Matkakertomus Wuxi 31.10.-5.11.2017: Energiaratkaisuilla ilmastonmuutos kuriin?

Kiinassa järjestettiin jo 9. kerran uusiutuvaa energiaa koskeva näyttely ja konferenssi, minkä yhteydessä pidettiin myös kongressi älykkäistä energiaratkaisuista. Eniten osallistujia oli USAsta ja Kiinasta, kahdesta maailman tason merkittävästä energiasektorin toimijamaasta; toki osallistujia oli maailman eri mantereilta. Järjestelyt hoiti kiinalainen BIT Think Thank Dalianin kaupungista Pohjois-Kiinasta apunaan kansainvälinen ohjelmakomitea. Komitea on USA-vetoinen, mutta jäseniä on Intiasta, Australiasta ja Kiinasta sekä Kanadasta, Algeriasta ja Euroopan maista mm. Ranska, Iso-Britannia, Italia, Espanja ja Puola ovat edustettuina. Osallistujia kongressissa oli laajasti näiden ulkopuolelta, esim. Perusta ja Turkista.

Kongressin esitykset kattoivat uuden teknologian eri ulottuvuudet, yhteiskunnalliset muutokset sekä markkinat laajasti ymmärrettynä. Erityishuomio teknologisella puolella oli tänä vuonna digitalisaation uusissa mahdollisuuksissa pohdittaessa IoT-asiaa energiaverkkojen integroinnissa muuhun toimintaan yhteiskunnan, yritysten ja yksilöiden näkökulmasta. Myös yhteiskunnan päätöksenteon puolella halutaan edistää kokonaisratkaisuja, jotka tukevat kansalaisia resurssiviisaaseen toimintaan myös energia-asioissa. EU:n R&I politiikka pyrkii kohti integroitua tiekarttaa, jossa priorisoidaan siirtymistä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ja taloutta, kertoi Maher Gheppo Brysselistä Euroopan Smart Energy Associationista.

Kiinasta kongressi antoi ajantasaisen kuvan: ongelmat ovat suuria, mutta tahto ratkaista ongelmat on vahva ja siihen myös panostetaan resursseja. Erityisesti Kiinan ja USAn yhteistyö ilmastomuutoksen torjumiseksi on ollut viimeisen 10 vuoden aikana intensiivistä. Amerikkalainen Dennis Bracy US-China Clean Energy Forumista esitteli tehtyjä ohjelmia ja arvioi niiden toimeenpanoa. Hän totesi, että kiinalaisten kaupunkien vakavat ilmanlaatuongelmat ovat olleet eduksi asioiden eteenpäin viemiselle myös amerikkalaisten keskuudessa, koska niissä ovat konkretisoituneet monet abstrakteilta tuntuvat ilmastomuutokseen liittyvät asiat. 

Konkreettiseen ongelmaan voidaan etsiä ratkaisuja, tuotteistaa ja kaupallistaa, mikä on innostanut amerikkalaisten ohella myös muita maita mukaan tutkimus- ja kehitystyöhön. Kiinasta onkin kehittynyt johtava maa monella alalla liittyen energia-asioihin. Sähköautot, päästökauppa, joukkoliikenneratkaisut, energiatehokkaat rakennukset ja älykkäät uudet kaupungit olivat esimerkkejä, joissa Bracy mainitsi Kiinan olevan edelläkävijä. Tilastojen mukaan Kiina on myös nopeimmin kasvattanut osuuttaan aurinkopaneelikapasiteetin kasvusta, samoin sähköautoissa Kiina on USAn jälkeen toisena, kertoi omassa esityksessään Francois Nguyen Kanadasta Albertasta.

Iso ongelma on edelleen hiilen suuri osuus sähkön tuotannossa. Kiinassa se on 79% ja USAssa 45%. Isoja lukuja on myös Puolassa 87%, Australiassa 78% ja Saksassakin 41%. Hiilen ohella ongelmana on rahoitus: miten pystytään rahoittamaan kaikkein köyhimpien maiden investoinnit parhaaseen saatavilla olevaan teknologiaan ja miten hoidetaan koulutus uuden teknologian käyttöönottoon? Bracy muistutti, että maailmassa noin 2, 5 miljardia ihmistä elää energiaköyhyydessä, Kiinassakin ilman sähköä elää vielä yli miljoona kotitaloutta. Ratkaisuja täytyy etsiä pilkkomalla isot ongelmat hallittaviin osasiin. On myös pyrittävä kohti hybridiratkaisuja, joissa eri energiamuodot täydentävät toisiaan (esim. aurinko, tuuli, kaasu), mikä lisää myös järjestelmän vakautta ja luotettavuutta.

Ratkaisuja etsittäessä on pyrittävä myös kuluttajakeskeisyyteen, irti teknologialähtöisyydestä. Kuluttaja haluaa vaivattomuutta, mikä on mahdollista toteuttaa big datan avulla. Siihen pitää toki yhdistää älypuhelimen kautta käytettävä sovellus, joka on kuluttajalle helppokäyttöinen ja koukuttava niin että kuluttajan tietoisuus omista valinnoista ja niiden vaikutuksesta omaan energiataseeseen kasvaa. Tärkeätä on tuoda esille myös kuluttajalle tulevat taloudelliset hyödyt, muistutti Maher Chebbo. Apua tähän tuo kanadalaisten kehittämä HENSU hybridienergian tarjontajärjestelmä, joka integroi toisiinsa kuljetus-, vesi-, lämpö-, sähkö- ja kaasuverkot, mistä kuulimme Hossam A.Gabbarin tutkimuksia ja kokemuksia Ontariosta. On pidettävä mielessä, että energiaratkaisujen tarkoituksena on tarjota palveluita, joiden avulla pystytään vastaamaan mm. ihmisen liikkumisen, valaisemisen, lämmittämisen ja jäähdyttämisen tarpeisiin ja eri aikoina erilaiset energiaratkaisut ovat vaihdelleet. Sergio C. Trindade muistutti, että tulevaisuuden energiaratkaisut tämän hetkisen tietämyksen valossa tulevat perustumaan innovaatioihin, joiden taustalla ovat disruptiivinen teknologia ja IoT, mutta ennen kaikkea palveluorientoituneet uudet liiketoimintamallit.

Elli-hankkeen näkökulmasta kaikki konferenssin asiat tukivat energiatehokkaiden asuinalueiden tulevaisuutta. Jotkut painottivat poliittisen päätöksenteon tärkeyttä maapallon mittakaavassa, toiset rahoitusta ja uuden teknologian käyttöönottoa, mutta kaikissa vaihtoehdoissa tarvitaan ihminen, asukas, jonka elämästä on kysymys ja jonka tarpeita täytyy pohtia uudesta näkökulmasta niin että planeetan resurssit riittävät myös tuleville sukupolville. 

Tulevaisuuden kaupungit ovat paitsi älykkäitä, myös inhimillisiä, kuvasi turkkilainen arkkitehti Derya Oktay omassa esityksessään. Urbanisaatiosta puhuttaessa muistetaan usein kaupungistumisen tuomat ongelmat, mutta hänen mukaansa kaupungistuminen voi olla myös ratkaisu, jos saadaan aikaan tasapaino talouden, ympäristön ja ihmisten välillä. Kaupunkikeskustat on pidettävä monipuolisessa käytössä, mutta samalla on integroitava eri osat toisiinsa väylillä, joilla on muutakin virkaa kuin siirtää kulkuneuvoja paikasta toiseen. Kolme ilmiötä yhdistyvät: New Urbanisation, Smart Growth ja Green Architecture. On katsottava pidemmällä tähtäimellä ja vältettävä lyhytnäköistä ympäristöystävällistä ”viherpesua” asukkaiden tyytyväisenä pitämiseksi. 

Konferenssiosallistujien mielenkiintoisin uusi ammatti ainakin omasta mielestäni oli Independent Environmental Evangelist, jota käytti mies nimeltä Loh Kon Fah Malesiasta. Hänen ideansa perustui OLEV –konseptiin (On-Line Electric Vehicle), jossa sähköautojen lataus tapahtuu myös autoa ajettaessa.

Tarvitaan uusi infrastruktuuri, jossa on lataavat tiekaistat, aluksi ehkä vain yksi kaista nelikaistaisella moottoritiellä, kuten Saksassa on kokeiluluontoisesti hänen mukaansa tehty Mannheimin alueella. Tarkoituksenmukaisinta olisi ottaa käyttöön omarahoitusmalli, jonka mukaan se maksaa, joka käyttää ja/tai saastuttaa. Säästöt polttoainekuluissa menisivät osin investointeihin, mutta ilman investointeja tekeviltä taas kerättäisiin Loh Kon  Fahin ehdotuksen mukaan ns. saaste- tai päästöveroa. Kiinan ohella Etelä-Korea on kiinnostunut kehittämään OLEV-mallia. Erityisen sopiva tämä on tulevaisuuden automaattiautoille, muistutti toisen alustuksen aiheesta pitänyt Dr. Uooyeol Yoon Seoulista Etelä-Koreasta.

Energiatehokkaat asuinalueet tarvitsevat tulevaisuudessa uutta teknologiaa, uutta infrastruktuuria ja uutta yhteisöllisyyttä, mutta myös tietoisuutta ja työvälineitä seurata oman toiminnan vaikutuksia. Halukkuus autottomiin alueisiin voi kasvaa, jos kongressissa kuvatut integroidut IoT-järjestelmät toimivat käytännössä ja pääsy On Demand –paikasta toiseen mahdollistuu vaivattomasti uusien liiketoimintamallien tuomien palveluiden myötä.

Monimuotoisuuden säilyttäminen uutta ja vanhaa yhdistäen luo edellytykset kestävälle rakentamiselle, jossa infrastruktuuri, rakennusmateriaalit, järjestelmät ja toiminta sekä liikkuminen integroituvat myös rakentamattomaan ympäristöön ja luontoon. Oma esityksemme ”From Smart Cities to Smart Citizen? –Energy Resilience in Energy Services” keskittyi pohtimaan tulevaisuusskenaarioita, joissa energiaratkaisuja kehitetään kestävän kehityksen näkökulmista kuluttajan, talouden, yhteiskunnan tai ympäristön ehdoilla. Elli-hankkeen energiatehokkaat asuinalueet voidaan myös sijoittaa tähän viitekehykseen: Engelinranta Hämeenlinnan kaupungin päätöksenteon kohteena (yhteiskunta), Peltosaari Riihimäellä asukkaiden haluttu alue (kuluttaja) tai Askonalue Lahdessa olemassa olevaa aluetta muokaten (ympäristö). Talous liittyy kaikkiin näiden alueiden skenaarioihin, vaikka se vaihteleekin, kuka on maksaja (kuluttajien halukkuus vs. yhteiskunnan tuet).

Kongressin pitopaikka Wuxin kaupunki täydensi myös energiatehokkaiden asuinalueiden näkemystä konkreettisesti. Alueella on tehty kansallinen pilotti vihreästä kaupungista. Alue on Taihu-järven rannalla, usean joen ja kanaalin verkoston solmukohdassa. Alueeseen on integroitu uusi kaupungin keskusta, monipuolinen yrityspuisto sekä koteja ihmisen kokoisessa, ystävällisessä ympäristössä. Alueella olevat vesistöt tuodaan aiempaa paremmin esille ja kanavakaupungista on kasvamassa järvenrantakaupunki, missä puut ja puistot elävöittävät ja tarjoavat virkistystä.

Kaupungin avainsana on helppo saavutettavuus, joka perustuu monipuoliseen infrastruktuuriin (bussit, metro, auto- ja pyörätieyhteydet, siirtosolmut eri liikennemuotojen välillä). Kaupungissa on jo nyt laaja kaupunkipolkupyörien verkosto, mikä näkyy myös katukuvassa. Arvoissa on korostettu ympäristön lisäksi hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Hyvät palvelut, ml. kulttuuri- ja koulutuspalvelut ovat osa uutta Wuxia, jossa muinainen ja futuristinen kohtaavat arjessa ihan sovussa.

Teksti ja kuvat: yliopettaja Tarja Meristö, Laurea-ammattikorkeakoulu

 

Matkakertomus Nera2017: Learning and education –material conditions and consequences

Nera eli Nordic Educational Research Association on vuonna 1972 perustettu järjestö, jonka tehtävänä on edistää koulutuksen ja tutkimuksen yhteistyötä pohjoismaisen yhteiskunnan tukemiseksi ja tarjota yhteistyöfoorumi alan tutkijoille kansainvälisestikin. Nera järjestää vuosittain kansainvälisen konferenssin vuorotellen kaikissa Pohjoismaissa. Nera on monikielinen organisaatio, se julkaisee myös lehteä Nordic Studies of Educational Researc, jossa  Nera-konferenssissa esitetyt referoidut tutkimuspaperit voidaan myös julkaista.

Nera2017 pidettiin Kööpenhaminassa, Tanskassa 23.-25.3.2017. Keynote-puheet, poster-esitykset sekä sessioiden esitykset sijoittuivat pääosin Aalborgin yliopistoon, mutta avajaiset ja avauspäivän keynote-puhe pidettiin Imperial Cinemassa Kööpenhaminan keskustassa. Yliopistokin sijaitsi keskustan tuntumassa veden äärellä ja me pääsimme mukavasti konferenssipäivälliselle vesibussin kyydissä, joka pysähtyi Pieni merenneito –patsaan kupeeseen.

Neran 45. kongressi keräsi Kööpenhaminaan lähes 400 osallistujaa kaikista Pohjoismaista, mutta tulijoita oli myös Euroopan eri maista ja Euroopan ulkopuolisistakin maista. Seuraava eli 46. Nera –konferenssi pidetään Oslossa 8.-10.3.2018.

Konferenssin teema nosti esille erityisesti uuden teknologian tuomat vaikutukset koulutukseen, opetukseen ja pedagogiikkaan. Koulutus on laajasti saavutettavissa uusien välineiden ansiosta, mutta myös itse oppimistapahtumaa voidaan kehittää ja oppimista arvioida uuden teknologian avulla.

Digitalisaatio, neuroimaging ja biologisten markereiden jäljittäminen osana opiskelua ja oppimista mahdollistaa oppijan motivaation ja tunteiden syvällisen tuntemisen jopa reaaliajassa, ja opettajan on mahdollista korjata kurssiaan niin että oppiminen ja opetustilanne on optimaalinen. Ensimmäinen keynote – puhuja Ben Williamson nosti esille uudenlaisen oppijan, josta hän käytti käsitettä post human. Hän tarkoitti ilmaisullaan mm. sitä, että jo nyt me ihmiset elämme laajennetussa todellisuudessa ja tehostamme toimintaamme erilaisten laitteiden kuten sensoreiden ja älypuhelimien avulla eikä paluuta täysin luonnonmukaiseen ihmiseen enää taida olla.

Konferenssin Higher Education networkin istunnoissa toimin puheenjohtajana kahtena päivänä. Niissä tuotiin esille mm. tutkimusta siitä, miten tausta vaikuttaa omaan ammatilliseen identiteettiin. Esimerkiksi työväkiluokkainen tausta auttaa opiskelijaa sopeutumaan muutoksiin ja vastoinkäymisiin, kun mikään ei ole itsestään selvää eikä ympäristöllä välttämättä ole kovinkaan paljon odotuksia. Keskiluokkainen tausta puolestaan antaa paremmat valmiudet akateemiselle identiteetille, mutta vastoinkäymiset saattavat lamaannuttaa opiskelijan, joka on tottunut olemaan omassa koulussaan ykkönen, mikä ei yliopistossa enää välttämättä toteudu, kun kaikki sisälle päässeet ovat hyviä.

Mielenkiintoista olivat myös tutkimustulokset, joissa miesten todettiin helpommin antavan periksi ja menevän siitä, missä aita on matalin, kun taas naispuoliset opiskelijat olivat sinnikkäitä eivätkä tinkineet niin helposti tasosta. Myös sellaisten opiskelijoiden todettiin olevan sinnikkäitä, jotka olivat tulleet yliopistoon epätavallista reittiä pitkin, ilman ylioppilastutkintoa. Heillä kuitenkin kesti pidempään oman akateemisen identiteetin rakentaminen kuin tavanomaista reittiä tulleiden, ylioppilastutkintopohjaisten opiskelijoiden.

Mielenkiinnolla kuuntelin esityksiä, joissa taide ja kulttuuri olivat osa oppimista. Esimerkiksi lääketieteen opiskelijoiden opintosuunnitelmaan kuului opintojakso, jossa he tutustuivat kaunokirjallisuuteen ja oppivat sen avulla empatiakyvykkyyttä, jota tarvitaan tulevassa ammatissa potilaiden kohtaamisessa. Omien lukkojen avaaminen ja tunteiden tunnistaminen ja erittely kuvataiteen avulla on mahdollista systemaattisen, intensiivisen prosessin kautta, todisti Knut Omholt omassa esityksessä.

Higher education –verkostossa käsiteltiin myös akateemisten kehittäjien (Academic Developers) tehtäväkenttää ja rooleja. Rooli voi olla institutionaalinen, jolloin korostetaan asemaa valtapelissä, mutta se voi olla myös asiantuntijuutta korostava, jolloin johdetaankin osaamisella, ei statuksella.

Oman esitykseni pidin verkostossa Multi cultural educational research. Esittelin oikeusministeriön rahoittaman Antura-hankkeen kokonaisuutta ja tuloksia siitä, miten paikalliset asukasyhdistys, peruskoulu, kirjasto ja korkeakoulu voivat yhdessä rakentaa toimintaa, jonka avulla maahanmuuttajat ja paikalliset asukkaat pystyvät elämään yhdessä ei vain rinnakkain vaan myös yhdessä tekemällä ja toinen toisiltaan oppien ja yhteiseloa rikastuttaen. Hankkeen tuloksena syntyvä käsikirja kiinnosti kuulijoita ja siitä toivottiin myös englanninkielistä painosta, jotta sitä pystytään hyödyntämään laajasti Euroopassa. Hankkeessa toteutettu Viherlaakson taideluokan 8B koululaisten piirustusnäyttely kirvoitti monia havaintoja ja kommentteja. Kuulijat totesivat, että piirustukset kannattaisi erikseen analysoida vaikka hankkeen jälkeen ja nostaa esille niiden tuomia teemoja keskusteluun laajemminkin.

Oli opettavaista kuulla myös muiden pohjoismaiden kokemuksia erityisesti pakolaisten kotouttamisesta ja koulutuksesta. Esimerkiksi Islannissa oli kehitetty Lauantaikoulu –konsepti, jossa pakolaislapsille ja –nuorille annettiin tukiopetusta islannin kielessä, mutta myös muissa oppiaineissa. Lauantaikoulua eivät käyneet kuitenkaan pelkästään perheiden koululaiset, vaan samaan aikaan koulussa opetettiin myös lasten vanhemmille mm. Islannin yhteiskuntaan liittyviä asioita. Esityksissä käsiteltiin myös laajemmin ja pidemmältä ajalta maahanmuuttajien tilannetta eri pohjoismaissa. Tullakseen ruotsalaiseksi on synnyttävä Ruotsissa valkoihoisena, totesi Zahra Bayati Göteborgin yliopistosta. Hän tarkasteli maahanmuuttajien tilannetta ja asemaa Ruotsin opettajakoulutuksessa kahden teoreettisen lähestymistavan kautta: post-colonial theory ja critical whiteness theory.
 

Oppiminen on yhteisöllinen tapahtuma, jossa tunteet, motivaatio ja hyväksyminen ovat tärkeitä. Tarvitaan sosiaalista ja kulttuurista pääomaa, johon kuuluvat myös riittävä kielitaito ja tunnetaidot, joiden avulla voidaan navigoida yhteisössä. Tarvitaan myös juuret, oma perhe tai muu lähiyhteisö, jossa on mahdollisuus tulla rakastetuksi ehdoitta, omana itsenään. Koulumenestyksen kannalta perheiden sosiaalinen pääoma näyttäisi olevan tärkeämpi kuin kouluyhteisön sosiaalinen pääoma, vaikka molempia tarvitaan. Mitä enemmän maahanmuuttajia on ja mitä enemmän yhteiskunnassa on diversiteettiä, sitä tärkeämmäksi tulevat omat pienryhmät, ts. vaikka halutaan toki integroitua valtakulttuurin yhteiskuntaan, niin samalla halutaan olla integroitu osa muiden maahanmuuttajien ryhmiä.

Teksti ja kuvat: yliopettaja Tarja Meristö, Laurea-ammattikorkeakoulu