Vapaaehtoistoiminta osana hyvinvointipalveluita

Länsi-Uudenmaan hyvinvointifoorumi kokoontui jo viidennen kerran 18.4.2013, tällä kertaa teemana oli vapaaehtoistoiminta osana hyvinvointipalveluita ja yhteistyön mahdollisuudet. Toista kertaa hyvinvointifoorumin yhteydessä järjestettiin minimessut, johon kaikki alueen toimijat ja hankkeet olivat tervetulleita esittelemään toimintaansa.

Minimessuilla

Pulssin tunnustelu on kansalaisten itsepuolustustaito – rennolla otteella ja hyvällä fiiliksellä, Anita Rajala Aivoliitosta esitteli Tunne Pulssisi –hanketta.

Etsimme palveluita yksin jääneille ikäihmisille, Hanna Ruoste ja Eila Sundell Parhaat Vuodet ry:stä esittelivät Suhu-projektia.

Myös Laurea oli mukana minimessuilla oppimisympäristöjensä FuturesLab CoFin ja Terveystorin kautta. Pumppu-hankkeen lisäksi esiteltiin muuta hanketoimintaa. Myös koko Pumppu-hankkeen väliseminaaria varten laaditut, ForeMassi2025-hankkeessa laadittuihin skenaarioihin perustuvat skenaariojulisteet olivat mukana. Julisteiden tarkoituksena on herättää osallistujat pohtimaan, millaisia vaikutuksia tulevaisuuden kehityksellä on hyvinvointipalveluiden tarpeelle ja järjestämistavalle.

Varsinaisen tilaisuuden avasi Laurean Lohjan toimipisteen uusi yksikön johtaja Susanna Niinistö-sivuranta lähestyen päivän yhteystyöteemaa Laurean arvojen kautta, jotka ovat yhteisöllisyys, sosiaalinen vastuullisuus ja luovuus. Niinistö-Sivuranta kaipasi hullujakin uusia ideoita ja luovuuden ilmapiiriä, jotta voidaan myös yrittää muuttaa maailmaa, ei vain sopeutua siihen. Pienin askelin, yhteistyössä voidaan viedä asioita eteenpäin ja vaikuttaa sekä omaan että läheisten hyvinvointiin, mutta myös maailman hyvinvointiin.  

 

Myös tilaisuuden puheenjohtajan toiminut Novago Yrityskehityksen Erja Vaarala korosti yhteisen tekemisen tärkeyttä, kaikki toimijat 4Y:n periaatteella huomioiden (yrittäjät, yhteiskunta, yhteisöt ja yksilöt). Toisaalta Vaarala totesi, että yrittäjälle yhteistyö ja verkostossa toimiminen on haasteellista, kun siitä ei kukaan maksa ja hyödyt tulevat vasta pitkällä viiveellä. Kun alueella on lähemmäs 1000 hyvinvointitoimialaan laajalla luokituksella kuuluvaa yritystä, on verkosto väistämättä monimuotoinen, ja eri toimijat osallistuvat eri toimintoihin, omista lähtökohdistaan lähtien.

Yhteistyötä vapaaehtoistoimijoiden kanssa käsiteltiin sekä yrityksen että julkisen sektorin näkökulmasta. Yritysnäkökulmaa tilaisuuteen toivat Tarja Savolainen ja Marjo Virkkunen sosiaalipalveluja tuottavasta Mainio Vireestä, jonka hoivakodeissa vapaaehtoistoimintaa on hyödynnetty ainakin hoivakoti Sinivuokossa vuodesta 2008 ja Martinlähteessä vuodesta 2011. Vapaaehtoistoiminta antaa kokemuksia ja elämyksiä, jotka edesauttavat mielekkyyden säilymistä elämässä. Myös vapaaehtoisena toimivalle ihmiselle toiminta antaa paljon. Alustajat toivoivat, että valtiovalta nostaisi vapaaehtoistyön sille kuuluvaan asemaan.

Yritysten ja vapaaehtoisten yhteistyössä puhututtaa usein se, miten paljon vapaaehtoistyö korvaa yritysten omaa virkistystoimintaa, eli rahastaako yritys vapaaehtoisia käyttämällä. Alustajat totesivat, että hoivakodissa on aina oltava tietty miehitys, jota ei voida alittaa, vaikka käytettävissä olisikin vapaaehtoisia. Vapaaehtoistyöntekijät eivät tee perushoitotoimenpiteitä, mutta tuovat piristävän lisän virkistystoimintaan. Lisäksi vapaaehtoistoimintaa tehdään vapaaehtoisten toiveista lähtöisin ja sen pohjalta, miten paljon näillä on aikaa vapaaehtoistyöhön laittaa. Välttämättä vapaaehtoistoiminta ei tavoita tasapuolisesti kaikkia asukkaita, koska vapaaehtoiset voivat itse valita, kenen kanssa ovat tekemisissä. Näin ”hankalat tapaukset” eivät välttämättä vapaaehtoistoiminnasta hyödy.

Esimerkiksi Sinivuokossa vapaaehtoiset pitävät virikehetkiä asukkaille. On myös kaverikoiria, eläimillähän on tunnetusti terapeuttinen vaikutus ihmiseen. Myös omaiset ovat mukana hoivakodin toiminnassa ja voivat tuoda oman osaamisensa koko hoivakodin käyttöön, esimerkiksi säestämällä tai vaikkapa valokuvaamalla asukkaita.

Hoivakoti Martinlähteessä vapaaehtoistoiminta lähti käyntiin Laurean Vapari-hankkeen myötä, jossa kehitettiin vapaaehtoisten ja hoivayritysten kumppanuusmallia. Laurea mm. järjesti seniorikoulutusta vapaaehtoistyöhön.  Vapaaehtoistyö on Martilähteessäkin vakiintunut toimintatapa, vaikkakaan ei laajamittaisesti. Vapari-projektin myötä hoivakodissa nimettiin vapaaehtoistyön koordinaattori, johon voi olla yhteydessä, jos vapaaehtoistyö kiinnostaa. Kun työntekijä haastatteli asukkaita, mitä nämä toivoisivat vapaaehtoisten toiminnalta, pääviesti oli, että halutaan elää leppoisaa elämää ja toivotaan, että ei olisi kiireen tunnelmaa.

Keskustelussa pohdittiin naisten ja miesten erilaista tapaa tehdä vapaaehtoistyötä, miehet ovat usein mukana liikuntajärjestöissä, naiset enemmän tekemisissä ikääntyneiden kanssa. Mietittiin, millaisia uusia osallistumisen tapoja voitaisiin tarjota, että mukaan saataisiin uusia vapaaehtoisia. Voisiko esimerkiksi taksikuski toimia vapaaehtoisena keikkaluonteisesti tarjoamalla kyydin vapaaehtoisvoimin järjestettyyn tapahtumaan? Kyyditysvapaaehtoisten käyttöä on Länsi-Uudellamaalla suunniteltukin ainakin ikäihmisten kevätjuhlaan, jossa kuljetus muuten muodostuu ongelmaksi.

Kuntapuolen näkökulmaa vapaaehtoistoimintaan toi Anne Aaltio Vantaalta, Vantaa vanhenee viksusti –ohjelmasta, jossa fokuksessa ovat aktiiviset seniorit. Hän totesi, että Suomen kaltaisissa maissa, joissa on vahva julkinen sektori, on vapaaehtoistoiminnan rooli usein pieni. Kun julkisen sektorin rooli ohenee, tarvitaan enemmän muita toimijoita mukaan. Julkinen sektori on usein organisaatiolähtöinen, mutta nyt pyritään asiakaslähtöisyyteen mm. palvelumuotoilun keinoin. Vantaalla pyritään löytämään varhain ennalta ehkäiseviä hyvinvointipalveluita alueen senioreille. Kaikki ikäihmiset eivät välttämättä lainkaan tarvitse vanhuksille suunnattuja erityispalveluita vaan he käyttävät samoja palveluita kuin muutkin ihmiset.  Nyt näitä kehitetään ja palvelumuotoilun myötä palveluiden käyttäjät ovat mukana suunnittelussa. Sen lisäksi, että palveluita on, niistä pitää myös tiedottaa, jotta palvelut tavoittavat alueen seniorit. Vantaalla yksi yksinkertainen yhteistyömuoto eri toimijoiden välillä on ollut Seniorimenot-esitteen kokoaminen.

Verkostotyöskentelyssä on tärkeää osallistujien samanarvoisuus. Tärkeää on saada aikaan luottamus ja sitoutumisen ilmapiiri. Riittävästi aikaa pitää käyttää suunnitteluvaiheeseen ja eri toimijoiden roolien määrittelyyn, mutta toisaalta määritellä myös toiminnan aikajänne; milloin on valmista. Koko ajan tapaamisissa tulisi rinnakkain kulkea substanssi ja verkoston toiminta sinänsä. Osallistavilla tapaamisilla pyritään siihen, että syntyisi parempia tuloksi kuin mitä on osattu aavistaakaan.

Aaltio peräänkuulutti verkostojen toimintaan innovatiivista nostetta. Kun oppii tuntemaan verkoston muita jäseniä, voi syntyä täysin uudenlaisia ideoita, mitä kaikkea yhdessä voitaisiin tehdä. Myös vapaaehtoistoiminta voi olla monenlaista, kun kaikkien omaa osaamista hyödynnetään, oli se sitten ”piipahtamista” esiintyjänä tai pidempää sitoutumista vaikkapa ystävätoimintaan. Vapaaehtoisten kontaktointiin on mm. Vantaan seurakunnan Suurella sydämellä –sivusto. Järjestöillä on suuri rooli vapaaehtoistoiminnassa, mutta myös toimintaa koordinoivilla tahoilla esim. hoivakodeissa.

Alustusten välissä keskusteltiin pienryhmissä vapaaehtoistoiminnan ja eri palveluntarjoajien välisestä yhteistyöstä Länsi-Uudellamaalla; millaista yhteistyötä jo on ja millaista voisi olla. Keskustelujen pohjalta tavoitteena oli muotoilla suosituksia yhteistyön kehittämiseksi. Keskeisiksi suosituksiksi nousivat mm. toiminnan koordinointi ja tiedottamisen ja tietoisuuden lisääminen vapaaehtoistyön mahdollisuuksista.

 

Tilaisuuden lopuksi tulevaisuuden tutkija Maija-Liisa Viherä puhui mm. viestinnästä. Ensiksikin pitää olla viestintävalmiuksia; pitää olla mahdollisuus viestiä, tarvittavaa osaamista ja motivaatiota. Viestinnän motivaatio lähtee ihmisen perustarpeista (jäsentyminen, liittyminen, tekeminen); jos ei ole tarvetta, niin ei myöskään viestitä. Yhteisö, jossa viestit eivät kulje, on huono, toimimaton yhteisö. Viestintää on monenlaista, luova viestintä on spontaania, impulsiivista, dialogista, moniäänistä ja proaktiivista siinä missä integroiva viestintä on tarkkaa, reagoivaa, valvottua, yksiäänistä ja karsivaa. Viherä antoi esimerkin luovasta viestinnästä siinä, miten ennen kuviteltiin, että kuvapuheluita käytettäisiin vain omien kasvojen kuvaamiseen, kun taas kameran kääntämällä kuvatuksi tuleekin ympäröivä maisema.

 

Laurean yliopettaja Tarja Meristö tiivisti loppuyhteenvedossa päivän antia. Hän esitteli ajatusta, että kansalaisen sijaan pitäisi puhua kanssalaisesta. Meristö totesi, että yhteistyössä kaikki osapuolet voittavat, mutta tilanne pitäisi saada myös tuntumaan voitolta, niin että päällimmäisenä ei olisi esimerkiksi kokemus statuksen menetyksestä. Meristö tarttui termiin innovatiivinen noste; että koettaisiin että tehdään jotain suurempaa kuin mitä lähdetään tekemään, rikottaisiin luovasti rajoja.

Seuraava Länsi-Uudenmaan hyvinvointifoorumi pidetään Lohjalla 7.11.2013