Sairaanhoitajapäiviltä tietoa tulevaisuuden osaamis- ja koulutustarpeista

Olimme tänä vuonna mukana Laurean messuosastolla Sairaanhoitajapäivillä 12.-13.3.2015 Helsingin Messukeskuksessa keräämässä tietoa tulevaisuuden osaamis- ja koulutustarpeista.  Näkemyksiä kerättiin standilla olevien iPadien avulla mutta myös perinteisillä paperilomakkeilla, jotka olivat vielä vastaajien joukossa suositumpi vaihtoehto. 

Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 650. Vastaajat korostivat mm. käytännön osaamista, kädentaitoja, harjoittelua ja teknologista osaamista, mutta myös ihmisläheisyyttä, potilaslähtöisyyttä ja kansainvälisyyttä sekä lähiopetusta! Useat kävijät muistuttivat, että opiskelijan käytännön harjoittelu ei saa jäädä vain virallisten harjoittelujaksojen varaan, vaan kädentaitoja ja käytäntöä on harjoiteltava harjoittelujaksojen välilläkin.

 

Monet halusivat osastolla keskustella tarkemmin Laurean tarjoamien koulutusten sisällöistä ja kysyivät seuraavien toteutusten aikatauluja. Sairaanhoitajapäivien 5000 osallistujan joukossa oli myös useita Laureassa koulutuksensa saaneita, jotka kävivät osastolla tervehtimässä ja muistelemassa omia opiskeluaikojaan ja kyselemässä jatko- ja täydennyskoulutusmahdollisuuksia. Monet messujen näytteilleasettajista puolestaan olivat kiinnostuneita hankeyhteistyöstä, ja LbD-tyyppinen toimintatapa sai kiitosta.

Sairaanhoitajapäivillä juhlittiin sairaanhoitajaliiton 90-vuotispäivää ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli juhlavasti avaamassa tilaisuuden. Hän korosti puheessaan hoitotyön merkitystä ihmiselämän joka vaiheessa. Hän totesi myös, että jatkuvalla kontaktilla Suomen kansaan hoitotyön ammattilaisille kertyy tietoa siitä, mitä meille kuuluu ja kuinka Suomi voi. Tätä tietoa pitäisikin systemaattisemmin kerätä ja analysoida, jotta siitä saataisiin kattavaa perustaa päätöksenteon pohjaksi.

Hoitotyön ammattilaiset ovatkin paitsi hoitajia myös terveyspoliittisia vaikuttajia, hoitotyön kehittäjiä ja myös kansainvälisiä toimijoita omalla alallaan, totesi sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja omassa avauspuheessaan.

 

90-vuotisen taipaleen kunniaksi katsottiin taaksepäin ja nähtiin mm. sairaanhoitajan pukujen kehitystä nykyisiksi moderneiksi asuiksi alun mustista pitkistä leningeistä, joissa oli takana turnyyri! Tulevaisuuteen katsottiin paitsi Laurean osastolla myös esim. paneelikeskustelussa, jossa pohdittiin robotiikan tuomia mahdollisuuksia ja uhkia hoitotyöhön.

Palkinto Ihmisen parhaaksi jaettiin tänä vuonna skitsofreniaa sairastavien hoitoa kehittäneelle tiimille, jota johti Lars Liljeström. Osallistujien viihtymisestä avajaisten yhteydessä huolehti myös Kaartin soittokunta, joka tempasi iloisella musiikillaan ja valloittavalla esiintymisellään tuhatpäisen yleisön mukaansa heti aamupäivällä.

 Teksti- ja kuvat: yliopettaja Tarja Meristö, FuturesLab CoFi, Laurea-ammattikorkeakoulu

 

Nera 2015 -konferenssin terveisiä

Nera 2015 -konferenssi pidettiin Göteborgin yliopiston rakennuksessa, jonka nimi Pedagogen kertoi jo konferenssin aihealueen. Erityisteemana tänä vuonna oli Marketisation and Differentiation in Education. Kyseessä oli Neran (Nordic Educational Research Association) 43. konferenssi, ja osallistujia oli yli 800, pääasiassa Pohjoismaista, mutta myös esim. Australiasta, Japanista ja Englannista.

Keynote-puhujat pohtivat konferenssin päätemaa eri näkökulmista. Professori Hugh Lauder toi esille, että koulutus ei enää takaa sosiaalista arvonnousua eikä edes työllistymistä ja että toisaalta ns. matalan osaamistason työt ovat olleet jo pidemmän aikaa laskussa, joten ilman koulutustakaan ei työmarkkinoilla pärjää.

Markkinatalousnäkökulma kouluvalintaan on tuonut professori Jane Kenwayn mukaan globaalin koulushoppailun, jossa perheet saattavat muuttaa maasta toiseen kyetäkseen takaamaan lapsille ja nuorille parhaan mahdollisen koulutuksen. Kyse ei ole pelkästä opillisesta sivistyksestä, vaan halutaan varmistaa myös oikeanlainen viiteryhmä ja kaveripiiri laittamalla lapsi eliittikouluun.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion kaikille yhteinen ja avoin koulumalli oli pohdinnan kohteena professori Lisbeth Lundahlin esityksessä. Hän piti tavoiteltavana, että tasavertainen koulutusmahdollisuus olisi jatkossakin turvattu ja totesi, että ilman vahvaa poliittista johtajuutta asia ei ole itsestään selvä. Ainakin Ruotsiin tarvitaan uutta Olof Palmea, hän sanoi puheessaan.

Paikallisia tunnelmia

Osallisuuden lisääminen ja inkluusio 

Kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta (taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen tasapaino) olivat kaikki esillä. Esimerkiksi Norjassa pitkien etäisyyksien ja vuoristoisten maastojen takia on kehitetty digitaalista opetusta ja opintojen ja opinnäytetöiden ohjausta jo pitkään.

Samoin esim. eritystukea tarvitsevien oppilaiden ohjaustarpeita on tutkittu Norjassa ja todettu, että ne toimivat suunnitelmatasolla hyvin, mutta kokemustasolla perheet tuntevat jäävänsä yksin. Tarvetta osallistavalle tukitoimien kehittämiselle yhdessä perheiden ja nuorten kanssa on muissakin pohjoismaissa.

Oppilaat itse osallistuvat mielellään myös uusissa rooleissa kehittämistyöhön, esim. Tukholman yliopistossa oli tekeillä väitöskirja, jossa koululaiset toimivat paitsi oppilaan myös tutkijan ja kansalaisen rooleissa. Yliopistotutkija oli siinä fasilitoimassa koulussa tutkimustyötä tavalla joka muistutti  Laurean LbD-mallia peruskouluun vietynä.

Esityksissä nähtiin monenlaisia tienviittoja

Erilaiset esteet osallisuuden lisäämiseksi oli tunnistettu useissakin esityksissä.  Välimatkat, varsinkin aikakautena, jolloin pienet lähikoulut ollaan lopettamassa ovat iso este, samoin teknologisen infran ja opettajien teknologisen osaamisen heikko laatu haittaavat osallisuuden lisäämistä etäisyyksistä huolimatta.

Opettajien osaamisessa havaittiin puutteita myös asenteissa suhteessa eritystä tukea tarvitsevien mukaan saamiseksi - opettajat olisivat mieluummin kouluttaneet keskitasoa parempia oppilaita. Keskusteluissa tuli esille, että opettajien oma arvostus ja käytännön vaatimukset menevät ristiin: erityistukea ja eritysratkaisuja kartetaan opettajien keskuudessa, vaikka juuri niissä tarvittaisiin tavallista parempia opettajia.

Oma panokseni konferenssissa liittyi esitelmääni Vision-Driven Education  - an Opportunity to All?, jonka pidin Higher Education -sessiossa. Siinä esittelin tuloksia toisen asteen oppilaitosten näkemyksistä liittyen koulutuksen painopisteen muutoksiin verrattuna nykytilan ja tulevaisuuden vision väillä, kuvailin esteitä matkalla kohti yhteistä jaettua visiota ja esitin suosituksia, joiden avulla visiovetoista koulutusta voitaisiin käytännössä kehittää.

Ruotsista voi ostaa matkan tulevaisuuteen!

Vuoden 2016 Nera-konferenssi pidetään Helsingissä maaliskuussa.  Teemana on To analyse equality, social justice and solidarity in education and educational research. Deadline abstraktien jättämiselle on 1.11.2015.

Teksti ja kuvat: yliopettaja Tarja Meristö, FuturesLab CoFi, Laurea-ammattikorkeakoulu

Kuulumisia ISPIMin Asia-Pacific Innovation Forumista Singaporessa, osa 2

ISPIM-konferenssin isäntänä toiminut Singapore Management Universityn (SMUn) rehtori Arnoud de Meyer kertoi, että SMUssa innovaatiot ovat yksi yliopiston viidestä painopistealueesta ja että yliopistossa panostetaan yrittäjyyteen, jotta innovaatiot lunastavat määritelmän mukaisesti paikkansa myös kaupallisilla markkinoilla. Yrittäjyyden maisteriohjelma on heillä ollut menestys. 

Rehtori näkee yliopiston tehtäviä innovaatiokentällä useita: kouluttaa näkemyksellisiä johtajia eri sektoreille, toimia yhteistyöfoorumina innovaatiotoimijoille yksityiseltä ja julkiselta sektorilta, tutkimuksesta ja kansalaisyhteiskunnasta, tarjota palveluita ja neuvoja yhteiskunnalle sekä tuottaa uutta tietoa perus- ja soveltavan tutkimuksen keinoin.  Rehtori muistutti, että organisaatiot, jotka ovat hierarkkisia, eivät ole kovin innovatiivisia. Tämä koskee yliopistoja ja yrityksiä, mutta myös kansakuntia.

Yritystason innovaatiotarkasteluja käytiin läpi useissa eri esityksissä. Gerard J. Tellis oli tutkinut, miksi menestyvät yritykset jakaantuvat kahteen ryhmään: niihin, joiden menestys jatkuu ja niihin, joiden tie päättyy. Esimerkkitarinoita saatiin mm. Sonyltä, Gilletteltä ja Kodakilta.

Kolme syytä menestystien katkeamiseen: 

1. Rakastuminen omiin olemassa oleviin menestystuotteisiin niin, että kehitystyö pysähtyy. Ei uskalleta kannibalisoida omia tuotteita!
2. Riskinottokyvyn puute. Menestyksen synnyttäminen vaatii aina myös tappioita ja epäonnistumisen sietokykyä. Tellisin tutkimusten mukaan jokaista menestyskonseptia kohti on tarvittu 3000 hukkaan mennyttä ideaa.  
3. Väärä markkinafokus. Useimmat epäonnistujat keskittyvät tämän päivän massamarkkinaan, mutta menestyksen turvaaminen jatkossakin edellyttää tulevaisuuden massamarkkinoiden hahmottamista. Ne löytyvät varmimmin seuraamalla tämän päivän niche-markkinoita sekä kartoittamalla heikkoja signaaleja tulevista kehityskuluista. 

Kaikki kolme edellä mainittua tekijää ovat sellaisia, joihin ei lyhyellä tähtäimellä saa Tellisin mukaan helposti muutosta, sillä kyse on paljolti asenne- ja kulttuurimuutoksesta, joka on hidasta. Sen sijaan toimenpiteitä, joilla voidaan edetä kohti oikeanlaista asenneilmastoa ja innovaatiokulttuuria, voidaan tehdä heti. Esimerkiksi insentiivit yrityksessä pitäisi muuttaa: senioriteeetti ja ikä ajureina lisäävät lojaaliutta, mutta tappavat innovatiivisuuden, kärjisti Tellis.

Kulttuuri, jossa epäonnistuminen on häpeä, estää innovaatioita. Tellisin neuvon mukaan pitää epäonnistua usein, mutta nopeasti ja varhaisessa vaiheessa. Palkitsemisen pitäisi olla epäsymmetristä: isot palkkiot onnistumisista, mutta epäonnistumisista pikemminkin otettava opiksi tai ainakin vain heikot nuhteet? (Suomessa SuperCellin yrityskauppojen yhteydessä käyty keskustelu tuli mieleen tätä kuunnellessa. Siellä asia on viety hiukan toiseen suuntaan: onnistumisia juhlitaan oluella, epäonnistumisia samppanjalla! )

Yrityksiin pitäisi rakentaa myös sisäistä kilpailua. Tellisin mukaan työntekijät rakastavat turvallisuutta, mutta innovaattorit seikkailua.  Ideamessut, protokilpailut tai vastaavat voisivat promovoida tarvittavaa seikkailuhenkeä ja auttaa oman mukavuusalueen ulkopuolelle niitäkin, joille se ei ole luontaista.

Samoin, tilan antaminen innovoinnille läpi koko organisaation on tärkeää.  Tätä vahvisti myös Tata Groupin esityksessä esille tuotu seikka: innovatiivisessa organisaatiossa ei tarvitse pyytää lupaa tekemiselle, mutta epäonnistumisen sattuessa täytyy osata pyytää anteeksiantoa!  Käytännöt ja asenteet on saatava tukemaan toisiaan, vain sillä varmistetaan innovaatiomyönteinen kulttuuri pitkällä tähtäimellä. On panostettava intohimoisen tekemisen edellytyksiin byrokratian sijasta.

Google, Hewlett Packard ja Nokia Networks esittelivät kukin omia havaintojaan innovatiivisuuden avainjutuista.  Google korosti nopeutta, monialaisuutta, käyttäjäkeskeisyyttä, avointa verkostoa, tiedon jakamista ja erityisesti sitä, että ihmisille pitää antaa lupa unelmoida. HP ehdotti hiukan kärjistäen uutta asennetta: Kannattaa aina kysyä, mitä minä voin tehdä – ei koskaan kannata kysyä, mikä voisi pysäyttää minut?

Nokian esityksessä korostettiin myös uuden kulttuurin ja kilpailuhengen vaikutusta ja ehdotettiin esim. kaikkein hulluimman idean palkitsemista. Uteliaisuus on avain uuteen. Olennaista on jakaa yhteiset tulevaisuuden suuntaviivat, vaikka väljätkin, jolloin on helpompi tehdä valintoja vaihtoehtojen joukosta. Jokaisen pitää oppia pitämään hissipuheita ja esitellä ideansa milloin tahansa, kenelle tahansa organisaatiotasosta riippumatta. Ihmiset rakastavat tarinoita, joten on hyvä oppia kertomaan asioita tarinan muodossa. Olennaista on pitää asiakkaat tiiviisti mukana tässä työssä, jotta markkinoiden pulssi tuntuu koko ajan ja tietää, milloin pitää tehdä jotakin. On kuunneltava asiakkaiden omia tarinoita myös.

Tata Groupissa innovaatio on määritelty, että se on lupa epäonnistua. Tukena 600 000 hengen organisaatiossa on TGIF Tata Group Innovation Forum, joka yhdistää toimijoita, inspiroi unelmoimaan, miten mahdottomasta tulee mahdollista ja järjestää tapahtumia innovaatioteeman ympärillä rakentaen samalla yrityksen innovaatiokapasiteettia törmäyttämällä erilaisia ihmisiä eri divisioonista.

Innovaatio on Tata Groupin ykkösprioriteetti, jota johdetaan läpi koko toiminnan kaaosjohtamisen periaatteella, jotta ei menetetä luovuutta ja seikkailijoita organisaatiosta. Lopullinen seulonta, jonka läpi ideat ja innovaatioidut menevät, on nelilokeroinen: 1. Lupaavat ideat liittyen nykytuotteisiin 2. Johtavat ideat uusiin ratkaisuihin, johon jo olemassa teknologia 3. Kunniamainintaideat, jotka vastaavat asiakkaiden piileviin tarpeisiin 4. Uskallettava yrittää -ideat, jotka ovat kaikkein omaperäisimpiä.  Viimeiseen liittyy Tatassa perinne, jonka mukaan tässä ryhmässä palkitaan epäonnistunut idea, ja samalla käydään yhdessä avoimesti läpi ne opit, jotka tästä casesta on saatavissa. 

Tatan viesti ISPIM -kuulijakunnalle: Organisaation kriittinen elementti innovoinnissa on, kuinka käsitellään epäonnistumisia.  Yksi tapa oli epäonnistumisten palkitseminen ja käsittely. Kaksi muuta, huonompaa, mutta monissa organisaatioissa useammin käytettyä vaihtoehtoa listalla olivat, että joko syytetään muita tai vaietaan asiasta, mitkä eivät tietenkään johda uudistumiseen vaan näivettymiseen.

Kuluttaja- ja käyttäjäkeskeiset innovaatiot edellyttävät syvempää ymmärrystä ja osallistumista, mutta myös uudenlaisia työkaluja, joissa päästään rationaalisen päättelyn yli tiedostamattoman alueelle.

Yksi esimerkki toimivasta kuluttaja- ja käyttäjäkeskeisestä palautteenkeruusta ja palvelujen kehittämisestä on Singaporen lentokentällä, jossa hymynaama-lähestymistapaa on kehitetty eteenpäin ja siinä sovelletaan reaaliaikaista, palvelupistekohtaista palautteenkeruuta, johon myös reagoidaan välittömästi. Tämä koskee kaikkia toimintoja, olipa kyse sitten lentokentän kahvilapalveluista, wc:n siisteydestä tai transfer -palveluista.

Videoesimerkki lentokentän WC:stä oli näkemisen arvoinen, kun tyylikäs lady raportoi kosketusnäytölle, että WC:n lattia on märkä ja kyseistä lattiaa oltiin jo kuivaamassa, kun lady tuli kopista ulos pesemään käsiä - ällistynyt ilme kasvoillaan. (Paluumatkalla annoin itsekin palautetta noilla laitteilla, mutta en ehtinyt jäädä todistamaan siivoojan tuloa paikalle!).

Jan Stuebbe kehotti lukemaan kirjan The User Illusion, mutta myös toisen kirjan, The Hidden Persuaders, jotta osaa paremmin tarttua kuluttajakeskeiseen ajatteluun ja jopa ryhtyä globaalien kuluttajabrändien rakentamiseen, ei vain korjaamaan virheitä. Tehokkain tapa testata uusia juttuja on tehdä tuotelanseeraus, vaikka se on toki kallista.

Prototyping on kuitenkin parempi kuin pelkkä typing, jolla vain tehdään kysely, Stuebbe vitsaili.  

Netin kautta tehtävät kokeilut ja kyselyt ovat mahdollisia jo laajasti Aasiassakin, jossa netinkäyttäjät ovat kasvussa ja tutkimusten mukaan käyttäjät ovat halukkaita yhteiskehittämiseen, kuten Erica von Lieven esityksessään kertoi. Y-sukupolvi tavoitetaan vain tätä kautta, hän sanoi. ”What you give is what you get.” Avainsanoja ovat visual, mobile, local ja co-creation. Aasiassa esimerkiksi halutaan paikallisia urheilusankareita aikaisempien läntisten idolien tilalle, korosti Victor Cui kertoessaan omasta urheilu- ja mediayhtiöstään.

Samaa toivat esille molemmat pankkicaset: Neal Cross haki analogiamallia Starbucksista, mutta halusi pitää paikallisuuden ja omaleimaisuuden osana yrityskulttuuria, jota hän oli viemässä sisäisesti start up -tyyppiseksi, sitoutumista vahvistavaksi.

Soon Lang Tang puolestaan panosti nuoriin ja kehitti pankkiinsa Frank-konseptia, joka houkutteli nuoria kiinalaisia ylipäänsä pankkiasiakkaiksi kulttuurissa, jossa pankki ei ole normaali osa elämää.  Tavoitteena oli vallankumouksellinen pankkikokemus, jossa nuorten persoona ja harrastukset ovat osa kokonaiskonseptia. Näin saadaan aikaan tunnetason kokemus, ei vain suoritettua tehtävät, joita varten pankki heitä palvelee.

Soon muistutti, että he ovat onnistuneet tässä hyvin, mutta lopullisen lojaliteetin ratkaisee se, miten pankki kohtelee asiakasta, kun tälle tulee ensimmäinen kriisi. Jos pankki on silloin luotettava kumppani, asiakkaankin lojaliteetti pysyy ja vahvistuu.

Oma esitykseni liittyi kokonaisuuteen, jossa käsiteltiin uusien ratkaisujen, tuotteiden ja palvelujen kehitystyötä. Esittelin Retrospective Concept Design -menetelmän periaatteita. Kyse on oman innovaatioprosessinsa alkuvaiheessa oleva menetelmä, joka hyödyntää aikajännettä nykyhetkestä taaksepäin historiaan, kun varhemmin kehitetty visioivan konseptoinnin menetelmä katsoo eteenpäin tulevaisuuteen. Esimerkki-casena käytin ikäihmisen hyvinvointipalveluita itsenäisen kotona selviytymisen tueksi.

Samassa istunnossa David Elvers esitteli asiakasintegraation periaatteita uusien tuotteiden suunnittelussa, kohteena uudet materiaalit esim. autojen valmistuksessa. Lopputuloksena Elvers esitti, että asiakasintegraatio kannattaa tehdä sekä suorien että epäsuorien asiakkaiden kanssa.   Näin mukaan saadaan näkemykset sekä teknologiasta että markkinoista ja ne voidaan yhdistää arvoketjuajatteluun, resurssipohjaiseen näkemykseen ja laajemminkin yhteiskunnalliseen näkemykseen.

Abassin Aryobsei puolestaan esitteli mallin, jossa tuotekehityksen oli kytketty lean-ajattelu. Sitä oli sovellettu B to B -tilanteessa kone- ja metalliteollisuudessa, jossa työkalujen valmistus on kriittisellä polulla käytettäessä uutta teknologiaa.  Ts. ei voida ottaa uusia ideoita käyttöön ja varmistaa innovaatioprosessin loppuvaiheessa tuotteiden käyttöönottoa, jos ei ko. tuotteita kyetä valmistamaan. On tunnistettava kriittiset elementit ja klusteroitava ne tuotevaatimuksiksi, jota sitten spesifioidaan leaniksi valmistusprosessiksi.

Kävimme istunnossa keskustelua, että samalla systematiikalla voisimme analysoida ja käydä läpi myös ikäihmisten palvelutarpeita ja niihin kehitettäviä uuden teknologian mahdollistamia ratkaisuja lean-periaatteella. Ehkä Retrospektiivistä konseptointia voisi kehittää ainakin backoffice -analyysejä varten tähän suuntaan ja tarjota konseptointityökalupakkiin yhden työkalun lisää? 

Orkesterointia lisätyökaluksi tarjosi istunnossa Avanti Fontana, joka puhui tietojohtamisesta metaforien avulla. Avanti varoitti, että arvonluonti voi jäädä vajaaksi, jos jokin kolmesta komponentista ei toteudu kunnolla: tiedon luonti, tiedon jakaminen, tiedon hyödyntäminen. Muistettava on myös, että oppimista kannattaa systemaattisesti analysoida ennen ja jälkeen, mutta myös itse tilanteessa.

Ehkä systemaattisimman tavan tarkastella ja tuottaa innovaatioita tarjosi konferenssin sponsorinakin toiminut Alpha Catalyst Consluting Malesiasta, joka esitti Innovation Scorecard -konseptin.

Se muistuttaa kerroksellisella rakenteellaan sipulia ja sen ytimessä ovat tarpeet. Sen jälkeen tulevat läpimurtoinnovaatiot, innovaatioiden valinta jatkotyöskentelyyn arvioimalla niiden nopeaa tuloksentekokykyä, mutta myös pitkän aikavälin hyötyjä ja lopuksi, riskianalyysi sisältäen myös yhteistyön eri ulottuvuudet.

Joka vaiheessa tehdään input-output -tarkastelu ja pohditaan myös, missä ja milloin innovoidaan ja onko oikeasti aikaa innovoida vai tarvitaanko resursseja muualla.  On ymmärrettävä innovaatio strategisena muutoksena, jolla aikaansaadaan lisäarvoa, ei muutosta muutoksen vuoksi.

Idean kehittelyyn ja esittelyyn heillä oli myös lomake, joka muistutti meidän Visioi villisti -konseptointilomaketta, muta sisälsi vähemmän visionäärisiä elementtejä. Vetäjät myös muistuttivat, että tabula rasa -innovointi ilman tavoitetta ja suuntaa harvoin tuottaa tulosta.

Tulevaisuuden tutkimuksen kantaisän Ossip Flechtheimin periaatteita lähimmäksi konferenssissa tuli Malesian edustajan esitys ruohonjuuritason innovaatioista. Niissä lähtökohtana ajatus, että vaikka epätasa-arvoa maailmasta ei voi poistaa eikä se helposti ja nopeasti ainakaan onnistu yrittämällä kaventaa tuloeroja, on olemassa toinen tie: income gapin asemesta pienennetäänkin access gapia!

Esimerkiksi Intiassa ja Kiinassa on lanseerattu edullisia, muta laadukkaita ratkaisuja mm. tekojalat, tablettitietokoneet tai vedenpuhdistamot, joita kutsuttiin termillä inclusive innovation, innovaatioiksi, joilla varmistetaan mukaanpääsy ja osallisuus. 

Ne ovat tärkeä instrumentti luotaessa kasvua ja yhteiskunnallista harmoniaa. Olennaista on, että innovaatiot ovat saatavilla, kestäviä, monistettavia, korkealaatuisia ja nopeasti käyttöönotettavissa. Systeemitasolla tällaisia innovaatioita tarvitaan BoP -markkinoilla esim. terveyspalveluissa sekä puhtaan veden, koulutuksen ja sähkön saatavuuden parantamisessa. 

 

ISPIM-konferenssin yhteydessä minulla oli tilaisuus tutustua Singaporen vesihuoltoon. Singapore on yksi ensimmäisiä maita, jotka ovat tehneet pitkän aikavälin vesihuoltostrategian ja vedensaantiportfolion. Strategia ulottuu tällä hetkellä vuoteen 2060 asti.

Vettä saadaan neljästä ”hanasta” eli omista lähteistä, tuontisopimuksien avulla naapurimaista, merivedestä suodattamalla sekä harmaita vesiä puhdistamalla. Saarivaltion alla kulkevat massiiviset vesiputkistot. Veden säilyttämisen, arvostamisen ja vedestä nauttimisen puolesta on tehty massiivisia kampanjoita ja koulutusohjelmia eri-ikäisille ja eri muodoissa.

Kehitettyjä ratkaisuja on viety myös muihin maihin ja luotu toimintaedellytyksiä niin kansalaisille kuin teolliselle toiminnalle. Kävely läpi vedenpuhdistamon ikään kuin olisimme itse olleet puhdistettavia vesimolekyylejä havainnollistaa varmasti jokaiselle kävijälle, kuinka monimutkaisesta, tarkasta ja tärkeästä toiminnasta on kysymys ja kuinka monesta eri osaamisalueesta ja tieteenalan yhteistyöstä uudet ratkaisut kumpuavat. 

 

Korean edustaja toi innovaatiokeskusteluun vielä sukupuolinäkökulman pohtimalla sukupuolten tasa-arvoa innovaatioprosessin eri vaiheissa sekä toimijoina että kohderyhmänä. Hän totesi, että Aasian miesvaltaiset kulttuurit helposti unohtavat naiset ns. kotiin, ellei asiaa erikseen oteta esille. Esimerkkeinä hän mainitsi myös monet innovaatioiden pilottivaiheen testit, jotka on tehty van miehille, kuten lääkkeet tai turvavyöt. Korean edustaja korosti, että sukupuolten tasa-arvo ei kuitenkaan ole biologinen kysymys (sex), vaan sosiologinen kysymys (gender). 

Thaimaan edustaja toi innovaatiokeskusteluun yrittäjäperspektiivin. Hän kertoi että Thaimaassa on 2.8 miljoonaa pienyritystä, jotka edustavat 99.8 % koko Thaimaan yrityskannasta.  Yrittäjyys on siellä ainoa tapa selviytyä, ja esim. työttömyys on tämän takia alhainen, vain 0.8 % tällä  hetkellä. Tavoitteena on Creative Thailand, joka turvaa myös maan tulevaisuuden. Pk-sektorin uudistumiskykyä ja kehittämishalua on vahvistettava ja yhteistyötä maan tiede- ja teknologiapuistojen kanssa kehitettävä. Thaimaassa on paljon osaamispääomaa, myös kansainvälistä koulutusta saaneita osaajia, jotka ovat palanneet takaisin Thaimaahan eli aivovuoto maasta ulos ei ole ongelma. 

Seuraavat ISPIM -konferenssit pidetään v. 2015 kesäkuussa Budapestissa ja joulukuussa Brisbanessa.

Teksti ja kuvat: yliopettaja Tarja Meristö, FuturesLab CoFi, Laurea-ammattikorkeakoulu

Kuulumisia ISPIMin Asia-Pacific Innovation Forumista Singaporessa, osa 1

ISPIM järjesti yhdessä Singapore Management Universityn (SMU) kanssa Asia-Pacific Innovation Forumin joulukuussa 2014 Singaporessa. Tilaisuus kokosi osallistujia yli 30 maasta, ja he edustivat paitsi korkeakouluja ja muita tutkimusorganisaatioita, myös laajasti yrityksiä ja julkisen sektorin toimijoita erityisesti Aasian maista.

Isäntämaa Singaporen Opetusministeriön visiona on ollut ”Thinking Schools, Learning Nations”.  Tavoitteena on auttaa lapsia ja nuoria löytämään itselle ominaiset taipumukset ja kehittää niitä kokonaisvaltaisesti ja läpi koko elämän kohti taitoja, joiden avulla kukin löytää oman paikkansa yhteiskunnassa.
 
Väkeä Singaporessa on vähemmän kuin Suomessa, vain 5.3 miljoonaa, josta valtaosa on kiinalaisia. Singapore on kuitenkin aidosti monikulttuurinen valtio, jossa eri rodut, uskonnot ja kulttuurit elävät yhdessä ja rikastuttavat toinen toisiaan. Kaikki lukevat koulussa ensimmäisenä kielenä englantia ja lisäksi kukin omaa kieltään, esim. malaijia tai kiinaa. Tällä varmistetaan toisaalta kaikille yhteinen kieli, jonka kanssa voidaan kommunikoida myös kansainvälisesti, toisaalta turvataan alueen oma kulttuuriperintö ja kommunikaatio myös lähialueiden kanssa.

Singaporea rakennetaan tällä hetkellä Smart Nation -konseptilla, jossa keskiössä ajureina ovat urbanisaatio ja ikääntyvä väestö.

On varauduttava kasvavaan energian kulutukseen, kasvavaan terveydenhuoltopalveluiden kysyntään ja kasvavaan logistiikkapalveluiden kysyntään. Yhteistyö hallituksen ja tutkimus- ja kehittämistyötä tekevien organisaatioiden kesken on välttämätöntä. Big ja Open Data tarvitaan, mutta on myös ketterästi kokeiltava erilaisia ratkaisuja, joissa protoilu ja nopea pilotointi ovat avainasemassa. On panostettava nuoriin jo esikoulussa monipuolisten lahjakkuuksien kehittämiseksi.

Tärkeää on myös huolehtia standardeista, jotta varmistetaan laatu, mutta samalla yhteensopivuus muun maailman kanssa. Yhteistyö, avoimuus ja esim. sosiaalisen median käyttö nähtiin osana Smart Nation -konseptia, mutta samalla on varmistettava ihmisten yksityisyyden suoja ja myös elinkeinoelämän liikesalaisuuksiin liittyvät asiat, totesi konseptia esitellyt Steve Leonard.  

Kiinassa Smart City -konseptia kehittänyt Alan Boyd totesi omassa esityksessään, että kaikki smart-ratkaisut kannattaa ajatella radikaali-innovaatioina, joilla ratkaistaan ihmiskunnan isoja ongelmia, tällöin päästään irti turhasta näpertelystä, mutta pysytään silti konkretiassa, pää pilvissä, jalat maassa, palvelut pilvessä! Smart City -konsepti ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se on hyvä alku ja toimii tietoisuuden herättäjänä, vastasi Alan Boyd kysymykseen, onko tämä nyt sitten lopullinen ratkaisu.

Tulevaisuuden rakentamiseksi tarvitaan myös vahvempi kansallinen innovaatiojärjestelmä, jossa on hyvä kartoittaa toimintaympäristöä jatkuvan skannauksen periaatteella, muodostettava kriittistä massaa omaavia osaamiskeskuksia, nähtävä maailma globaalina kokonaisuutena ja panostettava mieluummin kansalliseen kuin institutionaaliseen näkemykseen. Painopistealueiden valinta on keskeistä, mutta yhtä tärkeä osa strategiaa ovat valinnat, mitä EI tehdä! Olennaisempaa kuin rahoituksesta huolehtiminen on huolehtia lahjakkuuksista, totesi esityksensä päätteeksi Philip Ong.

(Lisää tilaisuudesta seuraavassa kirjoituksessa)

Teksti ja kuvat: yliopettaja Tarja Meristö, FuturesLab CoFi, Laurea-ammattikorkeakoulu

Sopimusten visualisointi - Viso-hankkeen oppeja tulevaan Morfeus-hankkeeseen

Laurea-ammattikorkeakoulu ja Aalto yliopisto käynnistävät tammikuussa 2015 yhteisen Tekes-rahoitteisen Morfeus-hankkeen, jossa toteutetaan tietomallinnusta päihde- ja mielenterveyspalveluissa sekä lastensuojelussa. Tavoitteena on edistää toimijoiden välistä yhteistyötä ja entistä asiakasystävällisempien palvelukokonaisuuksien syntyä.

Morfeuksessa tarkastellaan myös hankintoja ja toimijoiden välisiä sopimuksia. Sopimukset halutaan nähdä prosessina, vuoropuheluna toimijoiden välillä, ei vain erillisenä ja usein vaikeaselkoisena paperina. Aalto-yliopistossa erityisen kiinnostuksen kohteena on ollut sopimusten visualisointi. Sopimusten visualisointia on tarkasteltu aiemmin mm. Viso-hankkeessa, jonka tuloksia esiteltiin 10.12.2014 hankkeen loppuseminaarissa Dipolissa.

Viso-hankkeessa haluttiin edistää hankintaprosessia ja päästä yli siitä yleisestä mielikuvasta, että hankintaprosessit ovat vaikeita ja tylsiä. Visualisoidun sopimusprosessimallin avulla haluttiin päästä mielikuvien tasolla temppuradasta yhteistyöprosessiin. Kehitetyssä prosessimallissa on kuvattu hankinnan eri vaiheet valmistelusta sopimuksen tekoon ja toteutukseen, prosessiin liittyvät kommunikaatiovälineet ja -tilanteet sekä asiakirjat. Prosessikuvaus auttaa hahmottamaan hankinnan kokonaisuutta ja mahdollisia ongelmakohtia.

Sopimusten visualisoinnin hyödyistä konkreettisia esimerkkejä kertoi ennakoivan oikeuden ja ennakoivan sopimisen asiantuntija, varatuomari Helena Haapio. Sopimusmuotoilun (contract design) avulla pyritään sopimuksista tekemään mahdollisimman helppotajuisia, jolloin ristiriitaisten tulkintojen vaara ja kalliiden oikeusprosessien riski pienenee. 

Visualisoinnin avulla pitkät ja vaikeaselkoiset lakitekstit on mahdollista tehdä ymmärrettäviksi helpommin. Näin on paremmat edellytykset välttää senkaltaiset pitkät ja kalliit oikeusjutut kuin pilkkusääntöihin ja eri kieliversioiden eroihin vetoamiseen päätynyt Rogers Communications Inc.:in ja Aliant Inc.:in sopimuksen kestoa koskeva riita vuonna 2002. Aikajanan avulla visualisoituna ei olisi jäänyt epäselväksi, onko sopimus irtisanottavissa milloin vain vai vasta viiden vuoden jakson jälkeen. Lue lisää riidasta (NY Timesin artikkeli). 

 

Menetelminä sopimusmuotoilussa voidaan käyttää samoja menetelmiä kuin muutenkin muotoilussa, esimerkiksi pikamallinnusta, prototypointia ja visualisointi. Näitä oli myös Viso-hankkeessa sovellettu Legal Design Jamissa mm. Hilma-hankintajärjestelmän kehittämiseen.

Viso-hankkeessa oli visualisointia sovellettu julkisten hankintojen yleisten sopimusehtojen (Jyse) käyttämisoppaaseen. Käyttäjätesteissä oli myös saatu vakuuttavia tuloksia: vaikka käyttäjät tyypillisesti tunsivat ennestään Jysen tekstioppaan, he löysivät uudesta visuaalisesta oppaasta silti tietoa nopeammin. Visuaalisen oppaan käyttö oli helpompaa riippumatta siitä, oliko käyttäjä suuntautunut enemmän tekstilliseen vai kuvalliseen ilmaisuun omassa oppimisessaan.  Esite oli sekä tietosisällöiltään että käyttökokemukseltaan parempi kuin perinteinen tekstisisältöinen. Tutustu esitteeseen (www.kunnat.net). 

 

Viso-hankkeeseen voi tutustua tarkemmin täällä: http://simlab.aalto.fi/en/research/viso/

Viso-hankkeen loppuraportti on tulossa hankkeen sivulle joulukuun 2014 aikana. Myös loppuseminaarin aineistot tulevat sivuille.

Tulevan Morfeus-hankkeen omat nettisivut ovat vielä työn alla.

Teksti ja kuva: hankeasiantuntija Hanna Tuohimaa, Laurea-ammattikorkeakoulu

Ennakoiva ote monitoimijaiseen yhteistyöhön ammatillisessa koulutuksessa

Laurea ja HAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun yhdessä toteuttama Yhdessä-hanke lähenee loppuaan. Hankkeen oppeja on nyt koottu yhteen julkaisuksi: YHDESSÄ: osallisuutta, tekoja ja unelmia. http://www.theseus.fi/handle/10024/80896

FuturesLab CoFin Tarja Meristö ja Hanna Tuohimaa ovat kirjoittaneet julkaisuun artikkelin Ennakoiva ote monitoimijaiseen yhteistyöhön ammatillisessa koulutuksessa.  

Artikkelissa tarkastellaan ennakoivan otteen ja monitoimijaisen yhteystyön mahdollisuuksia nuorten tukemisessa matkalla kohti tulevaa uraa ja elämää.

 

Aineistona artikkelissa ovat työpajatulokset, joita on saatu Yhdessä-hankkeen tulevaisuusfoorumeissa. Tulevaisuusfoorumeiden tarkoituksena on ollut kokoontua yhdessä hankkeessa mukana olevien oppilaitosten ja alueellisten kumppanien kanssa pohtimaan tulevaisuuden maailmaa ja sen asettamia kehittämistarpeita tämän päivän tavoille toimia ja olla.

 

Muut Laurea-ammattikorkeakokulun artikkelit julkaisussa ovat:

Susanna Niinistö-Sivuranta: Vuovovaikutuksen merkitys osallistavassa ja integraviitisessa oppimisympäristössä

Tuija Marstio, Anu Elorinne ja Sini Granström: Kirjoitan, kuvaan, videoin, pelaan, chattaan - ja opin

Terveyden tulevaisuus

Osallistuin Demos Helsingin järjestämään työpajaan, jossa pureuduttiin terveyden tulevaisuuteen vuoteen 2050 erityisesti käyttäytymisen, elämäntapojen ja arvojen näkökulmasta. Työpaja oli osa Demos Helsingin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistä Terveyden tulevaisuudet -osakokonaisuutta Hallintoalamaisesta aktiiviseksi valitsijaksi -hankkeessa. http://www.demoshelsinki.fi/projektit/valva-terveyden-tulevaisuudet/

Työpaja oli jo viides sarjassaan. Paikalla oli kolmisenkymmentä eri alojen asiantuntijaa ja osaajaa, jotka toivat keskusteluun monipuolisesti eri teemoja ja näkökulmia, yhdistävänä teemana kiinnostus yksilön rooliin terveyspalveluiden käyttäjänä ja hyvinvoinnin tuottajana omassa elämässään.

Pajan osallistujat oli jaettu neljään pöytään, joista kukin käsitteli yhtä skenaariota. Skenaarioiden taustalla vaikutti erilaisia tekijöitä liittyen osallistumisen asteeseen, skenaarion arvomaailmaan, ratkaisujen paikallisuuteen, terveystiedon julkisuusasteeseen sekä terveyden vastuutahoon.

Itse pääsin ryhmään, jossa tarkasteltiin lähemmin ”Sankarilääkärit”-skenaariota, jossa vastoin selvästi vallitsevaa trendiä olikin rivikansalaisen rooli olla vain palveluiden vastaanottaja, osallistumatta lainkaan palveluiden suunnitteluun tai tuottamiseen. Lisäksi skenaarion maailmassa palveluita tuotettiin tehokkaasti ja teknisesti, mutta kuitenkin paikallisesti.

Lähtökohta oli siis varsin herkullinen: miten kummassa tämän päivän osallistamistrendistä ja lääkärien auktoriteetin kyseenalaistavasta nettitiedon ajasta päästäisiin maailmaan, jossa lääkäri on jälleen auktoriteetti, joka tietää kansalaista paremmin mikä tätä vaivaa ja millaista hoitoa tämä tarvitsee?

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ehkä tällainen maailma vaatisi syntyäkseen internetin romahduksen ja tiedonsaannin vaikeutumisen rivikansalaisen näkökulmasta. Sitten aloin miettiä nykylääketieteen kehitystä ja mieleeni juolahti toinen mahdollisuus. Ehkäpä lääketiede muuttuukin nano-, bio- ym. teknologioiden myötä niin monimutkaiseksi, että se ylittää perus-Pertin ymmärryskyvyn. Jos hoito perustuu yksilöllisiin täsmäratkaisuihin tyyliin nanopartikkeli piikillä elimistöön, ei perus-Pertin ehkä tarvitsekaan ymmärtää, mitä tapahtuu.

Koska meillä ei ollut tietoa siitä, millaisia ajatuksia skenaario oli aiemmissa ryhmissä herättänyt, tämä tulkinta jäi ryhmässämme pohja-ajatukseksi myöhemmässä skenaarion tarkastelussa eri näkökulmista. Pohdimme muun muassa eri ammattiryhmien työnjakoa. Ehkäpä työnjako muuttuu niin, että lääkärit hoitavat enää vain hankalimmat tapaukset ja muun hoitohenkilökunnan rooli vahvistuu.

Tehokkaat ja paikalliset ratkaisut voisivat tarkoittaa etäpalveluiden, automaation, robottien ja itsepalvelun lisääntymistä varsinkin haja-asutusalueilla, kun kaupungeissa vielä lähipalveluita voisi olla saatavilla. Lääkärin vastaanotolle askel veisi kuitenkin aiempaa harvemmin.

Kun työskentelyä jatkettiin parityöskentelynä, valitsimme esiin nousseista teemoista aiheeksemme resurssiniukkuuden. Tehokkuusnäkökulmaa ja asiakkaan passiivista vastaanottajaroolia vasten päädyimme sloganiin ”take it or leave it”. Palveluita on tarjolla, mutta vain sellaisessa muodossa kuin lääkäri erilaisten laskenta-algoritimien perusteella määrää. Laskentamallit yhdistävät yksilölliset tiedot resurssiviisaisiin ja tehokkaisiin ratkaisuihin ja tarjoavat optimaalista ratkaisua kunkin vaivan hoitoon.

Sankarilääkärit-skenaarion herättämiä ajatuksia

Vaikka passiivisen kansalaisen roolin sisäistäminen koettiin ryhmässämme aluksi hankalaksi, totesimme kuitenkin tehtävien edetessä, että toisaalta asiantuntijavallan alla eläminen on kuitenkin huoletonta ja helppoa. Loppujen lopuksi löysimme monia positiivisiakin puolia alkuun kauhuskenaariolta vaikuttaneeseen tulevaisuuden näkymään.

Teksti ja kuvat: hankeasiantuntija Hanna Tuohimaa, Laurea-ammattikorkeakoulu