ISPIM Innovation Summit 2016: Moving the Innovation Horizon

Aluksi
Amif Mustafa Malesian ruohonjuuritason innovaatioyhteisöstä toivotti kaikki ISPIMiläiset Kuala Lumpuriin ja samalla Malesiaan. Hän toivoi, että jokainen ehtisi hiukan tutustua myös Malesiaan konferenssin yhteydessä. Amif kertoi, että Malesia on kokenut viimeisen 15 vuoden aikana ison muutoksen, josta ei olisi selvitty ilman innovaatioita. Silti, Malesia on vielä monta Malesiaa: on suurkaupungin syke digitalisaatioineen ja muotitrendeineen, mutta on myös maaseutu, jossa ei ole sähköä eikä tule juoksevaa vettä. Malesia tarvitsee uutta ajattelua, uutta mindsettiä, jossa kaikki otetaan mukaan tekemään tulevaisuutta, uudistamaan yhteiskuntaa ja elinkeinoelämää sekä huolehtimaan koulutuksesta ja hyvinvoinnista.

Näyttönä innovatiivisuudesta Amif toi bambusta tehdyn saksofonin, jonka hän ojensi innovaatioguru John Bessantille, ISPIM-bändistäkin tutulle saksofonistille. Amif kertoi, että bambu-saksofonin kehittäminen oli vaatinut useita prototyyppejä ja kehitysvaiheita. Aluksi ääni oli muistuttanut ennemminkin kuolevan koiran ulinaa kuin saksofonin soittoa.

Bambusaksofoni

Ian Bitran toivotti erityisesti kaikki ensikertalaiset ISPIMin perheeseen mukaan. On tärkeätä, että yhteisö uudistuu ja saa uusia aktiivisia jäseniä. Tärkeätä on myös kokeneiden ja uusien kohtaaminen sekä kokemusten ja kontaktien jakaminen.  Itsellenikin moninkertaisena ISPIM-kävijänä oli ilo heti ensimmäisenä iltana olla mukana verkottumassa ja verkottamassa jäseniä ISPIM-yhteisöön mm. Saksasta, Uudesta-Seelannista, Pakistanista, Itävallasta, Luxemburgista ja Australiasta, tietysti Malesiastakin, mutta myös Oulusta ja Lappeenrannasta!

Oma osallistuminen
Osallistuin konferenssiin omalla esityksellä Worry Management, josta teimme kollegani Tarja Kantolan kanssa yhteisen paperin Morfeus-hankkeessa toteuttamamme case Porvoon oivallusten pohjalta. Kyse on johtamisinnovaatiosta, jossa hyödynnetään tulevaisuuden tutkimuksesta tutun heikon signaalin käsitettä, mutta tuodaan se sosiaali- ja terveysalan ekosysteemien johtamiseen. Tutumpi termi sote-puolella on huoli, huolen ilmaisu, jota eri toimijat myös ovat tottuneet luokittelemaan asteikolla ei huolta-vähäinen huoli- merkittävä huoli – vaaratilanne, mistä olemme kehittäneet sote-alalle soveltuvan johtamiskonseptin huolijohtaminen (Worry Management). Olemme tarkastelleet sitä erityisesti monitoimijaisen ekosysteemin, tässä tapauksessa lastensuojelun ekosysteemin johtamisen kontekstissa. Alustavat tulokset osoittavat, että käytännön pullonkauloina ovat paitsi tiedonkulku eri toimijoiden välillä, myös toimijoiden erilainen käsitys kokonaistilanteesta ja sen vakavuudesta. Huolijohtamisen konsepti vaatiikin käytännön implementointia, mutta myös teoreettista lisätarkastelua ja kytkentää laajemmin johtamisen teorioihin. Nyt sijoitimme sen lähinnä strategisen johtamisen teorioihin ja niiden kehityksen jatkumoon, mutta tarvetta operatiivisen tason johtamiseen on myös arjessa. Keskusteluissa ja kommenteissa tuotiin esille myös worry management –konseptin soveltaminen myös kokonaan muihin aihealueisiin, esim. projektijohtamiseen sen arveltiin soveltuvan erittäin hyvin varoittaessaan projektipäälliköitä ajoissa usean partnerin konsortioissa muhivista riskeistä ja epäjatkuvuuskohdista.
 
Konferenssista yleisesti
ISPIMin innovaatio-Summit on hiukan pienempi kuin kesäisin pidettävä konferenssi: osallistujia oli yhteensä n. 130 ja esityksiä pidettiin n. 90, joista osa oli kaikille yhteisiä keynote-esityksiä, mutta valtaosa temaattisissa rinnakkaissessioissa pidettyjä esityksiä. Tämän lisäksi ohjelmassa oli myös pyöreän pöydän hot topic –keskusteluja 12 eri teemasta. Tilaisuuksia verkottumiselle oli myös, sillä päivät oli rakennettu aamusta iltaan -periaatteella, jolloin tiivis vuorovaikutus jatkui myös tauoilla ja iltaisin. Kuala Lumpurin Park Hotel Royal tarjosi hyvät puitteet konferenssin esityksille. Vapaammat keskustelut sekä erilaiset palkinnot ja huomionosoitukset saivat vauhtia korkeuksista Kuala Lumpur Towerin huipulta sekä paikallisen bändin elävästä musiikista.

Kuala Lumpur Tower

Keynote-puheissa saimme tutustua paitsi innovaatiotutkimukseen myös käytäntöihin. Johtaja Hari Nair Sime Darby –yhtiöstä kertoi haasteista, joita yritys on kohdannut palmuöljymarkkinoilla ja innovatiivisista tavoista vastata haasteisiin. Heidän työtään ohjaavan moton mukaan he pelastavat planeetan lapsille, mutta myös ruokkivat ihmiset kestävällä tavalla. Jakamistalous, digitalisaatio ja kestävän kehityksen paradigma ovat pakottaneet heidät huomaamaan, että ei ole enää sellaista kuin ”business as usual” vaan on ainoastaan ”business unusual”. Siksi on tärkeätä kirkastaa oman toiminnan visio ja olemassa olon tarkoitus. Ainoa tapa pärjätä voittajana on sopeuttaa oma strategia ennakoivasti muuttuvaan toimintaympäristöön. Ilmastomuutos, muuttuvat lainsäädännöt eri maissa ja ympäristöjärjestöjen painostus ovat vaatineet panostuksia, joiden pohjalta on laadittu oma tulevaisuusohjelma 2025. Silti, ilman raaka-aineresursseja, vettä ja edullista työvoimaa ei palmuöljybisnes pärjää, vaikka avuksi on otettu hyvinkin tarkka geeniteknologiaan pohjautuva viljelysuunnitelma ja viljelyyn valikoitavien siementen lajittelu, samoin automaation mahdollisuudet, esim. automaattisten ajoneuvojen tai kopterien hyödyntäminen eri vaiheissa. Olennaisinta tulevaisuusohjelmassa on koko henkilöstön mindsetin muuttaminen voittavaksi, mikä tarkoittaa portfoliojohtamista, jossa resursseja allokoidaan ja priorisoidaan jatkuvasti tarkastelemalla koko projektisalkkua, mutta myös keskeisten viestien kommunikointia läpi koko organisaation ja jatkuvan ideoinnin kehän ylläpitämistä kaikissa divisioonissa. Keskusteluissa Hari Nair korosti uudelleen kommunikaation merkitystä ja totesi viestin todellisen läpiviennin vaativan ainakin 6-8 kk, mikä merkitsee viestin jatkuvaa toistamista henkilöstön omalla kielellä, ei talouden numerokielellä, vaan motivoiden jokaista tulemaan mukaan tekemään yhteistä yhtiötä, josta kaikki voivat olla ylpeitä.

John Bessant, innovaatiojohtamisen ja yrittäjyyden guru aloitti esityksensä teoksesta Liisa Ihmemaassa vertauksella: älä pelaa shakkia punaisen kuningattaren kanssa, koska tämä muuttaa sääntöjä, muuttaa peliä ja hänen maailmassaan tämä on lisäksi ihan normaalia. Muuttuvassa maailmassa ei voi luottaa onneen, vaan innovaatioita on johdettava systemaattisesti ja huolehdittava siitä, että tarkasteluissa huomioidaan alati muuttuva konteksti. On rakennettava osaamista, dynaamista kyvykkyyttä, jolla muutoksiin voidaan vastata. Professori Bessant lauloi esityksensä lopuksi itseään kitaralla säestäen oman laulunsa Dynamic Capabilities, jossa hän kertasi luennon pääasiat musiikin keinon. Todella vaikuttavaa!
Innovaatioprosessi ei Bessantin oppien mukaan ole suoraviivainen, vaan muistuttaa pikemminkin spaghettia lautasella: siinä kaikki tieto on  kiertynyt toinen toisiinsa niin teknologian, lainsäädännön, kuluttajakäyttäytymisen kuin  ympäristöasioiden ja arvojenkin osalta ja on oikeastaan  mahdotonta loogisesti päätellä, mitä mistäkin asiasta seuraa. On uskallettava tehdä rohkeita kokeiluja ja erilaisia yhdistelmiä rikastuttaakseen vaihtoehtojen määrää ja sitten mietittävä erikseen, miten asiat saadaan myös tapahtumaan. On varottava pitäytymistä ruudussa, jossa vastataan vanhoilla opeilla epävarmuuden haasteisiin tai käy kuin aikanaan dinosauruksilla. Matalan epävarmuuden oloissa vanhat opit pätevät, kunhan olemme mukautumiskykyisiä niin kuin vaihtolämpöinen sammakko. Haaste on myös päästä irti inkrementaalisista innovaatioista kohti radikaaleja innovaatioita, ja niitäkin mieluiten uusissa konteksteissa, kuten uusilla markkinoilla tai uuden teknologian aikakaudella. On syytä olla aktiivinen, olla ajoissa paikalla itse tekemässä muutosta yhdessä kuluttajien kanssa ja on uskallettava kokeilla ja ottaa oppia virheistä - kaksikätisyydestä on myös hyötyä yllättävissä tilanteissa!  Vaikka epävarmassa spaghettimaailmassa ei voikaan ennustaa tulevaisuutta, siellä voi itse olla mukana sitä tekemässä! Se vaatii rohkeutta kohdata uutta ja se kohtaa usein myös vastustusta – dynaaminen kyvykkyys on ennen kaikkea mindsetin joustavuutta, päättää John Bessant luentonsa jälkeen käytävän keskustelun.

Parissa päivässä mestariksi - John Bessant

Nestlen keynote-puhuja Alois Hofbrauer kertoi yrityksen Malesian toiminnoista, joiden johtajana hän oli, vaikka olikin alun perin itävaltalainen. Koko Nestlen globaalista tutkimus- ja kehittämisverkostosta ja resursseista on toki suuri hyöty Malesian toimintoja kehitettäessä. Nestlen innovaatiomalli koostuu neljästä osasta: kuluttaja, tiede ja teknologia, kaupallinen kapasiteetti ja kyky tuottaa jaettua arvoa.  Jotta Nestle pystyy säilyttämään asemansa ruoka-ja juomayhtiöiden ykkösenä Malesiassa, se vaatii aktiivisia toimia joka päivä. On tunnettava ja tunnistettava kuluttajien tarpeet, osattava tehdä tieteestä ja teknologiasta jotain sellaista, mitä ei muilla ole ja joka erottaa Nestlen positiivisesti muista. On kehitettävä kaupallista kyvykkyyttä ja keskityttävä pelkän innovaation sijaan uutuuksien käyttöönottoon markkinoilla uusilla tavoilla. Esimerkkinä hän mainitsi kuluttajatarpeista tyttöjen tarpeen jakaa parhaan kaverinsa kanssa kaikki, ja siihen  tarpeeseen kehitettiin perhosjäätelö. Kuluttajatarpeita selvitetään jatkuvasti olemalla läsnä arjessa, niin sanotusti viidakossa laboratorion sijaan, ja esim. kahvilaatuja kehitetään ja testataan pop-up storeissa, joita voidaan siirtää auton takakontissa ihan minne vaan, missä ihmiset ovat. Nopea protoilu on menestyksen avain -  93 päivässä saadaan uutuustuote markkinoille oikeasti, jos protoilu on lupaava. Myös uutta teknologiaa kokeillaan ennakkoluulottomasti esim. New Barista in Town –konseptilla  onnistuttiin myymään  500 kallista kahvikonetta kolmessa tunnissa.  Kiireisille, aina liikkeessä oleville ihmisille ravintokuitu puolestaan saatiin käyttökelpoiseen muotoon ja kaupaksi muuttamalla se nestemäiseen muotoon (MILO). MultiBrand wellness eCommerce –kampanja toteutettiin  myös, ensimmäisenä koko Malesiassa.

Kaupallistamistaitoja parannettiin mm. ottamalla huomioon ihmisten halu personoida ja yksilöllistää tuotteita, kuten KitKat –tuotteiden valmistus itselle esim. liikkeissä. Ne saavuttivat suuren suosion yleisestikin, mutta varsinkin erikoistarkoituksiiin kuten esim. häät ne ovat olleet todellinen hitti. Jaetun arvon luonti puolestaan on tuottanut Parhaat chilit Malesiasta –konseptin, jossa yhdistyvät ravitsemus, vesi ja maaseudun kehitys. mistä Nestle on saanut innovaatiopalkinnonkin. Jatkuva kehitystyö on parantanut innovaatioiden onnistumisprosenttia ja se oli viimeisen neljän vuoden aikana tehdyissä kokeiluissa yli 84%. Myös osakkeen hinta on noussut helmikuusta 2013 peräti 53%, kun muu pörssi on ollut maltillista tai jopa alamäkeä.    

Anthony Denatale Dubaista esitteli lentokenttäkonseptia, joka itse asiassa on paljon enemmän kuin lentokenttä. Se on osa Dubain smart city –konseptia, jossa digitaalisilla työkaluilla on uudistettu erityisesti julkiset palvelut hyödyntämällä mm. big dataa. Palvelut ovat kaikki online. Seuraava iso juttu tulee olemaan robottien hyödyntäminen palveluissa.  Dubai on paikka jossa ei ole öljyä, ja pääasiallinen elinkeino on turismi ja siihen liittyvät palvelut. Lentokenttä on keskeinen osa logistiikkapalveluita. Kun ihmisiltä kysyy, mitä tulee mieleen Dubaista, he kuulemma vastaavat kuumuus (+52 C), hiekka ja lentokenttä! Denatale summeeraa esitystään siteeramalla kotimaansa sheikkiä: Innovaatio on joka asian ytimessä.  Hän kuitenkin toteaa, että teknologia on innovaation helpoin osa ja haasteellisinta on saada ihmiset tekemään asioita eri tavalla kuin ennen ja varsinkin paikassa, jossa työskentelee niin monta eri kansallisuutta ja monesta kulttuurista tulevaa henkilöä. Joka tapauksessa byrokratia on vähentynyt uusien digitaalisten palvelukonseptien myötä ja passintarkastukset ja muut rutiinit sujuvat vaivattomasti.
 
Pyöreän pöydän keskustelut
Tarjolla oli 12 temaattista pöytää ja aikaa yhteensä 1.5 tuntia. Siitä sai viettää yhdessä pöydässä 45 min, joten kahteen teemaan oli mahdollista osallistua. Samassa teemassa ei saanut jatkaa toista kolmea varttia. Tarjolla olevat teemat liittyivät mm. innovaatiojohtamiseen yritys-yliopistoyhteistyössä, henkilöstön valmentamiseen tulevaan digiloikkaan, avoimeen innovaatioon ja sen hyödyntämiseen eri tilanteissa, mutta myös monialaisuuden ja monitieteisyyden arviointiin siitä, mikä toimii, mikä taas ei toimi esim. tutkimushankkeissa. Teknologian ennakoinnin trendit ja siilojen poistaminen eri alojen väliltä ekosysteemitutkimuksessa puhututtivat myös pöytiä.

Valitsin Morfeus-hankkeen kannalta kaksi keskeistä näkökulmaa eli pöydät numero 7 ”kuinka saadaan ruohonjuuritaso mukaan luomaan arvoa” ja 3 ”mitkä ovat digitalisoinnin välttämättömät askeleet”.
Ruohonjuuritasolta Muhammed Aziph Dato´ Mustapha kertoi malesialaisesta tavasta kiertää kylästä kylään 10 päivän ajan, mukana ryhmässä kiertämässä niin tutkijoita kuin käytännön toimijoitakin eri aloilta. Tavoitteena on saada kyläläiset mukaan keskustelemaan korjaustarpeista ja uudistuksista, joita toivotaan alueelle ja tuomaan esille omia näkemyksiä myös tavoista, joilla asioita voidaan toteuttaa. Tällä tavalla työskennellen mukaan oli saatu myös ihmisiä, jotka eivät tavallisesti osallistu työpajoihin tai konferensseihin, esim. mielenterveysongelmaiset tai vammaiset, mutta myös lapset ja ikäihmiset. Paitsi kansalaiset ja yhteiskunnalliset toimijat myös yritykset hyötyvät tästä, koska näin työskennellen saadaan selville todelliset tarpeet ja kysyntä loppukuluttajan perspektiivistä. Tällä tavalla löydetään myös työntekijöitä yrityksiin kun tutustutaan paikan päällä henkilökohtaisesti ja voidaan arvioida esim. vajaakuntoisten mahdollisuuksia osallistua työhön. Yksilöt työllistyvät, saavat mielekästä tekemistä ja yritykset onnistuvat yhdistämään vastuullisuuden liiketoimintaan. Kuten Suomessa Singaporessakin on jo sosiaalisia yrityksiä ja Malesiassakin konsepti on tuttu. Erityisesti kaivattiin toimintamalleja, joissa ihmiset voidaan ottaa töihin ilman että yrittäjä kokee olevansa hyväntekijä, vaan aito yrittäjä siinä missä kuka tahansa muu yrittäjä. Ruohonjuuritason systemaattinen työskentely on mahdollista, mutta systematisointi yleistettävään muotoon on vaikeaa, koska jokainen tapaus on yksilöllinen. Keskustelun vetäjä vertasi Malesian ja Suomen oloja ja arveli, että ”ilmasto-olosuhteet ovat suurin yksittäinen tekijä siihen, miten yhteiskunta ja yksilön vastuu ovat kehittyneet sosiaalipuolella: kylmässä pohjoisessa on pakko tehdä jotain esim. asunnottomuuden eteen tai muuten jäätyy kuoliaaksi, kun taas lähellä päiväntasaajaa ei ole niin väliä missä yönsä viettää”.

Digitalisoinnin mahdollisuuksista innovaatioprosessissa keskusteltiin Azim Pawanchikin  johdolla. Pohdinnan kohteena olivat välttämättömät askeleet, mutta myös esteet tai hidasteet. Erityisen huomion kohteena olivat innovaatioprosessin eri vaiheet: Define the problem – Process itself – Choosing phase – Implementation – Follow –up.  Big Datan käyttö katsottiin hyödylliseksi määrittelyvaiheessa, jolloin saadaan varmasti esille aiheita, joilla on laaja tarve ja kysyntä. Toisaalta pohdittiin, keskitytäänkö liikaa perusparannuksiin ja ns. inkrementaalisiin innovaatioihin radikaalien innovaatioiden sijaan, jos ei anneta mielikuvitukselle ja ihmisten väliselle vuorovaikutukselletilaa? Ratkaisematta on myös, kuka omistaa big datan. Prosessivaiheessa digitalisaation ansiosta voidaan osallistaa laajasti asiantuntijoita ja muita osallistujia paneeliin työstämään ideoita eteenpäin ja toimimaan jonkinlaisena simuloituna todellisuutena, mutta tätä varten tarvitaan parempia alustoja, jotta voidaan aidosti yhdistää eri ideoiden parhaat puolet toimiviksi kokonaisuuksiksi aivan kuten musiikkipuolella on tehty menestyskappaleita! Kansainvälisessä maailmassa automaattiset kielenkääntäjät pitää kytkeä myös näihin alustoihin niin, että kukin voi oikeasti toimia omalla äidinkielellään eikä tarvitse käyttää Broken Englishiä. Valinta ja sitoutuminen ovat ihan eri luokkaa, kun siihen voi paneutua tunteiden kielellä, samoin implementointimahdollisuudet paikallisesti paranevat ja globaalit markkinat muuttuvat aidosti glokaaleiksi, joissa globaali ja lokaali yhdistyvät. Käytännössä voidaan edetä kahta linjaa: toisessa asioita lähestytään automaatioalgoritmin kautta, toisessa ihmiset sosiaalistetaan digitalisaation kautta. Ensimmäisessä hyötynä on suurten tietomäärien hyödyntäminen ja tasalaatuisuusuuden kasvu, kun taas toisessa etuna on laaja osallistamismahdollisuus läpi koko maapallon. 

Teksti: yliopettaja Tarja Meristö, Laurea-ammattikorkeakoulu
 

Sinustako tulevaisuuden miljonääri?

ZET-hankkeen teemapäivässä Lohjalla 16.11.2016 pohdittiin nuorten kanssa tulevaisuutta. Millaisia näkymiä tulevaisuus tarjoaa elämän ja työelämän näkökulmasta? Laurean FuturesLab CoFi järjesti teemapäivän yhteydessä tulevaisuussession, jossa osallistujat pohtivat, millainen miljonääri heistä voisi tulla. Tarjolla oli paitsi rahaa ja omaisuutta, myös ystäviä, mainetta tai hyviä tekoja, maailman pelastamista. Tulevaisuuslasien avulla oli mahdollista myös katsoa tulevaisuuteen ja pohtia, millaisen tulevaisuuden nuori itse haluaa ja miten sinne mahdollisesti voisi päästä. Osan jutuista pystyi toteuttamaan nopeastikin ryhtymällä vaikka videobloggariksi tai tosi-TV-tähdeksi. Osa taas vaati pitkäjänteisempää työskentelyä ja määrätietoista opiskelua, kuten pääsy huippuduunariksi tai vaikka ympäristötutkijaksi tai kirjallisuuden nobelistiksi. Toisaalta nopeastikin toteutettavat asiat saattavat vaatia pitkäjänteistä työskentelyä ennen menestyksen saavuttamista.

Monta tietä miljonääriksi -tulevaisuussessiossa osallistujat poimivat erilaisista hatuista vaihtoehtoisia ammatteja tai tehtäviä, joiden avulla unelma miljonääristä toteutuu. Osa tehtävistä tai nimikkeistä olivat nuorille hieman tuntemattomampia, ja tulevaisuussessiossa käytiin keskusteluja mm. siitä, mitä panamapaperiveronkiertäjä tai optiomiljonääri oikein tarkoittavat. Yhdessä pohdittiin, että asioita voi tehdä sekä rehellisesti että kepulikonstein. Uhkapeluriksi joku halusi, kun taas toinen pohti, että tarkan euron säästäjä on varma keino vaurastua, vaikka se vaatiikin pitkän ajan.

Yksi osallistujista oli ollut onnekas, kun oli jo saanut työpaikan näinä epävarmoina aikoina. Yksi taas oli innokas piirtäjä, joka pohti omaa uraansa taiteilijana kertoen joskus piirtäessä käyneen niin, että ensin hän oli vain värittänyt sinisen eri sävyillä paperia ja yhtäkkiä olikin huomannut ”Tästä tuli lentävä matto!”  Yksi nosti maailman pelastamisen hatusta lapun Katastrofialueen työntekijä, mutta totesi, että työ vaatii lisäksi seikkailuluonnetta eikä pelkkä hyväntekeminen tai hoitotaidot riitä.

Teemapäivä oli samalla Zet-hankkeen Reptilian Overlords -pelin julkistustilaisuus ja Laurean hankekumppanin Valaan (ent. Meanfish) pelisuunnittelija kertoi nuorille omasta urastaan pelisuunnittelijana. Työ ei ole vain nörttien tekemää koodaamista, vaan siinä pääsee soveltamaan hyvinkin erilaisia osaamisia kuten musiikillisia tai graafisia taitoja.

Uutta Zet-peliä pääsi paikan päällä myös testaamaan ja antamaan viimeisiä kommentteja ennen hankkeen loppuseminaaria, joka pidetään tammikuun 25.1.2017 Espoossa Leppävaarassa.

Nuorten tulevaisuusteemaan liittyen tilaisuudessa oli myös ns. Onnen peili, johon osallistujat saattoivat peiliin katsottuaan kirjoittaa post it -lapuille sanan, mikä tekee peilissä näkyvän ihmisen onnelliseksi. Luonto, raha ja ystävät olivat onnea tuovien asioiden joukossa, mutta myös voittaminen ja ilo tai ylipäätään elossa oleminen olivat tärkeitä onnen avaimia.

Teksti: Tarja Meristö, yliopettaja, FuturesLab CoFi Laurea-ammattikorkeakoulu
Kuvat: Eila Harle, Laurea-ammattikorkeakoulu

Tulevaisuus ja tulevaisuuden nuorisopalvelut tutkaimessa: ZET-hankkeen verkostotyöpaja Hangossa 24.10.2016

Laurea-ammattikorkeakoulun FuturesLab CoFi järjesti YK:n päivänä Hangossa tulevaisuustyöpajan, jossa pohdittiin tulevaisuutta nuorten näkökulmasta. Paikalla oli kolmekymmentä nuorta ja/tai nuorten kanssa työskentelevää toimijaa, jotka pienemmissä ryhmissä työstivät uusia palvelukonsepteja tulevaisuuden muuttuviin tarpeisiin erilaisissa skenaarioissa palvelumuotoilun menetelmin. Tilaisuuden vetäjinä toimivat Jukka Laitinen ja Tarja Meristö Laureasta.

Vaihtoehtoisia tulevaisuuden skenaarioita eli mahdollisia tulevaisuuden toimintaympäristöjä nuorten palveluille oli neljä: Ensimmäisessä skenaariossa toimittiin pääosin virtuaalitodellisuudessa, jossa nuorten palveluiden painopiste oli ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Toisessa skenaariossa palvelut painottivat myös ennaltaehkäisyä, mutta toimittiin pääosin kasvotusten reaalimaailmassa. Kolmas ja neljäs skenaario keskittyivät nopeisiin korjaustoimiin, kun jokin nuoren elämässä oli jo alkanut mennä vinoon niin että kolmannessa skenaariossa keskityttiin face to face -palveluihin ja neljännessä skenaariossa pääasiassa verkossa tapahtuviin palveluihin. Palveluita kehitettiin erilaisiin elämänalueisiin, mm. nuorten työllistymiseen, opiskeluun, harrastuksiin ja elämänhallintataitoihin.



Pelin alkuasetelma

Työskentely organisoitiin pienryhmissä Laureassa kehitetyn yhteiskehittämispeli CoCo Kosmoksen avulla. Kukin ryhmä aloitti sijoittamalla pelilaudan keskelle nuoren/nuoret, ja pohtivat, ketkä kaikki toimijat liittyvät valitun näkökulman (ts. työ, opiskelu, harrastukset tai elämänhallinta) mukaisesti nuoren elämään. Esimerkiksi ennakoivassa otteessa elämänhallintaan liittyivät nuorten perhe, läheiset ja ystävät, mutta myös koululuokka, opettajat, koulukuraattori tai erilaiset harrastusryhmät, mutta myös esim. kuntien ja seurakuntien nuorisotyöntekijät tai vaikka kouluterveydenhoitaja.

Seuraavaksi ryhmät pohtivat, missä paikoissa nuori voi ennakoiden oppia erilaisten toimijoiden kanssa tarvittavia elämänhallintataitoja ja mitä ne elämänhallintataidot oikein ovat. Omassa tai kaverien kotona, koulussa, kauppakeskuksissa, nuorisotiloissa, urheilukentillä, uimahallissa tai vaikka kaduilla voidaan kohdata aidosti nuori ja viestittää välittämistä, kuulemista ja hyväksymistä, mutta myös samalla opettaa tärkeitä elämänhallintataitoja, kuten taloudenhallintaa, terveydestä ja ravinnosta huolehtimista, sosiaalisia taitoja tai vaikka ajankäytön hallintaa. Lopuksi ryhmät ideoivat, mitä ja millaisia uusia palveluita tarvittaisiin, jotta tulevaisuudessa nuorilla olisi hyvä olla.



Elämänhallinnan ryhmässä saatiin aikaan mm. konkreettinen ehdotus siitä, miten koulujen keittiössä nuoret voisivat pienemmissä ryhmissä tehdä ruokaa koko koululle yhdessä keittiöhenkilökunnan ja kotitalousopettajan kanssa ja samalla oppia terveellisen ruuan ja ruuanlaittotaitojen lisäksi yhdessä tekemistä ja myös suorittaa hygieniapassin, joka voi olla hyödyksi vaikka kesätöiden saannissa. Toinen konkreettinen ehdotus, jota ryhmä analysoi tarkemmin, liittyi eri toimijoiden yhteistyöhön. Ryhmä ehdotti Hankoon toimijoiden ja nuorten yhteismessuja, jossa eri palvelut tulisivat tutuksi paitsi nuorille perheineen myös eri palvelujen tarjoajille. Yhteistyö tiivistyy, päällekkäisyydet poistuvat ja nuorten itsensä kaipaamia ja ideoimia uusia palvelumuotoja käynnistyy. Vaikka ryhmässä toimittiin face-to-face-ympäristössä, mietittiin myös verkkototeutusta, jolloin palvelupaletti ei rajoitus kertaluonteiseen tapahtumaan, vaan se on helposti kaikkien nähtävillä ja saatavilla.

Muissa ryhmissä ideoituja uudenlaisia palveluja olivat mm. työnhakijoiden ja työnantajien kohtaamista edistävä Duuni-Dinder, nuoria aktivoiva e-sport -valmennus sekä opiskelualan löytämistä helpottava virtuaalisovellus, joka huomioisi nuorten mielenkiinnon kohteet pelissä tehtävien valintojen kautta.

Uusien palveluiden osalta mietittiin niiden toteutukseen liittyviä esteitä, mutta myös niiden tarjoamia mahdollisuuksia. Esimerkiksi yhteismessut jossakin neutraalissa tilassa saattavat kaatua siihen, että ei ole tarjolla riittävän isoa yhteistä tilaa, kun esim. nuorten suosimat kauppakeskukset puuttuvat Hangosta. Toimijoiden asenne erityisesti palvelutarjonnan puolelta ei myöskään ainakaan vielä ole kovin yhteistyöhakuinen, vaan kukin toimija tekee omia juttujaan, omista lähtökohdistaan.  Uusia mahdollisuuksia nähtiin mm. virtuaalisessa toteutuksessa ZET-hankkeen Reptilian overlord -pelin ympäristössä, mutta myös Hankoon tulossa olevan uimahallin puitteissa, missä messut voisivat päättyä vaikka allasbileisiin.

Tilaisuudessa tutustuttiin myös nuorten kanssa nuorille tehtyyn Zet-pelin tämänhetkiseen versioon Laurean hankekumppanin pelifirma Valaa Oy:n Johanna Roihuvuon johdolla. Pelissä on tarkoitus pestautua töihin ja saada firma kukoistamaan, vaikka johtaja onkin lisko, joka luikkii tiehensä. Pelissä oppii selviytymään yllättävistä tilanteista ja ratkomaan pulmia mm. peliin sisältyvien vakoilutehtävien muodossa. Valmista peliä odotellaan jo innolla ja mukana olleet nuoret antoivat pelitestauksesta innostunutta palautetta.

Zet-hankkeen loppuseminaari on 25.1.2017 Laureassa Leppävaarassa, jolloin kuullaan itse pelistä enemmän.

Lisätietoa hankkeesta: zet-hanke.fi

Teksti: yliopettaja Tarja Meristö, Laurea-ammattikorkeakoulun FuturesLab CoFi.
Kuvat: Mirkka Pirilä

Elli-hanke esittelyssä METNET-seminaarissa Castellonissa, Espanjassa

METNET – European Network of R&D and Training Organisations of Metal Branch 11th International Seminar in Castellon, Spain October 2016

Metnetin 11. kansainvälinen tieteellinen seminaari järjestettiin Castellonissa, Espanjassa lokakuussa 2016. Seminaarin järjestäjinä toimi Universitat Jaume I yhdessä HAMKin kanssa. HAMKista mukana olivat Seppo Niittymäki, Olli Ilveskoski ja Lauri Tenhunen, joka myös koordinoi Metnet-yhteistyötä. Seminaari koostui keynote-luennoista, tieteellisistä ja teknisistä esityksistä, pienryhmätyöskentelystä sekä yritys- ja yliopistovierailuista.

Laurea-ammattikorkeakoulun FuturesLab CoFista METNET-seminaariin osallistuivat projektipäällikkö Jukka Laitinen ja yliopettaja Tarja Meristö. Kumpikin piti siellä esityksen EAKR-rahoitteisen Elli-projektin Laurean vastuulla olevan tulevaisuusosion tuloksista.

Jukka Laitinen kertoi energiatehokkaiden asuinalueiden tulevaisuuden skenaarioista ja visiovan konseptoinnin hyödyntämismahdollisuuksista.

Tarja Meristö esitteli toteutetun verkkokyselyn tuloksia koskien mm. tulevaisuuteen vaikuttavia muutostekijöitä, käsityksiä ekosysteemin eri toimijoiden vaikutusvallasta ja näkemyksiä tulevaisuuden energialähteistä.

Koska Elli-hankkeessa tutkimuksen kohteena on myös cleantech-liiketoiminnan edistäminen ja tarvittavan osaamisen kartoittaminen, kyselyyn vastaajat arvioivat myös nykyistä ja tulevaa cleantech-osaamisen tasoa. Laurean Elli-hankkeen työosuudesta tilaisuudessa oli esillä myös posteri. Posteri oli näkyvillä koko seminaarin ajan ja myös Jaume I -yliopiston opiskelijat saattoivat tutustua tematiikkaamme jakamiemme A4-kokoisten minipostereiden avulla.

Molemmat Laurean Elli-hankkeen seminaariesitykset herättivät keskustelua ja kommentteja. Asuinalueita koskeviin skenaarioihin toivottiin case-tarkastelua, mikä onkin tulossa hankkeen edetessä, kun kehittämiskohteina on kolme varsin erilaista aluetta: Askonalue Lahdesta on vanha teollisuusalue, jota ollaan muuttamassa asuinalueeksi, Peltosaari Riihimäeltä on 1970-luvun lähiö, jonka mainetta asuinalueena ollaan parantamassa ja Engelinranta Hämeenlinnasta on yli 100 vuotta sitten kaavoitettu alue, jota ei kuitenkaan koskaan toteutettu ja johon on taas kaavailtu hyvinkin erilaisia vaihtoehtoja. Konkreettisia, varsin erilaisia case studyja hankkeessa tullaan lähitulevaisuudessa tekemään. 

Eri vaihtoehtojen osalta toivottiin myös kvantitatiivisia tarkasteluja esim. herkkyysanalyysejä erilaisten energiaparametrien suhteen, mistä hankekumppani LUT tuleekin tekemään omaa osuuttaan Elli-hankkeessa.  

Verkkokyselyn tuloksista oltiin kiinnostuneita ja seminaariyleisö toivoi, että nyt Suomessa toteutettu kysely voitaisiin benchmarking-mielessä toteuttaa myös muissa maissa. Heräsi ajatus, että ainakin METNET-verkostolle kyselylinkin voisi laittaa ja sitä kautta saada kohtuullisen pienellä vaivalla merkittävää benchmarking-tietoa muista Euroopan maista.

Esitysten ja posterin lisäksi keräsimme Elli-hankkeeseen liittyen seminaariosallistujilta näkemyksiä tulevaisuuteen vaikuttavista tekijöistä, jotka voivat muokata kehitystä erilaisiksi mahdollisiksi skenaarioiksi. Hyödynsimme toteuttamamme verkkokyselyn tuloksia muutostekijöistä ja saimme niistä osallistujajoukon TOP 3 -arviot. Osallistujat pitivät siitä, että näin saimme lisää interaktiivisuutta seminaariin ja useampi osallistuja saattoi ilmaista näkemyksensä tulevasta kehityksestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä, kun normaalisti esitysten jälkeen on aikataulusyistä mahdollisuus vain pariin kolmeen kysymykseen. Voimme itse myös hyödyntää tuloksia hankeosiomme seuraavassa tulevaisuustyöpajassa 21.11.2016 Lahdessa, jossa työstämme energiatehokkaiden asuinalueiden tulevaisuusskenaarioita eteenpäin.

Osallistuimme METNET-verkoston työpajatyöskentelyyn pienryhmässä, jossa rakennettiin hankeaihiota arktisesta rakentamisesta toisen ryhmän keskittyessä teräsrakentamiseen. Opimme paljon uutta teräsrakentamisesta seminaariesityksistä, joissa käsiteltiin teräsrakenteiden lujuutta ja niiden käyttömahdollisuuksia kestävässä elinkaarirakentamisessa. Niistä saadut ideat hyödyttävät suoraan Elli-hankkeessa energiatehokkaiden asuinalueiden tulevaisuustyöskentelyämme.

Myös seminaarin kohdevierailuista esim. Porcelonosa oli innovatiivisuudessaan ja muotoilun puolesta erittäin kiinnostava. Porcelonosa oli kehittänyt huippuunsa Castellonin alueella perinteisen laatta- ja tiiliteollisuuden innovoimalla erityisesti rakennusten julkisivujen saneeraukseen kerroselementtiratkaisuja, jotka profiilikiinnityksineen ja klipseineen muodostivat käytännöllisen asennuskohteen samalla kun kohteet olivat arkkitehtorisesti upeita.  Esimerkkejä oli ympäri maailmaa: Kiinassa, Intiassa, Dubaissa, … jopa Manhattanilla oli pieni kohde, jonka  brändiarvo kuitenkin oli yrityksen  edustajien mielestä kokoaan suurempi.

 

Vanhaan rakentamiseen tutustuimme myös vierailulla alueen ainoaan kokonaan muurien ympäröimään kaupunkiin Mascarelliin, jossa oli vain 200 asukasta ja pormestari, joka isännöi henkilökohtaisesti vierailuamme ja tutustutti meidät 1600-luvulta peräisin oleviin rakennuksiin. Pieni kaupunki oli keskellä appelsiiniviljelmiä (clemenules), joissa kylän nuorten tulevaisuus monesti olikin hedelmäviljelijänä. Pormestari poimi meille omin käsin vielä vihreitä, mutta täysin syömäkelpoisia klemenules-hedelmiä, jotka ovat Nulesin alueella viljeltäviä klementiinejä. Ne olivat todella mehukkaita ja maukkaita eli aitoa lähiruokaa.

Josephin luolaan tutustuimme samalla reissulla – luolat edustavat vanhinta asumismuotoa ja sopivat hyvin Elli-hankkeen viitekehykseen. Tämä luolasto oli kuitenkin täynnä vettä eikä siellä ketään asunut, vaan sinne pääsi tutustumaan melomalla pitkin maanalaista jokea. Luolaston sokkelot olivat todellinen labyrintti, jossa tunnelma oli lähinnä meditatiivinen luolaston valaistuksen ja rauhallisen taustamusiikin ansiosta.

Seminaarin vierailut ja järjestetyt tapaamiset avasivat uusia yhteistyömahdollisuuksia esim. tulevia hankehakuja ajatellen. Elli-hankkeen kannalta Metnet-verkosto avaa erityisesti tulevaisuuden materiaalien kautta uusia kestäviä mahdollisuuksia kehittää asuinalueita.

Castellonissa pidettyjen esitysten tuloksista voi saada hyviä reimareita siihen milloin jokin uusi ratkaisu on käytettävissä tosielämässä.

Arktinen rakentaminen  -työryhmässä indikaattorit valittiinkin yhdeksi keskeiseksi  kehittämiskohteeksi ja teoreettiseksi  viitekehykseksi.  Käytännön systematiikan perustaksi valittiin Laurean aiemman METNET-esityksen pohjalta (Vilnius 2013) Meristön ja Laitisen kehittämä roadmap-työkalu, jonka pohjalta arktiselle rakentamiselle hahmotettiin esimerkinomaisesti alkua tulevaan hankehakemukseen. 

Seuraava METNET-workshop on Kemissä Suomessa maaliskuussa 2017 (15.-16.3.) ja seuraava eli 12. METNET-vuosiseminaari  on Saksassa Gottbusissa syksyllä 2017.

Teksti: yliopettaja Tarja Meristö, FuturesLab CoFi Laurea-ammattikorkeakoulu

Kuvat: Tarja Meristö ja Jukka Laitinen

Tulevaisuuden konseptit energiatehokkaille asuinalueille – ELLI-hanke Tampereen Alihankintamessuilla visioimassa!

ELLI-hankkeessa tutkitaan ja kehitetään energiatehokkaita asuinalueita yhdessä hankekumppanien kanssa. ELLI on EAKR-rahoitteinen hanke, joka kestää v. 2016-2017.

Laurean FuturesLab CoFi vastaa ELLI-hankkeen tulevaisuuden tutkimus -osiosta ja

• tutkii energiatehokkaiden asuinalueiden tulevaisuuteen vaikuttavia trendejä ja heikkoja signaaleja,
• rakentaa tulevaisuuden asuinalueille vaihtoehtoisia skenaarioita,
• konseptoi uutta cleantech-liiketoimintaa sekä
• kartoittaa tarvittavaa osaamista nyt ja tulevaisuudessa.

Laurean FuturesLab CoFi järjesti Alihankintamessuilla Tampereella 29.9.2016 jo perinteeksi muodostuneen tulevaisuusseminaarin yhteistyössä Laatuyhdistyksen Osaamisen kehittämisfoorumin (OKF) kanssa. Tällä kertaa kehittämiskohteena olivat ELLI-hankkeen keskiössä olevat energiatehokkaat asuinalueet ja niiden varmistamiseksi tarvittavat tuote-, palvelu- ja liiketoimintamallikonseptit. Avauspuheenvuoron piti yliopettaja Tarja Meristö Laurean FuturesLab CoFista. Puheenjohtajana tilaisuudessa toimi OKF:n vetäjä Jukka O. Mattila.

Johdantona aihepiiriin tilaisuudessa kuultiin Helen Oy:n kehittämispäällikön Jussi Kukkosen alustus Energiajärjestelmä murroksessa – kuka selviää voittajana? Kukkonen toi esille tulevaisuuden haasteena ilmastomuutosskenaariot Suomelle. Niiden mukaan vuoteen 2050 mennessä lämmitystarve vähenee -17 %, mutta jäähdytystarve kasvaa + 35 %. Energiatehokkaan tulevaisuuden perustana on interaktiivinen energiajärjestelmä, jossa on kestävä infrastruktuuri ja kestävä rakennuskanta ovat perusta kestäville energiapalveluille. Energiayhtiön suora arvoketju tuottajalta kuluttajalle muuttuu arvoverkostoksi, jossa kuluttajalla on valinnanvapaus, mikä haastaa perinteisen energiayhtiön toiminnan kokonaisuudessaan ja vaatii uudistamaan tuotteet, palvelut ja liiketoimintamallit. Kukkosen esityksessä tulevaisuuden skenaariot ulottuivat 20 vuoden päähän vuoteen 2036 ja niissä ohjaavina voimina nähtiin paitsi kuluttajan valinnan vapaus, myös yleinen ekologinen paine, talouskehityksen suunta sekä yhteiskunnan päämäärät tai pikemminkin päämäärättömyys energia-asioiden suhteen. 

Tilaisuudessa työstettiin pienemmissä ryhmissä voittoisia konsepteja Laurean FuturesLab CoFin hankeasiantuntija Jukka Laitisen johdolla. Tuloksena saatiin mm. biokaasun laajempi hyödyntäminen asuinalueilla ottamalla kaasu talteen jätevedenpuhdistamoista sen sijaan että hyödyntäminen rajoittuisi sika- ja karjatalouteen. Samoin esiteltiin korttelienergiakonsepti, joka sisältää yhdistelmänä sähkön, lämmön, varastoinnin ja palvelut integroituna. Lisäksi ehdotettiin yksinkertaista tietokoneohjelmaa kulutuksen reaaliaikaiseen seurantaan, kulutuksen hallintaan ja säätelyyn sekä tueksi asiantuntijarekisteriä, josta löytää oikean asiantuntijan ja saa tarvittaessa aina apua. Yhteistä kaikille työstetyille voittoisille konsepteille oli, että niille ajateltiin löytyvän markkinapotentiaalia myös ulkomailta.

Teksti:
yliopettaja Tarja Meristö, FuturesLab CoFi/ Laurea-ammattikorkeakoulu
hankeasiantuntija Jukka Laitinen, FuturesLab CoFi/ Laurea-ammattikorkeakoulu

Uudet perspektiivit palveluliiketoimintaan - Reser-konferenssi Napolissa syyskuussa 2016

What is ahead in Service Research? New Perspectives for Business and Society.
Napolissa Italiassa järjestettiin 26. vuotuinen Reser-konferenssi. Sen järjesti Napolin yliopiston Federico II, pääorganisaattoreina professorit Christina Mele ja Tiziana Russo-Spena. Konferenssi oli jaettu kuuteen alateemaan:

A. Service Ecosystems: strategy and management issues.
B. Smart technologies and Service innovation
C. Well-being and value (co)creation
D. Service innovation in Emerging Markets
E. Internationalization and geographies of services
F. Market Creation.

Lisäksi konferenssissa kuultiin kaikille yhteinen keynote-puheenvuoro ja paneelikeskustelu.

Osallistuin Reser-konferenssiin ensimmäistä kertaa ja olin kirjoittajana mukana kahdessa paperissa ja pidin oman esitykseni teemaryhmässä B. Smart technologies and Service innovation.

Tarja Meristö (esittäjä), Tarja Kantola, Merja Lankinen-Lifländer: Smart Tools and Service Opportunities for Child Protection Ecosystem in the Future: Case Family View.

Pöyry-Lassila,Päivi, Kantola, Tarja (esittäjä), Noso, Marika, Pohjonen, Soile, Meristö, Tarja, Lankinen-Lifländer, Merja: Co-creating Well-being Services in Ecosystems: Two Case Studies.

Uudet perspektiivit palveluliiketoimintaan oli konferenssin pääteema.

Italia on palveluyhteiskunta, jossa pystyi saamaan oman havainnoinnin kautta myös uusia näköaloja ainakin suomalaisittain katsottuna. Esimerkiksi pieni vaatimaton hotellimme menomatkalla Roomassa huolehti meille huoneen hotellin ylibuukkauksesta huolimatta ja kuljetti meidät smart-autolla ukkossateessa ja iltaruuhkassa perille asti, ilman lisämaksua.

Myös junalippuihin painettu informaatio matkustajan hiilijalanjäljestä junalla verrattuna autolla tai lentokoneella matkustamiseen antoi helposti ja vaivattomasti vertailupohjaa omien valintojen tekemiseen.

Jätehuoltoa Napolissa

Myös Napolissa on jätehuolto kehittynyt sitten niiden päivien, kun media raportoi kaduille jätettyjen jätteiden myrkkykaasuista, jotta perheet tietäisivät, milloin lasten kanssa voi lähteä turvallisesti ulos. Nyt paikalla oli tasaisin välein lajitteluroskakoreja, joihin kuka tahansa pääsi eroon roskista, olivatpa ne sitten paperia, alumiinia, biojätettä tai kartonkia.  Helppous ja vaivattomuus asiakkaalle ovat palveluliiketoimintaa ohjaavia trendejä, missä asiakas voi itse myös osallistua palvelujen kehittämiseen. Pelkkä palvelujen yhteiskehittäminen ei riitä, on huolehdittava myös palvelukokemuksen toimivuudesta.

Napoli on palveluliiketoiminnan eräänlainen mekka – eteläisen Italian elämäntapa ja turismi-intensiivisyys tarjoavat jatkuvasti mahdollisuuksia asiakkaan odotusten ylittämiselle.

Palvelumuotoilu ja palvelujen tutkimus on monitieteinen tutkimusalue, johon kuuluvat konferenssin avanneen Patrick Strömin mukaan niin digitalisaatio, teolliset palvelut kuin yhteiskunnan palvelut. Ala on muuttunut paljon viimeisen 10 vuoden aikana, kun nousevien talouksien markkinat globaalisti ovat avautuneet ja kehittyneet. Uusia yrityksiä syntyy ja koko liiketoimintapaletti on muuttumassa. Vielä avoimia, uutta tutkimusta vaativia kysymyksiä ovat esimerkiksi, mitä robotiikka ja automaatio tuovat talouteen ja palveluihin. Tulossa on kokonaan uusia palveluita, joista emme vielä tiedä mitään.

Lähiruokaa Napolissa

Digitalisaatio uudistaa paitsi vanhat toimialat luo myös kokonaan uusia toimialoja. Samoin public-private –suhde on muuttumassa ja uusia innovaatioita tarvitaan, jotta pystytään vastaamaan esim. ikääntyvän väestön tuomiin haasteisiin hyvinvointivaltion kontekstissa. Paljon on tehtävää palvelututkimusrintamalla ja uusia kysymyksenasetteluja tarvitaan, totesi Patrick Ström toivottaessaan kaikki tervetulleiksi konferenssiin.

Kiinnostavan keynote –esityksen piti professori Eric Arnould otsikolla Bringing (more) Culture into Service Experience. Hänen mukaansa kulttuuritarkastelut puuttuvat tyystin tai ovat melko vähäisiä palvelututkimuksen teoriassa sekä palvelumuotoilun ja palvelukokemuksen käytännöissä.

Palvelukokemuksen yhteiskehittämisen dimensiot

Arnoudin mukaan palvelumuotoilu on aktiviteetti, jonka avulla muotoillaan koko palvelujen tuottamis- ja  toimitusprosessi, ml. fasiliteetit, informaatio, ihmiset, laitteet ja verkostot. Palvelukokemus on riippuvainen asiakkaan saamasta ja kokemasta arvosta. Palvelukokemuksen yhteiskehittämisen dimensiot olivat Arnoudin esityksen mukaan seuraavat vastinparit: imaginary –lived; collective-individual; customer-led – provider-led; beyond the service setting – at the service setting; broad time frame (past or the future) – narrow time frame (present); systemic –dyadic.

Yhteiskehittämisen mahdollistajat

Yhteiskehittämisen edellytykset eli mahdollistajat puolestaan liittyivät luottamukseen toimijoiden kesken, luotettavaan kommunikaatioon, kehityksen kohteena olevan systeemin riittävän syvään ymmärtämiseen, epämuodollisiin informaatioareenoihin, jossa erilaisilla osaamisilla on mahdollisuus tasavertaiseen esilletuloon. molemminpuoliseen lisäarvoon  sekä kaiken kaikkiaan vastuunkantamiseen yhteiskehittämisestä. Kun mahdollistajat ovat kunnossa, erilaisten ihmisten yhteistyössä on asennoiduttava positiivisesti ja rakentavasti,: make peace, not war, kuten Arnoud asian tiivisti. Kulttuuritausta toki vaikuttaa siihen, kuinka me asennoidumme asioihin. Esimerkiksi keskustelu USAn sisällissodasta voi tänä päivänä saada hyvinkin erilaisia kommentteja: Ihan kuin 9/11 tai Ei se ole vieläkään ohi! tai  Me voitimme, unohtakaa koko juttu! tai Pahuksen jenkit!

Konferenssin teema sopi hyvin Morfeus-hankkeelle, koska se keskittyi tulevaisuudennäkymiin: What is ahead in Service Research? New Perspectives for Business and Society. Keynote-puheenvuoro toi mukaan kulttuuriperspektiivin palvelujen muotoiluun ja palvelukokemukseen. Kompleksinen toimintaympäristö vaatii monitieteisen tarkastelutavan, mistä case Porvoon tulevaisuuden tutkimusnäkökulma on oiva esimerkki. Keynote-puheenvuorosta opimme myös, että luottamus on kaiken yhteiskehittämisen perusta, samoin tasavertainen kumppanuus eri toimijoiden välillä, vaikka kukin onkin mukana omassa roolissaan, omalla osaamisellaan.

Konferenssissa käyty paneelikeskustelu toi esille myös palvelujen kansainvälistymisen näkökulmaa case Intian kautta ja pelillistämisen mahdollisuuksia GeoQuest Vesuviuksen muodossa.

Yksittäisistä esityksistä ranskalaisten systemaattinen esitys erilaisista digitaalisista platformeista antoi hyvän esimerkin työskentelytavoista: kannattaa systemaattisesti käydä läpi kaikki mahdolliset käytettävissä olevat alustat, dokumentoida niiden ominaisuudet ja hyvät/huonot puolet, jotta perusta tietomallinnukselle ja sen yleistettävyydelle tulee varmistetuksi.

Analogiamallia teknologian hyödyntämiselle palveluiden enablerina voi hakea myös saksalaisten esityksestä, jossa oli tehty systemaattinen kirjallisuuskatsaus case-alueena vähittäiskaupan palveluiden kehitys.

Saksalaiset tutkivat toisessa paperissa tuottavuutta palveluverkostoissa ja jakoivat tarkastelun osatekijöihin, joista yksi oli service delivery, toinen service engineering ja kolmas service management.  Kaikkien kolmen on oltava kunnossa palveluverkostoissa, jotta kokonaisuus toimii moitteettomasti. Innovaatioita palveluverkostoissa tarvitaan myös. Ei riitä, että samat asiat ja prosessit siirretään digitaaliseen muotoon. On erityisesti julkisella puolella kehitettävä uudenlaista johtamista ja hallintoa, jotta pystytään aidosti monialaiseen yhteistyöhön aiemman työ- ja tehtäväkentän mukaisen ammatillisuuden sijaan. Tätä tarkasteli esityksessään VTT:n edustaja Suomesta. Kun kehitettäviä innovaatioita otetaan tällä saralla käyttöön, saadaan tuloksena yhteistyön ammatillinen kulttuuri. Ratkaistavana on haasteita, mm. ei kytkeydy muihin platformeihin, vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, voi tulla teknisiä ongelmia tai tekniset työkalut puuttuvat. Myös epäluulo uutta teknologiaa kohtaan voi olla haaste.

Pyykkejä kuivumassa - palvelyhteiskunta ei kuitenkaan ole vain toistemme paitojen pesemistä

 

Käytännön toimivan esimerkin teknologian käytöstä kotihoidon tukena toi norjalaisten esitys Social alarm -sovelluksen muodossa, jonka avulla varmistetaan ikääntyvien hyvä ja turvallinen elämä kotona, pitkienkin matkojen päässä, vuonojen ja laaksojen takana. Edellytyksenä on laite ja sen helppokäyttöisyys (fyysinen artefakti), arvot ja asenteet liittyen systeemiin ja se, kuinka teknologia on integroitu kotihoidon alueeseen. On varmistettava että ratkaisu ei jätä mitään palvelusta pois, vaan kattaa kaikki sen osat, mutta samalla on tiedostettava kokonaisuuden monimutkaisuus, kompleksisuus. Tästä oli tehty etnografinen esimerkki, jossa 85-vuotiaan naisen arjen avulla kuvattiin tilanne käytännössä ja arvioitiin joka vaiheessa ratkaisun toimivuus ja sen hyvät ja huonot puolet sekä riskitekijät ja mahdollisuudet.

Samanlaista systemaattista arviointia teimme case Porvoon kohdalla eri skenaarioissa, tarkastelun kohteena sekä case-perhe että ekosysteemin muut toimijat. Olisi hyvä jatkaa työtä myös todellisen case-perheen kanssa, jotta saisi lisää konkretiaa tietomallinnuksen pohjaksi tarvittavista tietovirroista, tapahtumista ja myös emotionaalisista ja teknisistä esteistä.

Näkemiin Napoli!

Teksti ja kuvat: Tarja Meristö, yliopettaja, Laurea-ammattikorkeakoulu, FuturesLab CoFi

Wellbeing in the Information Society Tampereella 16.-18.9.2016

Wellbeing in the information Society –konferenssi kokoontui 16-18.9.2016 kuudennen kerran, ensimmäistä kertaa Tampereella. Konferenssin teemana oli tänä vuonna ”Building sustainable health ecosystems”.

 

Konferenssin tavoitteena on yhdistää hyvinvointi, informaatioteknologia ja kestävät elinympäristöt, ja avauspuheenvuorossaan konferenssin puheenjohtaja, professori Reima Suomi kertoi yhdistelmän olevan konferenssien kentässä vielä uniikki. Kolmipäiväisessä konferenssissa kuultiinkin monipuolinen kattaus esityksiä hyvinvoinnin ja teknologian risteyskohdista. Monessa esityksessä yhdistäväksi teemaksi nousi terveysdatan toissijainen hyödyntäminen tutkimuksessa, jotta kestävän yhteiskunnan rakentamisen tietoperusta vahvistuu; sekä erilaiset kokeilut ja käytännön osallistaminen yhteisen terveemmän tulevaisuuden rakentamiseksi.

Käytännön tasolla tiedonkeruun tavat kuitenkin vaihtelevat, ja esillä olivat niin Intian monimuotoiset tiedonkeruun muodot paperilla kuin Viron moderni yhteiseen palveluväylään perustuva tiedon keruun ja hyödyntämisen järjestelmä. Toisaalta big data, esimerkiksi satelliiteista saatava tieto, mahdollistaa uudenlaisen tiedon hyödyntämisen globaalilla tasolla.

Käytännönläheisenä esimerkkinä teknologian hyödyntämisestä hyvinvoinnin tukena Claire Hamshire ja Julie Lachkovic Manchesterista kertoivat työstä, jota ovat tehneet viestinnällisiä haasteita omaavien lasten oppimiskäyttöön soveltuvien appsien joukon luokitteluksi ja arvioimiseksi.

Laajassa sovellusten viidakossa voi vanhempien ja opetushenkilökunnan olla vaikea navigoida ilman selkeää tietoa siitä, millaisiin tarkoituksiin mikäkin sovellus on tarkoitettu ja soveltuu parhaiten. Oppimistavoitteiden lisäksi huomioitavana ovat mm. fyysiset ja kognitiiviset taidot sekä käyttöympäristö. Hamshiren ja Lachkovicin esittelemän hankkeen myötä tulee appsien hyödyntämisestä entistä helpompaa ja vaivattomampaa. Lue lisää: http://www.appt.mmu.ac.uk/
 

Suhtautumisesta hyvinvoinnin tueksi tarjolla olevien sähköisten palveluiden käyttöön puolestaan kertoi Heini Taiminen Jyväskylän yliopistosta. Hyvinvointipalveluille on tyypillistä, että ne edellyttävät myös asiakkaalta aktiivista osallistumista arvontuottoon, mitä kuvaa käytetty termi transformatiiviset palvelut.

Esimerkkinä Taimisella oli Mielenterveystalo, jossa asiakkaiden käytettävissä on sekä tietoa että erilaisia sähköisiä palveluita. Perinteisesti sähköisiä palveluita on tutkittu teknologian hyväksyttävyyden näkökulmasta, esimerkiksi arvioiden sähköisen palvelun etuja ja haittoja perinteiseen palveluun verrattuna, sekä myös omia käyttötaitoja.

Taimisen tutkijaryhmän toteuttamissa haastatteluissa keskeiseksi teemaksi nousi kuitenkin myös usko omiin kykyihin yhteiskehittämisen näkökulmasta. Esimerkiksi helppo palvelussa navigointi, hyvä ohjeistus ja mahdollisuus kysyä kysymyksiä ovat tekijöitä, jotka lisäävät uskoa omaan kykyyn luoda palvelun avulla uutta arvoa. Toisaalta luotettavuus, uskottavuus ja selkeät kuvaukset saavutettavissa olevista eduista luovat uskoa siihen, että palvelun käyttäminen myös lisää omaa hyvinvointia.

Ajankohtaisena suomalaisena aiheena konferenssissa käsiteltiin myös tulevaa perustulokokeilua. Ville-Veikko Pulkka Kelasta esitteli perustulokokeilun taustatyönä tehtyjä selvityksiä siitä, millaisia ovat eri perustulomallien hyvät ja huonot puolet ja mikä olisi optimaalisin tapa testata perustulon toimivuutta. Perustulon tavoitteenahan on vähentää työnteon esteitä, joita voi syntyä esimerkiksi palkkatulojen laskiessa saatavien tukien määrää. Käytännön toteutuksessa on jouduttu tekemään joitain myönnytyksiä osaan työryhmän esittämistä suosituksista. Kokeilu on alkamassa tänä talvena.
 
Konferenssin ohjelmistossa oli myös useampia paneelikeskusteluja. Esimerkiksi ikäihmisten parissa hyödynnettävästä teknologiasta käyty paneelikeskustelu pohti tulevaisuuden sosiaalisten robottien hyödyntämismahdollisuuksia. Sosiaaliset robotit osaavat seurata ihmisen reaktioita ja tunteita, missä on nähtävissä monenlaisia hyödyntämiskohteita, mutta myös pelkoja liiallisesta teknologisoitumisesta. Paneelikeskustelussa käytiin myös läpi tämän päivän esimerkkejä erilaisten teknologisten apuvälineiden käyttöön oton kokeiluista.

Digitalisaatiota käsitellyt paneeli puolestaan lähti perustavanlaatuisista kysymyksistä, eli siitä, mitä digitalisaatio itse asiassa on. Digitalisaation nähtiin olevan perimältään yhteiskunnallinen muutos, joka muuttaa yhteiskuntaa perusteellisesti, kuten aiemmin on muuttanut esimerkiksi kirjapainotaito, sähkö, junat ja tietokoneet.

Siinä missä kirjapainotaito toi tiedon saataville 1400-luvulla, tuo digitalisaatio tiedon kaikkien saataville nykypäivänä. Molemmissa tapauksissa oman aikansa kuitenkin vie myös lukutaidon kehitys, joka vasta oikeasti takaa pääsyn tietoon. Toisaalta digitalisaatiosta myös huomautettiin, että se on paljon muutakin kuin vain tiedon muuttamista digitaaliseen muotoon, sillä samalla pitää muuttaa myös taustalla vaikuttavat prosessit.

Paljon aikaa keskustelusta käytettiin myös uhkakuvien tunnistamiseen. Muun muassa tietoturva keskustelutti, esimerkiksi se, miten huolettomasti ihmiset ovat valmiita antamaan sovellusten käyttöön suuria määriä henkilökohtaista dataansa minimaalista hyötyä vastaan.

Toisaalta pohdittiin myös, vähentääkö vai lisääkö digitalisaatio työtä. Siinä missä sähkövalo mahdollisti työnteon myös pimeän tultua, mahdollistaa digitalisaatio työn teon ajasta ja paikasta riippumatta, jolloin työ ja vapaa-aika sekoittuvat. Samalla mahdollisesti henkilökohtainen vuorovaikutus vähenee, kun sähköinen viestintä yleistyy. Mietittiin, tuleeko digitalisaatio oikeasti vapauttamaan työntekijöiden aikaa esimerkiksi vanhustenhoidossa asiakkaiden kanssa käytävään vuorovaikutukseen rutiinitehtävien hoidosta.

Myös Laurean Zet-hanke oli mukana konferenssissa. Zet-hankkeessa kehitetään yhdessä nuorten kanssa hyötypeliä arjen hallintaan ja oman tulevaisuuden pohtimisen tueksi. Lue lisää: http://zet-hanke.fi/.

Zet-hankkeen osallistava pelinkehitysprosessi herätti kiinnostusta osallistujissa, onhan osallisuus yksi hyvinvoinnin peruspilareista. Hankkeen keräämä runsas data ja materiaali antaa paljon eväitä uudenlaiseen osallisuuden muotojen kehittämiseen. Päätöspuheenvuorossa professori Suomi arveli pelien ja pelillisyyden roolin entisestään vahvistuvan, kun konferenssi jälleen kahden vuoden kuluttua kokoontuu.

Suurin osa konferenssissa esitellyistä papereista on julkaistu konferenssijulkaisussa:
Li, H., Nykänen, P., Suomi, R. Wickramasinghe, N., Widén, G., Zhan, M. (Eds.). Building Sustainable Health Ecosystems. Communications in Computer and Information Science. Volume 636

Teksti ja kuvat: Hanna Tuohimaa, Laurea-ammattikorkeakokulu

Tekes haluaa uusia, rajoja rikkovia ideoita terveyden ja hyvinvoinnin tutkimushakuun!

Tekes avasi Terveyden ja hyvinvoinnin tutkimushaun Finlandia-talolla pidetyssä tilaisuudessa 25.5.2016. Hakemusten jättämisen takaraja on 21.10.2016 ja jokaisen hankeidean kanssa pitää käydä Tekesin sparrauskierros, jotta ei turhaan tarvitse kirjoittaa hakemusta ideasta, joka on vielä raakile.

 

 

Tavoitteena on Tekesin rahoituspäällikkö Jussi Toivosen mukaan saada terveyshyödyistä uutta kansainvälistä liiketoimintaa. Ohjelman onnistumista ei mitata syntyvien tutkintojen tai julkaisujen määrällä, vaan tavoitteena on saada tutkimukselle vaikuttavuutta elinkeinoelämän kautta sekä lisätä kansalaisten hyvinvointia.

 

Hakuun ei ole määritelty erillisteemoja, vaan ajatuksena on, että hakijat voivat itse määritellä teemoja, ja osoittaa innovatiivisuutta jo ideointivaiheessa. Odotusarvona tutkimushaussa rahoitettaville on polku, jossa hyvät ideat työstetään yritys-tutkimus-kansalaisyhteistyön kautta teollisuus-palvelu- ja/tai digiratkaisuiksi.

 

 

Elinkeinoelämän kanssa verkottunut tutkimus on tämän haun keskiössä. Yritykset ovat tutkimuksen osarahoittajia sekä tulosten hyödyntäjiä. Minimiosuus yritysrahoitukselle on 10 % hankkeen kokonaisbudjetista ja rahoittavia yrityksiä pitää olla vähintään kolme. Myös kansainvälisten yritysten antama raha voidaan laskea tähän summaan mukaan, vaikka hankkeen arviointikriteereistä ensimmäinen onkin, paljonko hanke synnyttää uutta kansainvälistä liiketoimintapotentiaalia Suomeen. Muut arviointikriteerit ovat yritysten sitoutuminen ohjaukseen, hankkeen uutuusarvo ja monialaisuus sekä kansainvälisen yhteistyön hyödyntäminen tutkimuksessa.

 

Jussi Toivonen arvioi esityksessään hyvinvointiteemasta aikaisemmin Tekesissä toteutettuja tutkimushakuja ja totesi niiden osalta, että esim. v. 2015 rahaa jaettiin vähemmän kuin oli tarjolla, koska yrityksiä ei saatu tarpeeksi mukaan hankkeisiin ja v. 2016 alkaneissa hankkeissa taas oli saatu aikaan kansainvälistä tutkimusyhteistyötä toivottua vähemmän, mutta ulkomaisia yrityksiä sen sijaan saatiin mukaan. Jussi Toivonen muistutti, että hankkeisiin saa 10 %:n bonusrahan, jos haettavalla tutkimushankkeella on joko rinnakkainen, kansainvälinen tutkimushanke tai vaihtoehtoisesti 2 henkilötyövuoden verran tutkijavaihtoa hankkeen aikana.

 

Tutkimushaun avaustilaisuudessa saatiin kuulla Raisio Oyj:n toimitusjohtaja Matti Rihkon esitys Benecol-tuotteiden menestystarinasta maailmalle. Ensimmäinen Benecol-tuote oli margariini ja se lanseerattiin Suomeen v. 1995. Nyt erilaisia tuotteita kuuluu Benecol-perheeseen 140 ja niitä myydään 30 maassa. Liiketoiminnan kehittämisen lähtökohtana on ollut kolesterolin laskeminen ja sitä kautta tautien ehkäisy. Benecol-tuotteiden avulla kolesteroli laskee nopeasti, ja säännöllisesti käytettynä tulos on myös kestävä. Markkinat maailmassa ovat valtavat, sillä puolet maailman väestöstä kärsii korkeasta kolesterolista, kohonneen elintason myöstä esim. Kiinassa myös kolesteroliarvot ovat kohonneet. Kiinan markkinoille Raisio meni Benecol-tuotteilla viime vuonna eli v. 2015.

 

Matti Rihko summasi oppeja terveyttä edistävien tuotteiden kehittämisestä ja vientiponnistuksista case Benecolin pohjalta seuraavasti: Margariini ei ole vetovoimaisin tuote, vaan tarvitaan muitakin tuotteita kuten Raisiolla nyttemmin on tarjonnassa esim. juotavat jogurtit, pureskeltavat geelipalat tai pillerit. Tärkeä huomio on myös, että ihmiset ratkaisevat. Kannattaa panostaa yhteistyöhön, kumppaneihin ja verkostoihin eikä yrittää yksin maailmanvalloitusta.

 

Immateriaalioikeuksista Rihko totesi, että vaikka he olivat ensimmäisenä liikkeellä, eivät he olisi pystyneet laatimaan sellaista patenttisalkkua, joka olisi kattanut kaikki mahdolliset kilpailijoiden tulevat ratkaisut, vaikka he olisivat patentoineet kaiken ympäriltä alkaen männyn rungosta ja ohutsuolesta! Regulaatio pitää myös ottaa huomioon, myös tulevat säädökset, koska ne koskevat myös ratkaisuja, joita on saatu aikaan ennen kuin regulaatiota vielä edes on. Regulaatiossa lobbaus on keskeistä ja se voittaa jolla on isommat muskelit! Vaikka Benecol on Raision menestystarina, muistuttaa Rihko, että kaikki aina maksaa enemmän ja kestää kauemmin saavuttaa kuin mitä on alun perin suunniteltu eli raha ja aika ovat keskeisellä sijalla onnistumisen edellytysten listalla!

 

Tilaisuudessa oli vauhdikas ja asiantunteva paneelikeskustelu teemanaan Terveyden ja hyvinvoinnin tutkimuksesta hyvinvointia ja viennin tuplaus. Paneelia johti StartUp Healthin Suomen johtaja Aki Koivistoinen ja muut jäsenet olivat toimitusjohtaja Pekka Simula (Herantis Pharma), toimitusjohtaja Timo Niskanen (Roche Diagnostics), Head of GrowDex Business Pia Nilsson (UPM), johtajalääkäri Risto Mäkinen (Helsingin kaupunki) ja kehitysjohtaja Pekka Sivonen (Tekes).

 

Paneelikeskustelun nostama suurin murhe oli suomalaisten heikko kaupallistamisosaaminen. On ymmärrettävä, että jokainen tutkimusryhmän vetäjä on myös yrittäjä. MIndset ratkaisee: on muutettava toimintakulttuuria, on kehitettävä uusia toimintamalleja ja luotava infra, joka tukee haluttua muutosta. Todettiin, että sote-uudistuksessa on radikaalisti nähtävä toimialan rajapinnat ja palvelut uudessa valossa ja pidettävä ennaltaehkäisevät palvelut mukana myös. Teknologinen kehitys muuttaa joka alaa, myös terveydenhuoltoa ja jatkossa on kyettävä yhdistämään eri alojen tietämystä yksilön hyvinvoinnin parhaaksi. Nyt eletään ainutkertaista hetkeä ja on saatava aikaan läpimurtoja markkinoille, suoraan kuluttajille ja kuluttajien kanssa. Jokaisen toimijan elinehto on uudistua nopeammin kuin kilpailija. Tutkimuksen ja kaupallistamisen kehittämiseksi tarvitaan yhteinen suunta, mutta myös kysymyksenasettelun muutoksia mitä-kysymyksistä miten-kysymyksiin. Terveydenhuollon digitalisaatiossa Suomella on hyvät lähtökohdat, sillä se on ainoa maa, jolla on juuri nyt ict-osaajista ylitarjontaa. Ei riitä, että yhdistetään lääketiede ja ict, vaan tähän on vielä liitettävä vahva luonnontieteellinen ja materiaaliosaaminen, millä yhdistelmällä saadaan aikaan ratkaisuja, joilla on kilpailuetua maailmanmarkkinoilla.

 

Suomen loistava tiede, loistavat kliinikot, loistava data kaipaa kaupallistamista ja aitoa myyntityötä ja sen arvostusta. Kestävällä pohjalla liiketoiminta on silloin, kun se tuottaa aidosti hyvinvointia ihmisille, ei vain ratko yksittäisiä pulmia. On katsottava kokonaisuutta, osattava yhdistää erilaiset hyvinvointia uhkaavat riskitekijät kuten alhainen koulutus, tulotaso, masennus, diabetes ja etsittävä ratkaisuja, jotka tuovat ihmiselle hyvän elämän edellytykset, ei vain apua yksittäisiin vaivoihin pulma kerrallaan.

 

Kun digitalisaatio tulee täysimääräisesti käyttöön hyvinvoinnin puolella, on HealthCloud pilvistä suurin, ja sillä on hopeiset reunat. Jos me Suomessa yhdistetään HealthCloudin rinnalle MyData ja pidetään vielä kansalainen keskiössä, kotiin asti, niin menestyksen ja kasvun avaimet ovat meillä. Skaalautuvuus ja menestys kansainvälisillä markkinoilla on välttämätöntä ja siksi pitää osata ei vain kaupallistaa vaan myös myydä hyvinkin erilaissa kulttuureissa. Oppia voi ottaa ihan joltakin toiselta alalta, joka jo tietää esim. miten jossakin tietyssä maassa toimitaan vaikka regulaatioteknisesti. Kuluttajien luottamus on ansaittava, kuluttajan/kansalaisen on oltava sinut systeemin kanssa ja tarvitaan vallankumous, että asiakas aidosti ja oikeasti saadaan ottamaan itse vastuuta ja olemaan aktiivinen.

 

Hanketta suunniteltaessa ei saa pysyä ahtaissa rajoissa...

... vaan on synnytettävä uutta!

Tietoiskun tulevaisuuteen tilaisuudenlopuksi piti Tekesin Mervi Pulkkanen, joka maalasi isolla pensselillä tulevaisuutta. Hän puhui virtuaalisesta maailmasta, jossa keho on avainasemassa eri muodoissaan ja laitteet nykymuodossa ovat menettäneet merkitystään tai kadonneet kokonaan. Maailma koetaan uudella tavalla, kun fyysisen ja digitaalisen maailman rajat hämärtyvät ja keho räjäyttää pankin! Kyse on siitä, mitä ihmiset haluavat ja miksi, ei siitä, mitä halutaan kehittää. Nyt on uusi aika ja se vaatii myös uutta tapaa toimia ja tehdä asioita yhdessä. On luotava ekosysteemejä, jotka nyt tuntuvat vielä vierailta, jotta päästään aidosti aikaansa edelle. On otettava ihminen mukaan, ei vain yksittäisenä käyttäjänä, vaan ihminen elämässä elämäänsä eri konteksteissa, erilaisissa tilanteissa.

 

25.5.2016 Tarja Meristö, yliopettaja, Laurea/FuturesLab CoFi