World Future Societyn maailmankongressi kestävän kehityksen näkökulmasta

Laurea-ammattikorkeakoulu toteuttaa yhdessä Novago Yrityskehitys Oy:n kanssa kestävän liiketoiminnan hanketta Länsi-Uudellamaalla. Lisätietoa hankkeen esitteestä.

Tässä blogikirjoituksessa käsitellään heinäkuussa 2013 pidetyn World Future Societyn kongressin antia liittyen kestävän kehityksen trendeihin, sen globaaleihin reunaehtoihin ja uusiin mahdollisuuksiin, erityisesti tarkasteltuna liiketoimintamahdollisuuksien näkökulmasta.

World Future Societyn maailmankonferenssi pidettiin USA:ssa Chicagossa, joka kaupunkina on panostanut kestävään kehitykseen niin ekologisessa kuin sosiaalisessakin ulottuvuudessa: saatavilla on kaupungin omia sinisiä polkupyöriä puhtaaseen liikkumiseen ja pääkaduilla on isoja ihmisen pään muotoisia patsaita, jotka ovat samalla kukkaruukkuja. Tekstit ruukussa herättävät tietoisuutta kestävämmästä maailmasta ”Plant a green idea”! Chicago on myös yliopistokaupunki, jossa kampuksen seinällä oleva laatta kertoo yliopiston tavoitteeksi tuottaa yhteiskuntaan vastuullisia toimijoita!

Konferenssipaikkana oli hotelli Hilton, joka on panostanut useiden muiden hotellien tavoin ympäristöä säästäviin toimintamuotoihin, joissa asiakkaat ovat osallisina. Esimerkiksi roskien lajitteluun oli tarjolla pussi, jonka kyljessä luki ”A Better Future, a Better now.” Eli toimiakseen kestävästi voi ajatella oikeasti myös hyötyjä tässä ja nyt eikä vain tulevia sukupolvia, mikä usein mielletään – virheellisesti - jonkinlaiseksi hyväntekeväisyydeksi. Matkailualalla kestävä liiketoiminta omaa pitkät perinteet ja se on tänä päivänä alalla jo must.

Konferenssi koostui kaikille yhteisistä keynote -luennoista sekä rinnakkaisista teemaistunnoista, jotka jakaantuivat eri aihealueisiin: Futuring; Humanity; Science&Technology; Governance; Commerce; Earth.

Kestävyyteen ja kasvun rajallisuuteen liittyviä teemaistuntoja oli itsenäisinä huomattavan vähän, ja näyttääkin siltä, että kestävä kehitys on – vihdoinkin - läpileikkaavana teemana myös muissa esityksissä. Muutenkin konferenssin esitykset olivat lähtökohtaisesti monitieteellisiä.

Kestävyydestä muodostumassa normaali osa liiketoimintaa

WFS-konferenssissa sustainability-teemaa käsiteltiin monesta eri näkökulmasta. Kansalaisten tietoisuuden lisääntyminen lisää vaativien loppuasiakkaiden määrää liiketoiminnassa, mikä tuo kestävyyden vähitellen normaaliksi osaksi kaikkea toimintaa. Sosiaalinen kestävyys korostuu työpaikkojen vähetessä tai siirtyessä maasta ja maanosasta toiseen.

Samoin sosiaalinen kestävyys tuotiin esille kansalaisten osallistumismahdollisuuksien parantamisena siirryttäessä keskitetyistä ratkaisuista hajautettuihin ratkaisuihin. Taustalla vaikuttavat universaalit arvot kansalaisten tasa-arvosta, mutta osallistumisen kautta sosiaalinen kestävyys kykenee säilyttämään omat paikalliset piirteensä ilman että kaikista tehdään maailmankansalaisia. Liiketoiminnassa tämä edellyttää luonnollisesti markkina-alueiden kulttuurien tuntemusta.

Kestävä liiketoiminta määriteltiin konferenssissa käyttäen Bruntlandin tunnetuksi tekemään määritelmää taloudellisesta, sosiaalisesta ja ekologisesta kestävyydestä, mutta määritelmään kuului yrityksen osalta myös toiminnallinen kyky sopeutua toimintaympäristön muutoksiin, esim. kyky joustaa heikossa suhdanteessa tai luopua vanhoista perususkomuksista maailman muuttuessa.

Infrastruktuurin kestävyys huomion kohteena

Huomionarvoista on tarkastella paitsi yrityksen toimintaa ja sen kestävyyttä myös infrastruktuurin kestävyyttä. Tähän kuuluvat fyysinen infra kuten rakennukset, liikenneratkaisut tai energiaratkaisut, mutta myös erilaiset palvelut, kuten koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut. Kestävyyteen vaikuttavina fundamentteina esitettiin seuraava lista:

1.    luonnon tila esim. CO2
2.    infrastruktuuri ja halu investoida kestäviin ratkaisuihin
3.    yhteiskunnan järjestelmät (esim. turvaverkot ja halu tukea niitä)
4.    elämäntyylit (säästö vs. tuhlaus; kesto- vs. kertakäyttökulttuuri)
5.    rahoitus, ml. sijoittajakriteerit
6.    maatalous (kestävyys vs. tehokkuus)
7.    energia (hiilijalanjälki)
8.    kuljetus ja logistiikka

Olennaista on kehittää mittaristoa, jolla kestävyyttä voidaan arvioida ja nähdä suunta, johon ollaan menossa.

Esimerkiksi rakennusten osalta ekologinen kestävyys on jo suhteellisen hyvin hallussa rakennustyypeittäin ja funktioittain, mutta jos fokukseksi valitaan ”health, safety and security needs” tullaan alueelle, jossa on kyse siitä, millaisena ihmiset kokevat nämä asiat, ja siihen tarvitaankin jo uudenlaisia tiedonkeruuvälineitä, joita voisi kehittää PERSONALIZATION-elementtien ja BIG DATAn avulla.

Kestävyys ja tarvehierarkia

Mielenkiintoinen tarkastelukulma kestävyyteen oli yhdistää siihen Maslowin tarvehierarkia. Perusajatuksena oli, että vasta sitten kun perustarpeet on tyydytetty, on mahdollista pohtia sellaisia tarpeita, joissa huomionkohteena on koko planeetta tai heikompiosaisten kohtalo jossakin muualla.

Mallin toimivuudesta käytiin keskustelua, mm. sopiiko se enää nykynuorille, joiden instant happiness –arvot voivat ohittaa Maslowin tarvehierarkian perustarpeet suunnaten huomion ns. korkeampiin tarpeisiin kuten itsensä toteuttaminen.

USA:ssa yliopistoissa Sustainability -teeman koulutusohjelmat ovat kasvussa, esim. South Dakotassa voi valita luonnontieteellisen tai yhteiskuntatieteellisen suuntautumisvaihtoehdon. Ohjelmia esitellyt rehtori totesi, että uratietoiset, bisnesorientoituneet opiskelijat eivät vielä näe niiden arvoa oman tulevaisuutensa kannalta!

Montako maapalloa tarvitsemme?

Yrityksissä sen sijaan edelläkävijät sanovat, että sustainability=mainstream, joka on must ja osa kilpailukykyä, ei enää kilpailuetuja tuova asia, kuten Fordin edustaja asian ilmaisi. Maapallon mittakaavassa kulutustaso luonnonvaroihin verrattuna on jo nyt niin iso, että tarvitaan 1.5 maapalloa tyydyttämään tämän päivän kulutus. Jos koko maailman väestö omaksuisi saman tien amerikkalaisten kulutustavat, tarvittaisiin jo viisi maapalloa turvaamaan tarvittavat resurssit.

Pelillisyyden hyödyntäminen

Konferenssissa pohdittiin, voisiko pelityyppinen tarkastelu auttaa yrityksiä ja ihmisiä ymmärtämään kestävän liiketoiminnan arvo. Alunperin sodankäyntiin ja armeijan koulutukseen kehitetty peli jakaa tarkastelutasot neljään: alimpana on taktiikka-taso, jossa pohditaan jokapäiväisiä käytännön kysymyksiä ja ratkaisuja, seuraavana on operaatioiden taso, jossa suunnitellaan asiakokonaisuuksia lyhyellä tähtäimellä, sitten tulee strategia-taso, jossa määritellään pidemmän aikavälin suuntaviivat ja ylimpänä on politiikka-taso, jossa voidaan oikeasti asettaa uusia tavoitteita ja myös normittaa toimintaa. Pelissä olennaista on normatiivinen systeemi, joka kattaa sekä säännöt että sanktiot.

Kestävä liiketoiminta Länsi-Uudellamaalla

Kestävän liiketoiminnan kannalta silmiä avaavaa myös Länsi-Uudenmaan alueen yrityksille lienee maapallon sietokyvyn ylittäminen jo nyt. On myös erittäin tärkeää huomioida, että isojen edelläkävijäyritysten näkemyksen mukaan kestävyyteen liittyvät teemat ovat jo itsestäänselvyyksiä. Kestävyys on välttämätön osa menestyvää liiketoimintaa. Myös sosiaalisen kestävyyden korostuminen lienee aluekehityksen ja poliittisen ohjauksen kannalta merkittävä asia taloudellisesti epävarmoina aikoina.

World Future Societyn maailmankongressi itsenäisen kotonaselviytymisen näkökulmasta

World Future Societyn (WFS) vuosittainen maailmankongressi EXPLORING THE NEXT HORIZON pidettiin heinäkuussa 2013 Chicagossa, USA:ssa. Paikalle oli kokoontunut n. 600 tulevaisuuden tutkijaa ja tulevaisuutta koskevien päätösten tekijää sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta eri puolilta maailmaa kaikista maanosista.

Tässä blogikirjoituksessa luodaan lyhyt katsaus kongressin antiin tulevaisuuden hyvinvoinnista, hyvinvointipalveluista ja niihin vaikuttavista tekijöistä ForeMassi2025 –hankkeen itsenäinen kotona selviytyminen teemaan ja tulevaisuusskenaarioihin liittyen. ForeMassi 2025 –hankkeen tulevaisuusskenaarioihin voi tutustua tarkemmin raporteissa:

Meristö, T., Tuohimaa, H., Laitinen, J. & Pirilä, M. 2012. Hyvinvointi- ja turvallisuusalan osaamisen tulevaisuus itsenäisen kotona-asumisen
näkökulmasta. ForeMassi2025-skenaarioraportti. Laurea.

Laitinen, J., Meristö, T. &  Tuohimaa, H. (toim.). 2013. Hyvinvoinnin ja turvallisuuden tulevaisuuden osaaminen maakunnissa itsenäisen kotona selviytymisen näkökulmasta - ForeMassi2025-skenaarioraportti II. Laurea.

Big Data mahdollistaa tarpeiden ennakoinnin

Avainkäsite hyvinvointipalvelujen ja yleensä palvelujen järjestämisessä on Maria H. Andersenin mukaan PERSONALIZATION. Se tarkoittaa, että jokainen saa juuri oikeaan tarpeeseen ja oikea-aikaisesti tarvitsemansa palvelut.

Tässä voidaan hyödyntää Big Data -ilmiötä, eli tiedon määrän valtavaa kasvua, josta uusien teknologioiden avulla pystytään muodostamaan uutta ymmärrystä.

Big Datan käyttö mahdollistaa palvelujen tarjoamisen ennakoiden, ennen kuin asiakas niitä osaa edes pyytää. Näin varmistetaan myös esim. virheiden välttäminen lääkityksessä: osataan valmistaa henkilökohtaiset lääkkeet ja modifioida niitä esim. ikäihmisen kunnon tai vaikka painon vaihdellessa (tuloksena less serendipity). Tämä on helppo toteuttaa teknologiavetoisessa Foremassi2025 –skenaariossa, varsinkin jos ihmiset ovat valmiita asentamaan itseensä ns. tunnistussirun, joka voi olla vaikka korvakorun muodossa ja toimia silti erinomaisena käyttöliittymänä henkilön ja maailman välillä (= PLOS eli  Personal Life Operating System).

DIGITAL OUTCASTS – Designing the Future of Health

Eräs merkittävä kokeilu teknologioiden käytöstä liittyi vammaisten ja varsinkin jossakin elämänsä vaiheessa vammautuneiden elämän palauttamiseeb mahdollisimman lähelle sellaista, mitä se oli ennen vammautumista.

Kel Smith lanseerasi käsitteen OUTCASTS, joka kattoi hyvinkin erilaisia kohderyhmiä, jotka elävät eristyksissä kotonaan erilaisten toimintakykyyn liittyvien puutteiden takia. Hänen projektissaan nämä ihmiset saatiin takaisin vuorovaikutukseen yhteiskunnan ja muiden ihmisten kanssa digitaalisten palveluratkaisujen avulla. 

Smithin DIGITAL OUTCASTS – Designing the Future of Health vahvistaa teknologiavetoisen skenaarion inhimillisiä ulottuvuuksia ja tuo teknologian osaksi arkea kotiin (esim. älylattiat) tai jokapäiväiseen asiointiin (esim. jos ei näe kunnolla kaupassa tuotteita ja tuoteselosteita, niistä voi ottaa älykännykällä kuvan ja saada tiedot saman tien ääniviestinä).  Teknologia parantaa ihmisten kykyä sopeutua elinympäristöönsä puutteista tai vammoista huolimatta.

Mitä ”vanhempi ihminen” merkitsee eliniän kasvaessa

Ikääntymiseen tuli myös kokonaan uusia näkökulmia, kun aikajännettä venytettiin pidemmälle tulevaisuuteen. Mitä termi ”vanhempi ihminen” merkitsee tulevaisuudessa, jossa odotettavissa oleva elinikä voi lähestyä 150 - 200 vuotta?

Esimerkiksi Martha Keane esitteli elämää vuonna 2100. Ihmiset tulevat olemaan aktiivisia yhteiskunnan toimijoita huomattavasti pidempään kuin nyt, ja eläminen ja asuminen vaativat ehkä kokonaan uusia muotoja. Kansalaislähtöisyys tarvitsee oman kansalaistieteensä, arveli Kathleen Toerpe, jonka mielestä nykyinen joukkoistaminen on siitä oiva esimerkki. Käytetty käsite on Citizen Science.

Ei-tarkoitukselliset seurausvaikutukset

Aina eivät kaikki vaikutukset esim. hyvinvointiin ja itsenäiseen selviytymiseen ole sellaisia kuin on tarkoitettu, vaan dynaamisessa maailmassa tulee yllätyksiä, joiden seurauksena tulee myös ei-tarkoituksellisia seurauksia ja annetut lupauksetkin voivat jäädä täyttymättä.

Erityisesti teknologian sovellusten kohdalla julkisella sektorilla toiminta pakkaa olemaan jälkijättöistä, reagoivaa, ennakoivan proaktiivisen asemesta, väitti Jorge Vanegas omassa esityksessään, jossa hän keskittyi erityisesti ei-tarkoituksellisiin seurausvaikutuksiin.

Tätä pitää monitoimijaisessa hyvinvointipalvelujen mallissa pohtia erityisen tarkasti, että ei tule osaoptimointia, joka vielä kokonaisuutena saattaa kääntyä loppuasiakkaalle huonompaan suuntaan.

Erityisesti markkinavetoisessa ForeMassi2025-skenaariossa tehdyssä SWOT-analyysissa tuotiin jo esiin tämäntapaisia uhkia, joihin alueellisella tasolla on osattava varautua ja osallistujien osaamista kehitettävä suuntaan, jossa otetaan kokonaisuus haltuun ja toimitaan ennakoiden eli pelkkä hyvinvointi- ja palveluosaaminen ei riitä, vaan tarvitaan myös dynaamista systeemiosaamista.

Robottien käytöstä puhui Glen Hiemstra ja totesi, että ne tekevät kaikki meidän työt (nykyisistä tunnetuista töistä) tulevaisuudessa. Ilman systeemistä ajattelua siitä voi seurata yhteiskunnan kannalta katastrofi ja sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys ovat uhattuina. On otettava samalla huomioon työllisyysvaikutukset ja verotuskysymykset tai muuten ollaan markkinoiden armoilla –skenaariossa, jossa winner takes the all.

Ikääntyvä yhteiskunta maailmanlaajuisesti kasvava liiketoiminta-alue

Maailmanlaajuisesti katsottuna ikääntyvien itsenäinen kotona selviytyminen tulee olemaan merkittävästi kasvava liiketoiminta-alue, sillä väkirikas Kiina on Sheryl Connellyn mukaan ikääntyvä yhteiskunta, jossa on valtava potentiaali erilaisille uusille ratkaisuille, esim. kuskittomille autoille, mikä helpottaa ikääntyvän liikkumista ja asiointia. Tekijöitä taas saadaan Intiasta, joka puolestaan on yksi ikärakenteeltaan nuorimmista maista.

ForeMassi2025-hankkeen kannalta konferenssista saatiin erityisesti teknologiavetoiseen skenaarioon uusia, inhimillistä puolta korostavia ideoita itsenäisen kotona selviytymisen tueksi. Lisäksi vahvistui käsitys globaalisti kasvavista ikääntyvien markkinapotentiaalista.

Kestävän liiketoiminnan koulutuspäivä, Tekes, Pasila 15.5.2013

Tekesin Green Growth –ohjelmaan liittyen järjestettiin Pasilassa Tekesin tiloissa koulutuspäivä kestävästä liiketoiminnasta. Tilaisuuden avaussanoissa Tekesin ohjelmajohtaja Kari Herlevi mainitsi, että resurssien kestävä käyttö on yritysten tärkeä kilpailutekijä ja Suomellekin on tärkeää kilpailukyvyn ylläpitämisen takia osallistua kestävien liiketoimintaratkaisujen kehittämiseen.

Tekesin Green Growth –ohjelman (http://www.tekes.fi/ohjelmat/kestavatalous) pääteemana on talouden kestävä kasvu ja luonnonvarojen tehokas ja vastuullinen käyttö. Ohjelman tavoitteena on tukea resurssitehokkuudeltaan harppauksellisten innovaatioiden syntyä ja luoda pohjaa uusien vihreän kasvun arvoverkostojen kehittymiselle.

Näkökulmia kestävään liiketoimintaan mietittiin myös pienryhmissä

Päivän pääasiallisesta sisällöstä vastasi amerikkalainen Trudy Heller (PhD.), jolla on yli 20 vuoden kokemus kestävään liiketoimintaan liittyvästä liiketoiminnasta. Heller aloitti esityksen kertomalla syitä sille, miksi kestävyys on tärkeä teema innovaatiotoiminnassa. Taustalla on mm. Kiinan nouseva keskiluokka, jonka ostovoimakyky kasvaa ja täten tulee kuluttamaan kasvavan osan rajallisista resursseista.

Shellin mukaan globaalilla tasolla veden kysyntä tulee nousemaan 30 %, energian kysyntä 40 % ja ruoan kysyntä 50 % vuoteen 2030 mennessä. Siirryttäessä kestävien teknologioiden aikakauteen uuden innovatiiviset startup-yritykset valtaavat markkinoita vanhoilta uusiutumiskyvyttömiltä yrityksiltä (Joseph Schumpeterin luova tuho). Kysyntää syntyy radikaaleille innovaatioille, joista Heller mainitsi pesuaineet korvaavat pesukivet.

Kiertävät arvoketjut eliminoivat jätteen käsitteen

Heller kertoi, että teollisuudessa on menossa ajattelutavan muutos, jossa tuhlaavista lineaarisista arvoketjuista siirrytään kohti ”kiertäviä” arvoketjuja, jotka eliminoivat jätteen käsitteen. Tähän liittyviä teollisia trendejä ovat teollinen klusterointi, biologinen valmistava tuotanto ja myrkyttömien ainesosien käyttäminen eli ns. vihreän kemia.

Teollisesta klusteroinnista esimerkki on olutpanimo, jonka toiminnasta syntyvä biologinen jäte hyödynnetään sienikasvistojen kasvattamisessa, jota edelleen hyödynnetään matojen kasvatuksessa, joita edelleen hyödynnetään kanojen ravintona. Ts. ajatuksena on, että jonkin toisen jäte, on jonkin toisen raaka-aine.

Biologisesta valmistavasta tuotannosta Heller mainitsi esimerkkinä pakkausmateriaalin, jonka valmistamisessa on käytetty riisin kuorta ja sieniä. Toinen esimerkki on biomimiikka eli luonnossa olevien ratkaisujen soveltamista teollisiin ratkaisuihin, kuten kalan kidusten rakenteen hyödyntäminen vedenohjausjärjestelmissä. Vihreän kemian sovellus on esimerkiksi lankojen ja kankaiden värjääminen luonnosta saatavilla ainesosilla.

Kestävään kulutukseen liittyviä trendejä ovat tuotteiden ja palveluiden yhdistäminen innovatiivisilla tavoilla, ICT:n hyödyntäminen älykkäissä ympäristöratkaisuissa sekä sosiaalisen markkinointitekniikoiden käyttäminen kestävien ratkaisujen edistämiseksi.

Uudet kestävyyttä lisäävät liiketoimintamallit

Liiketoimintamallien näkökulmasta yritysten innovatiiviset kestävät ratkaisut saattavat vähentää niiden oman tuotteen kulutusta. Toisaalta kun tuotteisiin yhdistetään palveluelementti, voidaan parhaassa tapauksessa hyödykkeistä luoda omalaatuisempia (kilpailijoiden on vaikea kopioida), löytää uusia markkinoita ja kasvattaa marginaaleja.

Kestävyyttä lisääviä liiketoimintamallit voivat perustua esimerkiksi siihen, että tiettyä tuotetta ei itse omisteta kokonaan. Tällaisia ratkaisuja voivat olla esimerkiksi auton jakaminen/vuokraaminen tai omatoimipesulat. Tämä mahdollistaa tuotteen intensiivisemmän käytön, joka lisää energia- ja materiaalitehokkuutta.

Käytännön esimerkkinä palveluiden yhdistämisestä tuotteisiin on Cemex-yrityksen Patrimonio Hoy -ohjelma, joka yhdistää mikrolainoituksen ja rakennusneuvonnan talonrakennusmateriaalien myyntiin. Sosiaalisen kestävyyden ulottuvuuden näkökulma täyttyy siten, että ohjelma on kohdistettu vähävaraisille etelä-amerikkalaisille perheille.

ICT-ratkaisuja voidaan hyödyntää esimerkiksi kastelujärjestelmissä tai etäkokousteknologiassa. Sosiaalista markkinointia kestävyyden lisäämisen harjoittaa Opower-yhtiö, joka hyödyntää käyttäytymistieteitä kuluttajakäyttäytymisen muokkaamiseen lähettämällä kuluttajille energiaraportteja, jossa heidän energiankäyttöään verrataan naapureiden vastaavaan.

Viisi nousevien talouksien trendiä

Kestävyyden näkökulmasta nouseviin talouksiin liittyen Heller mainitsi viisi trendiä, joita ovat

• nopea hyppäys suoraan ilman välivaiheita vihreään teknologiaan (hyödynnetään aikaisempia muualta saatuja kokemuksia)
• erot infrastruktuurissa mahdollistavat kehittyvien teknologioiden hyödyntämisen taloudellisella tavalla (esim. puhelinkeskusten perustaminen Intiaan)
• yksinkertaiset ja halvat tuotteet eli ns. käänteiset innovaatiot luovat mahdollisuuksia vähävaraisemmillekin (esim. Tata Nano -auto)
• entisten käytäntöjen hyödyntäminen uusissa ratkaisuissa (esim. pesukivien hyödyntäminen pesuaineiden sijaan) sekä
• tuotteiden ja palvelujen yhdistämien (esim. Patriomonio Hoy –talonrakennuskonsepti).

Lisätietoa teollisesta klusteroinnista, biomimikasta ja käänteisestä innovaatioista löytyy mm. seuraavista lähteistä:

- Gunter Pauli’s work on industrial clustering: The Blue Economy: Report to the Club of Rome, Paradigm Publications, 2010. or www.zeri.org

- On biological design and manufacture: Biomimicry by Janine Benyus, New York: Morrow, 1997 or www.biomimicry.org.

- On the bottom of the economic pyramid as an incubator of innovation: Reverse Innovation: Create Far From Home, Win Everywhere. V. Govindarajan & C. Trimble, Boston: Harvard Business Review Press, 2012.

Hyvinvointia eri elämänvaiheissa

Pumppu-hankkeen tulosseminaarissa 23.5.2013 esiteltiin erilaisia opiskelijoiden tekemiä hankkeita ja opinnäytetöitä teemalla ”Elämänkaaren mittainen hyvinvointi”. 

Hyvinvointipilotti päiväkodissa

Seminaarin aluksi esiteltiin päiväkotiympäristössä toteutettua pilottia, jossa pienet lapset ja näiden perheet tutustuivat terveellisen ravinnon ja unen tärkeyteen sairaanhoitajaopiskelijoiden  johdolla.

Päiväkotilapset olivat mm. päässeet maistelemaan uusia ruokia, maalaamaan uniaiheisia kuvia ja ompelemaan vanhasta pyjamasta unikaverin. Kotona täytettäväksi lapset saivat uni- ja ravintoseurantapassit. Pilotoinnin ensimmäinen vaihe huipentui lasten ja vanhempien yhteiseen ravintopolkuun päiväkodissa, joka koostui erilaisista pisteistä ja aihetta käsitelleistä postereista.

Lautasmalliin voi tutustua piirtämälläkin

Vanhat yöpuvut pääsivät uuteen käyttöön unileluina

Pilotoinnin toisessa vaiheessa keväällä 2013 järjestettiin vielä toimintailtapäivä ja vanhempainilta, missä vanhemmat voivat jakaa kokemuksia ja antaa vinkkejä toisilleen.

Jotta pilotointi ei jäisi vain kertakokeiluksi, koottiin pilotoinnin lopuksi käytetty aineisto ja toteutusohjeet ”Hyvää lapsen tähden” –salkkuun. Salkussa on mm. uni- ja ravintoseurantapassien pohjat, posteri maistiaisehdotuksista, ohje ja valmiita materiaaleja mm. lautasmallista. Myös unilelujen tekoon löytyy salkusta tarvittavia materiaaleja. Lisäksi salkkuun on liitetty Puheeksi ottamisen työkalupakki –peli. Yhteistyökumppaneina salkkua täyttämässä ovat olleet Painokas-projekti sekä Sydänliitto.

"Hyvää lapsen tähden" -salkku

Yksi kappale salkkua jäi pilotointivaiheen päiväkodin käyttöön ja toinen lähtee kiertämään muita päiväkoteja Laurean opiskelijoiden mukana. Esityksen jälkeen keskustelua heräsi siitä, miksei salkkua tuotteisteta ja lähdetä levittämään laajemminkin. Kannustavasta palautteesta innostuneena Pumppu-hankelaiset lähtivät ideoimaan salkkua virtuaali-muotoon nettiin kaikkien saataville. Ehkäpä kaikista Pumppu-hankkeen aikaisista pilotoinneista syntyykin oikea salkku-perhe.

Kansansairauksien opetustapoja yläkoululaisille

Seuraavaksi seminaarissa opiskelijat esittelivät neljä erilaista toteutusta siitä, miten kansansairauksia opetetaan yhdeksäsluokkalaisille. Jokainen opiskelijaryhmä oli saanut vapaat kädet toteuttaa kaksi 45 minuutin oppituntia, joista myös kerättiin palautteet. Yhteisenä teemana kaikissa toteutuksissa oli toiminnallisuus, eli nuoret haluttiin saada aktiivisesti mukaan toimimaan, ei vain kuuntelemaan. 

Koululaiset olivat mm. päässeet opettelemaan elvytystä Anne-nuken kanssa ja mittaamaan terveydenhoitajan avustuksella verenpainetta. Tietosisältöä sai erilaisia rasteja kiertämällä esimerkiksi ristikkoa täyttäen.

Palautekyselyissä koululaiset antoivat pääasiassa positiivista palautetta, toiminnallisuus oli heille mieleen. Uusia taitoja oli karttunut, vaikka moni kokikin jo elävänsä terveellisesti. Sairaanhoitajaopiskelijoista tuntui, että koululaiset olivat motivoituneita ja lähtivät innolla mukaan heidän suunnittelemiinsa oppitunteihin. 

Digitarinoiden analyysi opinnäytetyön aiheena

Seminaarin kolmas esitys siirtyi elämän polulla aikuisuuteen ja käsitteli opinnäytetyötä, joka analysoi Laurean opiskelijoiden vuosi sitten tekemiä digitarinoita työttömyydestä ja niistä syntynyttä kuvaa työttömän arjesta, terveydestä ja hyvinvoinnista. Hyvinvointi kiteytyi hyvän olon tuntemuksena, sairauksia tarinoissa ei käsitelty. 

Opiskelija Maarit Lahti oli eritellyt tarinoista arjen hallintaa tukevia ja heikentäviä tekijöitä ja yhteisöllisyyttä tukevia ja heikentäviä tekijöitä. Arjen hallintaa tukevia tekijöitä olivat mm. usko tulevaisuuteen ja elämän hallinnan taidot, kun taas arjen hallintaa heikentäviä tekijöitä olivat mm. arjen rytmin katoaminen ja muiden syyttely. Yhteisöllisyyttä tukevia tekijöitä olivat mm. perhe ja työpaikka, kun taas yhteisöllisyyttä heikentäviä koulutuksesta tipahtaminen ja elämän vastoinkäymiset kuten avioero. 

Diabetespotilaiden elämänlaatu

Seminaarissa esiteltiin myös toinen opinnäytetyö, jossa oli perehdytty tarkemmin jo aiemmin alueen diabetespotilailta kerättyyn kyselyaineistoon liittyen elämänlaatuun. Kyselyssä selvitettiin riskitekijöitä, jotka vaikuttavat diabetespotilaiden elämänlaatuun. Sairaanhoitajaopiskelija Maija van der Kooij oli ristiintaulukoinut vastauksia etsien eroja diabetestyypin, sukupuolen, asumismuodon, työelämätilanteen ja ikäjakauman perusteella.

Tulosten perusteella mm. tyypin 1 diabeetikoilla diabeteksella oli suurempi vaikutus motivaatioon, harrastuksiin ja sosiaalisiin suhteisiin kun taas tyypin 2 diabeetikoilla suurempi vaikutus läheisimpään ihmissuhteeseen. Naisilla vaikutus oli suurempi kuin miehillä mm. itseluottamukseen.

Van der Kooij peilasi kyselytuloksia suhteessa Pumppu-hankkeen tavoitteisiin kehittää parempia palveluita ja totesi, että palveluja tulisi kohdentaa eri ihmisille eri tavalla, ja niille elämänalueille, joissa diabeteksen vaikutus on suurin. Millaisia palveluita esimerkiksi voisi olla, jotka edistäisivät itseluottamusta ja miten merkityksellisiä elämänalueita voisi käyttää omahoitoon motivoimisessa? 

Hyvinvointia ja virkistystä teemapäivillä 

Lopuksi seminaarissa esiteltiin neljän teemapäivän sarjaa, joka on toteutettu yhteistyössä Kaarikeskuksen kanssa tuomaan virkistystä ja hyvinvointia ikääntymiseen. Sydämen asialla –teemapäivässä aiheena oli sydänsairauksien havaitseminen ja pulssiin tunnustelu sekä ravinto. Tarjolla oli mm. lisäravinteiden maistajaisia ja tietoa suunhoidosta. Myös unta käsiteltiin ja tilaisuudessa sai mm. testata hyvää nukkumisasentoa. 

Liikettä läpi elämän -teemapäivässä tuotiin liikunnan konkreettista merkitystä esiin. Tiedon lisäksi tarjolla oli mm. tuolijumppaa sekä oman liikuntapiirakan täyttämistä. Voi elämän kevät –iloisesti yhdessä –teemapäivä fokusoi sosiaalisuuteen, päivässä oli myös mukana monenlaisia alueen palveluntuottajia. Päivän aikana mm. kuunneltiin runonlausuntaa, askarreltiin, keskusteltiin muistelun merkityksestä ja pelattiin bingoa.

Viimeinen teemapäivä, Turvallisesti – missä ikinä liikutkin -teemapäivä käsitteli turvallisuuteen liittyviä aiheita. Aiheina olivat mm. paloturvallisuus ja hätäkeskukseen soittaminen. Mukana oli myös mm. turvapuhelinten esittelijä.

Tilaisuudet olivat kaikille avoimia ja niistä oli lehdessä ilmoitus. Eniten osallistujia oli sosiaalisuutta käsitelleessä päivässä, mutta palautteiden perusteella suosituin oli turvallisuuden teemapäivä.

Erillisenä tapahtumana oli myös palvelutalo Syysviirussa järjestetty pulssin tunnusteluun liittyvä koulutuspäivä henkilökunnalle, jossa jaettiin myös tietoa ergonomiasta. Pumppu-hankkeen pulssikäsi havainnollistaa konkreettisesti, millainen epäsäännöllinen pulssi on. 

Opiskelijoiden toteuttamat pilotoinnit tuovat lisäarvoa

Seminaari toi mainiosti esiin sen, miten monipuolisesti hanketta pystytään tuomaan käytäntöön opiskelijoiden toimiessa kanssatutkijoina ja –kehittäjinä. Käytännön kokeilut ovat toisaalta arvokas lisää alueen palvelutarjontaan mutta toisaalta korvaamaton osa palveluiden kehittämistä. Kokeilujen kautta konsepteja voidaan kehittää eteenpäin, varioida ja monistaa ei vain Länsi-Uudenmaan palveluntarjoajien toiminnassa vaan laajemminkin Suomessa virtuaalisten konseptikuvausten avulla. 

Pumppu-hankkeen tuleva vuosiseminaari

Seminaarin lopuksi muistutettiin Pumppu-hankkeen Laurean osion vuosiseminaarista, joka järjestetään 19.9.2013 Tammisaaressa.

Eettisiä kysymyksiä arjen vastuusta Prahassa 18.-21.5.2013

Interdisciplinary.net on poikkitieteellinen projekti, joka järjestää monenlaisia konferensseja ympäri maailmaa. Tämä konferenssi ” Living Responsibly: Ethical Issues in Everyday Life”
oli Probing the Boundaries –teeman alainen tapahtuma, jossa käsiteltiin arkipäivän eettisiä kysymyksiä fokuksessa erityisesti vastuu.

Keväinen Praha oli kaunis konferenssikaupunki

Jo etukäteisinfossa painotettiin, että tilaisuus halutaan tarkoituksella pitää riittävän pienimuotoisena, että syntyy aitoa vuoropuhelua osallistujien kesken. Loppujen lopuksi konferenssin sijaan kyseessä oli ennemminkin workshop, jossa kutakuinkin kaikki osallistujat myös esittivät paperin. Osallistujia oli noin 30, mutta edustettuina oli kuitenkin 15 eri maata, lähes joka mantereelta. Mukana oli osallistujia Euroopan maiden lisäksi Australiasta, Thaimaasta, Intiasta, Nigeriasta, USA:sta ja Japanista.

Monipuolinen osallistujajoukko toisaalta rikastutti keskustelua mutta toisaalta hajotti fokusta: keskustelussa nousivat herkästi keskiöön maakohtaiset erot ja näkökulmat. Kun vielä aiheet käsittelivät etiikkaa, oli keskustelu paikoin hyvinkin kipakkaa mm. liittyen väestönkasvuun, työn ja perheen yhdistämiseen ja köyhyyteen. Ainoana suomalaisena ja pohjoismaalaisena sain näin edustaa tilaisuudessa pohjoismaista hyvinvointivaltiota tuoden mm. esiin universaalin sosiaalipolitiikan etuja.

Tilaisuuden paperien ja esitysten taso oli hyvin kirjava. Tässä muutamia poimintoja mielenkiintoisista papereista.

Ympäristöalan ammattilaisten etiikka

Eräs papereista käsitteli ympäristöalan ammattilaisten etiikkaa. Ympäristöalalla perinteinen professionaalinen etiikka kohtaa ympäristöetiikan, ja vieläpä kietoutuu henkilökohtaiseen etiikkaan, sillä perinteisesti ympäristöalalla toimivilla on myös henkilökohtainen vakaumus taustalla.

 

Siinä missä muissa professioissa ollaan vastuussa yhteisölle, ympäristöalan ammattilainen on vastuussa myös ympäristöstä. Kun vastuut limittyvät vielä henkilökohtaisten vakaumusten kanssa, voi syntyä konflikteja sen suhteen, mikä ammattilaisen ja yksityishenkilön näkökulmasta on oikein ja väärin. Siksi on erityisen tärkeää tehdä eronteko tieteellisten tosiasioiden ja henkilökohtaisten mielipiteiden kanssa.

 

Toisaalta ympäristöalan ammattilaiselta kuitenkin oletetaan ympäristömyötäistä käytöstä myös omassa elämässään, ei vain työn puitteissa. Samanlaista professionaalin ja henkilökohtaisen etiikan sekoittumista on varmasti monella alalla.

Paperi on luettavissa täältä:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/chenovetharlpaper.pdf

 Moraalinen etäännyttäminen lihansyönnin yhteydessä

Toinen mielenkiintoinen paperi käsitteli moraalista etäännyttämistä (moral disengagement) lihansyönnin yhteydessä: tutkimuksessa oli ensin ryhmähaastattelussa keskusteltu osallistujien luontosuhteesta ja koetuista velvollisuuksista luontoa ja ympäristöä kohtaan, minkä jälkeen keskustelu oli fokusoitu ruokailutottumuksiin.

 

Tausta-ajatuksena oli, että kasvissyönti olisi ympäristölle parempi vaihtoehto kuin lihansyönti ja haluttiin tutkia keinoja, joilla omia ruokailutottumuksia perustellaan ja muutoksen tarpeellisuus kiistetään.

 

Tyypillisesti haastateltavat näkivät olevansa luonnosta vastuussa ja kannattivat eläinten hyvää kohtelua. Silti haastateltavat söivät lihaa eivätkä pääasiassa olleet valmiita lihansyönnistä luopumaan. 

 

Moraalisen etäännyttämisen keinoja olivat mm. lihansyönnin esittäminen välttämättömänä ihmisen elossapysymiselle (survival), jolloin haitat on pakko hyväksyä (”Yes, but there is a reason” –luokka) tai vaihtoehtoa ei ole (”yes, but there is no alternative”), oman vastuun kiistäminen (”it’s not up to me”) ja haitallisten puolien vähättely (”it’s not that bad”).

Saman tyyppistä ”selittelyn makua” on meistä itse kunkin arkipäivän valinnoissa, kun terveellisyysnäkökohdat ja mieliteot törmäilevät.

Paperi on luettavissa täältä:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/gracarlpaper.pdf

Kerjäämisen eettisyys

 

Moraalinen etäännyttäminen tuli käytännössä esiin seuraavan päivän sessiossa, jossa argumentoitiin sen puolesta, että kerjääminen on epäeettistä. Intian kontekstissa kerjääminen on todellinen ongelma, ja kerjäläisten kytkökset rikollisjärjestöihin ja kokemukset huijaavista kerjäläisistä, jotka käyttävät auttamisen halua hyväkseen, olivat saaneet paperin esittäjän suivaantumaan ja toteamaan ettei kerjäläisiä pidä auttaa. Vaikka se tuntuisi sydämettömältä, pitäisi kerjäläiset jättää huomiotta, varsinkaan kun kaikkia ei voi auttaa kuitenkaan.

Paperista luonnollisesti sikisi vilkas keskustelu, jossa mm. todettiin, että kerjääminen on sentään parempi vaihtoehto kuin ihmisten ryöstäminen. Moni koki, että todellisesti hädänalaisia pitäisi voida auttaa, mutta ongelmia tuotti se, miten pystytään määrittelemään, kuka on oikeasti avun tarpeessa ja kuka ei.

Keskustelu pyöri hyväntekeväisyyden ympärillä, jolloin oli pakko nostaa keskusteluun universaalin sosiaalipolitiikan idea, jossa tarveharkintaisuus on vasta viimeinen oljenkorsi. Suomessahan ei hyväntekeväisyyden kulttuuri ole kovin vahva, kansainvälisesti katsoen hyvän sosiaaliturvan ansiosta, joten ehdotin, olisiko mahdollista tehdä hyväntekeväisyyttä maksamalla veroja. Tätä ei pidetty mahdollisena, sillä verojahan maksetaan pakosta, eikä hyväntekeväisyys toisaalta ole pelkkää rahaa.

Minusta keskustelun sävy oli etiikan konferenssiksi mielenkiintoisen syyllistävä: vain tarpeeseen ollaan valmiita antamaan, jolloin jonkun pitää pystyä määrittelemään, kuka ansaitsee, kuka ei.

Tähänkin paperiin voi tutustua tarkemmin:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/yogirlpaper.pdf

Näkökulmia vastuullisuuteen

 

Oman paperini esitin konferenssin kolmantena päivänä. Paperini käsitteli vastuun käsitettä luoden erontekoa menneeseen katsovan, vastuuta syyllisyyden näkökulmasta tulkitsevan tarkastelutavan ja tulevaisuuteen katsovan, vastuuta toimeen tarttumisen näkökulmasta tulkitsevan tarkastelutavan välillä.

 

Jälkimmäisen tarkastelutavan mukaan toimittaessa keskeiseksi ei nouse tehdyistä valinnoista rankaiseminen vaan sellaisten keinojen etsiminen, jotka tukevat toimeen tarttumista ja aktiivista otetta omasta hyvinvoinnista huolehtimiseksi. Nostin tarkastelutavan ilmentymäksi terveyden edistämisen, joka tyypillisesti on tulevaisuuteen tähtäävä toimintaa, hakien parasta mahdollista hyvinvoinnin tilaa niistä resursseista käsin, jotka ovat kyseisellä hetkellä käytettävissä. Kun panostus on terveyden edistämisessä, ideaalitilanteessa korjaavilta toimilta voidaan välttyä, jolloin syyllisyysnäkökulman relevanssi vähenee.

Paperi on luettavissa täältä:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/hannarlpaper.pdf

Konferenssissa käsiteltyjä muita aiheita olivat mm. narratiivisuus, etäopiskelu, hindulaisuus, media-ala, ekologiset tuotteet ja yritysvastuu.

Suurin osa papereista löytyy netistä, koko ohjelmaan ja saatavilla oleviin papereihin voi tutustua tästä:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/persons/ethics-everyday-life/conference-programme-abstracts-and-papers/

 

 

Vapaaehtoistoiminta osana hyvinvointipalveluita

Länsi-Uudenmaan hyvinvointifoorumi kokoontui jo viidennen kerran 18.4.2013, tällä kertaa teemana oli vapaaehtoistoiminta osana hyvinvointipalveluita ja yhteistyön mahdollisuudet. Toista kertaa hyvinvointifoorumin yhteydessä järjestettiin minimessut, johon kaikki alueen toimijat ja hankkeet olivat tervetulleita esittelemään toimintaansa.

Minimessuilla

Pulssin tunnustelu on kansalaisten itsepuolustustaito – rennolla otteella ja hyvällä fiiliksellä, Anita Rajala Aivoliitosta esitteli Tunne Pulssisi –hanketta.

Etsimme palveluita yksin jääneille ikäihmisille, Hanna Ruoste ja Eila Sundell Parhaat Vuodet ry:stä esittelivät Suhu-projektia.

Myös Laurea oli mukana minimessuilla oppimisympäristöjensä FuturesLab CoFin ja Terveystorin kautta. Pumppu-hankkeen lisäksi esiteltiin muuta hanketoimintaa. Myös koko Pumppu-hankkeen väliseminaaria varten laaditut, ForeMassi2025-hankkeessa laadittuihin skenaarioihin perustuvat skenaariojulisteet olivat mukana. Julisteiden tarkoituksena on herättää osallistujat pohtimaan, millaisia vaikutuksia tulevaisuuden kehityksellä on hyvinvointipalveluiden tarpeelle ja järjestämistavalle.

Varsinaisen tilaisuuden avasi Laurean Lohjan toimipisteen uusi yksikön johtaja Susanna Niinistö-sivuranta lähestyen päivän yhteystyöteemaa Laurean arvojen kautta, jotka ovat yhteisöllisyys, sosiaalinen vastuullisuus ja luovuus. Niinistö-Sivuranta kaipasi hullujakin uusia ideoita ja luovuuden ilmapiiriä, jotta voidaan myös yrittää muuttaa maailmaa, ei vain sopeutua siihen. Pienin askelin, yhteistyössä voidaan viedä asioita eteenpäin ja vaikuttaa sekä omaan että läheisten hyvinvointiin, mutta myös maailman hyvinvointiin.  

 

Myös tilaisuuden puheenjohtajan toiminut Novago Yrityskehityksen Erja Vaarala korosti yhteisen tekemisen tärkeyttä, kaikki toimijat 4Y:n periaatteella huomioiden (yrittäjät, yhteiskunta, yhteisöt ja yksilöt). Toisaalta Vaarala totesi, että yrittäjälle yhteistyö ja verkostossa toimiminen on haasteellista, kun siitä ei kukaan maksa ja hyödyt tulevat vasta pitkällä viiveellä. Kun alueella on lähemmäs 1000 hyvinvointitoimialaan laajalla luokituksella kuuluvaa yritystä, on verkosto väistämättä monimuotoinen, ja eri toimijat osallistuvat eri toimintoihin, omista lähtökohdistaan lähtien.

Yhteistyötä vapaaehtoistoimijoiden kanssa käsiteltiin sekä yrityksen että julkisen sektorin näkökulmasta. Yritysnäkökulmaa tilaisuuteen toivat Tarja Savolainen ja Marjo Virkkunen sosiaalipalveluja tuottavasta Mainio Vireestä, jonka hoivakodeissa vapaaehtoistoimintaa on hyödynnetty ainakin hoivakoti Sinivuokossa vuodesta 2008 ja Martinlähteessä vuodesta 2011. Vapaaehtoistoiminta antaa kokemuksia ja elämyksiä, jotka edesauttavat mielekkyyden säilymistä elämässä. Myös vapaaehtoisena toimivalle ihmiselle toiminta antaa paljon. Alustajat toivoivat, että valtiovalta nostaisi vapaaehtoistyön sille kuuluvaan asemaan.

Yritysten ja vapaaehtoisten yhteistyössä puhututtaa usein se, miten paljon vapaaehtoistyö korvaa yritysten omaa virkistystoimintaa, eli rahastaako yritys vapaaehtoisia käyttämällä. Alustajat totesivat, että hoivakodissa on aina oltava tietty miehitys, jota ei voida alittaa, vaikka käytettävissä olisikin vapaaehtoisia. Vapaaehtoistyöntekijät eivät tee perushoitotoimenpiteitä, mutta tuovat piristävän lisän virkistystoimintaan. Lisäksi vapaaehtoistoimintaa tehdään vapaaehtoisten toiveista lähtöisin ja sen pohjalta, miten paljon näillä on aikaa vapaaehtoistyöhön laittaa. Välttämättä vapaaehtoistoiminta ei tavoita tasapuolisesti kaikkia asukkaita, koska vapaaehtoiset voivat itse valita, kenen kanssa ovat tekemisissä. Näin ”hankalat tapaukset” eivät välttämättä vapaaehtoistoiminnasta hyödy.

Esimerkiksi Sinivuokossa vapaaehtoiset pitävät virikehetkiä asukkaille. On myös kaverikoiria, eläimillähän on tunnetusti terapeuttinen vaikutus ihmiseen. Myös omaiset ovat mukana hoivakodin toiminnassa ja voivat tuoda oman osaamisensa koko hoivakodin käyttöön, esimerkiksi säestämällä tai vaikkapa valokuvaamalla asukkaita.

Hoivakoti Martinlähteessä vapaaehtoistoiminta lähti käyntiin Laurean Vapari-hankkeen myötä, jossa kehitettiin vapaaehtoisten ja hoivayritysten kumppanuusmallia. Laurea mm. järjesti seniorikoulutusta vapaaehtoistyöhön.  Vapaaehtoistyö on Martilähteessäkin vakiintunut toimintatapa, vaikkakaan ei laajamittaisesti. Vapari-projektin myötä hoivakodissa nimettiin vapaaehtoistyön koordinaattori, johon voi olla yhteydessä, jos vapaaehtoistyö kiinnostaa. Kun työntekijä haastatteli asukkaita, mitä nämä toivoisivat vapaaehtoisten toiminnalta, pääviesti oli, että halutaan elää leppoisaa elämää ja toivotaan, että ei olisi kiireen tunnelmaa.

Keskustelussa pohdittiin naisten ja miesten erilaista tapaa tehdä vapaaehtoistyötä, miehet ovat usein mukana liikuntajärjestöissä, naiset enemmän tekemisissä ikääntyneiden kanssa. Mietittiin, millaisia uusia osallistumisen tapoja voitaisiin tarjota, että mukaan saataisiin uusia vapaaehtoisia. Voisiko esimerkiksi taksikuski toimia vapaaehtoisena keikkaluonteisesti tarjoamalla kyydin vapaaehtoisvoimin järjestettyyn tapahtumaan? Kyyditysvapaaehtoisten käyttöä on Länsi-Uudellamaalla suunniteltukin ainakin ikäihmisten kevätjuhlaan, jossa kuljetus muuten muodostuu ongelmaksi.

Kuntapuolen näkökulmaa vapaaehtoistoimintaan toi Anne Aaltio Vantaalta, Vantaa vanhenee viksusti –ohjelmasta, jossa fokuksessa ovat aktiiviset seniorit. Hän totesi, että Suomen kaltaisissa maissa, joissa on vahva julkinen sektori, on vapaaehtoistoiminnan rooli usein pieni. Kun julkisen sektorin rooli ohenee, tarvitaan enemmän muita toimijoita mukaan. Julkinen sektori on usein organisaatiolähtöinen, mutta nyt pyritään asiakaslähtöisyyteen mm. palvelumuotoilun keinoin. Vantaalla pyritään löytämään varhain ennalta ehkäiseviä hyvinvointipalveluita alueen senioreille. Kaikki ikäihmiset eivät välttämättä lainkaan tarvitse vanhuksille suunnattuja erityispalveluita vaan he käyttävät samoja palveluita kuin muutkin ihmiset.  Nyt näitä kehitetään ja palvelumuotoilun myötä palveluiden käyttäjät ovat mukana suunnittelussa. Sen lisäksi, että palveluita on, niistä pitää myös tiedottaa, jotta palvelut tavoittavat alueen seniorit. Vantaalla yksi yksinkertainen yhteistyömuoto eri toimijoiden välillä on ollut Seniorimenot-esitteen kokoaminen.

Verkostotyöskentelyssä on tärkeää osallistujien samanarvoisuus. Tärkeää on saada aikaan luottamus ja sitoutumisen ilmapiiri. Riittävästi aikaa pitää käyttää suunnitteluvaiheeseen ja eri toimijoiden roolien määrittelyyn, mutta toisaalta määritellä myös toiminnan aikajänne; milloin on valmista. Koko ajan tapaamisissa tulisi rinnakkain kulkea substanssi ja verkoston toiminta sinänsä. Osallistavilla tapaamisilla pyritään siihen, että syntyisi parempia tuloksi kuin mitä on osattu aavistaakaan.

Aaltio peräänkuulutti verkostojen toimintaan innovatiivista nostetta. Kun oppii tuntemaan verkoston muita jäseniä, voi syntyä täysin uudenlaisia ideoita, mitä kaikkea yhdessä voitaisiin tehdä. Myös vapaaehtoistoiminta voi olla monenlaista, kun kaikkien omaa osaamista hyödynnetään, oli se sitten ”piipahtamista” esiintyjänä tai pidempää sitoutumista vaikkapa ystävätoimintaan. Vapaaehtoisten kontaktointiin on mm. Vantaan seurakunnan Suurella sydämellä –sivusto. Järjestöillä on suuri rooli vapaaehtoistoiminnassa, mutta myös toimintaa koordinoivilla tahoilla esim. hoivakodeissa.

Alustusten välissä keskusteltiin pienryhmissä vapaaehtoistoiminnan ja eri palveluntarjoajien välisestä yhteistyöstä Länsi-Uudellamaalla; millaista yhteistyötä jo on ja millaista voisi olla. Keskustelujen pohjalta tavoitteena oli muotoilla suosituksia yhteistyön kehittämiseksi. Keskeisiksi suosituksiksi nousivat mm. toiminnan koordinointi ja tiedottamisen ja tietoisuuden lisääminen vapaaehtoistyön mahdollisuuksista.

 

Tilaisuuden lopuksi tulevaisuuden tutkija Maija-Liisa Viherä puhui mm. viestinnästä. Ensiksikin pitää olla viestintävalmiuksia; pitää olla mahdollisuus viestiä, tarvittavaa osaamista ja motivaatiota. Viestinnän motivaatio lähtee ihmisen perustarpeista (jäsentyminen, liittyminen, tekeminen); jos ei ole tarvetta, niin ei myöskään viestitä. Yhteisö, jossa viestit eivät kulje, on huono, toimimaton yhteisö. Viestintää on monenlaista, luova viestintä on spontaania, impulsiivista, dialogista, moniäänistä ja proaktiivista siinä missä integroiva viestintä on tarkkaa, reagoivaa, valvottua, yksiäänistä ja karsivaa. Viherä antoi esimerkin luovasta viestinnästä siinä, miten ennen kuviteltiin, että kuvapuheluita käytettäisiin vain omien kasvojen kuvaamiseen, kun taas kameran kääntämällä kuvatuksi tuleekin ympäröivä maisema.

 

Laurean yliopettaja Tarja Meristö tiivisti loppuyhteenvedossa päivän antia. Hän esitteli ajatusta, että kansalaisen sijaan pitäisi puhua kanssalaisesta. Meristö totesi, että yhteistyössä kaikki osapuolet voittavat, mutta tilanne pitäisi saada myös tuntumaan voitolta, niin että päällimmäisenä ei olisi esimerkiksi kokemus statuksen menetyksestä. Meristö tarttui termiin innovatiivinen noste; että koettaisiin että tehdään jotain suurempaa kuin mitä lähdetään tekemään, rikottaisiin luovasti rajoja.

Seuraava Länsi-Uudenmaan hyvinvointifoorumi pidetään Lohjalla 7.11.2013

Rocket-hankkeen loppuseminaari Hämeenlinnassa 16.4.2013

Suomalaisten metalli- ja koneteknologia-alan yritysten innovaatiotoimintaa ja kansainvälistymistä edistävä Rocket-hanke on päättymässä huhtikuun lopussa. FuturesLab CoFi oli mukana hankkeen päätösseminaarissa Hämeenlinnassa 16.4.2013 esittelemässä tärkeimpiä hankkeessa syntyneitä tuloksia yhdessä muiden tutkimusosapuolten kanssa.
Laurean osalta tulokset Rocket-hankkeesta olivat moninaiset ja ne liittyivät mm. alueellisen toimintamallin kehitystyöhön, yritysten tulevaisuuslähtöiseen uudistumiseen sekä yritysten kasvuun ja kansainvälistymiseen.

Tarja Meristö FuturesLab CoFista esitteli Laurean tulokset

Alueellisen toimintamallin kehitystyö perustui mm. yrityksille kohdennettuun verkkokyselyyn, yrityshaastatteluihin ja tutkijapalaverien tuloksiin. Yritysten tulevaisuuslähtöistä uudistumista tutkittiin ja kehitettiin mm. case-yritykselle toteutetulla verkkokyselyllä tulevaisuuden asiakastarpeista sekä hankkeessa toteutettujen yritysseminaarien tuloksiin perustuen. Kansainvälistymiseen ja kasvuun perustuvat tulokset perustuivat yritys-caseihin sekä taustaselvitykseen, joiden tuloksena syntyi mm. tiekartta kansainvälisille markkinoille.

Laurean tuloksiin perustuen on hyödyllistä muistaa, että kukaan ei tee tulevaisuutta yksin vaan verkostoituminen on tärkeää. Innovaatiotoiminnassa ja muussakin yritystoiminnassa pelkästään nykyhetken tarkastelu ei riitä, vaan on katsottava tulevaisuuteen. Muutosvoimat eivät ole pelkästään haaste vaan mahdollisuus, asenne tulevaisuuteen on ratkaiseva. Sopivilla työkaluilla tulevaisuuden epävarmuuteen voi varautua. Suuriakin kokonaisuuksia pystyy hallitsemaan, jos ne purkaa pienemmiksi paloiksi.

HAMK:n Lauri Tenhunen kertoi koordinaattorin näkökulmasta kootusti hankkeen tuloksista. Rocket onnistui tavoitteissaan hyvin. Kootusti tärkeimpiä tuloksia olivat yritysyhteistyön lisääntyminen, kansainvälistymisen edistäminen, hankkeessa mukana olleiden yrityskumppaneiden liikevaihdon ja työpaikkojen kasvu sekä ympäristötietoisuuden lisääntyminen. Tenhunen oli myös tyytyväinen hankkeen aikana kirjoitettuihin artikkeleihin ja raportteihin, joita oli tullut odotettua enemmän.

Hankkeen ohjausryhmän jäsen Veli-Matti Kuisma Teknologiateollisuus ry:stä oli myös tyytyväinen hankkeesta saatuihin monipuolisiin tuloksiin. Kuisma muistutti, että eräs ammattikorkeakoulujen tehtävistä on tuottaa soveltavaa tutkimusta, ja Rocket-osapuolet olivat tässä hyvin onnistuneet. Kuisma myös uskoi vahvasti pikamallinnuksen yleistymiseen tulevaisuudessa, joka oli myös yksi hankkeen teemoista.

Metropolian Pekka Hautala kertoi innovatiivisesta tuotekehityksestä edustamansa ammattikorkeakoulun näkökulmasta. Rocketissa Metropolian tuotekehitys-case toteutettiin monialaisena yhteistyönä, ja siinä oli mukana henkilökuntaa ja opiskelijoita tekniikan, liiketalouden, muotoilun ja apuvälinetekniikan aloilta. Tuotekehitysprojektin tuloksena syntyivät liikuntaesteisille pienille lapsille kohdennetut liikkumisen ja kuntoutumisen apuvälineet Rollis ja Wheelis. Tuotteita on käyty esittelemässä kansainvälisillä messuille ja ne ovat herättäneet laajaa kiinnostusta.

Heikki Turhanen esitteli CDIO-toimintamallin soveltamista Saimian näkökulmasta. CDIO-mallin (conceive=hahmottaa, design=suunnitella, implement=toteuttaa, operate=hyödyntää) ideana on yhdistää käytännön tutkimus- ja kehitystyö opetukseen. Saimian opiskelijat olivat kokeneet sen pääosin motivoivana ja hyödyllisenä. Tosin jotkut ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat kokeneet projektityön haasteellisena rajallisten tietojen ja taitojen vuoksi. CDIO vaatii myös henkilökunnalta roolin vaihdoksen perinteisestä opettajasta enemmän neuvonantajan suuntaan.

KyAMK:ssa opetuksen yhdistäminen tutkimus- ja kehitystoimintaan toteutetaan LCCE-mallilla (Learning and Competence Creating Ecosystem), ja sitä oli esittelemässä KyAMK:n Kari Stenman. LCCE:ssä teoreettista opetusta syvennetään käytännön projektityöllä joko opetusjaksojen lopuksi tai rinnan opetuksen rinnalla. LCCE:n toteuttamisen apuna KyAMK:lla on palvelukonsepti KymiTechnology, joka tarjoaa alueen yrityksille Kymenlaakson ammattikorkeakoulun palvelut "yhden luukun" periaatteella.

Kansainvälistä näkökulmaan tulosseminaariin toi professori Vera Minina St. Petersburg State Universitysta. Minina oli tutkinut hankkeessa venäläis-suomalaisena yhteistyönä suomalaisten pk-yritysten kansainvälistymistä Venäjälle. Venäjälle suunnattaessa on tärkeää huomioida sosiaalisten suhteiden merkitys. Suomalaisille tyypillinen passiivisuus on myös unohdettava ja otettava aktiivinen ote yhteistyötä koskevaan yhteydenpitoon. Kannattaa myös oppia muiden yritysten kokemuksista, valmistautua venäläiseen kulttuuriympäristöön sekä varautua epävarmuuteen. Yritysten voivat hyödyntää korkeakouluyhteistyössä syntyneitä verkostoja.

Riitta Windahl esitteli TurkuAMK:n Rocket-tuloksia, joista päällimmäisenä nousi esille Kiina-yhteistyön lisääntyminen. Konkreettisena tuloksena avattiin Turku-toimisto Turun ystävyyskaupunki Tianjiniin. Lisäksi TuAMK aktivoi Kiinaan suuntautuvaa opiskelijavaihtoa ja kehitti konseptin, jossa Kiinassa tehtävään vaihto-opiskeluun yhdistetään myös siellä tehtävä työharjoittelu.
Rocket-tuloksia koskevassa yhteenvedossa LUT:n Martti Mäkimattila totesi, että hankkeessa käytettyjä innovaatiomalleja on haastavaa niputtaa yhdeksi ainoaksi malliksi. Sen sijaan kannattaa keskittyä poimimaan kustakin mallista parhaat käytännöt.

Päätösseminaarin esitykset sekä hankkeen loppuraportti löytyvät Rocket-hankkeen kotisivuilta osoitteesta: www.hamk.fi/rocket.