Terveyden tulevaisuus

Osallistuin Demos Helsingin järjestämään työpajaan, jossa pureuduttiin terveyden tulevaisuuteen vuoteen 2050 erityisesti käyttäytymisen, elämäntapojen ja arvojen näkökulmasta. Työpaja oli osa Demos Helsingin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistä Terveyden tulevaisuudet -osakokonaisuutta Hallintoalamaisesta aktiiviseksi valitsijaksi -hankkeessa. http://www.demoshelsinki.fi/projektit/valva-terveyden-tulevaisuudet/

Työpaja oli jo viides sarjassaan. Paikalla oli kolmisenkymmentä eri alojen asiantuntijaa ja osaajaa, jotka toivat keskusteluun monipuolisesti eri teemoja ja näkökulmia, yhdistävänä teemana kiinnostus yksilön rooliin terveyspalveluiden käyttäjänä ja hyvinvoinnin tuottajana omassa elämässään.

Pajan osallistujat oli jaettu neljään pöytään, joista kukin käsitteli yhtä skenaariota. Skenaarioiden taustalla vaikutti erilaisia tekijöitä liittyen osallistumisen asteeseen, skenaarion arvomaailmaan, ratkaisujen paikallisuuteen, terveystiedon julkisuusasteeseen sekä terveyden vastuutahoon.

Itse pääsin ryhmään, jossa tarkasteltiin lähemmin ”Sankarilääkärit”-skenaariota, jossa vastoin selvästi vallitsevaa trendiä olikin rivikansalaisen rooli olla vain palveluiden vastaanottaja, osallistumatta lainkaan palveluiden suunnitteluun tai tuottamiseen. Lisäksi skenaarion maailmassa palveluita tuotettiin tehokkaasti ja teknisesti, mutta kuitenkin paikallisesti.

Lähtökohta oli siis varsin herkullinen: miten kummassa tämän päivän osallistamistrendistä ja lääkärien auktoriteetin kyseenalaistavasta nettitiedon ajasta päästäisiin maailmaan, jossa lääkäri on jälleen auktoriteetti, joka tietää kansalaista paremmin mikä tätä vaivaa ja millaista hoitoa tämä tarvitsee?

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ehkä tällainen maailma vaatisi syntyäkseen internetin romahduksen ja tiedonsaannin vaikeutumisen rivikansalaisen näkökulmasta. Sitten aloin miettiä nykylääketieteen kehitystä ja mieleeni juolahti toinen mahdollisuus. Ehkäpä lääketiede muuttuukin nano-, bio- ym. teknologioiden myötä niin monimutkaiseksi, että se ylittää perus-Pertin ymmärryskyvyn. Jos hoito perustuu yksilöllisiin täsmäratkaisuihin tyyliin nanopartikkeli piikillä elimistöön, ei perus-Pertin ehkä tarvitsekaan ymmärtää, mitä tapahtuu.

Koska meillä ei ollut tietoa siitä, millaisia ajatuksia skenaario oli aiemmissa ryhmissä herättänyt, tämä tulkinta jäi ryhmässämme pohja-ajatukseksi myöhemmässä skenaarion tarkastelussa eri näkökulmista. Pohdimme muun muassa eri ammattiryhmien työnjakoa. Ehkäpä työnjako muuttuu niin, että lääkärit hoitavat enää vain hankalimmat tapaukset ja muun hoitohenkilökunnan rooli vahvistuu.

Tehokkaat ja paikalliset ratkaisut voisivat tarkoittaa etäpalveluiden, automaation, robottien ja itsepalvelun lisääntymistä varsinkin haja-asutusalueilla, kun kaupungeissa vielä lähipalveluita voisi olla saatavilla. Lääkärin vastaanotolle askel veisi kuitenkin aiempaa harvemmin.

Kun työskentelyä jatkettiin parityöskentelynä, valitsimme esiin nousseista teemoista aiheeksemme resurssiniukkuuden. Tehokkuusnäkökulmaa ja asiakkaan passiivista vastaanottajaroolia vasten päädyimme sloganiin ”take it or leave it”. Palveluita on tarjolla, mutta vain sellaisessa muodossa kuin lääkäri erilaisten laskenta-algoritimien perusteella määrää. Laskentamallit yhdistävät yksilölliset tiedot resurssiviisaisiin ja tehokkaisiin ratkaisuihin ja tarjoavat optimaalista ratkaisua kunkin vaivan hoitoon.

Sankarilääkärit-skenaarion herättämiä ajatuksia

Vaikka passiivisen kansalaisen roolin sisäistäminen koettiin ryhmässämme aluksi hankalaksi, totesimme kuitenkin tehtävien edetessä, että toisaalta asiantuntijavallan alla eläminen on kuitenkin huoletonta ja helppoa. Loppujen lopuksi löysimme monia positiivisiakin puolia alkuun kauhuskenaariolta vaikuttaneeseen tulevaisuuden näkymään.

Teksti ja kuvat: hankeasiantuntija Hanna Tuohimaa, Laurea-ammattikorkeakoulu