maanantai 26. syyskuuta 2016

Wellbeing in the Information Society Tampereella 16.-18.9.2016

Wellbeing in the information Society –konferenssi kokoontui 16-18.9.2016 kuudennen kerran, ensimmäistä kertaa Tampereella. Konferenssin teemana oli tänä vuonna ”Building sustainable health ecosystems”.

 

Konferenssin tavoitteena on yhdistää hyvinvointi, informaatioteknologia ja kestävät elinympäristöt, ja avauspuheenvuorossaan konferenssin puheenjohtaja, professori Reima Suomi kertoi yhdistelmän olevan konferenssien kentässä vielä uniikki. Kolmipäiväisessä konferenssissa kuultiinkin monipuolinen kattaus esityksiä hyvinvoinnin ja teknologian risteyskohdista. Monessa esityksessä yhdistäväksi teemaksi nousi terveysdatan toissijainen hyödyntäminen tutkimuksessa, jotta kestävän yhteiskunnan rakentamisen tietoperusta vahvistuu; sekä erilaiset kokeilut ja käytännön osallistaminen yhteisen terveemmän tulevaisuuden rakentamiseksi.

Käytännön tasolla tiedonkeruun tavat kuitenkin vaihtelevat, ja esillä olivat niin Intian monimuotoiset tiedonkeruun muodot paperilla kuin Viron moderni yhteiseen palveluväylään perustuva tiedon keruun ja hyödyntämisen järjestelmä. Toisaalta big data, esimerkiksi satelliiteista saatava tieto, mahdollistaa uudenlaisen tiedon hyödyntämisen globaalilla tasolla.


Käytännönläheisenä esimerkkinä teknologian hyödyntämisestä hyvinvoinnin tukena Claire Hamshire ja Julie Lachkovic Manchesterista kertoivat työstä, jota ovat tehneet viestinnällisiä haasteita omaavien lasten oppimiskäyttöön soveltuvien appsien joukon luokitteluksi ja arvioimiseksi.

Laajassa sovellusten viidakossa voi vanhempien ja opetushenkilökunnan olla vaikea navigoida ilman selkeää tietoa siitä, millaisiin tarkoituksiin mikäkin sovellus on tarkoitettu ja soveltuu parhaiten. Oppimistavoitteiden lisäksi huomioitavana ovat mm. fyysiset ja kognitiiviset taidot sekä käyttöympäristö. Hamshiren ja Lachkovicin esittelemän hankkeen myötä tulee appsien hyödyntämisestä entistä helpompaa ja vaivattomampaa. Lue lisää: http://www.appt.mmu.ac.uk/
 

Suhtautumisesta hyvinvoinnin tueksi tarjolla olevien sähköisten palveluiden käyttöön puolestaan kertoi Heini Taiminen Jyväskylän yliopistosta. Hyvinvointipalveluille on tyypillistä, että ne edellyttävät myös asiakkaalta aktiivista osallistumista arvontuottoon, mitä kuvaa käytetty termi transformatiiviset palvelut.

Esimerkkinä Taimisella oli Mielenterveystalo, jossa asiakkaiden käytettävissä on sekä tietoa että erilaisia sähköisiä palveluita. Perinteisesti sähköisiä palveluita on tutkittu teknologian hyväksyttävyyden näkökulmasta, esimerkiksi arvioiden sähköisen palvelun etuja ja haittoja perinteiseen palveluun verrattuna, sekä myös omia käyttötaitoja.

Taimisen tutkijaryhmän toteuttamissa haastatteluissa keskeiseksi teemaksi nousi kuitenkin myös usko omiin kykyihin yhteiskehittämisen näkökulmasta. Esimerkiksi helppo palvelussa navigointi, hyvä ohjeistus ja mahdollisuus kysyä kysymyksiä ovat tekijöitä, jotka lisäävät uskoa omaan kykyyn luoda palvelun avulla uutta arvoa. Toisaalta luotettavuus, uskottavuus ja selkeät kuvaukset saavutettavissa olevista eduista luovat uskoa siihen, että palvelun käyttäminen myös lisää omaa hyvinvointia.

Ajankohtaisena suomalaisena aiheena konferenssissa käsiteltiin myös tulevaa perustulokokeilua. Ville-Veikko Pulkka Kelasta esitteli perustulokokeilun taustatyönä tehtyjä selvityksiä siitä, millaisia ovat eri perustulomallien hyvät ja huonot puolet ja mikä olisi optimaalisin tapa testata perustulon toimivuutta. Perustulon tavoitteenahan on vähentää työnteon esteitä, joita voi syntyä esimerkiksi palkkatulojen laskiessa saatavien tukien määrää. Käytännön toteutuksessa on jouduttu tekemään joitain myönnytyksiä osaan työryhmän esittämistä suosituksista. Kokeilu on alkamassa tänä talvena.
 
Konferenssin ohjelmistossa oli myös useampia paneelikeskusteluja. Esimerkiksi ikäihmisten parissa hyödynnettävästä teknologiasta käyty paneelikeskustelu pohti tulevaisuuden sosiaalisten robottien hyödyntämismahdollisuuksia. Sosiaaliset robotit osaavat seurata ihmisen reaktioita ja tunteita, missä on nähtävissä monenlaisia hyödyntämiskohteita, mutta myös pelkoja liiallisesta teknologisoitumisesta. Paneelikeskustelussa käytiin myös läpi tämän päivän esimerkkejä erilaisten teknologisten apuvälineiden käyttöön oton kokeiluista.

Digitalisaatiota käsitellyt paneeli puolestaan lähti perustavanlaatuisista kysymyksistä, eli siitä, mitä digitalisaatio itse asiassa on. Digitalisaation nähtiin olevan perimältään yhteiskunnallinen muutos, joka muuttaa yhteiskuntaa perusteellisesti, kuten aiemmin on muuttanut esimerkiksi kirjapainotaito, sähkö, junat ja tietokoneet.


Siinä missä kirjapainotaito toi tiedon saataville 1400-luvulla, tuo digitalisaatio tiedon kaikkien saataville nykypäivänä. Molemmissa tapauksissa oman aikansa kuitenkin vie myös lukutaidon kehitys, joka vasta oikeasti takaa pääsyn tietoon. Toisaalta digitalisaatiosta myös huomautettiin, että se on paljon muutakin kuin vain tiedon muuttamista digitaaliseen muotoon, sillä samalla pitää muuttaa myös taustalla vaikuttavat prosessit.

Paljon aikaa keskustelusta käytettiin myös uhkakuvien tunnistamiseen. Muun muassa tietoturva keskustelutti, esimerkiksi se, miten huolettomasti ihmiset ovat valmiita antamaan sovellusten käyttöön suuria määriä henkilökohtaista dataansa minimaalista hyötyä vastaan.

Toisaalta pohdittiin myös, vähentääkö vai lisääkö digitalisaatio työtä. Siinä missä sähkövalo mahdollisti työnteon myös pimeän tultua, mahdollistaa digitalisaatio työn teon ajasta ja paikasta riippumatta, jolloin työ ja vapaa-aika sekoittuvat. Samalla mahdollisesti henkilökohtainen vuorovaikutus vähenee, kun sähköinen viestintä yleistyy. Mietittiin, tuleeko digitalisaatio oikeasti vapauttamaan työntekijöiden aikaa esimerkiksi vanhustenhoidossa asiakkaiden kanssa käytävään vuorovaikutukseen rutiinitehtävien hoidosta.

Myös Laurean Zet-hanke oli mukana konferenssissa. Zet-hankkeessa kehitetään yhdessä nuorten kanssa hyötypeliä arjen hallintaan ja oman tulevaisuuden pohtimisen tueksi. Lue lisää: http://zet-hanke.fi/.


Zet-hankkeen osallistava pelinkehitysprosessi herätti kiinnostusta osallistujissa, onhan osallisuus yksi hyvinvoinnin peruspilareista. Hankkeen keräämä runsas data ja materiaali antaa paljon eväitä uudenlaiseen osallisuuden muotojen kehittämiseen. Päätöspuheenvuorossa professori Suomi arveli pelien ja pelillisyyden roolin entisestään vahvistuvan, kun konferenssi jälleen kahden vuoden kuluttua kokoontuu.


Suurin osa konferenssissa esitellyistä papereista on julkaistu konferenssijulkaisussa:
Li, H., Nykänen, P., Suomi, R. Wickramasinghe, N., Widén, G., Zhan, M. (Eds.). Building Sustainable Health Ecosystems. Communications in Computer and Information Science. Volume 636

Teksti ja kuvat: Hanna Tuohimaa, Laurea-ammattikorkeakokulu