellaisessa muodossa kuin lääkäri erilaisten laskenta-algoritimien perusteella määrää. Laskentamallit yhdistävät yksilölliset tiedot resurssiviisaisiin ja tehokkaisiin ratkaisuihin ja tarjoavat optimaalista ratkaisua kunkin vaivan hoitoon.

Sankarilääkärit-skenaarion herättämiä ajatuksia
Vaikka passiivisen kansalaisen roolin sisäistäminen koettiin ryhmässämme aluksi hankalaksi, totesimme kuitenkin tehtävien edetessä, että toisaalta asiantuntijavallan alla eläminen on kuitenkin huoletonta ja helppoa. Loppujen lopuksi löysimme monia positiivisiakin puolia alkuun kauhuskenaariolta vaikuttaneeseen tulevaisuuden näkymään.

Teksti ja kuvat: hankeasiantuntija Hanna Tuohimaa, Laurea-ammattikorkeakoulu

tiistai 11. marraskuuta 2014

Hankemessujen satoa: hyvinvointivinkkejä nuorille ja opettajille!

Yhdessä-hankkeen loppuseminaarissa 7.11.2014 oli lounastauon lomassa mahdollisuus tutustua monenlaisiin nuorten parissa toteutettaviin hankkeisiin ja eri toimijoiden toimintamalleihin ”Hankemessuilla”.

Laurean ständillä kerättiin myös hyvinvointivinkkejä osallistujilta. Ständikävijöiltä kysyttiin, mikä piristää sinua marraskuisena päivänä; mistä sinä saat hyvää oloa? Hyvinvointivinkkien välineiksi annettiin kartonkipohjia, tusseja sekä sydäntarroja. Vinkkejä kerättiin päivän teeman mukaisesti nuorille ja opettajille ja muille nuorten kanssa töitä tekeville. Moni vinkeistä sopii toki kaikille!
Messukävijät päästivät luovuutensa valloilleen, ja päivän aikana kertyi 22 erilaista vinkkiä, niin teksteinä kuin piirroksina. Hyvinvointia syntyy muun muassa yhdessäolosta, toisiin tutustumisesta, huumorista, liikunnasta, uskaltamisesta, pienistä asioista nauttimisesta, nukkumisesta, oikeanlaisista varusteista kylmänä päivänä ja itsensä rakastamisesta. Ständiväki kiittää ja kumartaa - tässä hyvinvointivinkkien satoa:

vinkkejä erityisesti nuorille


vinkkejä erityisesti opeille
 
 
 
Teksti ja kuvat: Hanna Tuohimaa, Laurea-ammattikorkeakoulu

maanantai 10. marraskuuta 2014

Yhdessä-hankkeen ratkaisuja ammattiin opiskelevien nuorten hyvinvoinnin lisäämiseen

Kun ongelmien sijaan keskitytään ratkaisuihin, ammattiin opiskelevien nuorten hyvinvointi ja sitoutuminen opintoihin lisääntyy. Uudenlaiset opetussuunnitelmat, parempi ohjaus, uudet mobiililaitteet sekä vuorovaikutus toimijoiden kesken ovat Yhdessä-hankkeen keinoja vähentää opintojen keskeyttämistä.

Laurea-ammattikorkeakoulun ja HAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun toteuttaman Yhdessä-hankkeen loppuseminaarissa 7.11.2014 kuultiin hankkeessa mukana olleiden ammatillisten oppilaitosten (Hyria, Luksia, Omnia ja Amisto) saamia käytännön hyötyjä hankkeesta.

Opinto-ohjaaja Tanja Aholainen Luksiasta kertoi hankkeen auttaneen kirkastamaan ryhmänohjaajien ja opinto-ohjaajien välistä tehtävien jakoa sekä jalkauttamaan kehitetyt uudet toimintamallit. Amiston Outi Tirkkonen puolestaan kertoi, miten erään tutkinnon opetussuunnitelma oli työstetty uudelleen, jotta pystyttiin vastaamaan hyvin heterogeenisen opiskelijajoukon tarpeisiin. Tavoitteena on, etteivät opiskelijat turhautuisi opintojen liian nopeaan eikä myöskään liian hitaaseen etenemisvauhtiin.

Kun opiskelijat ja opettajat ovat vahvasti siirtymässä digiaikaan, tuntuu nurinkuriselta, että mobiililaitteiden käyttö saattaa kouluissa olla kokonaan kiellettyäkin. Hankkeen eApu-osiossa onkin hyödynnetty mobiililaitteita ja tietotekniikkaa opintojen tukena.

Heidi Ahonen ja Tuija Marstio nostivat esiin uutisia opetuksen siirtymisestä digiaikaan. 
Omnian Heidi Ahonen ja Laurean Tuija Marstio kertoivat tablettitietokoneiden hyödyntämisestä työssäoppimisjaksoilla. Työssäoppimisen päiväkirjaa toteutettiin Bloggerin avulla ja yhteydenpidossa hyödynnettiin Skypeä. Motivaatio oli parempi, kun uusi työväline mahdollisti raportoinnin joustavasti itselle sopivaan aikaan. Uusi väline tuo myös uusia mahdollisuuksia oppimisen todentamiseen esim. valokuvien ja filmien avulla.

Hyrian Mikko Helen kertoi kokemuksiaan hankkeesta ryhmänohjaajan näkökulmasta. Helen osallistui hankkeessa toteutettuun ryhmänohjaajien koulutukseen ja hän kertoi saaneensa lisää rutiinia ryhmäohjaajana toimimiseen.

Hankkeen aikana on toteutettu myös neljä tulevaisuusfoorumia, jotka ovat koonneet yhteen hankkeen kumppanioppilaitosten toimijoita sekä muita nuorten kanssa työskenteleviä tahoja. Foorumeissa on  käyty innostavia keskusteluja toimijoiden kesken ja jaettu kokemuksia. Laurea-ammattikorkeakoulun Tarja Meristö muistutti esityksessään vielä tulevaisuusnäkökulman tärkeydestä: kun nuorella on visio omasta tulevaisuudestaan, hän on motivoituneempi rakentamaan polkuaan kohti tuota päämäärää.

Myös psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman Lyhytterapiainstituutista korosti, että ongelman sijaan etsitään hyvää lopputulosta. Ohjaustilanteet tulisi toteuttaa niin, että jokainen kokee keskustelun olevan hyödyllinen.
 
Tilaisuuden pääpuhujana esiintyi Ben Furman
Ben Furmanin kolme periaatetta, jotka käyvät niin oppilashuoltoon kuin muuhunkin toimintaan, ovat:
  1. Toiveikkuus - pidetään keskustelun sävy ohjaustilanteessa sellaisena, että opiskelijalla on toiveikas olo!
  2. Yhteistyö - nuori saa itse päättää, keitä tahoja haluaa keskusteluihin mukaan; voisiko toisen asteen opiskelijalla yhteistyökumppanina ollakin perheen sijasta kaverit?
  3. Luovuus - miten saada nuori itse keksimään ratkaisuideoita "en mä tiedä" -vastausten sijaan?
 Ratkaisukeskeisen ajattelutavan opettaminen myös nuorille olisi varmasti hyödyllistä!

Osana seminaaria järjestettiin myös hankemessut, joissa pääsi tutustumaan myös muihin hankkeisiin, jotka toimivat nuorien parissa.

Emilia Grön kertoi hankemessuilla Innovaara-projektista, joka innostaa opiskelijoita yrittäjyyteen

Laurean ständillä kerättiin hyvinvointivinkkejä nuorille ja opettajille

Vantaan kaupunki on kehittänyt menetelmiä, joilla lapset ja nuoret voivat osallistua palvelujen arviointiin.
HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu ja Laurea-ammattikorkeakoulu toteuttavat Euroopan sosiaalirahaston osittain rahoittamaa YHDESSÄ-hanketta vuosina 2013-2014.

Teksti ja kuvat: hankesuunnittelija Mirkka Pirilä, Laurea-ammattikorkeakoulu

tiistai 30. syyskuuta 2014

IISES-konferenssi 15.-18.9.2014, Antibes, Ranska

IISES (The International Institute of Social and Economic Sciences) on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tavoitteena on edistää kansainvälistä tutkimusta ja tiedonjakoa monialaisten konferenssien ja julkaistutoiminnan kautta. Järjestön johtajana toimii tsekkiläinen Robert Holman, joka työskentelee myös taloustieteen professorina Prahan yliopistossa.

Onneksi oli hetki myös maisemista nauttimiseen
IISES-matkan tavoitteena oli esitellä Kestävän liiketoiminta -hankkeen tuloksia konferenssissa sekä havainnoida aihepiiriin liittyviä seikkoja muiden osallistujien esityksistä. Konferenssiin olimme tehneet hankkeen tuloksiin perustuvan esityksen: Meristö & Laitinen (2014) ”Renewing Society, Business and Competences for the Future in Sustainable Way”, jonka esittelin konferenssin pienryhmäsessiossa 16.9.2014.

Esityksen jälkeen oli varattu aikaa kysymyksille ja kommenteille. Kommenteissa ja kysymyksissä oltiin kiinnostuneita mm. tutkimusprosessiin osallistuneesta osallistujajoukosta sekä eri toimialojen välisistä eroista yrityskyselyn tuloksien osalta. Kestävän liiketoiminnan hankkeeseen on osallistunut Triple Helix -mallin mukaisesti sekä yritysten, korkeakoulujen ja oppilaitosten että julkisten päätöksentekijöiden edustajia. Toistaiseksi yrityskyselyn tulosten osalta painotus on ollut kokonaistulosten analyysissa, koska yrityskyselyitä on jatkettu vielä syksyn 2014 aikana. Toimialojen välisiä eroja on tarkoitus kuitenkin tarkastella hankkeen loppuraportissa tarkemmin.

Konferenssin esitykset koostuivat avainesiintyjän luennosta sekä pienryhmissä pidetyistä lyhyemmistä esityksistä. Avainpuhujana toimineen kanadalaisen Gilles Vandalin (School of Applied Politics, University of Sherbrooke, Quebec, Canada) esitys käsitteli Kiinan menestyksen tuomia haasteita USA:lle poliittisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Kiinan pitkän jatkuneen nousun myötä se on merkittävä globaali toimija niin taloudellisesti kuin poliittisestikin. Vandal kuitenkin näki, että USA tulee säilyttämään asemansa tulevaisuudessakin. Tätä Vandal perusteli mm. esimerkiksi sillä, että Kiinan kilpailuetu edullisten kustannusten tuotantopaikkana on kaventunut palkkatason nousun myötä. Lisäksi USA:ssa on yhä maailman huippua oleva korkeakoulutus, ja se houkuttelee parhaimmat huippuosaajat ympäri maailmaa; tieteessä, teknologiassa sekä USA on edelläkävijä teollisuuden kolmannessa vallankumouksessa (digitalisaation yhdistäminen tuotantoteknologiaan).

ranskalainen tunnelma kohdallaan
Kestävän kehityksen sessiossa oli esityksiä liittyen mm. yritysten kestävyysraportointiin, nanoteknologiaan ja eri klustereiden väliseen integraatioon. Claudia Kitsikopoulos (University of the Witwatersrand, Johannesburgh, South Africa) oli tutkinut ympäristöraportoinnin roolia Etelä-Afrikkalaisissa yrityksissä ja sitä, millainen vaikutus GRI:llä (Global Report Iniative) on raportointiin. Yritysten motiivina ympäristöraportoinnille voi toimia vastuullisuus, vaatimusten täyttäminen tai viestiminen sidosryhmille. Lopputulemana Kitsikopoulos esitti, että GRI-vaikutukset ympäristöraportointiin ovat osaksi epäselviä, mutta se on ainakin auttanut yrityksiä ajattelemaan ympäristöraportointia ja kestävyyteen liittyviä seikkoja. Ympäristöraportoinnin puuttumiseen syyt liittyvät usein kustannuksiin ja yrityksen rajallisiin resursseihin, sillä yrityksen joutuvat raportoimaan paljon muutakin kuin kestävän kehityksen raportit.  Ratkaisevana tekijä yritysten ympäristöraportointiin toimii yritysjohdon positiivinen asenne sitä kohtaan.

Etelä-Korealainen Young-Hyun Jin (Korea Institute of S&T Evaluation and Planning, Seoul, South Korea) esitteli empiiriseen tutkimukseen perustuvia tuloksia eri teknologioiden ja teollisuusalojen konvergoitumisesta Etelä-Koreassa. Hänen mukaansa eri teknologioiden välinen konvergenssi on vielä rajallista, mutta esimerkiksi elektroniikka- ja kemianteknologialla on yhtymäkohtia. Lisäksi hän kertoi, että vuoden 2005 jälkeen sekä valmistava teollisuus että palveluliiketoiminta ovat kietoutuneet entistä enemmän IT-sektorin kanssa. ICT-ratkaisuilla on varmastikin roolinsa kestävien ratkaisujen tuottamisessa tulevaisuudessa.

Nanoteknogian tuottamilla ratkaisuilla on myös potentiaalia kestävän kehityksen edistämiseen tulevaisuudessa. Sukpil Kim (Korea Institute of S&T Evaluation and Planning, Seoul, South Korea) esitteli nanoteknologian näkymistä Etelä-Koreassa. Nanoteknologia-alan liikevaihto on Etelä-Koreassa 61 mrd USD ja kuusi suurinta yritystä muodostaa 90 % liikevaihdosta. Nanoteknologian ratkaisuja voidaan soveltaa monille eri aloille, mutta kaikki potentiaaliset soveltamiskohteet ovat osaksi vielä hämärän peitossa. Etelä-Koreassa on kuitenkin aloitettu kansallinen T&K-ohjelma, jossa selvitetään potentiaalisia soveltamiskohteita nanoteknologialle. Lisäksi ohjelman tarkoitus on yhdistää tutkimus ja teollisuus tiiviimpään yhteistyöhän nanoteknologian osalta.

Kestävään kehitykseen liittyviä näkökulmia tuli esille taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden osalta myös muissa kuin varsinaisissa kestävän kehityksen esityksissä. Suzanne Kieviet (University of Stellenbosch, South Africa) oli tutkinut pysyvien työpaikkojen syntymiseen vaikuttavia tekijöitä Etelä-Afrikkalaisissa pk-yrityksissä. Tutkimusten taustalla oli Etelä-Afrikan korkeat työttömyysluvut, jonka takia pk-yritysten työllistämisolosuhteita tulisi parantaa. Tulokset hän oli tiivistänyt kolmeen pääseikkaan, jotka ovat oleellisia työpaikkojen synnylle: 1) yrittäjyyskoulutus (käytännön taidot korostuvat, myös valtiolta kaivataan kannustimia kouluttamiseen), 2) taloudellinen ympäristö (tarvitaan selkeää ja johdonmukaista talouspolitiikkaa ja verotuksen säätelyä, valtion liian anteliaasta avustusten jakopolitiikkaa tulisi kuitenkin vähentää), 3) rahoituksen saaminen (rahoituspalveluiden saatavuutta voisi kehittää esim. mobiiliteknologian avulla, mutta valtion tiukkaa säätelyä kuitenkin tarvitaan).

Liettualainen Gindra Kasnauskiene (Vilnius University) kertoi esityksessään maastamuuton vaikutuksia Liettuan talouteen ikääntyvän väestön näkökulman kautta. Maastamuutto on ollut Liettuassa merkittävä syy väestön vähenemiseen. Esimerkiksi vuosina 2005-2013 Liettuasta muutti 400 000 henkilöä ulkomaille kun maahan muutti samaan aikaan vain 100 000 henkilöä. Maastamuuton vaikutuksia korostaa se, että muuttajat ovat usein nuorta ja koulutettua väestöä. Se osaltaan korostaa muutenkin vanhenevan ikäpyramidin rakennetta. Kasnauskiesnen mukaan siirtolaisuutta ei yleisellä tasolla tarvitse pitää kuitenkaan katastrofaalisena asiana vaan siihen liittyy positiiviakin asioita, kuten parhaiden käytäntöjen välittymisen valtioiden välillä sekä taloudellisen ja teknologisen kehittymisen kiihtymistä.

Taloudellista näkökulmaa toi tsekkiläinen Max Kubat (University of Economics, Prague), joka analysoi esityksessään sähköisen rahan bitcoinin eri ominaisuuksia. Yhteenvetona hän kertoi, että bitcoinilla on potentiaalia olla tehokas ja innovatiivinen maksuväline globaaleissa verkostoissa. Bitcoiniin perustuvat kansantaloudet hän näki kuitenkin toistaiseksi mahdottomuutena, sillä siihen liittyy liikaa epävarmuuksia eikä niiden hallinta ole keskuspankkien piirissä.


Kaikkiaan IISES-konferenssi sopi monialaisuuden ansiosta hyvin kestävän kehityksen näkökulmaan, sillä aihepiireissä tuli katetuksi sekä ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmat.

IISES järjestää vuosittain useita konferensseja ja seuraava konferenssi pidetään Maltalla 28.-30.10.2014.

Teksti ja kuvat: hankeasiantuntija Jukka Laitinen, Laurea-ammattikorkeakoulu (jukka.laitinen(a)laurea.fi)

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Visio kansalaislähtöisestä palveluiden järjestämistavasta omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen

Laurean Pumppu-osahankkeessa kantavana teemana oli palvelupolkujen kuvaaminen ja uusien hyvinvointipalveluiden kehittäminen eri kohderyhmille.
 
Visiona oli eri toimijoiden palveluiden yhdistäminen saumattomasti yhteen niin, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen olisi mahdollisimman helppoa. Samalla haluttiin ymmärtää palveluiden käyttäjien tarpeita ja toiveita.

Viitekehyksenä osahankkeen toimenpiteiden taustalla oli kansalaislähtöisen hyvinvointipolun malli, jonka ensimmäinen versio luonnosteltiin aiemman Ennakoiva hoito ja tulevaisuus –hankkeen tulosten pohjalta ja jota Pumppu-hankkeen aikana edelleen kehitettiin. Mallin kehityksen pohjana olivat hankkeessa toteutetut sydänyhdistysten jäsenten kyselyt ja haastattelut sekä alueella järjestetyt toimijatyöpajat.

Pumppu-hankkeen työskentelyn pohjana ollut kansalaislähtöisen hyvinvointipolun malli on nyt saatu kuvattua sekä teoreettiselta taustaltaan että käytettyjen aineistojen osalta artikkelissa: 

Tuohimaa: In search of an empowering and motivating personal wellbeing pathway for Finnish heart patients. SpringerPlus 2014, 3:475.  http://www.springerplus.com/content/3/1/475

Kansalaislähtöisen hyvinvointipolun malli tarkastelee, miten yhteiskunnassa eri toimijoiden yhteistyönä voidaan voimaannuttaa ja sitä kautta motivoida omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Palveluntarjoajien lisäksi malli huomioi sekä yksilön lähiverkoston merkityksen että yhteiskunnan merkityksen makrotasolla, hyvinvoinnin mahdollistajana.

Mallin on lähtökohdaltaan laadittu sydänterveyden näkökulmasta, mutta sovellettavissa laajemminkin terveydenhuoltoon ja pienin muokkauksin muuhunkin palvelutarjontaan. Tässä vaiheessa malli on kuvaus ideaalitilanteesta kansalaisen näkökulmasta; konkreettiseen palveluiden organisointitapaan malli ei ota kantaa.
Kansalaislähtöinen hyvinvointipolku

Terveyttä edistäen, tavoitteita tukien


Mallissa näkökulma on aina terveyttä ja hyvinvointia edistävä hoidon vaiheesta riippumatta.

Lähtökohtana mallissa on yksilö omine taustoineen ja tarpeineen matkalla kohti omia hyvinvoinnin tavoitteitaan. Nämä tavoitteet ovat meillä kaikilla erilaisia riippuen esimerkiksi siitä, olemmeko terveitä vai kenties sydänkohtauksen kokeneita, millainen lähiverkosto meillä on apunamme ja millaiseen elämäntyyliin olemme tottuneet ja millaisesta haaveilemme.

Haastatteluaineiston ja taustakirjallisuuden perusteella mallissa on tunnistettu viisi näkökulmaa perinteiseen palvelupolkuun voimaantumista ja motivoitumista tukemaan, lääketieteellisen hoidon lisäksi. 

  • Osallisuuden kautta voi yksilö itse vaikuttaa siihen, millaisia tavoitteita hoidolle asetetaan ja millaisin keinoin tavoitteita pyritään saavuttamaan. 
  • Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tukea; keskustelua ja kannustusta yhtälailla kuin konkreettista arjen apua. 
  • Tarvitaan myös tietoa omasta mm. terveydentilasta, terveellisistä valinnoista ja tarjolla olevista palveluista.
  • Jotta palveluiden käyttö olisi sujuvaa tulee palveluiden olla saumattomia, eli yhteistyön toimijoiden välillä on toimittava niin prosessien kuin tietoverkkojen tasolla. 
  • Viimeisenä  ja usein ehkä tärkeimpänä kohtana tulee huomioida myös osaaminen ja asenteet, sillä uudenlaiset toimintatavat vaativat tietojen päivitystä ja asenteiden muokkausta kaikkien toimijoiden osalta, niin palveluntarjoajien kuin palveluiden käyttäjien.
 

Omasta hyvinvoinnista kannetaan huolta itse, mutta ei yksin


Filosofiselta pohjaltaan malli nojaa Antonovskyn (1996) salutogeeniseen lähestymistapaan. Hyvinvointi nähdään jatkumona, ja paremman hyvinvoinnin tavoittelu on aina mahdollista.

Toisaalta keskeisenä nähdään myös minäpystyvyyden käsite (Bandura 2004); usko siihen, että voi itse omilla teoillaan vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu. Voimaantumisen kautta kyvyt hallita omaa elämää vahvistuvat.

Vaikka tavoitellaan yksilön entistä suurempaa oman hyvinvointinsa hallintaa, malli kuitenkin korostaa, että hyvinvointia ei tarvitse tavoitella yksin vaan yhdessä sekä läheisten että palveluntarjoajien ja laajemmin yhteiskunnan kanssa (Devisch 2012).

Yksilön vastuu nähdään tulevaisuuslähtöisesti toimeen tarttumisena (Waller 2005): jokainen meistä voi ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistaan pitämällä itsestään niin hyvää huolta kuin omat edellytykset antavat myöden ja omat tavoitteet edellyttävät. Hyvinvointi ja terveys eivät ole ihmisen ainoa päämäärä elämässä vaan myös muunlaisille tavoitteille tulee olla tilaa.

Yksilön entistä suurempi rooli oman hyvinvointinsa ylläpidossa ei tarkoita vastuuta moraalisessa, taloudellisessa, laillisessa eikä tilivelvollisuuden merkityksessä. Hyvinvointi edellyttää toimeen tarttumista, ei syyllisyyden voimalla puurtamista. Kyse on siitä, että jokainen meistä on hyvinvoivan tulevaisuuden arvoinen.

Laurean Pumppu-osahankkeen tuloksista on julkaistu kataloogimainen loppuraportti, josta löytyy myös linkkejä tarkempiin lisätietoihin.

http://www.laurea.fi/fi/cofi/hankkeet/Pumppu/materiaalipankki/Documents/Repullinen%20hyvinvointia.pdf

http://www.laurea.fi/fi/cofi/hankkeet/Pumppu/materiaalipankki/Documents/Repullinen%20hyvinvointia.pdf

Teksti: Projektiasiantuntija Hanna Tuohimaa, Laurea-ammattikorkeakoulu

Viitatut lähteet:
Antonovsky A (1996) The salutogenic model as a theory to guide health promotion. Health Promotion International 11(1):11-18
Bandura A (2004) Health promotion by social cognitive means. Health Educaction & Behavior 31(2):143-164
Devisch I (2012) Co-responsibility: a new horizon for today’s health care? Health Care Analysis 20(2):139-151
Waller B (2005) Responsibility and health. Cambridge Quarterly of Healthcare Ethics 14(2):177-188