perjantai 28. marraskuuta 2014

Terveyden tulevaisuus

Osallistuin Demos Helsingin järjestämään työpajaan, jossa pureuduttiin terveyden tulevaisuuteen vuoteen 2050 erityisesti käyttäytymisen, elämäntapojen ja arvojen näkökulmasta. Työpaja oli osa Demos Helsingin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistä Terveyden tulevaisuudet -osakokonaisuutta Hallintoalamaisesta aktiiviseksi valitsijaksi -hankkeessa. http://www.demoshelsinki.fi/projektit/valva-terveyden-tulevaisuudet/

Työpaja oli jo viides sarjassaan. Paikalla oli kolmisenkymmentä eri alojen asiantuntijaa ja osaajaa, jotka toivat keskusteluun monipuolisesti eri teemoja ja näkökulmia, yhdistävänä teemana kiinnostus yksilön rooliin terveyspalveluiden käyttäjänä ja hyvinvoinnin tuottajana omassa elämässään.

Pajan osallistujat oli jaettu neljään pöytään, joista kukin käsitteli yhtä skenaariota. Skenaarioiden taustalla vaikutti erilaisia tekijöitä liittyen osallistumisen asteeseen, skenaarion arvomaailmaan, ratkaisujen paikallisuuteen, terveystiedon julkisuusasteeseen sekä terveyden vastuutahoon.

Itse pääsin ryhmään, jossa tarkasteltiin lähemmin ”Sankarilääkärit”-skenaariota, jossa vastoin selvästi vallitsevaa trendiä olikin rivikansalaisen rooli olla vain palveluiden vastaanottaja, osallistumatta lainkaan palveluiden suunnitteluun tai tuottamiseen. Lisäksi skenaarion maailmassa palveluita tuotettiin tehokkaasti ja teknisesti, mutta kuitenkin paikallisesti.
Lähtökohta oli siis varsin herkullinen: miten kummassa tämän päivän osallistamistrendistä ja lääkärien auktoriteetin kyseenalaistavasta nettitiedon ajasta päästäisiin maailmaan, jossa lääkäri on jälleen auktoriteetti, joka tietää kansalaista paremmin mikä tätä vaivaa ja millaista hoitoa tämä tarvitsee?

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ehkä tällainen maailma vaatisi syntyäkseen internetin romahduksen ja tiedonsaannin vaikeutumisen rivikansalaisen näkökulmasta. Sitten aloin miettiä nykylääketieteen kehitystä ja mieleeni juolahti toinen mahdollisuus. Ehkäpä lääketiede muuttuukin nano-, bio- ym. teknologioiden myötä niin monimutkaiseksi, että se ylittää perus-Pertin ymmärryskyvyn. Jos hoito perustuu yksilöllisiin täsmäratkaisuihin tyyliin nanopartikkeli piikillä elimistöön, ei perus-Pertin ehkä tarvitsekaan ymmärtää, mitä tapahtuu.

Koska meillä ei ollut tietoa siitä, millaisia ajatuksia skenaario oli aiemmissa ryhmissä herättänyt, tämä tulkinta jäi ryhmässämme pohja-ajatukseksi myöhemmässä skenaarion tarkastelussa eri näkökulmista. Pohdimme muun muassa eri ammattiryhmien työnjakoa. Ehkäpä työnjako muuttuu niin, että lääkärit hoitavat enää vain hankalimmat tapaukset ja muun hoitohenkilökunnan rooli vahvistuu.

Tehokkaat ja paikalliset ratkaisut voisivat tarkoittaa etäpalveluiden, automaation, robottien ja itsepalvelun lisääntymistä varsinkin haja-asutusalueilla, kun kaupungeissa vielä lähipalveluita voisi olla saatavilla. Lääkärin vastaanotolle askel veisi kuitenkin aiempaa harvemmin.

Kun työskentelyä jatkettiin parityöskentelynä, valitsimme esiin nousseista teemoista aiheeksemme resurssiniukkuuden. Tehokkuusnäkökulmaa ja asiakkaan passiivista vastaanottajaroolia vasten päädyimme sloganiin ”take it or leave it”. Palveluita on tarjolla, mutta vain sellaisessa muodossa kuin lääkäri erilaisten laskenta-algoritimien perusteella määrää. Laskentamallit yhdistävät yksilölliset tiedot resurssiviisaisiin ja tehokkaisiin ratkaisuihin ja tarjoavat optimaalista ratkaisua kunkin vaivan hoitoon.

Sankarilääkärit-skenaarion herättämiä ajatuksia
Vaikka passiivisen kansalaisen roolin sisäistäminen koettiin ryhmässämme aluksi hankalaksi, totesimme kuitenkin tehtävien edetessä, että toisaalta asiantuntijavallan alla eläminen on kuitenkin huoletonta ja helppoa. Loppujen lopuksi löysimme monia positiivisiakin puolia alkuun kauhuskenaariolta vaikuttaneeseen tulevaisuuden näkymään.

Teksti ja kuvat: hankeasiantuntija Hanna Tuohimaa, Laurea-ammattikorkeakoulu

tiistai 11. marraskuuta 2014

Hankemessujen satoa: hyvinvointivinkkejä nuorille ja opettajille!

Yhdessä-hankkeen loppuseminaarissa 7.11.2014 oli lounastauon lomassa mahdollisuus tutustua monenlaisiin nuorten parissa toteutettaviin hankkeisiin ja eri toimijoiden toimintamalleihin ”Hankemessuilla”.

Laurean ständillä kerättiin myös hyvinvointivinkkejä osallistujilta. Ständikävijöiltä kysyttiin, mikä piristää sinua marraskuisena päivänä; mistä sinä saat hyvää oloa? Hyvinvointivinkkien välineiksi annettiin kartonkipohjia, tusseja sekä sydäntarroja. Vinkkejä kerättiin päivän teeman mukaisesti nuorille ja opettajille ja muille nuorten kanssa töitä tekeville. Moni vinkeistä sopii toki kaikille!
Messukävijät päästivät luovuutensa valloilleen, ja päivän aikana kertyi 22 erilaista vinkkiä, niin teksteinä kuin piirroksina. Hyvinvointia syntyy muun muassa yhdessäolosta, toisiin tutustumisesta, huumorista, liikunnasta, uskaltamisesta, pienistä asioista nauttimisesta, nukkumisesta, oikeanlaisista varusteista kylmänä päivänä ja itsensä rakastamisesta. Ständiväki kiittää ja kumartaa - tässä hyvinvointivinkkien satoa:

vinkkejä erityisesti nuorille


vinkkejä erityisesti opeille
 
 
 
Teksti ja kuvat: Hanna Tuohimaa, Laurea-ammattikorkeakoulu

maanantai 10. marraskuuta 2014

Yhdessä-hankkeen ratkaisuja ammattiin opiskelevien nuorten hyvinvoinnin lisäämiseen

Kun ongelmien sijaan keskitytään ratkaisuihin, ammattiin opiskelevien nuorten hyvinvointi ja sitoutuminen opintoihin lisääntyy. Uudenlaiset opetussuunnitelmat, parempi ohjaus, uudet mobiililaitteet sekä vuorovaikutus toimijoiden kesken ovat Yhdessä-hankkeen keinoja vähentää opintojen keskeyttämistä.

Laurea-ammattikorkeakoulun ja HAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun toteuttaman Yhdessä-hankkeen loppuseminaarissa 7.11.2014 kuultiin hankkeessa mukana olleiden ammatillisten oppilaitosten (Hyria, Luksia, Omnia ja Amisto) saamia käytännön hyötyjä hankkeesta.

Opinto-ohjaaja Tanja Aholainen Luksiasta kertoi hankkeen auttaneen kirkastamaan ryhmänohjaajien ja opinto-ohjaajien välistä tehtävien jakoa sekä jalkauttamaan kehitetyt uudet toimintamallit. Amiston Outi Tirkkonen puolestaan kertoi, miten erään tutkinnon opetussuunnitelma oli työstetty uudelleen, jotta pystyttiin vastaamaan hyvin heterogeenisen opiskelijajoukon tarpeisiin. Tavoitteena on, etteivät opiskelijat turhautuisi opintojen liian nopeaan eikä myöskään liian hitaaseen etenemisvauhtiin.

Kun opiskelijat ja opettajat ovat vahvasti siirtymässä digiaikaan, tuntuu nurinkuriselta, että mobiililaitteiden käyttö saattaa kouluissa olla kokonaan kiellettyäkin. Hankkeen eApu-osiossa onkin hyödynnetty mobiililaitteita ja tietotekniikkaa opintojen tukena.

Heidi Ahonen ja Tuija Marstio nostivat esiin uutisia opetuksen siirtymisestä digiaikaan. 
Omnian Heidi Ahonen ja Laurean Tuija Marstio kertoivat tablettitietokoneiden hyödyntämisestä työssäoppimisjaksoilla. Työssäoppimisen päiväkirjaa toteutettiin Bloggerin avulla ja yhteydenpidossa hyödynnettiin Skypeä. Motivaatio oli parempi, kun uusi työväline mahdollisti raportoinnin joustavasti itselle sopivaan aikaan. Uusi väline tuo myös uusia mahdollisuuksia oppimisen todentamiseen esim. valokuvien ja filmien avulla.

Hyrian Mikko Helen kertoi kokemuksiaan hankkeesta ryhmänohjaajan näkökulmasta. Helen osallistui hankkeessa toteutettuun ryhmänohjaajien koulutukseen ja hän kertoi saaneensa lisää rutiinia ryhmäohjaajana toimimiseen.

Hankkeen aikana on toteutettu myös neljä tulevaisuusfoorumia, jotka ovat koonneet yhteen hankkeen kumppanioppilaitosten toimijoita sekä muita nuorten kanssa työskenteleviä tahoja. Foorumeissa on  käyty innostavia keskusteluja toimijoiden kesken ja jaettu kokemuksia. Laurea-ammattikorkeakoulun Tarja Meristö muistutti esityksessään vielä tulevaisuusnäkökulman tärkeydestä: kun nuorella on visio omasta tulevaisuudestaan, hän on motivoituneempi rakentamaan polkuaan kohti tuota päämäärää.

Myös psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman Lyhytterapiainstituutista korosti, että ongelman sijaan etsitään hyvää lopputulosta. Ohjaustilanteet tulisi toteuttaa niin, että jokainen kokee keskustelun olevan hyödyllinen.
 
Tilaisuuden pääpuhujana esiintyi Ben Furman
Ben Furmanin kolme periaatetta, jotka käyvät niin oppilashuoltoon kuin muuhunkin toimintaan, ovat:
  1. Toiveikkuus - pidetään keskustelun sävy ohjaustilanteessa sellaisena, että opiskelijalla on toiveikas olo!
  2. Yhteistyö - nuori saa itse päättää, keitä tahoja haluaa keskusteluihin mukaan; voisiko toisen asteen opiskelijalla yhteistyökumppanina ollakin perheen sijasta kaverit?
  3. Luovuus - miten saada nuori itse keksimään ratkaisuideoita "en mä tiedä" -vastausten sijaan?
 Ratkaisukeskeisen ajattelutavan opettaminen myös nuorille olisi varmasti hyödyllistä!

Osana seminaaria järjestettiin myös hankemessut, joissa pääsi tutustumaan myös muihin hankkeisiin, jotka toimivat nuorien parissa.

Emilia Grön kertoi hankemessuilla Innovaara-projektista, joka innostaa opiskelijoita yrittäjyyteen

Laurean ständillä kerättiin hyvinvointivinkkejä nuorille ja opettajille

Vantaan kaupunki on kehittänyt menetelmiä, joilla lapset ja nuoret voivat osallistua palvelujen arviointiin.
HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu ja Laurea-ammattikorkeakoulu toteuttavat Euroopan sosiaalirahaston osittain rahoittamaa YHDESSÄ-hanketta vuosina 2013-2014.

Teksti ja kuvat: hankesuunnittelija Mirkka Pirilä, Laurea-ammattikorkeakoulu