Eettisiä kysymyksiä arjen vastuusta Prahassa 18.-21.5.2013

Interdisciplinary.net on poikkitieteellinen projekti, joka järjestää monenlaisia konferensseja ympäri maailmaa. Tämä konferenssi ” Living Responsibly: Ethical Issues in Everyday Life”
oli Probing the Boundaries –teeman alainen tapahtuma, jossa käsiteltiin arkipäivän eettisiä kysymyksiä fokuksessa erityisesti vastuu.

Keväinen Praha oli kaunis konferenssikaupunki

Jo etukäteisinfossa painotettiin, että tilaisuus halutaan tarkoituksella pitää riittävän pienimuotoisena, että syntyy aitoa vuoropuhelua osallistujien kesken. Loppujen lopuksi konferenssin sijaan kyseessä oli ennemminkin workshop, jossa kutakuinkin kaikki osallistujat myös esittivät paperin. Osallistujia oli noin 30, mutta edustettuina oli kuitenkin 15 eri maata, lähes joka mantereelta. Mukana oli osallistujia Euroopan maiden lisäksi Australiasta, Thaimaasta, Intiasta, Nigeriasta, USA:sta ja Japanista.

Monipuolinen osallistujajoukko toisaalta rikastutti keskustelua mutta toisaalta hajotti fokusta: keskustelussa nousivat herkästi keskiöön maakohtaiset erot ja näkökulmat. Kun vielä aiheet käsittelivät etiikkaa, oli keskustelu paikoin hyvinkin kipakkaa mm. liittyen väestönkasvuun, työn ja perheen yhdistämiseen ja köyhyyteen. Ainoana suomalaisena ja pohjoismaalaisena sain näin edustaa tilaisuudessa pohjoismaista hyvinvointivaltiota tuoden mm. esiin universaalin sosiaalipolitiikan etuja.

Tilaisuuden paperien ja esitysten taso oli hyvin kirjava. Tässä muutamia poimintoja mielenkiintoisista papereista.

Ympäristöalan ammattilaisten etiikka

Eräs papereista käsitteli ympäristöalan ammattilaisten etiikkaa. Ympäristöalalla perinteinen professionaalinen etiikka kohtaa ympäristöetiikan, ja vieläpä kietoutuu henkilökohtaiseen etiikkaan, sillä perinteisesti ympäristöalalla toimivilla on myös henkilökohtainen vakaumus taustalla.

 

Siinä missä muissa professioissa ollaan vastuussa yhteisölle, ympäristöalan ammattilainen on vastuussa myös ympäristöstä. Kun vastuut limittyvät vielä henkilökohtaisten vakaumusten kanssa, voi syntyä konflikteja sen suhteen, mikä ammattilaisen ja yksityishenkilön näkökulmasta on oikein ja väärin. Siksi on erityisen tärkeää tehdä eronteko tieteellisten tosiasioiden ja henkilökohtaisten mielipiteiden kanssa.

 

Toisaalta ympäristöalan ammattilaiselta kuitenkin oletetaan ympäristömyötäistä käytöstä myös omassa elämässään, ei vain työn puitteissa. Samanlaista professionaalin ja henkilökohtaisen etiikan sekoittumista on varmasti monella alalla.

Paperi on luettavissa täältä:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/chenovetharlpaper.pdf

 Moraalinen etäännyttäminen lihansyönnin yhteydessä

Toinen mielenkiintoinen paperi käsitteli moraalista etäännyttämistä (moral disengagement) lihansyönnin yhteydessä: tutkimuksessa oli ensin ryhmähaastattelussa keskusteltu osallistujien luontosuhteesta ja koetuista velvollisuuksista luontoa ja ympäristöä kohtaan, minkä jälkeen keskustelu oli fokusoitu ruokailutottumuksiin.

 

Tausta-ajatuksena oli, että kasvissyönti olisi ympäristölle parempi vaihtoehto kuin lihansyönti ja haluttiin tutkia keinoja, joilla omia ruokailutottumuksia perustellaan ja muutoksen tarpeellisuus kiistetään.

 

Tyypillisesti haastateltavat näkivät olevansa luonnosta vastuussa ja kannattivat eläinten hyvää kohtelua. Silti haastateltavat söivät lihaa eivätkä pääasiassa olleet valmiita lihansyönnistä luopumaan. 

 

Moraalisen etäännyttämisen keinoja olivat mm. lihansyönnin esittäminen välttämättömänä ihmisen elossapysymiselle (survival), jolloin haitat on pakko hyväksyä (”Yes, but there is a reason” –luokka) tai vaihtoehtoa ei ole (”yes, but there is no alternative”), oman vastuun kiistäminen (”it’s not up to me”) ja haitallisten puolien vähättely (”it’s not that bad”).

Saman tyyppistä ”selittelyn makua” on meistä itse kunkin arkipäivän valinnoissa, kun terveellisyysnäkökohdat ja mieliteot törmäilevät.

Paperi on luettavissa täältä:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/gracarlpaper.pdf

Kerjäämisen eettisyys

 

Moraalinen etäännyttäminen tuli käytännössä esiin seuraavan päivän sessiossa, jossa argumentoitiin sen puolesta, että kerjääminen on epäeettistä. Intian kontekstissa kerjääminen on todellinen ongelma, ja kerjäläisten kytkökset rikollisjärjestöihin ja kokemukset huijaavista kerjäläisistä, jotka käyttävät auttamisen halua hyväkseen, olivat saaneet paperin esittäjän suivaantumaan ja toteamaan ettei kerjäläisiä pidä auttaa. Vaikka se tuntuisi sydämettömältä, pitäisi kerjäläiset jättää huomiotta, varsinkaan kun kaikkia ei voi auttaa kuitenkaan.

Paperista luonnollisesti sikisi vilkas keskustelu, jossa mm. todettiin, että kerjääminen on sentään parempi vaihtoehto kuin ihmisten ryöstäminen. Moni koki, että todellisesti hädänalaisia pitäisi voida auttaa, mutta ongelmia tuotti se, miten pystytään määrittelemään, kuka on oikeasti avun tarpeessa ja kuka ei.

Keskustelu pyöri hyväntekeväisyyden ympärillä, jolloin oli pakko nostaa keskusteluun universaalin sosiaalipolitiikan idea, jossa tarveharkintaisuus on vasta viimeinen oljenkorsi. Suomessahan ei hyväntekeväisyyden kulttuuri ole kovin vahva, kansainvälisesti katsoen hyvän sosiaaliturvan ansiosta, joten ehdotin, olisiko mahdollista tehdä hyväntekeväisyyttä maksamalla veroja. Tätä ei pidetty mahdollisena, sillä verojahan maksetaan pakosta, eikä hyväntekeväisyys toisaalta ole pelkkää rahaa.

Minusta keskustelun sävy oli etiikan konferenssiksi mielenkiintoisen syyllistävä: vain tarpeeseen ollaan valmiita antamaan, jolloin jonkun pitää pystyä määrittelemään, kuka ansaitsee, kuka ei.

Tähänkin paperiin voi tutustua tarkemmin:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/yogirlpaper.pdf

Näkökulmia vastuullisuuteen

 

Oman paperini esitin konferenssin kolmantena päivänä. Paperini käsitteli vastuun käsitettä luoden erontekoa menneeseen katsovan, vastuuta syyllisyyden näkökulmasta tulkitsevan tarkastelutavan ja tulevaisuuteen katsovan, vastuuta toimeen tarttumisen näkökulmasta tulkitsevan tarkastelutavan välillä.

 

Jälkimmäisen tarkastelutavan mukaan toimittaessa keskeiseksi ei nouse tehdyistä valinnoista rankaiseminen vaan sellaisten keinojen etsiminen, jotka tukevat toimeen tarttumista ja aktiivista otetta omasta hyvinvoinnista huolehtimiseksi. Nostin tarkastelutavan ilmentymäksi terveyden edistämisen, joka tyypillisesti on tulevaisuuteen tähtäävä toimintaa, hakien parasta mahdollista hyvinvoinnin tilaa niistä resursseista käsin, jotka ovat kyseisellä hetkellä käytettävissä. Kun panostus on terveyden edistämisessä, ideaalitilanteessa korjaavilta toimilta voidaan välttyä, jolloin syyllisyysnäkökulman relevanssi vähenee.

Paperi on luettavissa täältä:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/hannarlpaper.pdf

Konferenssissa käsiteltyjä muita aiheita olivat mm. narratiivisuus, etäopiskelu, hindulaisuus, media-ala, ekologiset tuotteet ja yritysvastuu.

Suurin osa papereista löytyy netistä, koko ohjelmaan ja saatavilla oleviin papereihin voi tutustua tästä:

http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/persons/ethics-everyday-life/conference-programme-abstracts-and-papers/