Matkakertomus Wuxi 31.10.-5.11.2017: Energiaratkaisuilla ilmastonmuutos kuriin?

Kiinassa järjestettiin jo 9. kerran uusiutuvaa energiaa koskeva näyttely ja konferenssi, minkä yhteydessä pidettiin myös kongressi älykkäistä energiaratkaisuista. Eniten osallistujia oli USAsta ja Kiinasta, kahdesta maailman tason merkittävästä energiasektorin toimijamaasta; toki osallistujia oli maailman eri mantereilta. Järjestelyt hoiti kiinalainen BIT Think Thank Dalianin kaupungista Pohjois-Kiinasta apunaan kansainvälinen ohjelmakomitea. Komitea on USA-vetoinen, mutta jäseniä on Intiasta, Australiasta ja Kiinasta sekä Kanadasta, Algeriasta ja Euroopan maista mm. Ranska, Iso-Britannia, Italia, Espanja ja Puola ovat edustettuina. Osallistujia kongressissa oli laajasti näiden ulkopuolelta, esim. Perusta ja Turkista.

Kongressin esitykset kattoivat uuden teknologian eri ulottuvuudet, yhteiskunnalliset muutokset sekä markkinat laajasti ymmärrettynä. Erityishuomio teknologisella puolella oli tänä vuonna digitalisaation uusissa mahdollisuuksissa pohdittaessa IoT-asiaa energiaverkkojen integroinnissa muuhun toimintaan yhteiskunnan, yritysten ja yksilöiden näkökulmasta. Myös yhteiskunnan päätöksenteon puolella halutaan edistää kokonaisratkaisuja, jotka tukevat kansalaisia resurssiviisaaseen toimintaan myös energia-asioissa. EU:n R&I politiikka pyrkii kohti integroitua tiekarttaa, jossa priorisoidaan siirtymistä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ja taloutta, kertoi Maher Gheppo Brysselistä Euroopan Smart Energy Associationista.

Kiinasta kongressi antoi ajantasaisen kuvan: ongelmat ovat suuria, mutta tahto ratkaista ongelmat on vahva ja siihen myös panostetaan resursseja. Erityisesti Kiinan ja USAn yhteistyö ilmastomuutoksen torjumiseksi on ollut viimeisen 10 vuoden aikana intensiivistä. Amerikkalainen Dennis Bracy US-China Clean Energy Forumista esitteli tehtyjä ohjelmia ja arvioi niiden toimeenpanoa. Hän totesi, että kiinalaisten kaupunkien vakavat ilmanlaatuongelmat ovat olleet eduksi asioiden eteenpäin viemiselle myös amerikkalaisten keskuudessa, koska niissä ovat konkretisoituneet monet abstrakteilta tuntuvat ilmastomuutokseen liittyvät asiat. 

Konkreettiseen ongelmaan voidaan etsiä ratkaisuja, tuotteistaa ja kaupallistaa, mikä on innostanut amerikkalaisten ohella myös muita maita mukaan tutkimus- ja kehitystyöhön. Kiinasta onkin kehittynyt johtava maa monella alalla liittyen energia-asioihin. Sähköautot, päästökauppa, joukkoliikenneratkaisut, energiatehokkaat rakennukset ja älykkäät uudet kaupungit olivat esimerkkejä, joissa Bracy mainitsi Kiinan olevan edelläkävijä. Tilastojen mukaan Kiina on myös nopeimmin kasvattanut osuuttaan aurinkopaneelikapasiteetin kasvusta, samoin sähköautoissa Kiina on USAn jälkeen toisena, kertoi omassa esityksessään Francois Nguyen Kanadasta Albertasta.

Iso ongelma on edelleen hiilen suuri osuus sähkön tuotannossa. Kiinassa se on 79% ja USAssa 45%. Isoja lukuja on myös Puolassa 87%, Australiassa 78% ja Saksassakin 41%. Hiilen ohella ongelmana on rahoitus: miten pystytään rahoittamaan kaikkein köyhimpien maiden investoinnit parhaaseen saatavilla olevaan teknologiaan ja miten hoidetaan koulutus uuden teknologian käyttöönottoon? Bracy muistutti, että maailmassa noin 2, 5 miljardia ihmistä elää energiaköyhyydessä, Kiinassakin ilman sähköä elää vielä yli miljoona kotitaloutta. Ratkaisuja täytyy etsiä pilkkomalla isot ongelmat hallittaviin osasiin. On myös pyrittävä kohti hybridiratkaisuja, joissa eri energiamuodot täydentävät toisiaan (esim. aurinko, tuuli, kaasu), mikä lisää myös järjestelmän vakautta ja luotettavuutta.

Ratkaisuja etsittäessä on pyrittävä myös kuluttajakeskeisyyteen, irti teknologialähtöisyydestä. Kuluttaja haluaa vaivattomuutta, mikä on mahdollista toteuttaa big datan avulla. Siihen pitää toki yhdistää älypuhelimen kautta käytettävä sovellus, joka on kuluttajalle helppokäyttöinen ja koukuttava niin että kuluttajan tietoisuus omista valinnoista ja niiden vaikutuksesta omaan energiataseeseen kasvaa. Tärkeätä on tuoda esille myös kuluttajalle tulevat taloudelliset hyödyt, muistutti Maher Chebbo. Apua tähän tuo kanadalaisten kehittämä HENSU hybridienergian tarjontajärjestelmä, joka integroi toisiinsa kuljetus-, vesi-, lämpö-, sähkö- ja kaasuverkot, mistä kuulimme Hossam A.Gabbarin tutkimuksia ja kokemuksia Ontariosta. On pidettävä mielessä, että energiaratkaisujen tarkoituksena on tarjota palveluita, joiden avulla pystytään vastaamaan mm. ihmisen liikkumisen, valaisemisen, lämmittämisen ja jäähdyttämisen tarpeisiin ja eri aikoina erilaiset energiaratkaisut ovat vaihdelleet. Sergio C. Trindade muistutti, että tulevaisuuden energiaratkaisut tämän hetkisen tietämyksen valossa tulevat perustumaan innovaatioihin, joiden taustalla ovat disruptiivinen teknologia ja IoT, mutta ennen kaikkea palveluorientoituneet uudet liiketoimintamallit.

Elli-hankkeen näkökulmasta kaikki konferenssin asiat tukivat energiatehokkaiden asuinalueiden tulevaisuutta. Jotkut painottivat poliittisen päätöksenteon tärkeyttä maapallon mittakaavassa, toiset rahoitusta ja uuden teknologian käyttöönottoa, mutta kaikissa vaihtoehdoissa tarvitaan ihminen, asukas, jonka elämästä on kysymys ja jonka tarpeita täytyy pohtia uudesta näkökulmasta niin että planeetan resurssit riittävät myös tuleville sukupolville. 

Tulevaisuuden kaupungit ovat paitsi älykkäitä, myös inhimillisiä, kuvasi turkkilainen arkkitehti Derya Oktay omassa esityksessään. Urbanisaatiosta puhuttaessa muistetaan usein kaupungistumisen tuomat ongelmat, mutta hänen mukaansa kaupungistuminen voi olla myös ratkaisu, jos saadaan aikaan tasapaino talouden, ympäristön ja ihmisten välillä. Kaupunkikeskustat on pidettävä monipuolisessa käytössä, mutta samalla on integroitava eri osat toisiinsa väylillä, joilla on muutakin virkaa kuin siirtää kulkuneuvoja paikasta toiseen. Kolme ilmiötä yhdistyvät: New Urbanisation, Smart Growth ja Green Architecture. On katsottava pidemmällä tähtäimellä ja vältettävä lyhytnäköistä ympäristöystävällistä ”viherpesua” asukkaiden tyytyväisenä pitämiseksi. 

Konferenssiosallistujien mielenkiintoisin uusi ammatti ainakin omasta mielestäni oli Independent Environmental Evangelist, jota käytti mies nimeltä Loh Kon Fah Malesiasta. Hänen ideansa perustui OLEV –konseptiin (On-Line Electric Vehicle), jossa sähköautojen lataus tapahtuu myös autoa ajettaessa.

Tarvitaan uusi infrastruktuuri, jossa on lataavat tiekaistat, aluksi ehkä vain yksi kaista nelikaistaisella moottoritiellä, kuten Saksassa on kokeiluluontoisesti hänen mukaansa tehty Mannheimin alueella. Tarkoituksenmukaisinta olisi ottaa käyttöön omarahoitusmalli, jonka mukaan se maksaa, joka käyttää ja/tai saastuttaa. Säästöt polttoainekuluissa menisivät osin investointeihin, mutta ilman investointeja tekeviltä taas kerättäisiin Loh Kon  Fahin ehdotuksen mukaan ns. saaste- tai päästöveroa. Kiinan ohella Etelä-Korea on kiinnostunut kehittämään OLEV-mallia. Erityisen sopiva tämä on tulevaisuuden automaattiautoille, muistutti toisen alustuksen aiheesta pitänyt Dr. Uooyeol Yoon Seoulista Etelä-Koreasta.

Energiatehokkaat asuinalueet tarvitsevat tulevaisuudessa uutta teknologiaa, uutta infrastruktuuria ja uutta yhteisöllisyyttä, mutta myös tietoisuutta ja työvälineitä seurata oman toiminnan vaikutuksia. Halukkuus autottomiin alueisiin voi kasvaa, jos kongressissa kuvatut integroidut IoT-järjestelmät toimivat käytännössä ja pääsy On Demand –paikasta toiseen mahdollistuu vaivattomasti uusien liiketoimintamallien tuomien palveluiden myötä.

Monimuotoisuuden säilyttäminen uutta ja vanhaa yhdistäen luo edellytykset kestävälle rakentamiselle, jossa infrastruktuuri, rakennusmateriaalit, järjestelmät ja toiminta sekä liikkuminen integroituvat myös rakentamattomaan ympäristöön ja luontoon. Oma esityksemme ”From Smart Cities to Smart Citizen? –Energy Resilience in Energy Services” keskittyi pohtimaan tulevaisuusskenaarioita, joissa energiaratkaisuja kehitetään kestävän kehityksen näkökulmista kuluttajan, talouden, yhteiskunnan tai ympäristön ehdoilla. Elli-hankkeen energiatehokkaat asuinalueet voidaan myös sijoittaa tähän viitekehykseen: Engelinranta Hämeenlinnan kaupungin päätöksenteon kohteena (yhteiskunta), Peltosaari Riihimäellä asukkaiden haluttu alue (kuluttaja) tai Askonalue Lahdessa olemassa olevaa aluetta muokaten (ympäristö). Talous liittyy kaikkiin näiden alueiden skenaarioihin, vaikka se vaihteleekin, kuka on maksaja (kuluttajien halukkuus vs. yhteiskunnan tuet).

Kongressin pitopaikka Wuxin kaupunki täydensi myös energiatehokkaiden asuinalueiden näkemystä konkreettisesti. Alueella on tehty kansallinen pilotti vihreästä kaupungista. Alue on Taihu-järven rannalla, usean joen ja kanaalin verkoston solmukohdassa. Alueeseen on integroitu uusi kaupungin keskusta, monipuolinen yrityspuisto sekä koteja ihmisen kokoisessa, ystävällisessä ympäristössä. Alueella olevat vesistöt tuodaan aiempaa paremmin esille ja kanavakaupungista on kasvamassa järvenrantakaupunki, missä puut ja puistot elävöittävät ja tarjoavat virkistystä.

Kaupungin avainsana on helppo saavutettavuus, joka perustuu monipuoliseen infrastruktuuriin (bussit, metro, auto- ja pyörätieyhteydet, siirtosolmut eri liikennemuotojen välillä). Kaupungissa on jo nyt laaja kaupunkipolkupyörien verkosto, mikä näkyy myös katukuvassa. Arvoissa on korostettu ympäristön lisäksi hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Hyvät palvelut, ml. kulttuuri- ja koulutuspalvelut ovat osa uutta Wuxia, jossa muinainen ja futuristinen kohtaavat arjessa ihan sovussa.

Teksti ja kuvat: yliopettaja Tarja Meristö, Laurea-ammattikorkeakoulu

 

Matkakertomus Nera2017: Learning and education –material conditions and consequences

Nera eli Nordic Educational Research Association on vuonna 1972 perustettu järjestö, jonka tehtävänä on edistää koulutuksen ja tutkimuksen yhteistyötä pohjoismaisen yhteiskunnan tukemiseksi ja tarjota yhteistyöfoorumi alan tutkijoille kansainvälisestikin. Nera järjestää vuosittain kansainvälisen konferenssin vuorotellen kaikissa Pohjoismaissa. Nera on monikielinen organisaatio, se julkaisee myös lehteä Nordic Studies of Educational Researc, jossa  Nera-konferenssissa esitetyt referoidut tutkimuspaperit voidaan myös julkaista.

Nera2017 pidettiin Kööpenhaminassa, Tanskassa 23.-25.3.2017. Keynote-puheet, poster-esitykset sekä sessioiden esitykset sijoittuivat pääosin Aalborgin yliopistoon, mutta avajaiset ja avauspäivän keynote-puhe pidettiin Imperial Cinemassa Kööpenhaminan keskustassa. Yliopistokin sijaitsi keskustan tuntumassa veden äärellä ja me pääsimme mukavasti konferenssipäivälliselle vesibussin kyydissä, joka pysähtyi Pieni merenneito –patsaan kupeeseen.

Neran 45. kongressi keräsi Kööpenhaminaan lähes 400 osallistujaa kaikista Pohjoismaista, mutta tulijoita oli myös Euroopan eri maista ja Euroopan ulkopuolisistakin maista. Seuraava eli 46. Nera –konferenssi pidetään Oslossa 8.-10.3.2018.

Konferenssin teema nosti esille erityisesti uuden teknologian tuomat vaikutukset koulutukseen, opetukseen ja pedagogiikkaan. Koulutus on laajasti saavutettavissa uusien välineiden ansiosta, mutta myös itse oppimistapahtumaa voidaan kehittää ja oppimista arvioida uuden teknologian avulla.

Digitalisaatio, neuroimaging ja biologisten markereiden jäljittäminen osana opiskelua ja oppimista mahdollistaa oppijan motivaation ja tunteiden syvällisen tuntemisen jopa reaaliajassa, ja opettajan on mahdollista korjata kurssiaan niin että oppiminen ja opetustilanne on optimaalinen. Ensimmäinen keynote – puhuja Ben Williamson nosti esille uudenlaisen oppijan, josta hän käytti käsitettä post human. Hän tarkoitti ilmaisullaan mm. sitä, että jo nyt me ihmiset elämme laajennetussa todellisuudessa ja tehostamme toimintaamme erilaisten laitteiden kuten sensoreiden ja älypuhelimien avulla eikä paluuta täysin luonnonmukaiseen ihmiseen enää taida olla.

Konferenssin Higher Education networkin istunnoissa toimin puheenjohtajana kahtena päivänä. Niissä tuotiin esille mm. tutkimusta siitä, miten tausta vaikuttaa omaan ammatilliseen identiteettiin. Esimerkiksi työväkiluokkainen tausta auttaa opiskelijaa sopeutumaan muutoksiin ja vastoinkäymisiin, kun mikään ei ole itsestään selvää eikä ympäristöllä välttämättä ole kovinkaan paljon odotuksia. Keskiluokkainen tausta puolestaan antaa paremmat valmiudet akateemiselle identiteetille, mutta vastoinkäymiset saattavat lamaannuttaa opiskelijan, joka on tottunut olemaan omassa koulussaan ykkönen, mikä ei yliopistossa enää välttämättä toteudu, kun kaikki sisälle päässeet ovat hyviä.

Mielenkiintoista olivat myös tutkimustulokset, joissa miesten todettiin helpommin antavan periksi ja menevän siitä, missä aita on matalin, kun taas naispuoliset opiskelijat olivat sinnikkäitä eivätkä tinkineet niin helposti tasosta. Myös sellaisten opiskelijoiden todettiin olevan sinnikkäitä, jotka olivat tulleet yliopistoon epätavallista reittiä pitkin, ilman ylioppilastutkintoa. Heillä kuitenkin kesti pidempään oman akateemisen identiteetin rakentaminen kuin tavanomaista reittiä tulleiden, ylioppilastutkintopohjaisten opiskelijoiden.

Mielenkiinnolla kuuntelin esityksiä, joissa taide ja kulttuuri olivat osa oppimista. Esimerkiksi lääketieteen opiskelijoiden opintosuunnitelmaan kuului opintojakso, jossa he tutustuivat kaunokirjallisuuteen ja oppivat sen avulla empatiakyvykkyyttä, jota tarvitaan tulevassa ammatissa potilaiden kohtaamisessa. Omien lukkojen avaaminen ja tunteiden tunnistaminen ja erittely kuvataiteen avulla on mahdollista systemaattisen, intensiivisen prosessin kautta, todisti Knut Omholt omassa esityksessä.

Higher education –verkostossa käsiteltiin myös akateemisten kehittäjien (Academic Developers) tehtäväkenttää ja rooleja. Rooli voi olla institutionaalinen, jolloin korostetaan asemaa valtapelissä, mutta se voi olla myös asiantuntijuutta korostava, jolloin johdetaankin osaamisella, ei statuksella.

Oman esitykseni pidin verkostossa Multi cultural educational research. Esittelin oikeusministeriön rahoittaman Antura-hankkeen kokonaisuutta ja tuloksia siitä, miten paikalliset asukasyhdistys, peruskoulu, kirjasto ja korkeakoulu voivat yhdessä rakentaa toimintaa, jonka avulla maahanmuuttajat ja paikalliset asukkaat pystyvät elämään yhdessä ei vain rinnakkain vaan myös yhdessä tekemällä ja toinen toisiltaan oppien ja yhteiseloa rikastuttaen. Hankkeen tuloksena syntyvä käsikirja kiinnosti kuulijoita ja siitä toivottiin myös englanninkielistä painosta, jotta sitä pystytään hyödyntämään laajasti Euroopassa. Hankkeessa toteutettu Viherlaakson taideluokan 8B koululaisten piirustusnäyttely kirvoitti monia havaintoja ja kommentteja. Kuulijat totesivat, että piirustukset kannattaisi erikseen analysoida vaikka hankkeen jälkeen ja nostaa esille niiden tuomia teemoja keskusteluun laajemminkin.

Oli opettavaista kuulla myös muiden pohjoismaiden kokemuksia erityisesti pakolaisten kotouttamisesta ja koulutuksesta. Esimerkiksi Islannissa oli kehitetty Lauantaikoulu –konsepti, jossa pakolaislapsille ja –nuorille annettiin tukiopetusta islannin kielessä, mutta myös muissa oppiaineissa. Lauantaikoulua eivät käyneet kuitenkaan pelkästään perheiden koululaiset, vaan samaan aikaan koulussa opetettiin myös lasten vanhemmille mm. Islannin yhteiskuntaan liittyviä asioita. Esityksissä käsiteltiin myös laajemmin ja pidemmältä ajalta maahanmuuttajien tilannetta eri pohjoismaissa. Tullakseen ruotsalaiseksi on synnyttävä Ruotsissa valkoihoisena, totesi Zahra Bayati Göteborgin yliopistosta. Hän tarkasteli maahanmuuttajien tilannetta ja asemaa Ruotsin opettajakoulutuksessa kahden teoreettisen lähestymistavan kautta: post-colonial theory ja critical whiteness theory.
 

Oppiminen on yhteisöllinen tapahtuma, jossa tunteet, motivaatio ja hyväksyminen ovat tärkeitä. Tarvitaan sosiaalista ja kulttuurista pääomaa, johon kuuluvat myös riittävä kielitaito ja tunnetaidot, joiden avulla voidaan navigoida yhteisössä. Tarvitaan myös juuret, oma perhe tai muu lähiyhteisö, jossa on mahdollisuus tulla rakastetuksi ehdoitta, omana itsenään. Koulumenestyksen kannalta perheiden sosiaalinen pääoma näyttäisi olevan tärkeämpi kuin kouluyhteisön sosiaalinen pääoma, vaikka molempia tarvitaan. Mitä enemmän maahanmuuttajia on ja mitä enemmän yhteiskunnassa on diversiteettiä, sitä tärkeämmäksi tulevat omat pienryhmät, ts. vaikka halutaan toki integroitua valtakulttuurin yhteiskuntaan, niin samalla halutaan olla integroitu osa muiden maahanmuuttajien ryhmiä.

Teksti ja kuvat: yliopettaja Tarja Meristö, Laurea-ammattikorkeakoulu

ISPIM Innovation Summit 2016: Moving the Innovation Horizon

Aluksi
Amif Mustafa Malesian ruohonjuuritason innovaatioyhteisöstä toivotti kaikki ISPIMiläiset Kuala Lumpuriin ja samalla Malesiaan. Hän toivoi, että jokainen ehtisi hiukan tutustua myös Malesiaan konferenssin yhteydessä. Amif kertoi, että Malesia on kokenut viimeisen 15 vuoden aikana ison muutoksen, josta ei olisi selvitty ilman innovaatioita. Silti, Malesia on vielä monta Malesiaa: on suurkaupungin syke digitalisaatioineen ja muotitrendeineen, mutta on myös maaseutu, jossa ei ole sähköä eikä tule juoksevaa vettä. Malesia tarvitsee uutta ajattelua, uutta mindsettiä, jossa kaikki otetaan mukaan tekemään tulevaisuutta, uudistamaan yhteiskuntaa ja elinkeinoelämää sekä huolehtimaan koulutuksesta ja hyvinvoinnista.

Näyttönä innovatiivisuudesta Amif toi bambusta tehdyn saksofonin, jonka hän ojensi innovaatioguru John Bessantille, ISPIM-bändistäkin tutulle saksofonistille. Amif kertoi, että bambu-saksofonin kehittäminen oli vaatinut useita prototyyppejä ja kehitysvaiheita. Aluksi ääni oli muistuttanut ennemminkin kuolevan koiran ulinaa kuin saksofonin soittoa.

Bambusaksofoni

Ian Bitran toivotti erityisesti kaikki ensikertalaiset ISPIMin perheeseen mukaan. On tärkeätä, että yhteisö uudistuu ja saa uusia aktiivisia jäseniä. Tärkeätä on myös kokeneiden ja uusien kohtaaminen sekä kokemusten ja kontaktien jakaminen.  Itsellenikin moninkertaisena ISPIM-kävijänä oli ilo heti ensimmäisenä iltana olla mukana verkottumassa ja verkottamassa jäseniä ISPIM-yhteisöön mm. Saksasta, Uudesta-Seelannista, Pakistanista, Itävallasta, Luxemburgista ja Australiasta, tietysti Malesiastakin, mutta myös Oulusta ja Lappeenrannasta!

Oma osallistuminen
Osallistuin konferenssiin omalla esityksellä Worry Management, josta teimme kollegani Tarja Kantolan kanssa yhteisen paperin Morfeus-hankkeessa toteuttamamme case Porvoon oivallusten pohjalta. Kyse on johtamisinnovaatiosta, jossa hyödynnetään tulevaisuuden tutkimuksesta tutun heikon signaalin käsitettä, mutta tuodaan se sosiaali- ja terveysalan ekosysteemien johtamiseen. Tutumpi termi sote-puolella on huoli, huolen ilmaisu, jota eri toimijat myös ovat tottuneet luokittelemaan asteikolla ei huolta-vähäinen huoli- merkittävä huoli – vaaratilanne, mistä olemme kehittäneet sote-alalle soveltuvan johtamiskonseptin huolijohtaminen (Worry Management). Olemme tarkastelleet sitä erityisesti monitoimijaisen ekosysteemin, tässä tapauksessa lastensuojelun ekosysteemin johtamisen kontekstissa. Alustavat tulokset osoittavat, että käytännön pullonkauloina ovat paitsi tiedonkulku eri toimijoiden välillä, myös toimijoiden erilainen käsitys kokonaistilanteesta ja sen vakavuudesta. Huolijohtamisen konsepti vaatiikin käytännön implementointia, mutta myös teoreettista lisätarkastelua ja kytkentää laajemmin johtamisen teorioihin. Nyt sijoitimme sen lähinnä strategisen johtamisen teorioihin ja niiden kehityksen jatkumoon, mutta tarvetta operatiivisen tason johtamiseen on myös arjessa. Keskusteluissa ja kommenteissa tuotiin esille myös worry management –konseptin soveltaminen myös kokonaan muihin aihealueisiin, esim. projektijohtamiseen sen arveltiin soveltuvan erittäin hyvin varoittaessaan projektipäälliköitä ajoissa usean partnerin konsortioissa muhivista riskeistä ja epäjatkuvuuskohdista.
 
Konferenssista yleisesti
ISPIMin innovaatio-Summit on hiukan pienempi kuin kesäisin pidettävä konferenssi: osallistujia oli yhteensä n. 130 ja esityksiä pidettiin n. 90, joista osa oli kaikille yhteisiä keynote-esityksiä, mutta valtaosa temaattisissa rinnakkaissessioissa pidettyjä esityksiä. Tämän lisäksi ohjelmassa oli myös pyöreän pöydän hot topic –keskusteluja 12 eri teemasta. Tilaisuuksia verkottumiselle oli myös, sillä päivät oli rakennettu aamusta iltaan -periaatteella, jolloin tiivis vuorovaikutus jatkui myös tauoilla ja iltaisin. Kuala Lumpurin Park Hotel Royal tarjosi hyvät puitteet konferenssin esityksille. Vapaammat keskustelut sekä erilaiset palkinnot ja huomionosoitukset saivat vauhtia korkeuksista Kuala Lumpur Towerin huipulta sekä paikallisen bändin elävästä musiikista.

Kuala Lumpur Tower

Keynote-puheissa saimme tutustua paitsi innovaatiotutkimukseen myös käytäntöihin. Johtaja Hari Nair Sime Darby –yhtiöstä kertoi haasteista, joita yritys on kohdannut palmuöljymarkkinoilla ja innovatiivisista tavoista vastata haasteisiin. Heidän työtään ohjaavan moton mukaan he pelastavat planeetan lapsille, mutta myös ruokkivat ihmiset kestävällä tavalla. Jakamistalous, digitalisaatio ja kestävän kehityksen paradigma ovat pakottaneet heidät huomaamaan, että ei ole enää sellaista kuin ”business as usual” vaan on ainoastaan ”business unusual”. Siksi on tärkeätä kirkastaa oman toiminnan visio ja olemassa olon tarkoitus. Ainoa tapa pärjätä voittajana on sopeuttaa oma strategia ennakoivasti muuttuvaan toimintaympäristöön. Ilmastomuutos, muuttuvat lainsäädännöt eri maissa ja ympäristöjärjestöjen painostus ovat vaatineet panostuksia, joiden pohjalta on laadittu oma tulevaisuusohjelma 2025. Silti, ilman raaka-aineresursseja, vettä ja edullista työvoimaa ei palmuöljybisnes pärjää, vaikka avuksi on otettu hyvinkin tarkka geeniteknologiaan pohjautuva viljelysuunnitelma ja viljelyyn valikoitavien siementen lajittelu, samoin automaation mahdollisuudet, esim. automaattisten ajoneuvojen tai kopterien hyödyntäminen eri vaiheissa. Olennaisinta tulevaisuusohjelmassa on koko henkilöstön mindsetin muuttaminen voittavaksi, mikä tarkoittaa portfoliojohtamista, jossa resursseja allokoidaan ja priorisoidaan jatkuvasti tarkastelemalla koko projektisalkkua, mutta myös keskeisten viestien kommunikointia läpi koko organisaation ja jatkuvan ideoinnin kehän ylläpitämistä kaikissa divisioonissa. Keskusteluissa Hari Nair korosti uudelleen kommunikaation merkitystä ja totesi viestin todellisen läpiviennin vaativan ainakin 6-8 kk, mikä merkitsee viestin jatkuvaa toistamista henkilöstön omalla kielellä, ei talouden numerokielellä, vaan motivoiden jokaista tulemaan mukaan tekemään yhteistä yhtiötä, josta kaikki voivat olla ylpeitä.

John Bessant, innovaatiojohtamisen ja yrittäjyyden guru aloitti esityksensä teoksesta Liisa Ihmemaassa vertauksella: älä pelaa shakkia punaisen kuningattaren kanssa, koska tämä muuttaa sääntöjä, muuttaa peliä ja hänen maailmassaan tämä on lisäksi ihan normaalia. Muuttuvassa maailmassa ei voi luottaa onneen, vaan innovaatioita on johdettava systemaattisesti ja huolehdittava siitä, että tarkasteluissa huomioidaan alati muuttuva konteksti. On rakennettava osaamista, dynaamista kyvykkyyttä, jolla muutoksiin voidaan vastata. Professori Bessant lauloi esityksensä lopuksi itseään kitaralla säestäen oman laulunsa Dynamic Capabilities, jossa hän kertasi luennon pääasiat musiikin keinon. Todella vaikuttavaa!
Innovaatioprosessi ei Bessantin oppien mukaan ole suoraviivainen, vaan muistuttaa pikemminkin spaghettia lautasella: siinä kaikki tieto on  kiertynyt toinen toisiinsa niin teknologian, lainsäädännön, kuluttajakäyttäytymisen kuin  ympäristöasioiden ja arvojenkin osalta ja on oikeastaan  mahdotonta loogisesti päätellä, mitä mistäkin asiasta seuraa. On uskallettava tehdä rohkeita kokeiluja ja erilaisia yhdistelmiä rikastuttaakseen vaihtoehtojen määrää ja sitten mietittävä erikseen, miten asiat saadaan myös tapahtumaan. On varottava pitäytymistä ruudussa, jossa vastataan vanhoilla opeilla epävarmuuden haasteisiin tai käy kuin aikanaan dinosauruksilla. Matalan epävarmuuden oloissa vanhat opit pätevät, kunhan olemme mukautumiskykyisiä niin kuin vaihtolämpöinen sammakko. Haaste on myös päästä irti inkrementaalisista innovaatioista kohti radikaaleja innovaatioita, ja niitäkin mieluiten uusissa konteksteissa, kuten uusilla markkinoilla tai uuden teknologian aikakaudella. On syytä olla aktiivinen, olla ajoissa paikalla itse tekemässä muutosta yhdessä kuluttajien kanssa ja on uskallettava kokeilla ja ottaa oppia virheistä - kaksikätisyydestä on myös hyötyä yllättävissä tilanteissa!  Vaikka epävarmassa spaghettimaailmassa ei voikaan ennustaa tulevaisuutta, siellä voi itse olla mukana sitä tekemässä! Se vaatii rohkeutta kohdata uutta ja se kohtaa usein myös vastustusta – dynaaminen kyvykkyys on ennen kaikkea mindsetin joustavuutta, päättää John Bessant luentonsa jälkeen käytävän keskustelun.

Parissa päivässä mestariksi - John Bessant

Nestlen keynote-puhuja Alois Hofbrauer kertoi yrityksen Malesian toiminnoista, joiden johtajana hän oli, vaikka olikin alun perin itävaltalainen. Koko Nestlen globaalista tutkimus- ja kehittämisverkostosta ja resursseista on toki suuri hyöty Malesian toimintoja kehitettäessä. Nestlen innovaatiomalli koostuu neljästä osasta: kuluttaja, tiede ja teknologia, kaupallinen kapasiteetti ja kyky tuottaa jaettua arvoa.  Jotta Nestle pystyy säilyttämään asemansa ruoka-ja juomayhtiöiden ykkösenä Malesiassa, se vaatii aktiivisia toimia joka päivä. On tunnettava ja tunnistettava kuluttajien tarpeet, osattava tehdä tieteestä ja teknologiasta jotain sellaista, mitä ei muilla ole ja joka erottaa Nestlen positiivisesti muista. On kehitettävä kaupallista kyvykkyyttä ja keskityttävä pelkän innovaation sijaan uutuuksien käyttöönottoon markkinoilla uusilla tavoilla. Esimerkkinä hän mainitsi kuluttajatarpeista tyttöjen tarpeen jakaa parhaan kaverinsa kanssa kaikki, ja siihen  tarpeeseen kehitettiin perhosjäätelö. Kuluttajatarpeita selvitetään jatkuvasti olemalla läsnä arjessa, niin sanotusti viidakossa laboratorion sijaan, ja esim. kahvilaatuja kehitetään ja testataan pop-up storeissa, joita voidaan siirtää auton takakontissa ihan minne vaan, missä ihmiset ovat. Nopea protoilu on menestyksen avain -  93 päivässä saadaan uutuustuote markkinoille oikeasti, jos protoilu on lupaava. Myös uutta teknologiaa kokeillaan ennakkoluulottomasti esim. New Barista in Town –konseptilla  onnistuttiin myymään  500 kallista kahvikonetta kolmessa tunnissa.  Kiireisille, aina liikkeessä oleville ihmisille ravintokuitu puolestaan saatiin käyttökelpoiseen muotoon ja kaupaksi muuttamalla se nestemäiseen muotoon (MILO). MultiBrand wellness eCommerce –kampanja toteutettiin  myös, ensimmäisenä koko Malesiassa.

Kaupallistamistaitoja parannettiin mm. ottamalla huomioon ihmisten halu personoida ja yksilöllistää tuotteita, kuten KitKat –tuotteiden valmistus itselle esim. liikkeissä. Ne saavuttivat suuren suosion yleisestikin, mutta varsinkin erikoistarkoituksiiin kuten esim. häät ne ovat olleet todellinen hitti. Jaetun arvon luonti puolestaan on tuottanut Parhaat chilit Malesiasta –konseptin, jossa yhdistyvät ravitsemus, vesi ja maaseudun kehitys. mistä Nestle on saanut innovaatiopalkinnonkin. Jatkuva kehitystyö on parantanut innovaatioiden onnistumisprosenttia ja se oli viimeisen neljän vuoden aikana tehdyissä kokeiluissa yli 84%. Myös osakkeen hinta on noussut helmikuusta 2013 peräti 53%, kun muu pörssi on ollut maltillista tai jopa alamäkeä.    

Anthony Denatale Dubaista esitteli lentokenttäkonseptia, joka itse asiassa on paljon enemmän kuin lentokenttä. Se on osa Dubain smart city –konseptia, jossa digitaalisilla työkaluilla on uudistettu erityisesti julkiset palvelut hyödyntämällä mm. big dataa. Palvelut ovat kaikki online. Seuraava iso juttu tulee olemaan robottien hyödyntäminen palveluissa.  Dubai on paikka jossa ei ole öljyä, ja pääasiallinen elinkeino on turismi ja siihen liittyvät palvelut. Lentokenttä on keskeinen osa logistiikkapalveluita. Kun ihmisiltä kysyy, mitä tulee mieleen Dubaista, he kuulemma vastaavat kuumuus (+52 C), hiekka ja lentokenttä! Denatale summeeraa esitystään siteeramalla kotimaansa sheikkiä: Innovaatio on joka asian ytimessä.  Hän kuitenkin toteaa, että teknologia on innovaation helpoin osa ja haasteellisinta on saada ihmiset tekemään asioita eri tavalla kuin ennen ja varsinkin paikassa, jossa työskentelee niin monta eri kansallisuutta ja monesta kulttuurista tulevaa henkilöä. Joka tapauksessa byrokratia on vähentynyt uusien digitaalisten palvelukonseptien myötä ja passintarkastukset ja muut rutiinit sujuvat vaivattomasti.
 
Pyöreän pöydän keskustelut
Tarjolla oli 12 temaattista pöytää ja aikaa yhteensä 1.5 tuntia. Siitä sai viettää yhdessä pöydässä 45 min, joten kahteen teemaan oli mahdollista osallistua. Samassa teemassa ei saanut jatkaa toista kolmea varttia. Tarjolla olevat teemat liittyivät mm. innovaatiojohtamiseen yritys-yliopistoyhteistyössä, henkilöstön valmentamiseen tulevaan digiloikkaan, avoimeen innovaatioon ja sen hyödyntämiseen eri tilanteissa, mutta myös monialaisuuden ja monitieteisyyden arviointiin siitä, mikä toimii, mikä taas ei toimi esim. tutkimushankkeissa. Teknologian ennakoinnin trendit ja siilojen poistaminen eri alojen väliltä ekosysteemitutkimuksessa puhututtivat myös pöytiä.

Valitsin Morfeus-hankkeen kannalta kaksi keskeistä näkökulmaa eli pöydät numero 7 ”kuinka saadaan ruohonjuuritaso mukaan luomaan arvoa” ja 3 ”mitkä ovat digitalisoinnin välttämättömät askeleet”.
Ruohonjuuritasolta Muhammed Aziph Dato´ Mustapha kertoi malesialaisesta tavasta kiertää kylästä kylään 10 päivän ajan, mukana ryhmässä kiertämässä niin tutkijoita kuin käytännön toimijoitakin eri aloilta. Tavoitteena on saada kyläläiset mukaan keskustelemaan korjaustarpeista ja uudistuksista, joita toivotaan alueelle ja tuomaan esille omia näkemyksiä myös tavoista, joilla asioita voidaan toteuttaa. Tällä tavalla työskennellen mukaan oli saatu myös ihmisiä, jotka eivät tavallisesti osallistu työpajoihin tai konferensseihin, esim. mielenterveysongelmaiset tai vammaiset, mutta myös lapset ja ikäihmiset. Paitsi kansalaiset ja yhteiskunnalliset toimijat myös yritykset hyötyvät tästä, koska näin työskennellen saadaan selville todelliset tarpeet ja kysyntä loppukuluttajan perspektiivistä. Tällä tavalla löydetään myös työntekijöitä yrityksiin kun tutustutaan paikan päällä henkilökohtaisesti ja voidaan arvioida esim. vajaakuntoisten mahdollisuuksia osallistua työhön. Yksilöt työllistyvät, saavat mielekästä tekemistä ja yritykset onnistuvat yhdistämään vastuullisuuden liiketoimintaan. Kuten Suomessa Singaporessakin on jo sosiaalisia yrityksiä ja Malesiassakin konsepti on tuttu. Erityisesti kaivattiin toimintamalleja, joissa ihmiset voidaan ottaa töihin ilman että yrittäjä kokee olevansa hyväntekijä, vaan aito yrittäjä siinä missä kuka tahansa muu yrittäjä. Ruohonjuuritason systemaattinen työskentely on mahdollista, mutta systematisointi yleistettävään muotoon on vaikeaa, koska jokainen tapaus on yksilöllinen. Keskustelun vetäjä vertasi Malesian ja Suomen oloja ja arveli, että ”ilmasto-olosuhteet ovat suurin yksittäinen tekijä siihen, miten yhteiskunta ja yksilön vastuu ovat kehittyneet sosiaalipuolella: kylmässä pohjoisessa on pakko tehdä jotain esim. asunnottomuuden eteen tai muuten jäätyy kuoliaaksi, kun taas lähellä päiväntasaajaa ei ole niin väliä missä yönsä viettää”.

Digitalisoinnin mahdollisuuksista innovaatioprosessissa keskusteltiin Azim Pawanchikin  johdolla. Pohdinnan kohteena olivat välttämättömät askeleet, mutta myös esteet tai hidasteet. Erityisen huomion kohteena olivat innovaatioprosessin eri vaiheet: Define the problem – Process itself – Choosing phase – Implementation – Follow –up.  Big Datan käyttö katsottiin hyödylliseksi määrittelyvaiheessa, jolloin saadaan varmasti esille aiheita, joilla on laaja tarve ja kysyntä. Toisaalta pohdittiin, keskitytäänkö liikaa perusparannuksiin ja ns. inkrementaalisiin innovaatioihin radikaalien innovaatioiden sijaan, jos ei anneta mielikuvitukselle ja ihmisten väliselle vuorovaikutukselletilaa? Ratkaisematta on myös, kuka omistaa big datan. Prosessivaiheessa digitalisaation ansiosta voidaan osallistaa laajasti asiantuntijoita ja muita osallistujia paneeliin työstämään ideoita eteenpäin ja toimimaan jonkinlaisena simuloituna todellisuutena, mutta tätä varten tarvitaan parempia alustoja, jotta voidaan aidosti yhdistää eri ideoiden parhaat puolet toimiviksi kokonaisuuksiksi aivan kuten musiikkipuolella on tehty menestyskappaleita! Kansainvälisessä maailmassa automaattiset kielenkääntäjät pitää kytkeä myös näihin alustoihin niin, että kukin voi oikeasti toimia omalla äidinkielellään eikä tarvitse käyttää Broken Englishiä. Valinta ja sitoutuminen ovat ihan eri luokkaa, kun siihen voi paneutua tunteiden kielellä, samoin implementointimahdollisuudet paikallisesti paranevat ja globaalit markkinat muuttuvat aidosti glokaaleiksi, joissa globaali ja lokaali yhdistyvät. Käytännössä voidaan edetä kahta linjaa: toisessa asioita lähestytään automaatioalgoritmin kautta, toisessa ihmiset sosiaalistetaan digitalisaation kautta. Ensimmäisessä hyötynä on suurten tietomäärien hyödyntäminen ja tasalaatuisuusuuden kasvu, kun taas toisessa etuna on laaja osallistamismahdollisuus läpi koko maapallon. 

Teksti: yliopettaja Tarja Meristö, Laurea-ammattikorkeakoulu