Digile foresight seminar Helsingin Paasitornissa 27.11.2013

Digile foresight seminar pidettiin Helsingin Paasitornissa 27.11.2013. Teemana oli Unpounding computation, communication, cognition and mind. Seminaarissa eri alojen tutkijat kertoivat oman tutkimuksensa ja alansa tämän hetkisestä tilasta.

Päivän aikana kuultiin seitsemän esitystä, jotka olivat kaikki erittäin mielenkiintoisia. Valitettavasti, minun kannaltani, monessa esityksessä oltiin hyvin syvällä insinöörien sekä tietojenkäsittelijöiden maailmassa, jonka takia osa yksityiskohdista jäi hämärän peittoon. Esitykset kuitenkin käsittelivät samantapaisia teemoja, joten kokonaiskuvan luominen seminaarista onnistui.

Päivän aloitti Reijo Paajanen, Digilen CEO. Tärkeimpänä antina Paajasen esityksessä oli se, että olemme siirtymässä digitaalisten palveluiden ja talouden kolmanteen aaltoon. Suomalaiset olivat hänen mukaansa hieman myöhässä, kun siirryttiin toiseen aaltoon. Tällä hetkellä onkin tärkeää, että olemme ajoissa pelikentällä, jotta pääsemme muokkaamaan kolmannen aallon sisältöä itsellemme sopiviksi sekä nauttimaan niin sanotuista first moverin eduista. Periaatteessa muiden esitysten tarkoituksena oli antaa ideoita, että mihin suomalaisten kannattaa panostaa, jotta tämä kolmas aalto olisi meille tuottoisa.

Toisen esityksen piti Lauri Parkkonen, joka on erikoistunut aivokuvantamiseen. Hänen esityksensä mielenkiintoisin kohta oli, kun hän puhui miten aivot tekevät työtä ilman, että edes huomaamme sitä. Kun ihmiset tekevät oikeita ratkaisuja näennäisesti intuition pohjalta voi kyse olla siitä, että aivot tehneet asiaan liittyviä havaintoja ihmisen sitä huomaamatta. Esimerkiksi kun olemme pakotettuja tekemään ratkaisun ilman minkäänlaista tietoa ja osumme silti oikeaan, voi kyseessä olla tilanne, että alitajunnassamme on tietoa, josta emme varsinaisesti ole tietoisia.

Seuraavan esityksen teemana oli nanoteknologia ja sen hyödyntäminen kommunikaatiossa. Käytännössä nanoteknologioiden pieni koko avaa uusia kommunikaatiomahdollisuuksia. Esityksessä oli vahvasti esillä, kuinka ihmisen kehoon voidaan asettaa nanoteknologiaa, jonka avulla voidaan saada dataa elintoiminnoista sekä ohjailla erinäisiä toimintoja. Nanoteknologioilla tulee olemaan paljon sovelluksia tulevaisuudessa.  

Neljäs esitys, joka oli Kiti Müllerin pitämä, oli ensimmäinen, johon oli mahdollista päästä sisälle ilman suurempaa taustatietoa aiheesta. Esityksen aiheena oli tulevaisuuden tietotyö ja sen haasteet. Müller oli erityisen huolestunut siitä, että kaikkien saatavilla on nykypäivänä suuri määrä erilaista dataa. Tästä voi seurata, että ihmisen on hyvin helppo poimia vain se tieto, joka tukee hänen olemassa olevaa käsitystä jostain asiasta. Näin pääsee syntymään niin sanottuja informaatiokuplia, joissa ihminen saattaa elää irrallaan objektiivisista faktoista. Kuten arvata saattaa, niin Müllerin mukaan tulevaisuuden tietotyön tekijöiden vastuulla on pitää huoli siitä, että tietoa käytetään ”oikealla” tavalla. Tämä seikka liittyi myös seuraavaana tulleeseen big dataa käsittelevään esitykseen.

Seminaarin mielenkiintoisin esitys oli Petri Myllymäen pitämä ja se keskittyi Big Dataan. Myllymäki lähti argumentoimaan sitä vastaan, että liiallinen tieto tekee ennustamisen mahdottomaksi, koska muuttujia tulee liikaa. Hän sai ainakin minut vakuuttumaan siitä, että oikeaa dataa valitsemalla ja yhdistelemällä voidaan tehdä hyvinkin tarkkoja ennustuksia tulevaisuudesta.

 

Olin myös ennen seminaaria ajatellut, että kaikki esitykset olisivat keskittyneet siihen, että kuinka uusilla innovaatioilla voidaan saada tietoa tulevaisuudesta. Nyt kuitenkin monessa esityksessä mielestäni keskityttiin siihen, millainen tulevaisuus eri innovaatioiden ympärille rakennetaan. Mielestäni tämä Myllymäen lähestymistapa oli hedelmällisin.

Päivän viimeinen esitys saatiin seminaarin pääesiintyjältä Skypen välityksellä. Tohtori Stuart Kauffman (http://en.wikipedia.org/wiki/Stuart_Kauffman) puhui useasta eri teemasta aina kvanttifysiikasta erilaisiin ekosysteemeihin. Suosittelen tutustumaan Kauffmanin tuotantoon, jotka on esitelty hänen wikipedia-sivuillaan ja katsomaan hänen esityksensä Digilen internesivulta, mikäli hänen tutkimuksensa kiinnostavat.

Mielestäni seminaarin avainteemoja olivat big data, koneoppiminen, algoritmit, uudet kanavat tiedonvälitykselle, automatisointi, ihmisen potentiaalin maksimointi ottamalla käyttöön autonomisia sekä alitajunnan alaisia osia ihmiskehosta sekä myös teknologioiden kehittäminen yhteensopivaksi ihmiskehon kanssa.

 

Näihin kaikkiin asioihin liittyy vahvasti myös eettiset ongelmat. Huolta herätti myös, millaista on tulevaisuuden työ ja kenelle sitä riittää. Etenkin koneoppiminen ja automatisoinnin hyödyntäminen mahdollistaa töiden siirtämisen ihmisiltä roboteille ja tietokoneille, joten on syytä tarkastelle, miten ihmiset sopivat tähän yhtälöön ja mitä tekevät ne, jotka jäävät työvoiman ulkopuolelle. Petri Myllymäen ja Kiti Müllerin esityksissä sivuutettiin molemmissa tätä aihetta toteamalla, että ihmisten pitää edelleen järkiperäistää ja tulkita koneiden käsittelemään tietoa, vaikka rutiineja automatisoidaan.

Kaikki esitykset ovat luettavissa sekä hieman myöhemmin myös nähtävissä netissä http://www.digile.fi/events/Foresight2013

 

Antti Ahola
Tutkimusapulainen