tiistai 30. syyskuuta 2014

IISES-konferenssi 15.-18.9.2014, Antibes, Ranska

IISES (The International Institute of Social and Economic Sciences) on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tavoitteena on edistää kansainvälistä tutkimusta ja tiedonjakoa monialaisten konferenssien ja julkaistutoiminnan kautta. Järjestön johtajana toimii tsekkiläinen Robert Holman, joka työskentelee myös taloustieteen professorina Prahan yliopistossa.

Onneksi oli hetki myös maisemista nauttimiseen
IISES-matkan tavoitteena oli esitellä Kestävän liiketoiminta -hankkeen tuloksia konferenssissa sekä havainnoida aihepiiriin liittyviä seikkoja muiden osallistujien esityksistä. Konferenssiin olimme tehneet hankkeen tuloksiin perustuvan esityksen: Meristö & Laitinen (2014) ”Renewing Society, Business and Competences for the Future in Sustainable Way”, jonka esittelin konferenssin pienryhmäsessiossa 16.9.2014.

Esityksen jälkeen oli varattu aikaa kysymyksille ja kommenteille. Kommenteissa ja kysymyksissä oltiin kiinnostuneita mm. tutkimusprosessiin osallistuneesta osallistujajoukosta sekä eri toimialojen välisistä eroista yrityskyselyn tuloksien osalta. Kestävän liiketoiminnan hankkeeseen on osallistunut Triple Helix -mallin mukaisesti sekä yritysten, korkeakoulujen ja oppilaitosten että julkisten päätöksentekijöiden edustajia. Toistaiseksi yrityskyselyn tulosten osalta painotus on ollut kokonaistulosten analyysissa, koska yrityskyselyitä on jatkettu vielä syksyn 2014 aikana. Toimialojen välisiä eroja on tarkoitus kuitenkin tarkastella hankkeen loppuraportissa tarkemmin.

Konferenssin esitykset koostuivat avainesiintyjän luennosta sekä pienryhmissä pidetyistä lyhyemmistä esityksistä. Avainpuhujana toimineen kanadalaisen Gilles Vandalin (School of Applied Politics, University of Sherbrooke, Quebec, Canada) esitys käsitteli Kiinan menestyksen tuomia haasteita USA:lle poliittisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Kiinan pitkän jatkuneen nousun myötä se on merkittävä globaali toimija niin taloudellisesti kuin poliittisestikin. Vandal kuitenkin näki, että USA tulee säilyttämään asemansa tulevaisuudessakin. Tätä Vandal perusteli mm. esimerkiksi sillä, että Kiinan kilpailuetu edullisten kustannusten tuotantopaikkana on kaventunut palkkatason nousun myötä. Lisäksi USA:ssa on yhä maailman huippua oleva korkeakoulutus, ja se houkuttelee parhaimmat huippuosaajat ympäri maailmaa; tieteessä, teknologiassa sekä USA on edelläkävijä teollisuuden kolmannessa vallankumouksessa (digitalisaation yhdistäminen tuotantoteknologiaan).

ranskalainen tunnelma kohdallaan
Kestävän kehityksen sessiossa oli esityksiä liittyen mm. yritysten kestävyysraportointiin, nanoteknologiaan ja eri klustereiden väliseen integraatioon. Claudia Kitsikopoulos (University of the Witwatersrand, Johannesburgh, South Africa) oli tutkinut ympäristöraportoinnin roolia Etelä-Afrikkalaisissa yrityksissä ja sitä, millainen vaikutus GRI:llä (Global Report Iniative) on raportointiin. Yritysten motiivina ympäristöraportoinnille voi toimia vastuullisuus, vaatimusten täyttäminen tai viestiminen sidosryhmille. Lopputulemana Kitsikopoulos esitti, että GRI-vaikutukset ympäristöraportointiin ovat osaksi epäselviä, mutta se on ainakin auttanut yrityksiä ajattelemaan ympäristöraportointia ja kestävyyteen liittyviä seikkoja. Ympäristöraportoinnin puuttumiseen syyt liittyvät usein kustannuksiin ja yrityksen rajallisiin resursseihin, sillä yrityksen joutuvat raportoimaan paljon muutakin kuin kestävän kehityksen raportit.  Ratkaisevana tekijä yritysten ympäristöraportointiin toimii yritysjohdon positiivinen asenne sitä kohtaan.

Etelä-Korealainen Young-Hyun Jin (Korea Institute of S&T Evaluation and Planning, Seoul, South Korea) esitteli empiiriseen tutkimukseen perustuvia tuloksia eri teknologioiden ja teollisuusalojen konvergoitumisesta Etelä-Koreassa. Hänen mukaansa eri teknologioiden välinen konvergenssi on vielä rajallista, mutta esimerkiksi elektroniikka- ja kemianteknologialla on yhtymäkohtia. Lisäksi hän kertoi, että vuoden 2005 jälkeen sekä valmistava teollisuus että palveluliiketoiminta ovat kietoutuneet entistä enemmän IT-sektorin kanssa. ICT-ratkaisuilla on varmastikin roolinsa kestävien ratkaisujen tuottamisessa tulevaisuudessa.

Nanoteknogian tuottamilla ratkaisuilla on myös potentiaalia kestävän kehityksen edistämiseen tulevaisuudessa. Sukpil Kim (Korea Institute of S&T Evaluation and Planning, Seoul, South Korea) esitteli nanoteknologian näkymistä Etelä-Koreassa. Nanoteknologia-alan liikevaihto on Etelä-Koreassa 61 mrd USD ja kuusi suurinta yritystä muodostaa 90 % liikevaihdosta. Nanoteknologian ratkaisuja voidaan soveltaa monille eri aloille, mutta kaikki potentiaaliset soveltamiskohteet ovat osaksi vielä hämärän peitossa. Etelä-Koreassa on kuitenkin aloitettu kansallinen T&K-ohjelma, jossa selvitetään potentiaalisia soveltamiskohteita nanoteknologialle. Lisäksi ohjelman tarkoitus on yhdistää tutkimus ja teollisuus tiiviimpään yhteistyöhän nanoteknologian osalta.

Kestävään kehitykseen liittyviä näkökulmia tuli esille taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden osalta myös muissa kuin varsinaisissa kestävän kehityksen esityksissä. Suzanne Kieviet (University of Stellenbosch, South Africa) oli tutkinut pysyvien työpaikkojen syntymiseen vaikuttavia tekijöitä Etelä-Afrikkalaisissa pk-yrityksissä. Tutkimusten taustalla oli Etelä-Afrikan korkeat työttömyysluvut, jonka takia pk-yritysten työllistämisolosuhteita tulisi parantaa. Tulokset hän oli tiivistänyt kolmeen pääseikkaan, jotka ovat oleellisia työpaikkojen synnylle: 1) yrittäjyyskoulutus (käytännön taidot korostuvat, myös valtiolta kaivataan kannustimia kouluttamiseen), 2) taloudellinen ympäristö (tarvitaan selkeää ja johdonmukaista talouspolitiikkaa ja verotuksen säätelyä, valtion liian anteliaasta avustusten jakopolitiikkaa tulisi kuitenkin vähentää), 3) rahoituksen saaminen (rahoituspalveluiden saatavuutta voisi kehittää esim. mobiiliteknologian avulla, mutta valtion tiukkaa säätelyä kuitenkin tarvitaan).

Liettualainen Gindra Kasnauskiene (Vilnius University) kertoi esityksessään maastamuuton vaikutuksia Liettuan talouteen ikääntyvän väestön näkökulman kautta. Maastamuutto on ollut Liettuassa merkittävä syy väestön vähenemiseen. Esimerkiksi vuosina 2005-2013 Liettuasta muutti 400 000 henkilöä ulkomaille kun maahan muutti samaan aikaan vain 100 000 henkilöä. Maastamuuton vaikutuksia korostaa se, että muuttajat ovat usein nuorta ja koulutettua väestöä. Se osaltaan korostaa muutenkin vanhenevan ikäpyramidin rakennetta. Kasnauskiesnen mukaan siirtolaisuutta ei yleisellä tasolla tarvitse pitää kuitenkaan katastrofaalisena asiana vaan siihen liittyy positiiviakin asioita, kuten parhaiden käytäntöjen välittymisen valtioiden välillä sekä taloudellisen ja teknologisen kehittymisen kiihtymistä.

Taloudellista näkökulmaa toi tsekkiläinen Max Kubat (University of Economics, Prague), joka analysoi esityksessään sähköisen rahan bitcoinin eri ominaisuuksia. Yhteenvetona hän kertoi, että bitcoinilla on potentiaalia olla tehokas ja innovatiivinen maksuväline globaaleissa verkostoissa. Bitcoiniin perustuvat kansantaloudet hän näki kuitenkin toistaiseksi mahdottomuutena, sillä siihen liittyy liikaa epävarmuuksia eikä niiden hallinta ole keskuspankkien piirissä.


Kaikkiaan IISES-konferenssi sopi monialaisuuden ansiosta hyvin kestävän kehityksen näkökulmaan, sillä aihepiireissä tuli katetuksi sekä ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmat.

IISES järjestää vuosittain useita konferensseja ja seuraava konferenssi pidetään Maltalla 28.-30.10.2014.

Teksti ja kuvat: hankeasiantuntija Jukka Laitinen, Laurea-ammattikorkeakoulu (jukka.laitinen(a)laurea.fi)

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Visio kansalaislähtöisestä palveluiden järjestämistavasta omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen

Laurean Pumppu-osahankkeessa kantavana teemana oli palvelupolkujen kuvaaminen ja uusien hyvinvointipalveluiden kehittäminen eri kohderyhmille.
 
Visiona oli eri toimijoiden palveluiden yhdistäminen saumattomasti yhteen niin, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen olisi mahdollisimman helppoa. Samalla haluttiin ymmärtää palveluiden käyttäjien tarpeita ja toiveita.

Viitekehyksenä osahankkeen toimenpiteiden taustalla oli kansalaislähtöisen hyvinvointipolun malli, jonka ensimmäinen versio luonnosteltiin aiemman Ennakoiva hoito ja tulevaisuus –hankkeen tulosten pohjalta ja jota Pumppu-hankkeen aikana edelleen kehitettiin. Mallin kehityksen pohjana olivat hankkeessa toteutetut sydänyhdistysten jäsenten kyselyt ja haastattelut sekä alueella järjestetyt toimijatyöpajat.

Pumppu-hankkeen työskentelyn pohjana ollut kansalaislähtöisen hyvinvointipolun malli on nyt saatu kuvattua sekä teoreettiselta taustaltaan että käytettyjen aineistojen osalta artikkelissa: 

Tuohimaa: In search of an empowering and motivating personal wellbeing pathway for Finnish heart patients. SpringerPlus 2014, 3:475.  http://www.springerplus.com/content/3/1/475

Kansalaislähtöisen hyvinvointipolun malli tarkastelee, miten yhteiskunnassa eri toimijoiden yhteistyönä voidaan voimaannuttaa ja sitä kautta motivoida omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Palveluntarjoajien lisäksi malli huomioi sekä yksilön lähiverkoston merkityksen että yhteiskunnan merkityksen makrotasolla, hyvinvoinnin mahdollistajana.

Mallin on lähtökohdaltaan laadittu sydänterveyden näkökulmasta, mutta sovellettavissa laajemminkin terveydenhuoltoon ja pienin muokkauksin muuhunkin palvelutarjontaan. Tässä vaiheessa malli on kuvaus ideaalitilanteesta kansalaisen näkökulmasta; konkreettiseen palveluiden organisointitapaan malli ei ota kantaa.
Kansalaislähtöinen hyvinvointipolku

Terveyttä edistäen, tavoitteita tukien


Mallissa näkökulma on aina terveyttä ja hyvinvointia edistävä hoidon vaiheesta riippumatta.

Lähtökohtana mallissa on yksilö omine taustoineen ja tarpeineen matkalla kohti omia hyvinvoinnin tavoitteitaan. Nämä tavoitteet ovat meillä kaikilla erilaisia riippuen esimerkiksi siitä, olemmeko terveitä vai kenties sydänkohtauksen kokeneita, millainen lähiverkosto meillä on apunamme ja millaiseen elämäntyyliin olemme tottuneet ja millaisesta haaveilemme.

Haastatteluaineiston ja taustakirjallisuuden perusteella mallissa on tunnistettu viisi näkökulmaa perinteiseen palvelupolkuun voimaantumista ja motivoitumista tukemaan, lääketieteellisen hoidon lisäksi. 

  • Osallisuuden kautta voi yksilö itse vaikuttaa siihen, millaisia tavoitteita hoidolle asetetaan ja millaisin keinoin tavoitteita pyritään saavuttamaan. 
  • Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tukea; keskustelua ja kannustusta yhtälailla kuin konkreettista arjen apua. 
  • Tarvitaan myös tietoa omasta mm. terveydentilasta, terveellisistä valinnoista ja tarjolla olevista palveluista.
  • Jotta palveluiden käyttö olisi sujuvaa tulee palveluiden olla saumattomia, eli yhteistyön toimijoiden välillä on toimittava niin prosessien kuin tietoverkkojen tasolla. 
  • Viimeisenä  ja usein ehkä tärkeimpänä kohtana tulee huomioida myös osaaminen ja asenteet, sillä uudenlaiset toimintatavat vaativat tietojen päivitystä ja asenteiden muokkausta kaikkien toimijoiden osalta, niin palveluntarjoajien kuin palveluiden käyttäjien.
 

Omasta hyvinvoinnista kannetaan huolta itse, mutta ei yksin


Filosofiselta pohjaltaan malli nojaa Antonovskyn (1996) salutogeeniseen lähestymistapaan. Hyvinvointi nähdään jatkumona, ja paremman hyvinvoinnin tavoittelu on aina mahdollista.

Toisaalta keskeisenä nähdään myös minäpystyvyyden käsite (Bandura 2004); usko siihen, että voi itse omilla teoillaan vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu. Voimaantumisen kautta kyvyt hallita omaa elämää vahvistuvat.

Vaikka tavoitellaan yksilön entistä suurempaa oman hyvinvointinsa hallintaa, malli kuitenkin korostaa, että hyvinvointia ei tarvitse tavoitella yksin vaan yhdessä sekä läheisten että palveluntarjoajien ja laajemmin yhteiskunnan kanssa (Devisch 2012).

Yksilön vastuu nähdään tulevaisuuslähtöisesti toimeen tarttumisena (Waller 2005): jokainen meistä voi ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistaan pitämällä itsestään niin hyvää huolta kuin omat edellytykset antavat myöden ja omat tavoitteet edellyttävät. Hyvinvointi ja terveys eivät ole ihmisen ainoa päämäärä elämässä vaan myös muunlaisille tavoitteille tulee olla tilaa.

Yksilön entistä suurempi rooli oman hyvinvointinsa ylläpidossa ei tarkoita vastuuta moraalisessa, taloudellisessa, laillisessa eikä tilivelvollisuuden merkityksessä. Hyvinvointi edellyttää toimeen tarttumista, ei syyllisyyden voimalla puurtamista. Kyse on siitä, että jokainen meistä on hyvinvoivan tulevaisuuden arvoinen.

Laurean Pumppu-osahankkeen tuloksista on julkaistu kataloogimainen loppuraportti, josta löytyy myös linkkejä tarkempiin lisätietoihin.

http://www.laurea.fi/fi/cofi/hankkeet/Pumppu/materiaalipankki/Documents/Repullinen%20hyvinvointia.pdf

http://www.laurea.fi/fi/cofi/hankkeet/Pumppu/materiaalipankki/Documents/Repullinen%20hyvinvointia.pdf

Teksti: Projektiasiantuntija Hanna Tuohimaa, Laurea-ammattikorkeakoulu

Viitatut lähteet:
Antonovsky A (1996) The salutogenic model as a theory to guide health promotion. Health Promotion International 11(1):11-18
Bandura A (2004) Health promotion by social cognitive means. Health Educaction & Behavior 31(2):143-164
Devisch I (2012) Co-responsibility: a new horizon for today’s health care? Health Care Analysis 20(2):139-151
Waller B (2005) Responsibility and health. Cambridge Quarterly of Healthcare Ethics 14(2):177-188