Peruskoulu hyvinvoinnin lähtökohtana tulevaisuuden Suomessa

Kansalaisten hyvinvointi ja osallisuus, 17.10.2012, Turku 

 

Valtioneuvoston tulevaisuusselontekoon liittyen järjestettiin Turussa 17.10.2012 tilaisuus ”Kansalaisten hyvinvointi ja osallisuus”. Kutsuvierastilaisuus järjestettiin Åbo Akademin tiloissa ja Åbo Akademia edustavia osallistujia olikin lähemmäs puolet osallistujista. Kaiken kaikkiaan vahvasti koulutussektoria edustanut kutsuvierasjoukko sai koko tilaisuuden painottumaan melko lailla koulutukseen liittyviin kysymyksiin. Keskeiseksi tulevaisuuden ongelmaksi nousi nuorten syrjäytyminen, ja syrjäytymisen ehkäisy peruskoulutuksen kautta.

Hyvinvoinnin tulevaisuus nähtiin vahvasti linkittyväksi hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen. Tilaisuuden aluksi puolustusministeri Carl Haglund kehysti hyvinvointikeskustelun tiukasti talouskysymyksillä. Hän näki suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan olevan hyvässä tilassa, mutta haasteena on valtion velkaantumisen kierre, joka pitäisi saada katkaistua. Haglund näki ratkaisuksi työpaikkojen lisäämisen, työurien pidentämisen ja työmarkkinoiden joustavuuden lisäämisen. Taloudellinen kestävyys nousi jälleen kestävän kehityksen kulmakiveksi.

Seuraavaksi vuorossa oli paneelikeskustelu. Paneelikeskustelussa oli mukana ministerin lisäksi edustajia Åbo Akademista, Turun yliopistosta, Turun kaupunginhallituksesta, Arkkipiispan toimistosta ja paikallisesta Martta-yhdistyksestä. Puheenjohtajana toimi Turun sanomien päätoimittaja Kari Vainio. Hän halusi tietää, millaisena panelistit näkevät vuoden 2030. 

Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Minna Arve uskoi poliittisen rakenteen olevan samanlainen kuin nykyään, vaikka kuntarakenteet muuttuisivatkin kuntien yhdistymisten myötä. Hän uskoi myös, että kunnat järjestävät lähipalveluita kuten ennenkin. 

Åbo Akademin hallituksen puheenjohtaja Martin Granholm toivoi tulevaisuudessa enemmän lähidemokratiaa. Hän uskoi valtakunnan politiikan muuttuvan tulevaisuudessa niin monimutkaiseksi, että osallistuminen on suurempi haaste. Mutta lähidemokratiassa osallisuuden mahdollisuudet ovat paremmat. Ministeri Haglund näki monimutkaistuvan politiikan antavan tilaa populismille, mitä hän ei pitänyt hyvänä asiana. 

Arkkipiispan erityisavustaja Risto Leppänen näki, että ideologisen ehdottomuuden kulttuuriin pitää voida vastata. Hän myös uskoi ihmisten vuonna 2030 olevan entistä uskontotietoisempaa kansaa.

Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen näki tulevaisuudessa vaikuttavan kaksi päinvastaista suuntaa, toisaalta ollaan kansainvälisempiä, toisaalta paikallisempia. Hän näki nykyopiskelijoilla olevan hyvät valmiudet ymmärtää monimutkaistuvaa maailmaa. Turun ruotsinkielisen Marttayhdistyksen puheenjohtaja Mia Åkerfelt halusi kuitenkin korostaa, että tarvitaan monipuolisia taitoja pitää huolta itsestä ja yhteiskunnasta, koulutus ei saa olla liian kapea-alaista. 

Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Jukka Koivisto uskoi osallistumisen ja yhteisöllisyyden kiinnostavan nuorisoa. Nuoret ovat valmiita tarttumaan toimeen. Tästä keskustelu kääntyi syrjäytymiseen ja todettiin peruskoulun olevan se paikka, jossa syrjäytymistä voidaan laajamittaisesti pyrkiä ehkäisemään. Todettiin, että tulevaisuudessa tarvitaan entistä enemmän yleissivistystä ja elämän perustaitoja. Toisaalta tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja kykyä kohdata erilaisuutta. Esimerkiksi yrittäjyydessä voisi yhdistyä eri ihmisten osaaminen uusilla tavoin.

Ministeri Haglund totesi hyvinvointiyhteiskunnasta, ettei se voi säilyä ennallaan vuoteen 2030 vaan tietyistä saavutetuista eduista on luovuttava esimerkiksi työmarkkinoilla. Minna Arve peräänkuulutti jokaiselta ihmiseltä vastuun ottamista itsestä ja läheisistä.

Paneelikeskustelun jälkeen Klassikon lukiolaiset sekä Luostarivuoren koululaiset esittivät nuorten näkemyksiä tulevaisuudesta. Nuoret pitivät tärkeänä vihreiden arvojen entistä suurempaa huomioimista. Elämältä toivottiin mielekästä työtä ja yhteisöllisyyttä. Nuorille maailma on avoin, Suomeen jääminen on heille yksi mahdollisuus muiden joukossa. Eräs lukiolaisista ilmaisi asian näin: ”Jos joku meistä ei ole muuttanut ulkomaille…”.

Alustusten jälkeen tilaisuudessa oli ryhmätöiden vuoro. Pohjustuksena toivottiin keinoja, miten Suomesta tulisi vuoteen 2030 pieni, ketterä ja kimmoisa sen sijaan, että Suomesta tulisi pieni, jähmeä ja jäykkä. Toivottiin luovia ja osaavia yhteisöjä, joissa esimerkiksi harrastajien osaaminen osataan hyödyntää. Todettiin Suomen olevan hyvässä asemassa viedä esimerkiksi hyvinvointiyhteiskunnan mallia ulkomaille. 

Meidän ryhmämme pohti suomalaisen hyvinvointiin ja osallisuuteen liittyvän osaamisen kansainvälistä hyödyntämistä. Keskustelussa jatkoimme peruskoulun teemasta ja totesimme, että peruskoulun mallia voisi viedä Kiinaan. Keskustelun edetessä totesimme kuitenkin peruskoulun olevan muutosten tarpeessa. 

Ryhmätöiden rohkein idea piti tiivistää tviitiksi, ja ryhmämme ideaksi räväytettin:

”Räätälöidään nykyinen peruskoulu kiinalaisille ja saadun opin perusteella parannetaan suomalainen järjestelmä ja myydään se jälleen”

Ryhmätöiden jälkeen kansanedustaja Stefan Wallin esitti puheenvuoron tulevaisuusvaliokunnan puolesta. Hän uskoi, että hyvinvointia luovat ne, jotka voivat hyvin, niinpä hyvinvointia tulee lisätä. Myös Wallin näki työpaikat hyvinvoinnin alkuna ja uskoi työurien pidentämisen tärkeyteen. Tosin samalla pitää muistaa panostaa työhyvinvointiin. 

Wallin korosti yhteisöllisyyden merkitystä ja uskoi vapaaehtoissektorin professionalisoitumiseen. Hän uskoi kaiken kaikkiaan koulutuksen merkityksen kasvavan ja näki korkean laadun Suomen vahvuutena. Myös Wallin nosti puheenvuorossaan esiin nuorten syrjäytymisen ehkäisyn tärkeyden, ensisijaisesti inhimillisen kärsimyksen vähentämisen näkökulmasta. 

Lopuksi esitettiin yhteenveto ryhmätöistä. Tiivistäen Suomen tulevan kimmoisuuden nähtiin vaativan koulutuksen uudistamista, yhteisöllisyyden lisäämistä ja hallintomallien uudistamista. Ryhmätöissä kaivattiin kuuntelevaa yhteiskuntaa, jonka toimintaan pääsee osallistumaan mahdollisimman nuorena. 

Erilaisuus haluttiin nähdä voimavarana. Koulutuksesta toivottiin joustavampaa, esimerkiksi koulutukseen pääsyä haluttiin helpottaa ja uusille opiskelijoille toivottiin ”filosofisempaa” ensimmäistä vuotta. Kaivattiin enemmän tieteiden välistä keskustelua. Toisaalta todettiin myös, että pelkästä peruskoulusta puhuminen ei riitä vaan panostusta tarvitaan erityisesti toiselle asteelle, jossa suurimmat syrjäytymisriskit konkretisoituvat. 

Kaiken kaikkiaan tilaisuus oli hyvin keskusteleva mutta melko samanmielinen. Monipuolisempi osallistujajoukko olisi ehkä avannut keskusteluun muitakin teemoja.   

Tilaisuutta oli mahdollista seurata livenä netissä ja kommentoida tilaisuuden kulkua twitterissä, tosin tätä mahdollisuutta hyödynnettiin hyvin niukasti. Kuten loppukeskustelussakin todettiin, talouden realiteettien lyöminen pöytään heti tilaisuuden alussa ehkä vähän vaimensi ryhmien innovoinnin mielialaa. Kaiken kaikkiaan hyvinvoinnin ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen suhtauduttiin hyvin myönteisesti. 

Tulevaisuusselonteon sivusto: http://www.2030.fi/