Matkakertomus Nera2017: Learning and education –material conditions and consequences

Nera eli Nordic Educational Research Association on vuonna 1972 perustettu järjestö, jonka tehtävänä on edistää koulutuksen ja tutkimuksen yhteistyötä pohjoismaisen yhteiskunnan tukemiseksi ja tarjota yhteistyöfoorumi alan tutkijoille kansainvälisestikin. Nera järjestää vuosittain kansainvälisen konferenssin vuorotellen kaikissa Pohjoismaissa. Nera on monikielinen organisaatio, se julkaisee myös lehteä Nordic Studies of Educational Researc, jossa  Nera-konferenssissa esitetyt referoidut tutkimuspaperit voidaan myös julkaista.

Nera2017 pidettiin Kööpenhaminassa, Tanskassa 23.-25.3.2017. Keynote-puheet, poster-esitykset sekä sessioiden esitykset sijoittuivat pääosin Aalborgin yliopistoon, mutta avajaiset ja avauspäivän keynote-puhe pidettiin Imperial Cinemassa Kööpenhaminan keskustassa. Yliopistokin sijaitsi keskustan tuntumassa veden äärellä ja me pääsimme mukavasti konferenssipäivälliselle vesibussin kyydissä, joka pysähtyi Pieni merenneito –patsaan kupeeseen.

Neran 45. kongressi keräsi Kööpenhaminaan lähes 400 osallistujaa kaikista Pohjoismaista, mutta tulijoita oli myös Euroopan eri maista ja Euroopan ulkopuolisistakin maista. Seuraava eli 46. Nera –konferenssi pidetään Oslossa 8.-10.3.2018.

Konferenssin teema nosti esille erityisesti uuden teknologian tuomat vaikutukset koulutukseen, opetukseen ja pedagogiikkaan. Koulutus on laajasti saavutettavissa uusien välineiden ansiosta, mutta myös itse oppimistapahtumaa voidaan kehittää ja oppimista arvioida uuden teknologian avulla.

Digitalisaatio, neuroimaging ja biologisten markereiden jäljittäminen osana opiskelua ja oppimista mahdollistaa oppijan motivaation ja tunteiden syvällisen tuntemisen jopa reaaliajassa, ja opettajan on mahdollista korjata kurssiaan niin että oppiminen ja opetustilanne on optimaalinen. Ensimmäinen keynote – puhuja Ben Williamson nosti esille uudenlaisen oppijan, josta hän käytti käsitettä post human. Hän tarkoitti ilmaisullaan mm. sitä, että jo nyt me ihmiset elämme laajennetussa todellisuudessa ja tehostamme toimintaamme erilaisten laitteiden kuten sensoreiden ja älypuhelimien avulla eikä paluuta täysin luonnonmukaiseen ihmiseen enää taida olla.

Konferenssin Higher Education networkin istunnoissa toimin puheenjohtajana kahtena päivänä. Niissä tuotiin esille mm. tutkimusta siitä, miten tausta vaikuttaa omaan ammatilliseen identiteettiin. Esimerkiksi työväkiluokkainen tausta auttaa opiskelijaa sopeutumaan muutoksiin ja vastoinkäymisiin, kun mikään ei ole itsestään selvää eikä ympäristöllä välttämättä ole kovinkaan paljon odotuksia. Keskiluokkainen tausta puolestaan antaa paremmat valmiudet akateemiselle identiteetille, mutta vastoinkäymiset saattavat lamaannuttaa opiskelijan, joka on tottunut olemaan omassa koulussaan ykkönen, mikä ei yliopistossa enää välttämättä toteudu, kun kaikki sisälle päässeet ovat hyviä.

Mielenkiintoista olivat myös tutkimustulokset, joissa miesten todettiin helpommin antavan periksi ja menevän siitä, missä aita on matalin, kun taas naispuoliset opiskelijat olivat sinnikkäitä eivätkä tinkineet niin helposti tasosta. Myös sellaisten opiskelijoiden todettiin olevan sinnikkäitä, jotka olivat tulleet yliopistoon epätavallista reittiä pitkin, ilman ylioppilastutkintoa. Heillä kuitenkin kesti pidempään oman akateemisen identiteetin rakentaminen kuin tavanomaista reittiä tulleiden, ylioppilastutkintopohjaisten opiskelijoiden.

Mielenkiinnolla kuuntelin esityksiä, joissa taide ja kulttuuri olivat osa oppimista. Esimerkiksi lääketieteen opiskelijoiden opintosuunnitelmaan kuului opintojakso, jossa he tutustuivat kaunokirjallisuuteen ja oppivat sen avulla empatiakyvykkyyttä, jota tarvitaan tulevassa ammatissa potilaiden kohtaamisessa. Omien lukkojen avaaminen ja tunteiden tunnistaminen ja erittely kuvataiteen avulla on mahdollista systemaattisen, intensiivisen prosessin kautta, todisti Knut Omholt omassa esityksessä.

Higher education –verkostossa käsiteltiin myös akateemisten kehittäjien (Academic Developers) tehtäväkenttää ja rooleja. Rooli voi olla institutionaalinen, jolloin korostetaan asemaa valtapelissä, mutta se voi olla myös asiantuntijuutta korostava, jolloin johdetaankin osaamisella, ei statuksella.

Oman esitykseni pidin verkostossa Multi cultural educational research. Esittelin oikeusministeriön rahoittaman Antura-hankkeen kokonaisuutta ja tuloksia siitä, miten paikalliset asukasyhdistys, peruskoulu, kirjasto ja korkeakoulu voivat yhdessä rakentaa toimintaa, jonka avulla maahanmuuttajat ja paikalliset asukkaat pystyvät elämään yhdessä ei vain rinnakkain vaan myös yhdessä tekemällä ja toinen toisiltaan oppien ja yhteiseloa rikastuttaen. Hankkeen tuloksena syntyvä käsikirja kiinnosti kuulijoita ja siitä toivottiin myös englanninkielistä painosta, jotta sitä pystytään hyödyntämään laajasti Euroopassa. Hankkeessa toteutettu Viherlaakson taideluokan 8B koululaisten piirustusnäyttely kirvoitti monia havaintoja ja kommentteja. Kuulijat totesivat, että piirustukset kannattaisi erikseen analysoida vaikka hankkeen jälkeen ja nostaa esille niiden tuomia teemoja keskusteluun laajemminkin.

Oli opettavaista kuulla myös muiden pohjoismaiden kokemuksia erityisesti pakolaisten kotouttamisesta ja koulutuksesta. Esimerkiksi Islannissa oli kehitetty Lauantaikoulu –konsepti, jossa pakolaislapsille ja –nuorille annettiin tukiopetusta islannin kielessä, mutta myös muissa oppiaineissa. Lauantaikoulua eivät käyneet kuitenkaan pelkästään perheiden koululaiset, vaan samaan aikaan koulussa opetettiin myös lasten vanhemmille mm. Islannin yhteiskuntaan liittyviä asioita. Esityksissä käsiteltiin myös laajemmin ja pidemmältä ajalta maahanmuuttajien tilannetta eri pohjoismaissa. Tullakseen ruotsalaiseksi on synnyttävä Ruotsissa valkoihoisena, totesi Zahra Bayati Göteborgin yliopistosta. Hän tarkasteli maahanmuuttajien tilannetta ja asemaa Ruotsin opettajakoulutuksessa kahden teoreettisen lähestymistavan kautta: post-colonial theory ja critical whiteness theory.
 

Oppiminen on yhteisöllinen tapahtuma, jossa tunteet, motivaatio ja hyväksyminen ovat tärkeitä. Tarvitaan sosiaalista ja kulttuurista pääomaa, johon kuuluvat myös riittävä kielitaito ja tunnetaidot, joiden avulla voidaan navigoida yhteisössä. Tarvitaan myös juuret, oma perhe tai muu lähiyhteisö, jossa on mahdollisuus tulla rakastetuksi ehdoitta, omana itsenään. Koulumenestyksen kannalta perheiden sosiaalinen pääoma näyttäisi olevan tärkeämpi kuin kouluyhteisön sosiaalinen pääoma, vaikka molempia tarvitaan. Mitä enemmän maahanmuuttajia on ja mitä enemmän yhteiskunnassa on diversiteettiä, sitä tärkeämmäksi tulevat omat pienryhmät, ts. vaikka halutaan toki integroitua valtakulttuurin yhteiskuntaan, niin samalla halutaan olla integroitu osa muiden maahanmuuttajien ryhmiä.

Teksti ja kuvat: yliopettaja Tarja Meristö, Laurea-ammattikorkeakoulu

Sairaanhoitajapäiviltä tietoa tulevaisuuden osaamis- ja koulutustarpeista

Olimme tänä vuonna mukana Laurean messuosastolla Sairaanhoitajapäivillä 12.-13.3.2015 Helsingin Messukeskuksessa keräämässä tietoa tulevaisuuden osaamis- ja koulutustarpeista.  Näkemyksiä kerättiin standilla olevien iPadien avulla mutta myös perinteisillä paperilomakkeilla, jotka olivat vielä vastaajien joukossa suositumpi vaihtoehto. 

Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 650. Vastaajat korostivat mm. käytännön osaamista, kädentaitoja, harjoittelua ja teknologista osaamista, mutta myös ihmisläheisyyttä, potilaslähtöisyyttä ja kansainvälisyyttä sekä lähiopetusta! Useat kävijät muistuttivat, että opiskelijan käytännön harjoittelu ei saa jäädä vain virallisten harjoittelujaksojen varaan, vaan kädentaitoja ja käytäntöä on harjoiteltava harjoittelujaksojen välilläkin.

 

Monet halusivat osastolla keskustella tarkemmin Laurean tarjoamien koulutusten sisällöistä ja kysyivät seuraavien toteutusten aikatauluja. Sairaanhoitajapäivien 5000 osallistujan joukossa oli myös useita Laureassa koulutuksensa saaneita, jotka kävivät osastolla tervehtimässä ja muistelemassa omia opiskeluaikojaan ja kyselemässä jatko- ja täydennyskoulutusmahdollisuuksia. Monet messujen näytteilleasettajista puolestaan olivat kiinnostuneita hankeyhteistyöstä, ja LbD-tyyppinen toimintatapa sai kiitosta.

Sairaanhoitajapäivillä juhlittiin sairaanhoitajaliiton 90-vuotispäivää ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli juhlavasti avaamassa tilaisuuden. Hän korosti puheessaan hoitotyön merkitystä ihmiselämän joka vaiheessa. Hän totesi myös, että jatkuvalla kontaktilla Suomen kansaan hoitotyön ammattilaisille kertyy tietoa siitä, mitä meille kuuluu ja kuinka Suomi voi. Tätä tietoa pitäisikin systemaattisemmin kerätä ja analysoida, jotta siitä saataisiin kattavaa perustaa päätöksenteon pohjaksi.

Hoitotyön ammattilaiset ovatkin paitsi hoitajia myös terveyspoliittisia vaikuttajia, hoitotyön kehittäjiä ja myös kansainvälisiä toimijoita omalla alallaan, totesi sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja omassa avauspuheessaan.

 

90-vuotisen taipaleen kunniaksi katsottiin taaksepäin ja nähtiin mm. sairaanhoitajan pukujen kehitystä nykyisiksi moderneiksi asuiksi alun mustista pitkistä leningeistä, joissa oli takana turnyyri! Tulevaisuuteen katsottiin paitsi Laurean osastolla myös esim. paneelikeskustelussa, jossa pohdittiin robotiikan tuomia mahdollisuuksia ja uhkia hoitotyöhön.

Palkinto Ihmisen parhaaksi jaettiin tänä vuonna skitsofreniaa sairastavien hoitoa kehittäneelle tiimille, jota johti Lars Liljeström. Osallistujien viihtymisestä avajaisten yhteydessä huolehti myös Kaartin soittokunta, joka tempasi iloisella musiikillaan ja valloittavalla esiintymisellään tuhatpäisen yleisön mukaansa heti aamupäivällä.

 Teksti- ja kuvat: yliopettaja Tarja Meristö, FuturesLab CoFi, Laurea-ammattikorkeakoulu

 

Nera 2015 -konferenssin terveisiä

Nera 2015 -konferenssi pidettiin Göteborgin yliopiston rakennuksessa, jonka nimi Pedagogen kertoi jo konferenssin aihealueen. Erityisteemana tänä vuonna oli Marketisation and Differentiation in Education. Kyseessä oli Neran (Nordic Educational Research Association) 43. konferenssi, ja osallistujia oli yli 800, pääasiassa Pohjoismaista, mutta myös esim. Australiasta, Japanista ja Englannista.

Keynote-puhujat pohtivat konferenssin päätemaa eri näkökulmista. Professori Hugh Lauder toi esille, että koulutus ei enää takaa sosiaalista arvonnousua eikä edes työllistymistä ja että toisaalta ns. matalan osaamistason työt ovat olleet jo pidemmän aikaa laskussa, joten ilman koulutustakaan ei työmarkkinoilla pärjää.

Markkinatalousnäkökulma kouluvalintaan on tuonut professori Jane Kenwayn mukaan globaalin koulushoppailun, jossa perheet saattavat muuttaa maasta toiseen kyetäkseen takaamaan lapsille ja nuorille parhaan mahdollisen koulutuksen. Kyse ei ole pelkästä opillisesta sivistyksestä, vaan halutaan varmistaa myös oikeanlainen viiteryhmä ja kaveripiiri laittamalla lapsi eliittikouluun.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion kaikille yhteinen ja avoin koulumalli oli pohdinnan kohteena professori Lisbeth Lundahlin esityksessä. Hän piti tavoiteltavana, että tasavertainen koulutusmahdollisuus olisi jatkossakin turvattu ja totesi, että ilman vahvaa poliittista johtajuutta asia ei ole itsestään selvä. Ainakin Ruotsiin tarvitaan uutta Olof Palmea, hän sanoi puheessaan.

Paikallisia tunnelmia

Osallisuuden lisääminen ja inkluusio 

Kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta (taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen tasapaino) olivat kaikki esillä. Esimerkiksi Norjassa pitkien etäisyyksien ja vuoristoisten maastojen takia on kehitetty digitaalista opetusta ja opintojen ja opinnäytetöiden ohjausta jo pitkään.

Samoin esim. eritystukea tarvitsevien oppilaiden ohjaustarpeita on tutkittu Norjassa ja todettu, että ne toimivat suunnitelmatasolla hyvin, mutta kokemustasolla perheet tuntevat jäävänsä yksin. Tarvetta osallistavalle tukitoimien kehittämiselle yhdessä perheiden ja nuorten kanssa on muissakin pohjoismaissa.

Oppilaat itse osallistuvat mielellään myös uusissa rooleissa kehittämistyöhön, esim. Tukholman yliopistossa oli tekeillä väitöskirja, jossa koululaiset toimivat paitsi oppilaan myös tutkijan ja kansalaisen rooleissa. Yliopistotutkija oli siinä fasilitoimassa koulussa tutkimustyötä tavalla joka muistutti  Laurean LbD-mallia peruskouluun vietynä.

Esityksissä nähtiin monenlaisia tienviittoja

Erilaiset esteet osallisuuden lisäämiseksi oli tunnistettu useissakin esityksissä.  Välimatkat, varsinkin aikakautena, jolloin pienet lähikoulut ollaan lopettamassa ovat iso este, samoin teknologisen infran ja opettajien teknologisen osaamisen heikko laatu haittaavat osallisuuden lisäämistä etäisyyksistä huolimatta.

Opettajien osaamisessa havaittiin puutteita myös asenteissa suhteessa eritystä tukea tarvitsevien mukaan saamiseksi - opettajat olisivat mieluummin kouluttaneet keskitasoa parempia oppilaita. Keskusteluissa tuli esille, että opettajien oma arvostus ja käytännön vaatimukset menevät ristiin: erityistukea ja eritysratkaisuja kartetaan opettajien keskuudessa, vaikka juuri niissä tarvittaisiin tavallista parempia opettajia.

Oma panokseni konferenssissa liittyi esitelmääni Vision-Driven Education  - an Opportunity to All?, jonka pidin Higher Education -sessiossa. Siinä esittelin tuloksia toisen asteen oppilaitosten näkemyksistä liittyen koulutuksen painopisteen muutoksiin verrattuna nykytilan ja tulevaisuuden vision väillä, kuvailin esteitä matkalla kohti yhteistä jaettua visiota ja esitin suosituksia, joiden avulla visiovetoista koulutusta voitaisiin käytännössä kehittää.

Ruotsista voi ostaa matkan tulevaisuuteen!

Vuoden 2016 Nera-konferenssi pidetään Helsingissä maaliskuussa.  Teemana on To analyse equality, social justice and solidarity in education and educational research. Deadline abstraktien jättämiselle on 1.11.2015.

Teksti ja kuvat: yliopettaja Tarja Meristö, FuturesLab CoFi, Laurea-ammattikorkeakoulu