Upgraded Life Festival Helsingissä 19.5.2015

Runsaslukuinen joukko hyvinvointi- ja teknologia-alan yrityksiä ja ammattilaisia oli kokoontunut Upgraded Life Festivaliin Helsinkiin keskustelemaan mm. biohakkeroinnin ja esineiden internetin mahdollisuuksista hyvinvointialalla.

Alalla nähtiin huimaa kasvupotentiaalia suomalaisille, erityisesti rohkeille, startup-yrityksille, ja päivän aikana kuultiinkin mm. unimittauksen (http://www.beddit.com/), mielialaa mittaavan sormuksen (http://www.moodmetric.com/) sekä tekstiilien ja teknologian yhdistämisen (http://www.clothingplus.fi/en/home.html)  askeleista kohti markkinoita.

Heti päivän aluksi Yhdysvaltain lähettiläs Bruce Oreck kuitenkin muistutti, että maailman terveysongelmia ei ratkaista appseilla. Hän kantoi huolta maailman 1,9 miljardista ylipainoisesta ,todeten tärkeimmän ongelman olevan huonolaatuisen ruuan liika syöminen. Hän kaipasi lisää terveystietoa ja oikean (ei prosessoidun) ruuan houkuttelevuuden lisäämistä.

Appsit ovat vain väline, ja tärkeä kysymys kuuluukin, kuka ja miten niitä käyttävät. Yritysten näkökulmasta on tärkeä löytää se juju ja uniikki piirre, mikä saa ihmiset kiinnostumaan. 

Biohakkeroinnin ja omien mittaustulosten keräämisen mahdollisuuksista luennoineet Teemu Arina ja Olli Sovijärvi korostivat käyttäjän näkökulmasta, että pitää tietää, mitä appseilta haluaa. Dataa on mahdollista kerätä niin unen ja ravinnon laadusta, liikunnan määrästä, vireys- ja tunnetilasta kuin ympäristötekijöistäkin, mutta tiedolla ei ole merkitystä, jos ei tiedä, mitä tiedolla tekee.

Samasta aihepiiristä puhunut Pekko Vehviläinen esitti ajatuksen omasta coachista, joka auttaa asettamaan tavoitteet, joita voi sitten seurata, itsenäisesti tai yhdessä coachin kanssa.

Biohakkeroinnista voi lukea lisää täältä: http://biohakkerit.fi/

Tässä vielä Vehviläisen vinkkejä palveluista, joita kannattaa pitää silmällä:
Dacadoo https://www.dacadoo.com/
Movendos http://www.movendos.com/
Lark http://www.web.lark.com/#home
Saga http://www.getsaga.com/blog/

Visa Honkanen HUSista näki tämän päivän keskeisenä ongelmana sen, että pystyisimme tekemään paljon enemmän kuin mihin meillä yhteiskuntana on varaa. Teknologia suo paljon mahdollisuuksia, ja tietoa on paljon saatavilla, mutta sitä tietoa tulisi entistä paremmin osata hyödyntää. Keskeinen kysymys erityisesti automaattisesti kertyvästä datasta (esim. puhelinten keräämät käyttäjätiedot), on datan omistusoikeus. Honkasen näkemyksen mukaan kertyvä data pitäisi saada yleiseen hyötykäyttöön eikä vain suuryrityksille lisäarvoa tuottamaan.

Myös Risto Rossi, joka puhui älykkäistä leikkaussaleista, korosti valtavaa tiedon määrää, jota pitää osata entistä paremmin hyödyntää. Ei riitä, että analysoidaan mitä ja miksi tapahtui. Tiedon pohjalta voidaan myös ennakoida, mitä tulee tapahtumaan ja mitä pitäisi tehdä.

Ihmistä paremmin analyysejä tekee usein kone. Haig Peter esitteli IBMn Watsonia, joka tekee esimerkiksi syöpähoidon valinnan minuuteissa, siinä missä lääkäriltä ratkaisun tekeminen vie päiviä. Pysyäkseen kärryillä viimeisimmistä tutkimustuloksista lääkärin tulisi käyttää 160 tuntia viikossa tutkimuksiin tutustumiseen. Kun potilaiden välillä aikaa on noin 5 minuuttia, on Watsonin kaltaisten apureiden avulla mahdollista tehdä nopeasti entistä paremmin tutkittuun tietoon perustuvia hoitopäätöksiä.

Peterin mukaan ihmisestä kertyy tätä menoa elämän aikana 300 miljoonan kirjan edestä terveystietoa. Vuoteen 2020 mennessä kaiken yhteenlasketun terveystiedon määrän arvioidaan tuplaantuvan joka 73 päivä. Siinä on tietoa louhittavaksi niin isossa mittakaavassa makrotasolla kuin yksilöllä omaa terveydentilaa seuratessaan.

Mutta mistä löytää motivaatio oman hyvinvoinnin ylläpitoon? Sosiaalinen paine on yksi ratkaisu. Esimerkiksi ruokablogin pitäminen ja ruoka-annosten valokuvaaminen ja jakaminen netissä saavat tarkkailemaan omaa ruokavaliota. Myös appsit muistuttavat aiemmin tehdyistä lupauksista,  osassa voi muistuttamisen ulkoistaa myös ystäväpiirille. Esimerkiksi Pavlok-sovellus tarjoaa radikaaleja keinoja pitää omista lupauksista kiinni antaen ystäville mahdollisuuden antaa laiskottelijalle sähköiskuja.

Useammassa puheenvuorossa korostettiin, että teknologia on vain apuväline, ei itsetarkoitus. Monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä teknologia aiheuttaa ymmärrettävästi huolta mm. siitä, mitä tapahtuu, kun teknologia pettää. Toimintavarmuus on tärkeää erityisesti sairaanhoidossa. Omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneelle biohakkerille puolestaan pieni irtiotto kaikesta teknologiasta esimerkiksi kesämökillä lienee paikallaan.

Teksti ja kuva: hankeasiantuntija Hanna Tuohimaa, FuturesLab CoFi / Laurea-ammattikorkeakoulu

Turku Game Day meets pelitutkimuksen päivä 2015

ICT-talossa oli tarjolla asiaa peleistä ja pelien tutkimuksesta, kun Turku Game Day ja Pelitutkimuksen päivä kohtasivat 23.4.2015. Aulassa oli esittelyssä monenlaisia pelillisiä uutuuksia sekä itse kokeillen että postereina tutustuen.

Esimerkiksi Luostarivuoren käsityöläismuseon kävijöille oli Futuristic History -hankkeessa suunniteltu lisätyn todellisuuden sovellus, jolla museovierailuun saa uusia puolia. http://trc.utu.fi/ar/research/futuristic-history/

Kävijät pääsivät myös kokeilemaan 3d-laseja

TEPE-hankkeessa puolestaan kehitetään terveyttä edistäviä pelejä mm. tupakoinnin lopettamiseen, liikunnan lisäämiseen ja neuvolakäynnin yhteyteen.
http://www.utu.fi/en/units/med/units/hoitotiede/research/projects/rpclidema/Documents/TEPE_poster.pdf

Luento-osuudella Turku Game Labin yksi perustajista Jouni Smed kertoi pelialan vaiheista ja kehityksestä varteenotettavaksi tieteenalaksi Turun yliopistossa. Nykyään peli- ja vuorovaikutussuunnittelu on yksi yliopiston pääaineista. Käytännön tasolla yhteistyötä tehdään monien alan yritysten kanssa Turku AMK:n ja Turun yliopiston yhteisessä Turku Game Labissa. http://turkugamelab.fi/

Tutkimuksen näkökulmasta pelit ovat mielenkiintoinen kohde tarjoten monenlaisia näkökulmia itse pelin sisältöön, peliin systeeminä, tuotteena ja luomuksena. Näkökulmien runsaus tekee sekä pelien kehittämisestä että tutkimuksesta monitieteistä.

Paneelikeskustelussa monitieteisyys tulikin hyvin esiin; panelistit edustivat psykologiaa, hoitotiedettä, tietotekniikkaa, kosmologiaa ja taloustieteitä. Kaikilla panelisteilla oli käytännön kokemusta monitieteisen pelinkehitysprojektin rikastuttavasta mutta haastavasta arjesta. Yhteisen kielen löytäminen eri tieteenalojen välillä voi olla haastavaa, mutta toimiessaan yhteistyö tarjoaa kaikille uusia oppimisen paikkoja.

Panelistit olivat kehittäneet pelejä mm. kognitiiviseen treenaamiseen, terveyden edistämiseen ja kosmologian ja kvanttimekaniikan ymmärrettäväksi tekemiseen ja työhyvinvoinnin lisäämiseen.

Turun yliopistossa oli myös viime vuonna järjestetty maailman ensimmäinen Quantum Game Jam, joka tänä vuonna laajenee kansainväliseksi tapahtumaksi.http://www.games4quantum.com/slider

Iltapäivällä Fingersoftin Teemu Närhi avasi salaisuuksia menestyspelin kehittämiselle. Hän nosti tärkeäksi pelaajien kuuntelemisen, vaikka oma visio olisikin vahva. Pelin pitää koko ajan kehittyä, pitää tulla uusia päivityksiä ja olla aina jotain saavutettavaa, tavoiteltavaa. Pelien latauksia seuraamalla saa tärkeää tietoa siitä, miten tehdyt muutokset vaikuttavat pelin suosioon.

Närhi muistutti pitämään mielessä myös low end puhelimien käyttäjät; kansainvälinen markkina peruspuhelimen käyttäjille on laaja. Pelinkehittäjän ei kuitenkaan tarvitse itse ymmärtää kaikkia markkinoinnin hienouksia, sillä pelinjulkaisun voi myös ulkoistaa, Fingersoftkin tarjoaa myös pelinjulkaisun palveluita.
Päivän lopuksi osallistujille esittäytyi kolme pelienkehittäjäryhmää. Fake Fish kehittää Kalevala-aiheista seikkailupeliä ”Northbound”. Ryhmässä on pelinkehittäjien rinnalla folkloristikko luomassa pelin tarinaa.http://www.fakefish.fi/

Team Hammerspace puolestaan oli kehittelemässä montaa eri pelielementtiä yhdistelevää Atomic Super Lander -peliä. Ryhmä kuvasi osuvasti sitä, miten alun visioista realismin nimissä joutuu karsimaan pelin ominaisuuksia. www.hammerspace.eu

Rockodile gamesin esitys antoi hyvän kuvan siitä, miten fysiikkaa hyödynnetään pelinkehityksessä, miettimällä esimerkiksi painovoiman, eri materiaalien tai vaikkapa tuulen vaikutuksia pelissä ohjattavan pallon kulkuunhttp://rockodilegames.com/
 
Teksti ja kuvat: projektiasiantuntija Hanna Tuohimaa, Laurea-ammattikorkeakoulu

Perheiden hyvinvoinnin lisääminen teemana Länsi-Uudenmaan Hyvinvointifoorumissa 16.4.2015

Perinteisiä kevään merkkejä Laurean Lohjan kampuksella on Länsi-Uudenmaan Hyvinvointifoorumi, johon tälläkin kertaa kerääntyi mukava joukko hyvinvointialan toimijoita ja muita aiheesta kiinnostuneita.

Tilaisuuden avasin Laurean Lohjan, Hyvinkään ja Porvoon kampusten johtaja Seija Paasovaara korostaen mm. verkostoja, joiden vahvuus perustuu verkostoista löytyvään monenlaiseen osaamiseen. ”Yhdessä tehden ja moniäänisesti keskustellen löytyy uusia ratkaisuja”, Paasovaara totesi.

Käytännön esimerkin verkostossa työskentelystä toi erityisnuorisotyöntekijä Iiris Nurmo, joka esitteli Vimmaa eli etsivää nuorisotyötä Vihdissä.  ”Ojennetaan kättä ja avataan ovia, mutta mikään ei ole nuorelle pakollista”, Nurmo kuvaa toimintaa.  Nuori on oman elämänsä, omien kokemustensa, tunteidensa ja kiinnostustensa asiantuntija. On tärkeää muista ohjata nuorta hänen omien kiinnostustensa mukaisesti.

Osastonhoitaja Eliisa Roine Porvoosta korosti perheiden varhaisen tukemisen merkitystä. Säästyy sekä inhimillisiä kärsimyksiä että rahaa, kun ongelmat kohdataan ennen kuin ne ehtivät kasvaa suuriksi. Ennakointi auttaa. Esimerkiksi vanhemmat osaavat kohdata lapsensa oikein, kun he ennakolta tietävät, mitä asioita lapsen kuhunkin kehitysvaiheeseen kuuluu.

Eliisa Roine esitteli mm. varhaisen tukemisen hyötyjä

Roine kertoi myös Porvoossa tehdyistä terveyden edistämisen poluista, joiden perustana toimii hyvä kiintymyssuhde. Vanhemmat ja lapsi tulkitsevat oikealla tavalla toistensa viestejä, kun kiintymyssuhde on kunnossa.

Myös yhteisö toimii terveyden edistämisen voimavarana. Paikkakunnalle muuttaneiden uusien perheiden sosiaalisen verkoston vahvistamisessa voi olla apuna esim. lähiöäiti-verkosto. Äitiverkostolle infotaan uudesta perheestä alueella, jotta he voivat pyytää perhettä mukaan porukkaan. Näin sosiaalisen verkoston muodostuminen nopeutuu.

Tammisaaren Perhenurkkauksen monipuolista toimintaa esitteli Barnavårdsföreningen i Finland -järjestön lapsiperhetyön asiantuntija Kati Sell.  Järjestön laajasta toiminnasta löytyy monenlaisia tukiryhmiä elämän ongelmatilanteista kohdanneille vanhemmille ja lapsille.

Laurea-ammattikorkeakoulun yliopettaja Jyrki Suomala esitteli foorumissa neuromarkkinointia ja sen hyödyntämistä terveysviestinnässä. Neuromarkkinoinnissa hyödynnetään toiminnallista magneettikuvausta ihmisen käyttäytymisen ymmärtämiseksi.

Jyrki Suomala toi neuromarkkinoinnin ajatuksia foorumiin

Aivotutkimuksella voidaan selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat valintojen tekoon. Miksi valitaan epäterveellinen vaihtoehto, vaikka sen haitat tiedetään? Tutkimustieto auttaisi muodostamaan sellaisia terveysviestejä, jotka ”käyvät kaupaksi” kansalaisille.

Hanna Tuohimaa minitrendityöpajaa vetämässä

Hyvinvointifoorumin työpajaosuuteen johdatteli projektiasiantuntija Hanna Tuohimaa Laureasta. Tuohimaa esitteli minitrendien käsitteen ja niiden etsintään käytettäviä menetelmiä. Työpajassa pohdittiin eri teemoista nousevia minitrendejä. Esimerkiksi yhteisöllisyyteen ja hyvinvointiin liittyvänä minitrendinä nähtiin yhteisöllinen rakentaminen, joka mahdollistaisi erilaisia yhteisiä tiloja toimijoille sekä asumiseen.

Minitrendejä pohtimassa

Seuraava Länsi-Uudenmaan Hyvinvointifoorumi järjestetään marraskuussa, lisätietoja tilaisuudesta Laurean nettisivuilla www.laurea.fi lähempänä tilaisuutta.

Teksti ja kuvat: hankesuunnittelija Mirkka Pirilä, Laurea-ammattikorkeakoulu

Sairaanhoitajapäiviltä tietoa tulevaisuuden osaamis- ja koulutustarpeista

Olimme tänä vuonna mukana Laurean messuosastolla Sairaanhoitajapäivillä 12.-13.3.2015 Helsingin Messukeskuksessa keräämässä tietoa tulevaisuuden osaamis- ja koulutustarpeista.  Näkemyksiä kerättiin standilla olevien iPadien avulla mutta myös perinteisillä paperilomakkeilla, jotka olivat vielä vastaajien joukossa suositumpi vaihtoehto. 

Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 650. Vastaajat korostivat mm. käytännön osaamista, kädentaitoja, harjoittelua ja teknologista osaamista, mutta myös ihmisläheisyyttä, potilaslähtöisyyttä ja kansainvälisyyttä sekä lähiopetusta! Useat kävijät muistuttivat, että opiskelijan käytännön harjoittelu ei saa jäädä vain virallisten harjoittelujaksojen varaan, vaan kädentaitoja ja käytäntöä on harjoiteltava harjoittelujaksojen välilläkin.

 

Monet halusivat osastolla keskustella tarkemmin Laurean tarjoamien koulutusten sisällöistä ja kysyivät seuraavien toteutusten aikatauluja. Sairaanhoitajapäivien 5000 osallistujan joukossa oli myös useita Laureassa koulutuksensa saaneita, jotka kävivät osastolla tervehtimässä ja muistelemassa omia opiskeluaikojaan ja kyselemässä jatko- ja täydennyskoulutusmahdollisuuksia. Monet messujen näytteilleasettajista puolestaan olivat kiinnostuneita hankeyhteistyöstä, ja LbD-tyyppinen toimintatapa sai kiitosta.

Sairaanhoitajapäivillä juhlittiin sairaanhoitajaliiton 90-vuotispäivää ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli juhlavasti avaamassa tilaisuuden. Hän korosti puheessaan hoitotyön merkitystä ihmiselämän joka vaiheessa. Hän totesi myös, että jatkuvalla kontaktilla Suomen kansaan hoitotyön ammattilaisille kertyy tietoa siitä, mitä meille kuuluu ja kuinka Suomi voi. Tätä tietoa pitäisikin systemaattisemmin kerätä ja analysoida, jotta siitä saataisiin kattavaa perustaa päätöksenteon pohjaksi.

Hoitotyön ammattilaiset ovatkin paitsi hoitajia myös terveyspoliittisia vaikuttajia, hoitotyön kehittäjiä ja myös kansainvälisiä toimijoita omalla alallaan, totesi sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja omassa avauspuheessaan.

 

90-vuotisen taipaleen kunniaksi katsottiin taaksepäin ja nähtiin mm. sairaanhoitajan pukujen kehitystä nykyisiksi moderneiksi asuiksi alun mustista pitkistä leningeistä, joissa oli takana turnyyri! Tulevaisuuteen katsottiin paitsi Laurean osastolla myös esim. paneelikeskustelussa, jossa pohdittiin robotiikan tuomia mahdollisuuksia ja uhkia hoitotyöhön.

Palkinto Ihmisen parhaaksi jaettiin tänä vuonna skitsofreniaa sairastavien hoitoa kehittäneelle tiimille, jota johti Lars Liljeström. Osallistujien viihtymisestä avajaisten yhteydessä huolehti myös Kaartin soittokunta, joka tempasi iloisella musiikillaan ja valloittavalla esiintymisellään tuhatpäisen yleisön mukaansa heti aamupäivällä.

 Teksti- ja kuvat: yliopettaja Tarja Meristö, FuturesLab CoFi, Laurea-ammattikorkeakoulu

 

Nera 2015 -konferenssin terveisiä

Nera 2015 -konferenssi pidettiin Göteborgin yliopiston rakennuksessa, jonka nimi Pedagogen kertoi jo konferenssin aihealueen. Erityisteemana tänä vuonna oli Marketisation and Differentiation in Education. Kyseessä oli Neran (Nordic Educational Research Association) 43. konferenssi, ja osallistujia oli yli 800, pääasiassa Pohjoismaista, mutta myös esim. Australiasta, Japanista ja Englannista.

Keynote-puhujat pohtivat konferenssin päätemaa eri näkökulmista. Professori Hugh Lauder toi esille, että koulutus ei enää takaa sosiaalista arvonnousua eikä edes työllistymistä ja että toisaalta ns. matalan osaamistason työt ovat olleet jo pidemmän aikaa laskussa, joten ilman koulutustakaan ei työmarkkinoilla pärjää.

Markkinatalousnäkökulma kouluvalintaan on tuonut professori Jane Kenwayn mukaan globaalin koulushoppailun, jossa perheet saattavat muuttaa maasta toiseen kyetäkseen takaamaan lapsille ja nuorille parhaan mahdollisen koulutuksen. Kyse ei ole pelkästä opillisesta sivistyksestä, vaan halutaan varmistaa myös oikeanlainen viiteryhmä ja kaveripiiri laittamalla lapsi eliittikouluun.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion kaikille yhteinen ja avoin koulumalli oli pohdinnan kohteena professori Lisbeth Lundahlin esityksessä. Hän piti tavoiteltavana, että tasavertainen koulutusmahdollisuus olisi jatkossakin turvattu ja totesi, että ilman vahvaa poliittista johtajuutta asia ei ole itsestään selvä. Ainakin Ruotsiin tarvitaan uutta Olof Palmea, hän sanoi puheessaan.

Paikallisia tunnelmia

Osallisuuden lisääminen ja inkluusio 

Kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta (taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen tasapaino) olivat kaikki esillä. Esimerkiksi Norjassa pitkien etäisyyksien ja vuoristoisten maastojen takia on kehitetty digitaalista opetusta ja opintojen ja opinnäytetöiden ohjausta jo pitkään.

Samoin esim. eritystukea tarvitsevien oppilaiden ohjaustarpeita on tutkittu Norjassa ja todettu, että ne toimivat suunnitelmatasolla hyvin, mutta kokemustasolla perheet tuntevat jäävänsä yksin. Tarvetta osallistavalle tukitoimien kehittämiselle yhdessä perheiden ja nuorten kanssa on muissakin pohjoismaissa.

Oppilaat itse osallistuvat mielellään myös uusissa rooleissa kehittämistyöhön, esim. Tukholman yliopistossa oli tekeillä väitöskirja, jossa koululaiset toimivat paitsi oppilaan myös tutkijan ja kansalaisen rooleissa. Yliopistotutkija oli siinä fasilitoimassa koulussa tutkimustyötä tavalla joka muistutti  Laurean LbD-mallia peruskouluun vietynä.

Esityksissä nähtiin monenlaisia tienviittoja

Erilaiset esteet osallisuuden lisäämiseksi oli tunnistettu useissakin esityksissä.  Välimatkat, varsinkin aikakautena, jolloin pienet lähikoulut ollaan lopettamassa ovat iso este, samoin teknologisen infran ja opettajien teknologisen osaamisen heikko laatu haittaavat osallisuuden lisäämistä etäisyyksistä huolimatta.

Opettajien osaamisessa havaittiin puutteita myös asenteissa suhteessa eritystä tukea tarvitsevien mukaan saamiseksi - opettajat olisivat mieluummin kouluttaneet keskitasoa parempia oppilaita. Keskusteluissa tuli esille, että opettajien oma arvostus ja käytännön vaatimukset menevät ristiin: erityistukea ja eritysratkaisuja kartetaan opettajien keskuudessa, vaikka juuri niissä tarvittaisiin tavallista parempia opettajia.

Oma panokseni konferenssissa liittyi esitelmääni Vision-Driven Education  - an Opportunity to All?, jonka pidin Higher Education -sessiossa. Siinä esittelin tuloksia toisen asteen oppilaitosten näkemyksistä liittyen koulutuksen painopisteen muutoksiin verrattuna nykytilan ja tulevaisuuden vision väillä, kuvailin esteitä matkalla kohti yhteistä jaettua visiota ja esitin suosituksia, joiden avulla visiovetoista koulutusta voitaisiin käytännössä kehittää.

Ruotsista voi ostaa matkan tulevaisuuteen!

Vuoden 2016 Nera-konferenssi pidetään Helsingissä maaliskuussa.  Teemana on To analyse equality, social justice and solidarity in education and educational research. Deadline abstraktien jättämiselle on 1.11.2015.

Teksti ja kuvat: yliopettaja Tarja Meristö, FuturesLab CoFi, Laurea-ammattikorkeakoulu

Kuulumisia ISPIMin Asia-Pacific Innovation Forumista Singaporessa, osa 2

ISPIM-konferenssin isäntänä toiminut Singapore Management Universityn (SMUn) rehtori Arnoud de Meyer kertoi, että SMUssa innovaatiot ovat yksi yliopiston viidestä painopistealueesta ja että yliopistossa panostetaan yrittäjyyteen, jotta innovaatiot lunastavat määritelmän mukaisesti paikkansa myös kaupallisilla markkinoilla. Yrittäjyyden maisteriohjelma on heillä ollut menestys. 

Rehtori näkee yliopiston tehtäviä innovaatiokentällä useita: kouluttaa näkemyksellisiä johtajia eri sektoreille, toimia yhteistyöfoorumina innovaatiotoimijoille yksityiseltä ja julkiselta sektorilta, tutkimuksesta ja kansalaisyhteiskunnasta, tarjota palveluita ja neuvoja yhteiskunnalle sekä tuottaa uutta tietoa perus- ja soveltavan tutkimuksen keinoin.  Rehtori muistutti, että organisaatiot, jotka ovat hierarkkisia, eivät ole kovin innovatiivisia. Tämä koskee yliopistoja ja yrityksiä, mutta myös kansakuntia.

Yritystason innovaatiotarkasteluja käytiin läpi useissa eri esityksissä. Gerard J. Tellis oli tutkinut, miksi menestyvät yritykset jakaantuvat kahteen ryhmään: niihin, joiden menestys jatkuu ja niihin, joiden tie päättyy. Esimerkkitarinoita saatiin mm. Sonyltä, Gilletteltä ja Kodakilta.

Kolme syytä menestystien katkeamiseen: 

1. Rakastuminen omiin olemassa oleviin menestystuotteisiin niin, että kehitystyö pysähtyy. Ei uskalleta kannibalisoida omia tuotteita!
2. Riskinottokyvyn puute. Menestyksen synnyttäminen vaatii aina myös tappioita ja epäonnistumisen sietokykyä. Tellisin tutkimusten mukaan jokaista menestyskonseptia kohti on tarvittu 3000 hukkaan mennyttä ideaa.  
3. Väärä markkinafokus. Useimmat epäonnistujat keskittyvät tämän päivän massamarkkinaan, mutta menestyksen turvaaminen jatkossakin edellyttää tulevaisuuden massamarkkinoiden hahmottamista. Ne löytyvät varmimmin seuraamalla tämän päivän niche-markkinoita sekä kartoittamalla heikkoja signaaleja tulevista kehityskuluista. 

Kaikki kolme edellä mainittua tekijää ovat sellaisia, joihin ei lyhyellä tähtäimellä saa Tellisin mukaan helposti muutosta, sillä kyse on paljolti asenne- ja kulttuurimuutoksesta, joka on hidasta. Sen sijaan toimenpiteitä, joilla voidaan edetä kohti oikeanlaista asenneilmastoa ja innovaatiokulttuuria, voidaan tehdä heti. Esimerkiksi insentiivit yrityksessä pitäisi muuttaa: senioriteeetti ja ikä ajureina lisäävät lojaaliutta, mutta tappavat innovatiivisuuden, kärjisti Tellis.

Kulttuuri, jossa epäonnistuminen on häpeä, estää innovaatioita. Tellisin neuvon mukaan pitää epäonnistua usein, mutta nopeasti ja varhaisessa vaiheessa. Palkitsemisen pitäisi olla epäsymmetristä: isot palkkiot onnistumisista, mutta epäonnistumisista pikemminkin otettava opiksi tai ainakin vain heikot nuhteet? (Suomessa SuperCellin yrityskauppojen yhteydessä käyty keskustelu tuli mieleen tätä kuunnellessa. Siellä asia on viety hiukan toiseen suuntaan: onnistumisia juhlitaan oluella, epäonnistumisia samppanjalla! )

Yrityksiin pitäisi rakentaa myös sisäistä kilpailua. Tellisin mukaan työntekijät rakastavat turvallisuutta, mutta innovaattorit seikkailua.  Ideamessut, protokilpailut tai vastaavat voisivat promovoida tarvittavaa seikkailuhenkeä ja auttaa oman mukavuusalueen ulkopuolelle niitäkin, joille se ei ole luontaista.

Samoin, tilan antaminen innovoinnille läpi koko organisaation on tärkeää.  Tätä vahvisti myös Tata Groupin esityksessä esille tuotu seikka: innovatiivisessa organisaatiossa ei tarvitse pyytää lupaa tekemiselle, mutta epäonnistumisen sattuessa täytyy osata pyytää anteeksiantoa!  Käytännöt ja asenteet on saatava tukemaan toisiaan, vain sillä varmistetaan innovaatiomyönteinen kulttuuri pitkällä tähtäimellä. On panostettava intohimoisen tekemisen edellytyksiin byrokratian sijasta.

Google, Hewlett Packard ja Nokia Networks esittelivät kukin omia havaintojaan innovatiivisuuden avainjutuista.  Google korosti nopeutta, monialaisuutta, käyttäjäkeskeisyyttä, avointa verkostoa, tiedon jakamista ja erityisesti sitä, että ihmisille pitää antaa lupa unelmoida. HP ehdotti hiukan kärjistäen uutta asennetta: Kannattaa aina kysyä, mitä minä voin tehdä – ei koskaan kannata kysyä, mikä voisi pysäyttää minut?

Nokian esityksessä korostettiin myös uuden kulttuurin ja kilpailuhengen vaikutusta ja ehdotettiin esim. kaikkein hulluimman idean palkitsemista. Uteliaisuus on avain uuteen. Olennaista on jakaa yhteiset tulevaisuuden suuntaviivat, vaikka väljätkin, jolloin on helpompi tehdä valintoja vaihtoehtojen joukosta. Jokaisen pitää oppia pitämään hissipuheita ja esitellä ideansa milloin tahansa, kenelle tahansa organisaatiotasosta riippumatta. Ihmiset rakastavat tarinoita, joten on hyvä oppia kertomaan asioita tarinan muodossa. Olennaista on pitää asiakkaat tiiviisti mukana tässä työssä, jotta markkinoiden pulssi tuntuu koko ajan ja tietää, milloin pitää tehdä jotakin. On kuunneltava asiakkaiden omia tarinoita myös.

Tata Groupissa innovaatio on määritelty, että se on lupa epäonnistua. Tukena 600 000 hengen organisaatiossa on TGIF Tata Group Innovation Forum, joka yhdistää toimijoita, inspiroi unelmoimaan, miten mahdottomasta tulee mahdollista ja järjestää tapahtumia innovaatioteeman ympärillä rakentaen samalla yrityksen innovaatiokapasiteettia törmäyttämällä erilaisia ihmisiä eri divisioonista.

Innovaatio on Tata Groupin ykkösprioriteetti, jota johdetaan läpi koko toiminnan kaaosjohtamisen periaatteella, jotta ei menetetä luovuutta ja seikkailijoita organisaatiosta. Lopullinen seulonta, jonka läpi ideat ja innovaatioidut menevät, on nelilokeroinen: 1. Lupaavat ideat liittyen nykytuotteisiin 2. Johtavat ideat uusiin ratkaisuihin, johon jo olemassa teknologia 3. Kunniamainintaideat, jotka vastaavat asiakkaiden piileviin tarpeisiin 4. Uskallettava yrittää -ideat, jotka ovat kaikkein omaperäisimpiä.  Viimeiseen liittyy Tatassa perinne, jonka mukaan tässä ryhmässä palkitaan epäonnistunut idea, ja samalla käydään yhdessä avoimesti läpi ne opit, jotka tästä casesta on saatavissa. 

Tatan viesti ISPIM -kuulijakunnalle: Organisaation kriittinen elementti innovoinnissa on, kuinka käsitellään epäonnistumisia.  Yksi tapa oli epäonnistumisten palkitseminen ja käsittely. Kaksi muuta, huonompaa, mutta monissa organisaatioissa useammin käytettyä vaihtoehtoa listalla olivat, että joko syytetään muita tai vaietaan asiasta, mitkä eivät tietenkään johda uudistumiseen vaan näivettymiseen.

Kuluttaja- ja käyttäjäkeskeiset innovaatiot edellyttävät syvempää ymmärrystä ja osallistumista, mutta myös uudenlaisia työkaluja, joissa päästään rationaalisen päättelyn yli tiedostamattoman alueelle.

Yksi esimerkki toimivasta kuluttaja- ja käyttäjäkeskeisestä palautteenkeruusta ja palvelujen kehittämisestä on Singaporen lentokentällä, jossa hymynaama-lähestymistapaa on kehitetty eteenpäin ja siinä sovelletaan reaaliaikaista, palvelupistekohtaista palautteenkeruuta, johon myös reagoidaan välittömästi. Tämä koskee kaikkia toimintoja, olipa kyse sitten lentokentän kahvilapalveluista, wc:n siisteydestä tai transfer -palveluista.

Videoesimerkki lentokentän WC:stä oli näkemisen arvoinen, kun tyylikäs lady raportoi kosketusnäytölle, että WC:n lattia on märkä ja kyseistä lattiaa oltiin jo kuivaamassa, kun lady tuli kopista ulos pesemään käsiä - ällistynyt ilme kasvoillaan. (Paluumatkalla annoin itsekin palautetta noilla laitteilla, mutta en ehtinyt jäädä todistamaan siivoojan tuloa paikalle!).

Jan Stuebbe kehotti lukemaan kirjan The User Illusion, mutta myös toisen kirjan, The Hidden Persuaders, jotta osaa paremmin tarttua kuluttajakeskeiseen ajatteluun ja jopa ryhtyä globaalien kuluttajabrändien rakentamiseen, ei vain korjaamaan virheitä. Tehokkain tapa testata uusia juttuja on tehdä tuotelanseeraus, vaikka se on toki kallista.

Prototyping on kuitenkin parempi kuin pelkkä typing, jolla vain tehdään kysely, Stuebbe vitsaili.  

Netin kautta tehtävät kokeilut ja kyselyt ovat mahdollisia jo laajasti Aasiassakin, jossa netinkäyttäjät ovat kasvussa ja tutkimusten mukaan käyttäjät ovat halukkaita yhteiskehittämiseen, kuten Erica von Lieven esityksessään kertoi. Y-sukupolvi tavoitetaan vain tätä kautta, hän sanoi. ”What you give is what you get.” Avainsanoja ovat visual, mobile, local ja co-creation. Aasiassa esimerkiksi halutaan paikallisia urheilusankareita aikaisempien läntisten idolien tilalle, korosti Victor Cui kertoessaan omasta urheilu- ja mediayhtiöstään.

Samaa toivat esille molemmat pankkicaset: Neal Cross haki analogiamallia Starbucksista, mutta halusi pitää paikallisuuden ja omaleimaisuuden osana yrityskulttuuria, jota hän oli viemässä sisäisesti start up -tyyppiseksi, sitoutumista vahvistavaksi.

Soon Lang Tang puolestaan panosti nuoriin ja kehitti pankkiinsa Frank-konseptia, joka houkutteli nuoria kiinalaisia ylipäänsä pankkiasiakkaiksi kulttuurissa, jossa pankki ei ole normaali osa elämää.  Tavoitteena oli vallankumouksellinen pankkikokemus, jossa nuorten persoona ja harrastukset ovat osa kokonaiskonseptia. Näin saadaan aikaan tunnetason kokemus, ei vain suoritettua tehtävät, joita varten pankki heitä palvelee.

Soon muistutti, että he ovat onnistuneet tässä hyvin, mutta lopullisen lojaliteetin ratkaisee se, miten pankki kohtelee asiakasta, kun tälle tulee ensimmäinen kriisi. Jos pankki on silloin luotettava kumppani, asiakkaankin lojaliteetti pysyy ja vahvistuu.

Oma esitykseni liittyi kokonaisuuteen, jossa käsiteltiin uusien ratkaisujen, tuotteiden ja palvelujen kehitystyötä. Esittelin Retrospective Concept Design -menetelmän periaatteita. Kyse on oman innovaatioprosessinsa alkuvaiheessa oleva menetelmä, joka hyödyntää aikajännettä nykyhetkestä taaksepäin historiaan, kun varhemmin kehitetty visioivan konseptoinnin menetelmä katsoo eteenpäin tulevaisuuteen. Esimerkki-casena käytin ikäihmisen hyvinvointipalveluita itsenäisen kotona selviytymisen tueksi.

Samassa istunnossa David Elvers esitteli asiakasintegraation periaatteita uusien tuotteiden suunnittelussa, kohteena uudet materiaalit esim. autojen valmistuksessa. Lopputuloksena Elvers esitti, että asiakasintegraatio kannattaa tehdä sekä suorien että epäsuorien asiakkaiden kanssa.   Näin mukaan saadaan näkemykset sekä teknologiasta että markkinoista ja ne voidaan yhdistää arvoketjuajatteluun, resurssipohjaiseen näkemykseen ja laajemminkin yhteiskunnalliseen näkemykseen.

Abassin Aryobsei puolestaan esitteli mallin, jossa tuotekehityksen oli kytketty lean-ajattelu. Sitä oli sovellettu B to B -tilanteessa kone- ja metalliteollisuudessa, jossa työkalujen valmistus on kriittisellä polulla käytettäessä uutta teknologiaa.  Ts. ei voida ottaa uusia ideoita käyttöön ja varmistaa innovaatioprosessin loppuvaiheessa tuotteiden käyttöönottoa, jos ei ko. tuotteita kyetä valmistamaan. On tunnistettava kriittiset elementit ja klusteroitava ne tuotevaatimuksiksi, jota sitten spesifioidaan leaniksi valmistusprosessiksi.

Kävimme istunnossa keskustelua, että samalla systematiikalla voisimme analysoida ja käydä läpi myös ikäihmisten palvelutarpeita ja niihin kehitettäviä uuden teknologian mahdollistamia ratkaisuja lean-periaatteella. Ehkä Retrospektiivistä konseptointia voisi kehittää ainakin backoffice -analyysejä varten tähän suuntaan ja tarjota konseptointityökalupakkiin yhden työkalun lisää? 

Orkesterointia lisätyökaluksi tarjosi istunnossa Avanti Fontana, joka puhui tietojohtamisesta metaforien avulla. Avanti varoitti, että arvonluonti voi jäädä vajaaksi, jos jokin kolmesta komponentista ei toteudu kunnolla: tiedon luonti, tiedon jakaminen, tiedon hyödyntäminen. Muistettava on myös, että oppimista kannattaa systemaattisesti analysoida ennen ja jälkeen, mutta myös itse tilanteessa.

Ehkä systemaattisimman tavan tarkastella ja tuottaa innovaatioita tarjosi konferenssin sponsorinakin toiminut Alpha Catalyst Consluting Malesiasta, joka esitti Innovation Scorecard -konseptin.

Se muistuttaa kerroksellisella rakenteellaan sipulia ja sen ytimessä ovat tarpeet. Sen jälkeen tulevat läpimurtoinnovaatiot, innovaatioiden valinta jatkotyöskentelyyn arvioimalla niiden nopeaa tuloksentekokykyä, mutta myös pitkän aikavälin hyötyjä ja lopuksi, riskianalyysi sisältäen myös yhteistyön eri ulottuvuudet.

Joka vaiheessa tehdään input-output -tarkastelu ja pohditaan myös, missä ja milloin innovoidaan ja onko oikeasti aikaa innovoida vai tarvitaanko resursseja muualla.  On ymmärrettävä innovaatio strategisena muutoksena, jolla aikaansaadaan lisäarvoa, ei muutosta muutoksen vuoksi.

Idean kehittelyyn ja esittelyyn heillä oli myös lomake, joka muistutti meidän Visioi villisti -konseptointilomaketta, muta sisälsi vähemmän visionäärisiä elementtejä. Vetäjät myös muistuttivat, että tabula rasa -innovointi ilman tavoitetta ja suuntaa harvoin tuottaa tulosta.

Tulevaisuuden tutkimuksen kantaisän Ossip Flechtheimin periaatteita lähimmäksi konferenssissa tuli Malesian edustajan esitys ruohonjuuritason innovaatioista. Niissä lähtökohtana ajatus, että vaikka epätasa-arvoa maailmasta ei voi poistaa eikä se helposti ja nopeasti ainakaan onnistu yrittämällä kaventaa tuloeroja, on olemassa toinen tie: income gapin asemesta pienennetäänkin access gapia!

Esimerkiksi Intiassa ja Kiinassa on lanseerattu edullisia, muta laadukkaita ratkaisuja mm. tekojalat, tablettitietokoneet tai vedenpuhdistamot, joita kutsuttiin termillä inclusive innovation, innovaatioiksi, joilla varmistetaan mukaanpääsy ja osallisuus. 

Ne ovat tärkeä instrumentti luotaessa kasvua ja yhteiskunnallista harmoniaa. Olennaista on, että innovaatiot ovat saatavilla, kestäviä, monistettavia, korkealaatuisia ja nopeasti käyttöönotettavissa. Systeemitasolla tällaisia innovaatioita tarvitaan BoP -markkinoilla esim. terveyspalveluissa sekä puhtaan veden, koulutuksen ja sähkön saatavuuden parantamisessa. 

 

ISPIM-konferenssin yhteydessä minulla oli tilaisuus tutustua Singaporen vesihuoltoon. Singapore on yksi ensimmäisiä maita, jotka ovat tehneet pitkän aikavälin vesihuoltostrategian ja vedensaantiportfolion. Strategia ulottuu tällä hetkellä vuoteen 2060 asti.

Vettä saadaan neljästä ”hanasta” eli omista lähteistä, tuontisopimuksien avulla naapurimaista, merivedestä suodattamalla sekä harmaita vesiä puhdistamalla. Saarivaltion alla kulkevat massiiviset vesiputkistot. Veden säilyttämisen, arvostamisen ja vedestä nauttimisen puolesta on tehty massiivisia kampanjoita ja koulutusohjelmia eri-ikäisille ja eri muodoissa.

Kehitettyjä ratkaisuja on viety myös muihin maihin ja luotu toimintaedellytyksiä niin kansalaisille kuin teolliselle toiminnalle. Kävely läpi vedenpuhdistamon ikään kuin olisimme itse olleet puhdistettavia vesimolekyylejä havainnollistaa varmasti jokaiselle kävijälle, kuinka monimutkaisesta, tarkasta ja tärkeästä toiminnasta on kysymys ja kuinka monesta eri osaamisalueesta ja tieteenalan yhteistyöstä uudet ratkaisut kumpuavat. 

 

Korean edustaja toi innovaatiokeskusteluun vielä sukupuolinäkökulman pohtimalla sukupuolten tasa-arvoa innovaatioprosessin eri vaiheissa sekä toimijoina että kohderyhmänä. Hän totesi, että Aasian miesvaltaiset kulttuurit helposti unohtavat naiset ns. kotiin, ellei asiaa erikseen oteta esille. Esimerkkeinä hän mainitsi myös monet innovaatioiden pilottivaiheen testit, jotka on tehty van miehille, kuten lääkkeet tai turvavyöt. Korean edustaja korosti, että sukupuolten tasa-arvo ei kuitenkaan ole biologinen kysymys (sex), vaan sosiologinen kysymys (gender). 

Thaimaan edustaja toi innovaatiokeskusteluun yrittäjäperspektiivin. Hän kertoi että Thaimaassa on 2.8 miljoonaa pienyritystä, jotka edustavat 99.8 % koko Thaimaan yrityskannasta.  Yrittäjyys on siellä ainoa tapa selviytyä, ja esim. työttömyys on tämän takia alhainen, vain 0.8 % tällä  hetkellä. Tavoitteena on Creative Thailand, joka turvaa myös maan tulevaisuuden. Pk-sektorin uudistumiskykyä ja kehittämishalua on vahvistettava ja yhteistyötä maan tiede- ja teknologiapuistojen kanssa kehitettävä. Thaimaassa on paljon osaamispääomaa, myös kansainvälistä koulutusta saaneita osaajia, jotka ovat palanneet takaisin Thaimaahan eli aivovuoto maasta ulos ei ole ongelma. 

Seuraavat ISPIM -konferenssit pidetään v. 2015 kesäkuussa Budapestissa ja joulukuussa Brisbanessa.

Teksti ja kuvat: yliopettaja Tarja Meristö, FuturesLab CoFi, Laurea-ammattikorkeakoulu

Kuulumisia ISPIMin Asia-Pacific Innovation Forumista Singaporessa, osa 1

ISPIM järjesti yhdessä Singapore Management Universityn (SMU) kanssa Asia-Pacific Innovation Forumin joulukuussa 2014 Singaporessa. Tilaisuus kokosi osallistujia yli 30 maasta, ja he edustivat paitsi korkeakouluja ja muita tutkimusorganisaatioita, myös laajasti yrityksiä ja julkisen sektorin toimijoita erityisesti Aasian maista.

Isäntämaa Singaporen Opetusministeriön visiona on ollut ”Thinking Schools, Learning Nations”.  Tavoitteena on auttaa lapsia ja nuoria löytämään itselle ominaiset taipumukset ja kehittää niitä kokonaisvaltaisesti ja läpi koko elämän kohti taitoja, joiden avulla kukin löytää oman paikkansa yhteiskunnassa.
 
Väkeä Singaporessa on vähemmän kuin Suomessa, vain 5.3 miljoonaa, josta valtaosa on kiinalaisia. Singapore on kuitenkin aidosti monikulttuurinen valtio, jossa eri rodut, uskonnot ja kulttuurit elävät yhdessä ja rikastuttavat toinen toisiaan. Kaikki lukevat koulussa ensimmäisenä kielenä englantia ja lisäksi kukin omaa kieltään, esim. malaijia tai kiinaa. Tällä varmistetaan toisaalta kaikille yhteinen kieli, jonka kanssa voidaan kommunikoida myös kansainvälisesti, toisaalta turvataan alueen oma kulttuuriperintö ja kommunikaatio myös lähialueiden kanssa.

Singaporea rakennetaan tällä hetkellä Smart Nation -konseptilla, jossa keskiössä ajureina ovat urbanisaatio ja ikääntyvä väestö.

On varauduttava kasvavaan energian kulutukseen, kasvavaan terveydenhuoltopalveluiden kysyntään ja kasvavaan logistiikkapalveluiden kysyntään. Yhteistyö hallituksen ja tutkimus- ja kehittämistyötä tekevien organisaatioiden kesken on välttämätöntä. Big ja Open Data tarvitaan, mutta on myös ketterästi kokeiltava erilaisia ratkaisuja, joissa protoilu ja nopea pilotointi ovat avainasemassa. On panostettava nuoriin jo esikoulussa monipuolisten lahjakkuuksien kehittämiseksi.

Tärkeää on myös huolehtia standardeista, jotta varmistetaan laatu, mutta samalla yhteensopivuus muun maailman kanssa. Yhteistyö, avoimuus ja esim. sosiaalisen median käyttö nähtiin osana Smart Nation -konseptia, mutta samalla on varmistettava ihmisten yksityisyyden suoja ja myös elinkeinoelämän liikesalaisuuksiin liittyvät asiat, totesi konseptia esitellyt Steve Leonard.  

Kiinassa Smart City -konseptia kehittänyt Alan Boyd totesi omassa esityksessään, että kaikki smart-ratkaisut kannattaa ajatella radikaali-innovaatioina, joilla ratkaistaan ihmiskunnan isoja ongelmia, tällöin päästään irti turhasta näpertelystä, mutta pysytään silti konkretiassa, pää pilvissä, jalat maassa, palvelut pilvessä! Smart City -konsepti ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se on hyvä alku ja toimii tietoisuuden herättäjänä, vastasi Alan Boyd kysymykseen, onko tämä nyt sitten lopullinen ratkaisu.

Tulevaisuuden rakentamiseksi tarvitaan myös vahvempi kansallinen innovaatiojärjestelmä, jossa on hyvä kartoittaa toimintaympäristöä jatkuvan skannauksen periaatteella, muodostettava kriittistä massaa omaavia osaamiskeskuksia, nähtävä maailma globaalina kokonaisuutena ja panostettava mieluummin kansalliseen kuin institutionaaliseen näkemykseen. Painopistealueiden valinta on keskeistä, mutta yhtä tärkeä osa strategiaa ovat valinnat, mitä EI tehdä! Olennaisempaa kuin rahoituksesta huolehtiminen on huolehtia lahjakkuuksista, totesi esityksensä päätteeksi Philip Ong.

(Lisää tilaisuudesta seuraavassa kirjoituksessa)

Teksti ja kuvat: yliopettaja Tarja Meristö, FuturesLab CoFi, Laurea-ammattikorkeakoulu