keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Jönköpingin oppeja terveyspalveluista Tampereella



Palvelurakenne muuttuu –seminaarissa 21.11. Tampereella tutustuttiin Jönköpingin malliin terveyden edistämisessä ja kerrottiin, millaisia oppeja Jönköpingistä on saatu mm. Espooseen ja Suupohjan alueelle.

Aamupäivän tilaisuus koostui pääasiassa Jönköpingin kokemuksista kahdessa eri puheenvuorossa kertoneen Göran Henriksin esitelmistä sekä suomalaisista kommenttipuheenvuoroista. Henriks puhui toisaalta uusista innovaatioista ja työntekijöiden mukaan ottamisesta uudistamishankkeisiin. Toisaalta hän puhui myös mittaamisesta ja seurannasta; mistä tiedetään, että ollaan menossa oikeaan suuntaan. 

Henriks visioi tulevaisuutta verraten terveydenhuoltoa metsäteollisuuteen, jossa koneet hoitavat varsinaisen hakkuun, ihmisen ei tarvitse enää jalallaan astua metsään. Samalla tavalla terveydenhuollon tulevaisuus on ehkä entistä enemmän teknikkojen käsissä (health technicians), lääkärit voivat kenties hoitaa potilaitaan etänä mistä päin maailmaa tahansa. 

Henriks pohti myös, miksei yksityisten markkinoiden innovaatioita pystytä hyödyntämään julkisessa terveydenhuollossa. Esimerkiksi joillain alueilla kaikkien katsastusasemien reaaliaikaisen jonotilanteen näkee netistä, miksei sama onnistuisi myös terveydenhuollossa? 

Henriksi kaipasi kykyä uudenlaiseen yhdistelyyn, kuten Vain elämää –ohjelmassa, jossa lauluista tulee täysin uudenlaisia eri esittäjän versiona. Hän totesi, että terveydenhuollossa on käytössä valtavasti resursseja, jos resursseja vain käytettäisiin ja suunnattaisiin oikein. 

Terveydenhuollosta Henriks antoi esimerkiksi uudenlaisen dialyysiosaston, johon potilaat voivat tulla avainkortilla itse mihin aikaan haluavat hoitaen itse erinäiset valmistelutyöt. Samalla, kun henkilöstöresursseja tarvitaan vähemmän, myös potilaat ovat tyytyväisiä, kun hoito mahdollistuu myös ilta-aikaan.  

Henriks totesi, että Jönköpingin alueella on entistä tarkemmin alettu seurata ja verrata eri alueiden menestymistä eri mittareilla. Näin voidaan ottaa mallia hyvin menestyneistä alueista myös muualla. Kehitystyön lähtökohdaksi hän näki, että vain ne, jotka hoitoa antavat, voivat hoitoa kehittää. Niinpä kehitystyötä täytyy tehdä yhdessä työntekijöiden kanssa, tietenkin huomioiden asiakkaan tarpeet. Hän vertasi terveydenhuollon kehittämistä siihen, että lentomekaanikot korjaisivat lentokonetta ilmassa; on vaikea kehittää kohdetta, joka muuttuu koko ajan. Tarvitaan mittareita, joista kehityksen suunta näkyy.

Iltapäivällä tilaisuus oli jaettu useampaan pienryhmätyöhön. Osallistuin pajaan, jossa luotiin tapoja ottaa asiakkaat mukaan palveluiden kehittämiseen. Tilaisuuden aluksi esiteltiin harmillisen lyhyesti Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kokemuksia asiakaslähtöisestä palvelumuotoilusta. Itse ryhmätyössä keskityttiin pohtimaan keinoja saada kerättyä asiakaskokemuksia ja asiakastietoa päivystyksessä tai vuodeosastolla, joko potilailta tai näiden omaisilta. Tulokset tuli kirjata reseptin muotoon.

Oma ryhmämme pohti keinoja saada parempi kuva omaisen tunteista ja kokemuksista päivystyspoliklinikalla. Kun akuutissa tilanteessa kaikki huomio keskittyy potilaaseen, jäävät omaiset usein vähälle huomiolle. Pohdittiin, että omaiset voivat kiinnittää täysin eri asioihin huomiota päivystyksessä kuin hoitohenkilökunta. Siksi olisi tärkeä tietää, millaiset asiat ovat omaisille tärkeitä ja millaisiin pieniin yksityiskohtiin kannattaisi etukäteen kiinnittää huomiota, jotta akuutissa päivystystilanteessa kaikki sujuu omaisenkin näkökulmasta hyvin ja sujuvasti. Tällaisia asioita voivat olla omaisen näkökulmasta esim. tieto siitä, missä saa olla, saako huoneeseen tulla sisään vai pitääkö odottaa ulkopuolella tai missä omainen saa istua odottamassa. Mietittiin, että olisi tärkeä saada tietoa myös siitä, mitä on tapahtunut ennen päivystykseen tuloa: esimerkiksi hoitoon pääsyn helppous tai vaikeus voivat tuoda aivan eri lähtökohdan siihen, millä mielellä päivystyksessä tilannetta seuraa.

Tältä pohjalta suunnittelimme haastatteluprojektin, jossa omaiset saisivat omin sanoin kuvata kokemuksiaan päivystyspoliklinikalla akuuttitilanteen järjestetyssä haastattelussa. Idean kuvaaminen reseptin muodossa oli melko haastavaa. Alla kuitenkin kuva tuotoksestamme:

Resepti omaisen kokemustiedon keräämiseen päivystyskäynnin jälkeen



tiistai 27. marraskuuta 2012

Hyvinvointifoorumi Lohjalla 7.11.2012


Laurea Lohja kokosi Länsi-Uudenmaan Hyvinvointiverkoston toimijoita järjestyksessä neljänteen Hyvinvointifoorumiin Lohjan pääkirjastoon 7.11.2012. Hyvinvointiverkosto on osa KOKO Länsi-Uusimaa -ohjelman Hyvinvoiva Länsi-Uusimaa -kärkiteemaa, jota koordinoi Laurea-ammattikorkeakoulu.

Tilaisuuden teemana oli tällä kertaa saumattomuus. Saumattomalla palveluketjulla tarkoitetaan toimintamallia, jossa asiakkaan sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan asiakokonaisuuteen liittyvät palvelutapahtumat yhdistyvät asiakaslähtöiseksi ja joustavaksi kokonaisuudeksi riippumatta siitä, mikä toiminnallinen yksikkö on palvelujen järjestäjä tai toteuttaja.

Hyvinvointifoorumin avauspuheenvuoron käytti ylihoitaja Hannele Patjas Lohjan kaupungin Perusturvasta. Hän esitti hyvinvointipalvelujen saumattomuutta edistäviksi tekijöiksi mm. terveyspalvelujen käytön esteiden poistamista (maksut, palveluiden alueellinen saatavuus). Myös henkilöstönäkökulma on otettava huomioon, jotta saumattomuus toteutuisi. Aika yhteisiin palavereihin ja työnkierto olisivat avuksi.


Kaarina Liljeström Palvelukoti Rantakartano Oy:stä toi tilaisuuteen ilahduttavan yrittäjänäkökulman. Tehostettua palveluasumista muistisairaille tarjoava yritys toimii aktiivisesti edistääkseen asiakkaidensa saumatonta siirtymistä esim. erikoissairaanhoidosta suoraan takaisin palvelukotiin hoito-ohjeineen, ilman monissa tapauksissa tarpeetonta siirtymävaihetta terveyskeskuksen vuodeosastolla. 

Palvelukoti Rantakartano Oy:n asiakkaista aiempaa suurempi osa käyttää palveluseteliä. Ongelmana on kuitenkin se, että kaikille ei palvelusetelin mahdollisuudesta edes kerrota. Peruseläkkeensaajasta otaksutaan, että hänen tuloillaan ei ole varaa yksityisten palveluiden käyttöön - vaikka tosiasiassa henkilöllä voi olla hyvinkin omaisuutta tai omaisia, jotka olisivat halukkaita maksamaan palvelut.


Karviaisen kotiutustiimin toimintaa esitteli Virpi Jylhä-Ollila. Kotiutustiimi on toiminut vuodesta 2010 alkaen. Tiimi osallistuu potilaiden jatkohoidon ja kotiutuksen suunnitteluun, kotiutuspalavereihin, siirron valmisteluun ja asiakkaan/potilaan vastaanottamiseen erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon sekä Karviaisen oman organisaation sisällä.

Hoitajien aika ei mene kotiutusasioiden setvimiseen, kun kotiutustiimi hoitaa asian suunnitelmallisesti, ottaen huomioon kodin soveltuvuuden, tarvittavat palvelut, lääkkeet, apuvälineet jne. Kotiutustiimin työssä olennaista on hyvä yhteistyö osaston sekä kotihoidon kanssa, lisäksi yhteistyötä tehdään mm. sosiaalityöntekijän kanssa. Näin luodaan asiakkaalle saumaton kokemus siirtymästä.

Tutkija Hanna Tuohimaa esitteli saumattomuuden käsitettä Laurea Lohjan Pumppu-osahankkeen näkökulmasta. Pumppu-hankkeessa määritellään eri kohderyhmien palvelupolkuja, tutkitaan palvelupolun katkoksia sekä luodaan uusia palvelukonsepteja aukkokohtiin. Saumattomia hyvinvointipalveluita edistäviä ratkaisuja olisivat esimerkiksi moniammatilliset tiimit, palvelusuunnitelmat, palveluneuvojat ja -ohjaajat sekä erilaiset palvelupisteet kuten terveyskioskit.


Aktiivisen kahvitauon jälkeen sairaanhoitajaopiskelijat Sanna Kuparinen ja Marika Suomi esittelivät tekemäänsä tutkimusta hyvinvointiyrittäjien tuen tarpeesta. Tutkimuksessa nousi esiin tarve yhdelle keskitetylle paikalle, josta saisi kaiken tarvitsemansa tiedon. Myös mentoreita tai yrityskonsultteja kaivattiin auttamaan eteenpäin yrittäjän uralla.

Lopuksi sairaanhoitajaopiskelija Hannele Penttilä esitteli tutkimustuloksia hoitajien näkemyksistä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välisestä yhteistyöstä. Yhteistyö sujuu paremmin, kun tuntee toisen osapuolen, on yhteiset pelisäännöt ja tunnetaan myös toisen toimintatavat. Uusien työntekijöiden hyvä perehdyttäminen on olennaista, jotta hiljainenkin tieto siirtyisi.

Onnenpyörän pyöräyttämisen jälkeen arvottiin vielä kohderyhmä noppien avulla.
Hyvinvointifoorumin jälkeen tilaisuus jatkui Minimessuilla, joissa paikalliset hyvinvoinnin toimijat esittelivät toimintaansa. Mukana oli myös Laurean Pumppu-osahankkeen messupöytä, jonka äärellä keksittiin uusia palveluideoita ennovaatio-onnenpyörän arpomien aihepiirien ja näkökulmien perusteella. Tällä kertaa onnenpyörässä oli uutuutena mukana myös Villit Kortit, jotka saivat ainakin pumppulaisten ideat villiintymään.

torstai 22. marraskuuta 2012

Care Innovation Arena – palveluideoita kehittämässä


CoFi ja Pumppu-hanke olivat mukana HAMK:in Care Innovation Arenalla 1.11.2012 Hämeenlinnassa. Houkuttelimme ihmisiä visiomaan tulevaisuuden hyvinvointipalveluita onnenpyörää pyöräyttämällä.  Pyörällä haettiin kehitystyöhön joko yhteiskunnan, markkinoiden tai teknologian näkökulmaa sekä määriteltiin, mille elämänalueelle palvelulla haetaan ratkaisua. Pyörän pyöräyttämisen jälkeen palvelun käyttäjäryhmä ratkaistiin noppaa heittämällä. Sitten varsinainen ideointityö voi alkaa.


Onnenpyörän myötä monella lähti ideointivaihde hyvin liikkeelle.  Saimme aamupäivän aikana kolmisenkymmentä palveluideaa. Niitä, joilla ajatus kaipasi vielä vähän vauhdittajaa, kehotimme katsomaan inspiraatiota kristallipallosta.

Päivän aikana ideoitiin useampiakin nuorten ja ikäihmisten yhteisiä palveluita. Esimerkiksi Ilovoimala olisi nuorten ja ikäihmisten yhteinen, nyyttikesti-periaatteella toimiva avoimien ovien paikka kaikenlaiseen arjen puuhasteluun ja juhlien viettoon. Myös leikkipuistot voisi valjastaa tarjoamaan toimintaa kaikenikäisille. Osaajan kanssa kahvilla –ideassa haluttiin tuoda nuorten pariin elämässään menestyneitä julkkiksia kertomaan, miten ovat asemaansa päätyneet. Näin nuoret saisivat neuvoja tulevaisuuteen arvostamaltaan henkilöltä.



Tulevaisuuden asumiseen visioitiin lisää yhteisöllisyyttä. Myös kulttuuria haluttiin tuoda lähemmäs ihmisten arkea, kotiin asti, iloksi niille, joille liikkuminen on hankalaa. Jobless happiness –ideassa visioitiin nojatuolimatkoja kohteisiin, joihin voisi oikeastikin olla varaa. Tarina jatkuu -konseptissa puolestaan kaavailtiin työttömille nuorille suunnattua nettisivustoa, johon he voivat itse tuottaa sisältöjä ja toisaalta saada tietoa työllistymiseen liittyvistä asioista. eArkihaltuun-palvelu puolestaan voisi olla apuväline oman hyvinvoinnin ylläpitoon mm. mahdollistamalla yhteydenpidon työvoimatoimistoon, sosiaalitoimeen tai terveydenhuoltoon ja mahdollistamalla omien ruokailu- ja liikuntatottumusten sekä esim. verenpainemittaustulosten seurannan. 

Palveluiden lisäksi päivän satona saimme myös tuoteideoita mm. kynnysmattovaakaan, moottoroituun ostoskärryyn ja robotti-imuriin.




Care Innovation Arenassa oli mukana useita ständejä, jotka esittelivät eri toimijoiden hankkeita ja innovaatioita. Samaan aikaan päälavalla esiteltiin useita käytännön esimerkkejä innovatiivisista palveluista. Onnenpyörää pyörittämässä kävi sen verran kova kuhina, että kaikkia esityksiä ei ehtinyt seurata. Mieleen jääviä esityksiä oli mm. Blindsquare-paikannussovellus sokeille www.blindsquare.com. Palvelun avulla mahdollistuu uusissakin paikoissa liikkuminen sokealle itsenäisesti, kun karttatiedot saa puhuttuna esim. kännykkään.

Myös Laurea Leppävaaran koordinoima ForeMassi2025-hanke, jossa CoFi myös on mukana, oli Arenalla esillä. ForeMassin ständillä ideoitiin tulevaisuuden työpaikkoja kahteen hankkeessa laadittuun skenaarioon.

Tilaisuuden jälkeen CoFi arvioi kaikki esitetyt tulevaisuuden hyvinvointipalveluideat. Voittajaksi selviytyi konsepti nimeltään ILOVOIMALA. Perusteluina CoFi-tiimi esittää mm. seuraavaa: ILOVOIMALA on jo sanana hyvä brändi, joka houkuttelee tutustumaan palvelun tarjontaan tarkemmin. Esitetty konsepti, nuorten ja ikäihmisten yhteisen tekemisen tilaisuudet, ovat helposti laajennettavissa erilaisille ihmisryhmille ja monistettavissa eri alueille. Palvelu myös kannustaa itsenäiseen tekemiseen  ja innostaa eri-ikäisiä ihmisiä yhdessä tekemiseen. Idean avoimet ovet –periaate osoittaa luottamusta osallistujia kohtaan. Se myös huomioi vuoden kiertokulun ja esimerkiksi sen erilaiset juhlat yhteisen tekemisen perustaksi. 

Parhaaksi arvioitu idea palkittiin Jyrki Kettusen ja Tarja Meristön toimittamalla teokselle ”Seitsemän tarinaa ennovaatiosta. Rohkea uudistaa ennakoiden”.  Myös kaikkien osallistuneiden kesken arvottiin yksi kirjapalkinto.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Kaupan alan osaaminen



Vähittäiskaupan toinen Ennakointikamari keskusteli kaupan alan tulevaisuuden osaamistarpeista. 

Juha Oksanen Stockmannilta näkee lähiesimiestyössä haasteena olevan tasapainoilun Y-sukupolven ja ikäjohtamisen, monikulttuurisuuden ja suomalaisuuden sekä asiakastyytyväisyyden ja kustannusten välissä. Muodollisen aseman sijasta esimiehen persoonallisuus korostuu.

Vähittäiskaupan tulevaisuuden osaamistarpeista on tehty julkaisu Osaamista näkyvissä!
Kaupan perustyöntekijän osaaminen koostuu
  • työyhteisötaidoista (40 %)
  • asiakaspalvelusta (40 %)
  • kannattavuudesta (10 %) sekä 
  • jostain erikoisosaamisesta (10 %). 
Työyhteisötaidot tarkoittavat yhteistyö ja tiimitaitoja, vuorovaikutusta sekä uuden oppimista ja sopeutumista. Asiakaspalvelu on vuorovaikutusta, myyntihenkisyyttä ja järjestelmiä sekä kykyä ajatella asiakas edellä. Kannattavuudessa tunnistetaan oma rooli tuloksen tekijänä. Erikoistaidot tarkoittavat erityiskaupan osaamista sekä omaa erottautumista työmarkkinoilla.

Esimiehen taidoista puolet on 
  • vuorovaikutusta, 
  • sosiaalisia taitoja, 
  • coachingia, 
  • yhteistyötaitoja sekä 
  • erilaisuuden kohtaamista. 
 Talous ja asiakkuudet kattavat molemmat 20 prosenttia vaadittavista taidoista. Talous tarkoittaa bisneksen peruspilareiden tuntemusta sekä kykyä ajatella toimintaa tunnuslukujen kautta. Asiakkuus puolestaan on bisneksen ajattelemista asiakkaiden kautta, asiakkuuksien hallintaa sekä asiakaspalveluosaamista. Muita taitoja ovat ongelmanratkaisukyky (5 %) ja kyky toimia muutoksessa (5 %), joka tarkoittaa sekä kykyä oppia että muutoksen sietokykyä ja ajanhallintaa. 

torstai 25. lokakuuta 2012

Länsi-Uudellamaalla hyvinvointiyrittäjät aamukahveilla

 Hyvää yrittäjyydestä, 18.10.2012, Lohja


Novago Yrityskehitys Oy ja Laurea Lohja / Pumppu-hanke järjestivät 18.10 aamukahvitilaisuuden Länsi-Uudenmaan hyvinvointiyrittäjille. Tilaisuudessa vaalittiin myös osallistujien hyvinvointia avaamalla aamu puhuttelevalla musiikkiesityksellä.

Riina Rubinstein esitti hyvinvointia käsitteleviä lauluja.

Tilaisuudessa keskusteltiin erityisesti alueen hyvinvointiyrittäjien ja kuntien välisestä yhteistyöstä. Aiheesta alusti sairaanhoitajaopiskelija Inka Saario, joka on toteuttanut opinnäytetyönään kyselyn alueen julkisen ja yksityisen sektorin hyvinvointitoimijoille näiden kokemuksista ja toiveista yhteistyöstä eri tahojen kanssa.


Saario totesi kyselyvastaajien olleen pääasiassa tyytyväisiä yhteistyöhön, jota he olivat tehneet, mutta tulevaisuudessa yhteistyöstä toivottiin entistä tiiviimpää ja syvempää. Toivottiin, että tieto kulkisi entistä paremmin toimijoiden välillä. Yhteistyöltä toivottiin erityisesti uutta kysyntää omille palveluille.

Toisena alustuksena kehitysjohtaja Ulla-Maija Laiho Työ- ja elinkeinoministeriöstä loi kuvaa nykyisestä ja tulevasta sosiaali- ja terveyspalvelumarkkinoiden tilanteesta Suomessa.
(Ulla-Maija Laihon esitys, pdf-tiedosto)


Laiho totesi, että ilman hyvinvointiyrittäjiä eivät sosiaali- ja terveyspalvelut enää pyörisi Suomessa; yritykset ja järjestöt tuottavat tällä hetkellä jo 30% sosiaalipalveluista ja 25% terveyspalveluista. Suurin osa yrityksistä on mikro- ja pk-yrityksiä, joskin alalla on menossa rakennemuutos, kun isot toimijat valtaavat alaa. Myös tilaisuuteen osallistuneista hyvinvointiyrittäjistä useampi oli saanut ostotarjouksia isoilta toimijoilta.

Laiho näki kunnilla olevan keskeinen rooli sen ratkaisemisessa, miten palvelumarkkinat kehittyvät omien hankintapolitiikkojensa kautta. Pelkkä raha ei saisi hankinnoissa ratkaista vaan pitäisi pystyä mittamaan myös vaikuttavuutta. Jotta pienilläkin yrityksillä olisi paremmat mahdollisuudet kilpailutuksissa, voi olla tarpeen tehdä yhteistyötä. Yhteistyöllä on kuitenkin oltava selkeä muoto, jotta yritysjoukko voi solmia kilpailutuksissa sopimuksia. Esimerkkinä useamman yrityksen yhteistyömuodosta Laiho mainitsi osuuskunnat.

Laiho myös kaipasi kansalaiskeskustelua suomalaisen hyvinvointimallin ylläpitämisestä tulevaisuudessa, sillä nykyisenlaisena se ei Laihon mielestä enää voi jatkua rahoituksen ongelmien vuoksi. Yhtenä ongelmana tulevaisuudessa tulee olemaan myös eläköitymisestä johtuva työvoimapula. TEM:in laskelmien mukaan työvoimavajaus tulee olemaan vähimmilläänkin 18000 henkilöä. Keskustelua kaivataan, miten tämä vaje paikataan. Tärkeäksi nousee alan vetovoimaisuuden kasvattaminen, jolloin myös jo alalla olevat saadaan pysymään alalla.


Yleisöpuheenvuoroissa nostettiin esiin maahanmuuttajien kouluttaminen hoiva-avustajiksi, mitä alueella on myös jo tehty. Päivän parhaat aplodit sai tieto siitä, että Valvira on tuoreessa päätöksessään päättänyt laskea hoiva-avustajat mukaan henkilöstömitoitukseen.


Alustusten jälkeen ohjelmassa oli paneelikeskustelu, johon osallistui edustajia sekä alueen hyvinvointiyrityksistä että alueen kunnista. Kuntien osalta todettiin, että poliittinen päätöksenteko on hidasta ja voi kaataa suunnitellut uudistukset. Todettiin, että suuntana voi olla myös palveluiden ottaminen takaisin kunnan hoidettavaksi.

Yhteistyötä eri toimijoiden välillä pidettiin tärkeänä sekä kuntia edustavien että yrityksiä edustavien panelistien puheenvuoroissa. Kuntatoimijat tapaavat toisiaan ja alueen yrittäjiä säännöllisesti. Todettiin, että sopiva tasapaino kunnallisen ja yksityisen palvelutarjonnan välillä on löydettävä, jotta alueen markkinat pysyvät elinvoimaisina.

Yhtenä usein esiin nousevana asiana mainittiin palvelusetelit, joita mahdollisesti ollaan tulevaisuudessa ottamassa käyttöön. Hyvinvointiyrittäjien puolelta nähtiin, että pitkät sopimukset kuntien kanssa luovat vakautta tulevaisuuteen. Kilpailutuksiin toivottiin kuitenkin mukaan enemmän mahdollisuuksia tuoda esiin minimivaatimukset ylittäviä laatutekijöitä.

Hyvinvointityrittäjien yhteistyöltä toivottiin yleisöpuheenvuorossa enemmän tekemisen meininkiä. Kaivattiin keihäänkärkiyrityksiä, jotka toimintaa masinoisivat. Todettiin, että innon yhteistyöhön täytyy löytyä yrittäjiltä itseltään, yhteiset keskustelutilaisuudet voivat kuitenkin antaa lähtösysäyksen yhteiselle tekemiselle.

Tilaisuuden lopuksi toivotettiin kaikki osallistujat tervetulleiksi 7.11.2012 Lohjan kirjastossa järjestettävään hyvinvointifoorumiin, jossa teemana on saumattomuus. Erityiskiitokset annettiin tilaisuuden käytännön järjestelyistä vastanneille Laurean opiskelijoille.


maanantai 22. lokakuuta 2012

Peruskoulu hyvinvoinnin lähtökohtana tulevaisuuden Suomessa



Kansalaisten hyvinvointi ja osallisuus, 17.10.2012, Turku 

 
Valtioneuvoston tulevaisuusselontekoon liittyen järjestettiin Turussa 17.10.2012 tilaisuus ”Kansalaisten hyvinvointi ja osallisuus”. Kutsuvierastilaisuus järjestettiin Åbo Akademin tiloissa ja Åbo Akademia edustavia osallistujia olikin lähemmäs puolet osallistujista. Kaiken kaikkiaan vahvasti koulutussektoria edustanut kutsuvierasjoukko sai koko tilaisuuden painottumaan melko lailla koulutukseen liittyviin kysymyksiin. Keskeiseksi tulevaisuuden ongelmaksi nousi nuorten syrjäytyminen, ja syrjäytymisen ehkäisy peruskoulutuksen kautta.

Hyvinvoinnin tulevaisuus nähtiin vahvasti linkittyväksi hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen. Tilaisuuden aluksi puolustusministeri Carl Haglund kehysti hyvinvointikeskustelun tiukasti talouskysymyksillä. Hän näki suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan olevan hyvässä tilassa, mutta haasteena on valtion velkaantumisen kierre, joka pitäisi saada katkaistua. Haglund näki ratkaisuksi työpaikkojen lisäämisen, työurien pidentämisen ja työmarkkinoiden joustavuuden lisäämisen. Taloudellinen kestävyys nousi jälleen kestävän kehityksen kulmakiveksi.

Seuraavaksi vuorossa oli paneelikeskustelu. Paneelikeskustelussa oli mukana ministerin lisäksi edustajia Åbo Akademista, Turun yliopistosta, Turun kaupunginhallituksesta, Arkkipiispan toimistosta ja paikallisesta Martta-yhdistyksestä. Puheenjohtajana toimi Turun sanomien päätoimittaja Kari Vainio. Hän halusi tietää, millaisena panelistit näkevät vuoden 2030. 

Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Minna Arve uskoi poliittisen rakenteen olevan samanlainen kuin nykyään, vaikka kuntarakenteet muuttuisivatkin kuntien yhdistymisten myötä. Hän uskoi myös, että kunnat järjestävät lähipalveluita kuten ennenkin. 

Åbo Akademin hallituksen puheenjohtaja Martin Granholm toivoi tulevaisuudessa enemmän lähidemokratiaa. Hän uskoi valtakunnan politiikan muuttuvan tulevaisuudessa niin monimutkaiseksi, että osallistuminen on suurempi haaste. Mutta lähidemokratiassa osallisuuden mahdollisuudet ovat paremmat. Ministeri Haglund näki monimutkaistuvan politiikan antavan tilaa populismille, mitä hän ei pitänyt hyvänä asiana. 

Arkkipiispan erityisavustaja Risto Leppänen näki, että ideologisen ehdottomuuden kulttuuriin pitää voida vastata. Hän myös uskoi ihmisten vuonna 2030 olevan entistä uskontotietoisempaa kansaa.

Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen näki tulevaisuudessa vaikuttavan kaksi päinvastaista suuntaa, toisaalta ollaan kansainvälisempiä, toisaalta paikallisempia. Hän näki nykyopiskelijoilla olevan hyvät valmiudet ymmärtää monimutkaistuvaa maailmaa. Turun ruotsinkielisen Marttayhdistyksen puheenjohtaja Mia Åkerfelt halusi kuitenkin korostaa, että tarvitaan monipuolisia taitoja pitää huolta itsestä ja yhteiskunnasta, koulutus ei saa olla liian kapea-alaista. 

Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Jukka Koivisto uskoi osallistumisen ja yhteisöllisyyden kiinnostavan nuorisoa. Nuoret ovat valmiita tarttumaan toimeen. Tästä keskustelu kääntyi syrjäytymiseen ja todettiin peruskoulun olevan se paikka, jossa syrjäytymistä voidaan laajamittaisesti pyrkiä ehkäisemään. Todettiin, että tulevaisuudessa tarvitaan entistä enemmän yleissivistystä ja elämän perustaitoja. Toisaalta tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja kykyä kohdata erilaisuutta. Esimerkiksi yrittäjyydessä voisi yhdistyä eri ihmisten osaaminen uusilla tavoin.

Ministeri Haglund totesi hyvinvointiyhteiskunnasta, ettei se voi säilyä ennallaan vuoteen 2030 vaan tietyistä saavutetuista eduista on luovuttava esimerkiksi työmarkkinoilla. Minna Arve peräänkuulutti jokaiselta ihmiseltä vastuun ottamista itsestä ja läheisistä.

Paneelikeskustelun jälkeen Klassikon lukiolaiset sekä Luostarivuoren koululaiset esittivät nuorten näkemyksiä tulevaisuudesta. Nuoret pitivät tärkeänä vihreiden arvojen entistä suurempaa huomioimista. Elämältä toivottiin mielekästä työtä ja yhteisöllisyyttä. Nuorille maailma on avoin, Suomeen jääminen on heille yksi mahdollisuus muiden joukossa. Eräs lukiolaisista ilmaisi asian näin: ”Jos joku meistä ei ole muuttanut ulkomaille…”.

Alustusten jälkeen tilaisuudessa oli ryhmätöiden vuoro. Pohjustuksena toivottiin keinoja, miten Suomesta tulisi vuoteen 2030 pieni, ketterä ja kimmoisa sen sijaan, että Suomesta tulisi pieni, jähmeä ja jäykkä. Toivottiin luovia ja osaavia yhteisöjä, joissa esimerkiksi harrastajien osaaminen osataan hyödyntää. Todettiin Suomen olevan hyvässä asemassa viedä esimerkiksi hyvinvointiyhteiskunnan mallia ulkomaille. 

Meidän ryhmämme pohti suomalaisen hyvinvointiin ja osallisuuteen liittyvän osaamisen kansainvälistä hyödyntämistä. Keskustelussa jatkoimme peruskoulun teemasta ja totesimme, että peruskoulun mallia voisi viedä Kiinaan. Keskustelun edetessä totesimme kuitenkin peruskoulun olevan muutosten tarpeessa. 

Ryhmätöiden rohkein idea piti tiivistää tviitiksi, ja ryhmämme ideaksi räväytettin:
”Räätälöidään nykyinen peruskoulu kiinalaisille ja saadun opin perusteella parannetaan suomalainen järjestelmä ja myydään se jälleen”

Ryhmätöiden jälkeen kansanedustaja Stefan Wallin esitti puheenvuoron tulevaisuusvaliokunnan puolesta. Hän uskoi, että hyvinvointia luovat ne, jotka voivat hyvin, niinpä hyvinvointia tulee lisätä. Myös Wallin näki työpaikat hyvinvoinnin alkuna ja uskoi työurien pidentämisen tärkeyteen. Tosin samalla pitää muistaa panostaa työhyvinvointiin. 

Wallin korosti yhteisöllisyyden merkitystä ja uskoi vapaaehtoissektorin professionalisoitumiseen. Hän uskoi kaiken kaikkiaan koulutuksen merkityksen kasvavan ja näki korkean laadun Suomen vahvuutena. Myös Wallin nosti puheenvuorossaan esiin nuorten syrjäytymisen ehkäisyn tärkeyden, ensisijaisesti inhimillisen kärsimyksen vähentämisen näkökulmasta. 

Lopuksi esitettiin yhteenveto ryhmätöistä. Tiivistäen Suomen tulevan kimmoisuuden nähtiin vaativan koulutuksen uudistamista, yhteisöllisyyden lisäämistä ja hallintomallien uudistamista. Ryhmätöissä kaivattiin kuuntelevaa yhteiskuntaa, jonka toimintaan pääsee osallistumaan mahdollisimman nuorena. 

Erilaisuus haluttiin nähdä voimavarana. Koulutuksesta toivottiin joustavampaa, esimerkiksi koulutukseen pääsyä haluttiin helpottaa ja uusille opiskelijoille toivottiin ”filosofisempaa” ensimmäistä vuotta. Kaivattiin enemmän tieteiden välistä keskustelua. Toisaalta todettiin myös, että pelkästä peruskoulusta puhuminen ei riitä vaan panostusta tarvitaan erityisesti toiselle asteelle, jossa suurimmat syrjäytymisriskit konkretisoituvat. 

Kaiken kaikkiaan tilaisuus oli hyvin keskusteleva mutta melko samanmielinen. Monipuolisempi osallistujajoukko olisi ehkä avannut keskusteluun muitakin teemoja.   

Tilaisuutta oli mahdollista seurata livenä netissä ja kommentoida tilaisuuden kulkua twitterissä, tosin tätä mahdollisuutta hyödynnettiin hyvin niukasti. Kuten loppukeskustelussakin todettiin, talouden realiteettien lyöminen pöytään heti tilaisuuden alussa ehkä vähän vaimensi ryhmien innovoinnin mielialaa. Kaiken kaikkiaan hyvinvoinnin ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen suhtauduttiin hyvin myönteisesti. 

Tulevaisuusselonteon sivusto: http://www.2030.fi/

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Euroopan terveyden edistäjät koolla


9th European IUHPE Health Promotion Conference, 27.-29.9.2012, Tallinna



 IUHPE (International Union for Health Promotion and Education) järjesti Tallinnassa 27.-29.9.2012 yhdeksännen kerran Euroopan alueen terveyden edistämisen konferenssin. Osallistujia oli yhteensä noin kolme sataa lukuisista Euroopan maista, mutta myös Euroopan ulkopuolelta. Myös suomalaisia oli konferenssissa runsaasti.

Konferenssin teemana oli ”Health and Quality of Life – Health, Economy, Solidarity.“ Konferenssissa käsiteltiinkin laajasti talouskriisin vaikutuksia sekä kansalaisten terveyteen että terveyden edistämisen mahdollisuuksiin. 

Terveyserojen kaventamista pidettiin tärkeänä tavoitteena sekä Euroopan maiden että eri ihmisryhmien välillä. Vaikka terveyden edistämiseen on Ottawan julkilausuman ajoista panostettu huomattavasti, on työtä edelleen tehtävä terveyden edistämisen vaikuttavuuden osoittamiseksi. 

Keskeiseksi teemaksi konferenssissa nousikin terveystilanteen ja riskitekijöiden seuranta Euroopan tasolla. Konferenssissa esiteltiin sekä EU:n että WHO:n tavoitteita ja agendaa terveyspolitiikan saralla lähitulevaisuudessa.

WHO:n Gauden Galea nosti puheenvuorossaan esiin sen, miten tärkeää on tietää, mitä voidaan mitata, kun asetetaan tavoitteita tulevaisuudelle. 

Konferenssissa järjestetyssä paneelikeskustelussa tuotiin esiin eri maiden näkökohtia seurantatietojen keräämisen vaikeuteen; liikaa rahallista panostusta ei voida vaatia köyhiltä mailta uusien seurantatietojen keräämiseen. Toisaalta tietosuojakäytännöt hankaloittavat tietojen yhdistelyä, jotta saataisiin yhdisteltyä lääketieteellistä ja sosiaalista taustaa kuvaavaa, jo olemassa olevaa tietoa. Tavoitteena kuitenkin on, että seurantatietoa saataisiin eri maista liittyen alkoholinkulutukseen, tupakointiin, ruokavalioon ja liikuntaan.  

Maailma muuttuu, ja konferenssissa pohdittiin myös terveyden edistämisen muutoksia sitten alkusysäyksenä toimineen Ottawan julkilausuman v. 1986. Aiheesta alusti professori Don Nutbeam (University of Southampton, Iso Britannia), joka on myös kirjoittanut aiheesta: 

Kun Ottawan julkilausuma kirjoitettiin 25 vuotta sitten, kansanterveys oli liian pienessä roolissa, keskiössä oli yksilö ja tämän elintavat. Ottawan julkilausuman kulmakivenä olivatkin terveyttä tukevat elinympäristöt. Nykyään ymmärretään paremmin sosiaalisen ympäristön vaikutus terveyteen ja erilaiset vaikutukset eri ihmisryhmiin. Myös todisteita terveyden edistämisen vaikuttavuudesta on ehtinyt kertyä paljon. Jatkossakin kuitenkin pitää edelleen puhua terveyden edistämisen puolesta, entistä enemmän tarvitaan myös yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

Glenn Laverack (Flinders University, Australia) alusti eri näkökulmien yhdistämisen tärkeydestä. Hän käytti termiä paralle tracking kuvamaan ylhäältä päin ohjatun (top-down) ja ruohonjuuritasolta lähtevän (bottom-up) terveydenedistämistyön yhdistämistä. Pelkät top-down –hankkeet eivät toimi, koska ilman tietoa ihmisten todellisista ongelmista, tarpeista ja toiveista, ne eivät yleensä pysty tarjoamaan sellaisia ratkaisuja, joille olisi kysyntää. Toisaalta bottom up –hankkeilta saattaa puuttua resurssit laajamittaisempaan toimintaan. 

Molemmat näkökulmat tulisikin pystyä hankkeissa huomioimaan kaikissa vaiheissa suunnittelusta tavoitteiden asetantaan, hankehallintaan ja arviointiin.

Suomesta konferenssissa oli esillä mm. Teaviisari-palvelu, jota esitteli THL:n Vesa Saaristo. Teaviisarissa (TEA = terveydenedistämisaktiivisuus) on saatavilla seurantatietoa suomalaisten kuntien toiminnasta ja panostuksesta neljällä eri toimialalla (terveydenhuolto, koulut, liikunta ja kuntajohto) ja seitsemästä eri näkökulmasta (sitoutuminen, johtaminen, terveysseuranta ja tarveanalyysi, voimavarat, yhteiset käytännöt, osallisuus ja muut ydintoiminnat).

Teaviisari löytyy netistä osoitteesta: http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/tyokalut/teaviisari

Konferenssissa esiteltiin monenlaisia hankkeita ja käytännön kokeiluita terveyden edistämiseksi. Mielenkiintoisena kokeiluna vertaistuesta elämäntapamuutoksissa Jane South Iso-Britanniasta esitteli Community health champions –ohjelmaa. Vapaaehtoisia koulutetaan tsemppaamaan läheisiään omassa arjessaan terveellisempään elämään.

Tästä toiminnasta lisää osoitteesta: www.altogetherbetter.org.uk

Konferenssin lopuksi pohdittiin terveyden edistämisen tulevaisuutta. Professori Stephan Van den Broucke (UC Louvain, Belgia) näki terveydenedistämisen tulevaisuudessa positiivisena asiana sen, että kiinnostusta terveyden edistämistä kohtaan niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla on. 

Myös yhteistyö esimerkiksi kestävän kehityksen agendan kanssa tarjoaa mahdollisuuksia uusille avauksille. Toisaalta talouden heilahtelut ovat uhka resurssien saatavuudelle, jatkuva vaikuttavuuden osoittaminen on tästä syystä tärkeää. Van den Broucke korosti myös poliittisen osaamisen tärkeyttä, jotta oma asia osataan tuoda oikealla tavalla esiin.